keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Tyhjää täällä, kiirettä siellä

Kämppis otti ja lähti. Hoon töidensaanti ei mennyt Sydneyssä ihan putkeen, joten eilen tullessani töistä kotiin oli laukut pakattuna, busslippu ostettuna ja suunta kohti hedelmienpakkaamista Victoriassa. Hämmentävää. Asustelen nyt yksinäni meidän pikku huonetta seuraavan kuukauden ajan, ennenkuin lopullisesti irtisanomme asunnon. 

Kun on viettänyt 2,5 kuukautta yhteensoittoon jonkun ihmisen kanssa, samassa hotellihuoneessa, dormissa ja huoneessa, niin ihmekös tuo, jos tyhjältä tuntuu. Toivottelin illalla hyvää yötä tyhjille seinille... Helmikuun alussa tiemme kohtaavat taas, matka jatkuu Uuteen-Seelantiin!

Jos kotona on rauhallista, niin töissä ei. Yhden sairaanhoitajan varassa pyörivä systeemi toimii jotenkuten, ja vain silloin kun mitään ylimääräistä ei tapahdu. Ja kun jotain ylimääräistä tapahtuu, niin yleensä sitä tapahtuu sitten kunnolla. Eilen oli yksi niitä päiviä. Yksi kpl aivoinfarkteja, yksi sairaalasta palaava söpösti sekava mummukka ja yksi kipeästi S-vitamiinin tarpeessa oleva, aivan vääräntyyppisessä laitoksessa oleva todella sekava ja varsin kovaa huutava mummukka, kaikki tietysti pyhäpäivänä jolloin ketään et saa kiinni mistään ja se kontrollifriikki esimieskin on laittanut puhelinvastaajan päälle.

No, asiat hoitui jotenkuten, omaiset oli olosuhteet huomioonottaen tyytyväisiä ja potilaatkin elossa. Enää 22 työvuoroa ja sitten saan karistaa tuon talon pölyt jaloistani. Seuraavaa työpaikkaa varten on jo viritelty verkkoja hieman yllättävältä taholta. Palkka, työnkuva ja ympäristö huomattavasti mielekkäämmät ja jopa aiempaa kokemusta vastaavat. Toivotaan, että natsaa. Onneksi sitä ennen on yli kuukauden loma! :)

lauantai 25. joulukuuta 2010

Aurinkoista joulua!

Ihanaa joulua kaikille!

Täällä jouluviikko on sujunut rauhallisissa merkeissä. Viikolla täydet työpäivät ja aattoiltakin vielä töissä. Tiistaina vietimme ex tempore-henkisesti pikkujoulua Hoon kanssa: sinihomejuustoa, brietä ja pipareita, sekä punkkua. Oli hyvää.

Joulupöydän antimet hankittiin lähikaupasta hyvin epäselvällä teemalla: pieni kinkku ja sille omenahilloa kaveriksi, erilaisia dippejä ja Doritoksia, fetasalaattia, herneitä, viinirypäleitä, homejuustoja sekä pipareita ja suolakeksejä. Ja tietty suklaata ja punaviiniä. Jouluateria nautittiin aattolounaana ennen työvuoroani ja ähkyn tavoittelua jatkettiin illalla, varsin onnistuneesti.

Joulupäivänä suuntasimme tuhansien muiden reppureissaajien tavoin Bondi Beachille. Keskustan kadut olivat autiot, satunnaisia turisteja siellä täällä, mutta Bondilla riitti vilskettä! Lapsiperheistä teinibileisiin, ja kaikkea siltä väliltä. Aurinko paistoi, +27 C, pilvetön taivas ja juuri sopivat aallot. Täydellistä. Yksi känninen irkkumies kaatui melkein Hoon päälle ja sammahti pyyhkeelleni, ennenkuin rantavahdit raahasivat sankarin selviämään sisätiloihin.

Ihania puheluita rakkailta, niin Suomesta kuin Jenkkilästäkin ja muutamia joululahjoja. Pukki oli onneksi ymmärtänyt vihjailut euromääräisistä lahjuksista, jotka menee suoraan NZ:n reissun matkakassaan. Laskuvarjohyppy alkaa näyttää todelliselta vaihtoehdolta!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Se on hei laitonta!

Alkaa pikkuhiljaa palaa proppu Rouva Johtajattareen. Samanlaista sekopaata kontrollifriikkia en ole nahnyt missaan esimiesasemassa aiemmin. Paineensietokyky on olematon, ja ikava kylla nainen tuntuu olevan jatkuvan paineen alla, viikosta toiseen. Tama purkautuu tyontekijoita kohtaan epaasiallisena huutona ja keuhkoamisena, josta olen itsekin saanut osani. Erona nepalilaisiin pikkutyttoihin on se, etta suomalainen taulapaa seisoo korvat lurpassa, kuuntelee huudot (ja miettii samalla ihan jotain muuta) ja kehtaa pyytaa uudelleen haluamaansa asiaa. Ehka jopa saa sen. ;)

Laiton-termi on myos kovassa kaytossa ja sita Rouva Johtajatar viljeleekin ahkerasti seinille kiinnitetyissa tiedotuslapuissaan (tyopaikkakiusaaminen on laitonta! Aijjaaa...) ja puheessaan. Laittomia asioita ovat mm. ihanat tyokenkani, Crocsit. Niista kun voi neula pudota lapi. Viis siita, etta tyokavereistani suurin osa kayttaa ballerina-tyyppisia monoja. Mutta niissa on umpikarki, tuo taikasana. Mun kengat on reikineen niin epahygieeniset. Jaa, mites se niiden kenkien putsaaminen... Paikalliset ruikkii kengilleen hajustetta kun likaantuvat. Laitonta on kirjoittaa post-it lapulle potilasasioita, jotka vaikka myohemmin siirtaisi johonkin parempaan talteen. Laitonta on kirjoittaa valmiiksi jaettuihin laakepusseihin, missa huoneessa ko. asukas majailee, kun huoneiden ovissa ei ole nimia, pelkat numerot.

Laillista ja toivottavaa sen sijaan on havittaa laakejate oikeaoppisesti. Rouva Johtajatar naytti oikean tavan tanaan. Tahan mennessa olen tunkenut laakkeita apteekin palautuspostilaatikkoon jonkun ylimaaraisen laakepussin sisalla tai satunnaisesti heittanyt sekajatteeseen. Mutta ei... Ylimaaraiset pillerit heitetaan viemariin ja lasketaan vetta paalle. Niiden roskiin heittaminen on ehdottoman kiellettya ja laitonta, koska hui kauheeta, joku voi ottaa sen pillerin sielta ja syoda sen! Selitystani laakejatepullosta, jota ainakin jokaisella mun aiemmalla tyopaikalla on harrastettu, katsottiin pitkaan ja hartaasti. Jaa etta pulloon? Apteekkiin takaisin? Apteekin palautuspostilaatikkoon, no ei tietenkaan! Miksi? Miettikaapa sita.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Länsirannikon houkutukset

Viikko Western Australiassa oli täydellinen. Perth lumosi rentoudellaan ja helppoudellaan. Ihmisiä ja elämänmenoa oli, mutta Sydneyssä aina läsnä oleva tungos puuttui. Kaikkialla oli rauhallista ja letkeää. Luonto lumosi erilaisuudellaan, karua mutta samalla vihreää. Kaupunkia ei oltu rakennettu täyteen, vaan Swan Riverin ja meren rantaviivat olivat täynnä puistoja ja rantabulevardeja.



Viikon aikana ehdin katsastaa mm. Kings Parkin puiston, sekä päivänvalossa että auringonlaskun hämyssä. Kaunista. Näkymät Perthin keskustaan olivat hienot ja auringonlasku oli upea. Samoin Cottesloe Beachin auringonlasku oli hieno.


Teimme myös retken Swan-joen viinitiloille, mutta lähes kaikki alueen tilat ovat maanantaisin suljettuina, joten maistelu rajoittui Houghton Vineyardsin tuotteisiin. Shiraz oli hyvää, etenkin uppopaistetun brien ja hyvin kypsyneen cheddarin kanssa. ;)

Arkipäivän retki Caversham Wildlife Parkiin oli hyvä päätös. Todella rauhallista, sai rauhassa kävellä kenguruaitauksessa ja jutella eläintenhoitajien kanssa koaloiden päivärutiineista ja tavoista. Ja tietty rapsutella suloisia otuksia.



Aamupala joen varressa, kävelyä puistoissa ja lyhyt reissu tuuliselle rannalle, täydellistä. Paikalliset naamiaisbileet, dagen efter-brunssi ja leffailta. Uusia, ihania ihmisiä. Paluu arkeen ja Sydneyn sateisiin oli ankea, mutta onneksi paluu Perthiin koittaa jo muutaman kuukauden päästä. En malta odottaa!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kaikki on vinksinvonksin, eikun heikunkeikun

Yksi osa duuniani on haavanhoito. Täällä ei perushoitajat saa jostain syystä hoitaa haavoja ollenkaan, joten 44:n asukkaan haavojen kanssa leikkiminen on yhden sh:n vastuulla. Kaapeissa on toki mappeja vino pino ja ison talon standardoidut ohjeet, eli sinällään ihan helppoa hommaa ja jopa ihan kivaa. Olen jostain syystä aina ensimmäisestä harjoittelusta lähtien tykännyt katsella ja ihmetellä haavoja, kunhan ei mistään ihan kamalimmista syvistä onkalohaavoista ole kyse..

Pari viikkoa olen kuitenkin jo ihmetellyt täkäläistä "pesusettiä", mutta pitänyt mölyt mahassani. Care manager esitteli paketin ensimmäisinä päivinä, ja sen jälkeen olen yksikseni sitä käyttänyt. Paketissa olleet kolmet atulat hieman herättivät kummastusta, mutta en sitten viitsinyt käydä turhia kyselemässä. Yhdet pesua varten ja loput varalla, tuumasin. Tänään hoidimme erään aggressivisen potilaan haavaa yhdessä, minä painiotteella halaten ja pomo haavaan keskittyen. Aiemmin päivällä olin kuunnellut puolella korvalla muutamalle hoitajalle pidettyä kovaäänistä luentoa käsihygieniasta ja steriiliydestä.

Noh, tämä steriili toimenpide suoritettiin toisen potilaan vuoteessa, minne mummukka oli saatu kammettua, ilman sen kummempia suojaliinoja. Ilman käsineitä. Tai siis, olihan minulla ne vinyylit käsissä, mutta ei pomolla... Niillä ylimääräisillä kivoilla muovisilla pikku pinseteillä olikin sitten helpon näköistä asetella rasvalappuja, jodirasvaa ja päällystavaroita mummon heiluvaan käteen, työpaidan pitkät hihat haavaa viistäen. Steriilisti. Hmmmhh. En ole ehkä koskaan mieltänyt vanhan makuuhaavan hoitoa hirveän steriilinä tapahtumana, mutta kaikkea sitä maailmalla oppii.. ;)

Siitä sitten ihanaa 60% alkoholia sisältävää, mukavasti kukkasilla hajustettua käsihuuhdetta pikku nokare kätösiin, ja seuraavaa haavaa hoitamaan! Yhtä steriilisti kuin äskeinenkin. Joko minä tai aussit ei ole ymmärtäneet käsitettä steriili. Tai sitten suomalaisissa vanhainkodeissa on samanlainen meno. Onko? Kertokaa, ettei ole!

Jatkossa suljen ovet visusti kun hoidan haavoja.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tavallista arkea

Elämä alkaa olla mukavan tavallista arkea. Alkuviikon teemana on hirrrrrvittävän aikaiset (5.35) herätykset ja kiire töissä. Illat kuluvat shoppaillen, kokkaillen, treenaten, netissä jumittaen ja löhöten. Tiistai-iltana koittaa ihana vapauden tunne, kun tietää ettei tarvitse aamulla nousta aikaisin. Keskiviikko, torstai ja perjantai kuluvat iltavuoroissa, aina. Aamupäivisin on aikaa tehdä vaikka mitä, sillä työt alkavat vasta 14.45. Tämmöinen säännöllinen kaksivuorotyö on toisaalta ihan piristävää vaihtelua, mutta samalla kaipaan 3-vuorotyön etuja.. hiljaisia öitä ja pitkiä vapaita.

Olen vihdoin tottunut liikenteeseen, enkä meinaa enää jäädä jokaisessa liikennevalottomassa risteyksessä auton alle. Osaan vihdoin mennä oikealle puolelle katua bussipysäkkiä etsiessäni, ja tiedän jo tärkeimpiin paikkoihin parhaimmat bussireitit ilman reittioppaan apua. En hoopoile enää 7Elevenin tiskillä busslippuja ostaessani.

Tunnistan näppituntumalla hassunmuotoiset kolikot lompakostani, enkä enää hidastele sen takia kassajonossa. Osaan tinkiä huomaamattomasti Paddy'sillä. Ei raakaa Kiina-tinkimistä, vaan vähän siivompaa. :) Sukkuloin Paddy'sin tungoksessa sujuvasti ja kiroan maleksivia turisteja, jotka vain pällistelevät hedelmätiskejä. Kaukana on ne ajat, kun Hoon kanssa oltiin yhtä pihalla :D.

Olen löytänyt omia lempipaikkojani (Coogee Beach!) ja lempi take away-ravintoloita ja kahviloita (Doolies ja Asukaze!) sekä hyviä shoppauspaikkoja. En eksy enää kävelyreissuilla, eikä karttaa tarvitse oletusarvoisesti ottaa mukaan.

Olen oppinut selviämään hyvin vähällä tavaralla punttisalilla ja käyttämään mielikuvitustani levytankojen ja painojen puuttuessa. En myöskään enää naura tukahdutettua naurua joka kerta, kun kiinalainen mummo tulee salille hellemekossaan.

Lasken työpäivän aikana päässälaskut englanniksi, enkä juurikaan enää töissä ajattele suomeksi. Hoitoalan sanastokin ja lyhenteet alkavat tulla tutummaksi, eikä kirjaaminen vie tuhottomasti ylimääräistä aikaa. Muiden epäselvät käsialat ovat kyllä mysteeri edelleen. Paksuista paksuin aussiaksentti saa edelleen huulet pyöreiksi, mutta muuten kommunikaatio on muuttunut helpommaksi.

Vanhainkoteja vaivaavan sairaanhoitajapulan takia sain myös ilmoitusluonteisesti viikon varoitusajalla järjestettyä viikon vapaat. Ei siis tarvitse itkeä sen 3-vuorotyön perään ja torstaina lähtö länsirannikolle!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kun Lady Ascot kohtasi Muumipeikon

Eilen oli Randwickissä Start of the Summer-race jonne menimme sekalaisella kuuden hengen porukalla. Ihan mahtava konsepti: skumppaa aamusta alkaen ja kaikki ihmiset ykkösiin pukeutuneina, naisilla upeita cocktailmekkoja ja hattuja, miehet puvut päällä. Tunnelma korkealla, aurinko paistoi ja upeita hevosia näkösällä koko ajan, voiko sitä enempää keskimääräiseltä lauantailtaan vaatia?

Olin hieman huolissani mustan pitsihamoseni helman lyhyydestä, mutta ensimmäisessä vessajonossa kävi jo ilmi, että ihan turhaan. Aussit on helman mitoituksessaan ja mekkojen kireydessään selkeästi brittien jälkeläisiä, ihan yhtä lyhyttä ja tiukkaa, oli siihen soveltuvaa vartaloa tai ei. Pääkoristeet oli upeita, lähes kaikilla naisilla oli joku sulka/harso/pitsiviritelmä ja päätin jo hankkia huomattavasti näyttävämmän koristeen itselleni ensi kertaa varten!

Vedonlyönti vei mukanaan, löimme vetoa muutaman dollarin panoksilla, ja olin turvanmitan päässä n. $40 voitosta parhaimmillani. Dollarinkin panos toi ihan eritavalla jännitettävää kisaan ja hevosia oli hauska arvioida esittelyssä, joka tapahtui todella lähellä yleisöä. Hoitajat taluttivat kisatykkejä pienellä nurmikentällä, osa hevosista otti tilanteen todella rauhallisesti, mutta muutamalla oli aika show ja säätäminen päällä. Aikamoisia lihaskimppuja! Kisavauhti oli ihan järjetön, ei tulisi mieleenkään haaveilla noiden selkään kiipeämisestä, vaikka  kova ikävä hevosia onkin...

Kisojen jälkeen oli ilmainen bussikuljetus keskustaan ja sieltä sitten King Wharfille Loft-nimiseen baariin afterpartyihin. Tapasimme uusia ihmisiä ja yhtäkkiä edessämme seisoi kaunis nuori nainen MUUMIPEIKKO KAINALOSSAAN. Kaveriporukka oli Euroopankiertueellaan kuukautta aiemmin poikennut Suomeen päiväksi ja ihastunut pehmo-Muumiin niin, että nyt sitä raahattiin ympäri Sydneyn yöelämää. Olivat aika katkeria kun kerroimme että a) Naantalissa on kokonainen Muumilaakso ja b) Muumipeikolla on jo tyttöystävä.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Sama meno, uusi paiva

Sama scheisse jatkui tanaan toissa. Kiire, kiire, kiire. Kiireessa tuli tehtya yksi isohko virhekin, joka sitten viela paisuteltiin iha jarjettomiin mittasuhteisiin ensin. Tomun laskeuduttua kaikki kuitenkin hyvin. Rohkenisin vaittaa, etta ko. mokaa ei olisi paassyt kaymaan, jos meita olisi taalla kaksi laakeluvallista eika yhta ainokaista sh:ta revittaisi joka hemmetin asiaan mukaan. Ihan mielenkiinnolla menen tanaan sovittuun tyohaastatteluun sairaalaan perjantaina... Tyot ei onneksi paase loppumaan!

Olin julmetun huonolla tuulella paastessani toista kotiin, mutta alakerran Market City Mallin alerekkien aarella vietetty tunti helpotti oloa kummasti ;) Nyt on mekko (tai kaksi..) hallussa lauantaita varten! Pitsinen ihanuus ja toinen rypytetty, pehmea puuvillainen juttu, molemmat mustia. Viela uupuu se hattu/muu koriste. Joku hoyhen tms. harpake pantaan kiinnitettyna voisi olla kiva? Samalla tuli hommattua vihdoin viimein edes yksi halterneck-paita. Jatin siis fiksuna tyttona kaikki hieman kulahtaneet halterneckit Suomeen, ja ajattelin ostaa taalta muutaman perustopin heti ekalla viikolla. Nooh, ennen tata paivaa olin loytanyt ko. paitoja tasan YHDEN. Ei selkeasti mikaan suosittu paitamalli Ausseissa, mika on ihan dorkaa, koska 4/5 mun bikineista on halterneckeja. Rusketusrajat kiittaa. No, nyt on edes yksi, ja metsastys jatkuu!

Tuo Market City Mall on kylla loistava paikka! Kellarissa on Paddy's Market (iso tuoretori taynna herkkuvihanneksia ja hedelmia, seka kaikkea mahdollista vaatetta, turistikraasaa ja feikkilaukkua) ja itse ostoskeskuksessa on kaksi kerrosta taynna pienempia (merkki)liikkeita ja outlet-myymaloita (mm. Esprit ja Converse) seka jumalainen food court. Sushilautanen maksaa illalla  $5, ja ne parin dollarin isot sushirullat on koukuttavan hyvia. Parhaimpina paivina olen syonyt sushia kahdesti ja toisesta myyntikojusta banana bredia aamupalaksi :). Tata se Dr. Eki siis tarkoitti, kun varoitteli "friidujen aina lihoavan 10 kg Ausseissa", ilman jatkuvaa kavelya toissa ja treenaamista talon punttiksella olisi minullakin muutama lomakilo jo varmasti  hankittuna.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kana, jolla kolme jalkaa eika paata ollenkaan

Ihan karsea maanantai. Oikea hirviomaanantai! Meilla on toissa talo jaettu kahteen osastoon, yla-ja alakertaan. Alhaalla on low care-asukkaat, jotka paaasiassa parempikuntoisia, ylakerrassa high care. Alhaalla on yleensa 2-3 perushoitajaa ja yksi pidemmalle koulutettu, joka saa antaa valmiiksi pussitettuja laakkeita, mutta ei muuten koskea laakkeisiin. Ylhaalla on sitten 1 sh ja 3-4 perushoitajaa ja koko soppaa lattiatasolla koordinoi care manager. No, viikonloppuna tuo jatkokoulutettu hoitaja oli jouduttu erottamaan mittavan rikosrekisterin takia, ilmeisesti jotain laakkeisiin liittyvia sotkuja. Lisaksi care manager oli tyomatkalla.

Neljannen tyopaivan kunniaksi olin siis palkkasotkuihin upppotuneen rva johtajattaren lisaksi ainoa laakkeenjakoon kelpaava, ja ylipaataan ainoa sairaanhoitaja aamuvuorossa. En tehnyt ennen klo yhta mitaan muuta kuin jaoin laakkeita ja kirjasin niita annetuiksi. Tai no, tuo on kylla liiottelua. Laakkeiden pyorittelyn lisaksi kavelin, harhailin, santailin ja palloilin ympari taloa ja etsin hukassa olevia asukkaita ja laakkeita, ja valilla kadoksissa olevia hoitajiakin. Ja toki istuin 10 min kahvitauollani. Ja vastailin dementikkojen hataantyneisiin kysymyksiin rikkoutuneista rutiineista, uudelleen ja uudelleen.

Huomista tyomotivaatiota ei kohta se seikka, etta sama meno jatkuu, uutta sijaista ei ole saatu. Wohoo. JOS vastuullani olisi ollut vain kakkoskerros ja alakerran "vaativampien" hommien hoitaminen, olisi duunipaiva ollut ihan jees. Nyt sain huhkia kahden ihmisen hommat ja arvuutella "Kuka olet" leikkia alakerrassa aika pitkan tovin. Nyt arsyttaa, etta asiat jaa rempalleen, ihan pienetkin ja asukkaillakaan ei ole hyva olla, jos saa klo 8 vahvan kipulaakkeen klo 10.30, kun ennen sita ei ole irrottaa kahta sh:ta asiaa hoitamaan, ja yksin ei huumelaakkeita saa antaa... Onneksi ke-pe akselilla on taas parempi miehitys tiedossa ja muutenkin kiireettomampaa elamaa iltavuoroissa. Ja noille paiville on luvassa armottomia shoppauskierroksia aamuille! Jostain taytyy taikoa joku sieva hamonen/mekko lauantain laukkakisoihin seka hattu. Pitsihansikkaistakin olen haaveillut. ;)

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Ylös, alas, ylös, alas

Lähdimme tänään aamulla aikaisin (no, kahdeksan jälkeen ON sunnuntaina aikaisin!) paikallisjunalla kohti Royal National Parkia. Vajaan tunnin junamatka Loftuksen asemalle, mistä piti netin mukaan olla museoratikkakyyti perille. Lonely Planet tiesi kertoa, että juuri tältä asemalta pääsee lähimmäksi Visitor Centeriä (ja sieltä saatavaa karttaa, koska meillä ei tietenkään moista ollut...). Ratikkaa ei aamutuimaan näkynyt, ja muutenkin paikka näytti varsin kuolleelta. Yksittäinen koiranulkoiluttaja neuvoi meidät oikeaan suuntaan, n. 1 km tienpengarta. Muuten kiva, mutta autot huristeli satasta ohi ja vastaan penkereellä tuli laumoittain ja yksittäin maantiepyöräilijöitä. Turvallista.

Päätieltä haarautui pienempi tie, ja pääsimme parin kilometrin asfalttitallustelun jälkeen varsinaiseen puistoon. Ja saimme sen kartan. Pyöränvuokrauspiste oli vielä kauempana, mutta löysimme hauskannimisen Honeymoon-trackin, mitä pitkin pääsisi joen rannalla olevalle vuokrauspisteelle. Reipas 20 min jyrkkiä portaita alas ja välillä maisemia ihaillen. Evästauko ja muutos suunnitelmiin. Pyörillä olisi saanut ajaa vain hyvin valikoiduilla reiteillä, ja joessa pyörivät aqua biket näyttivät niin hauskoilta, että vuokrasimme ennemmin sellaisen. Tunnin polkuveneajelu kävi varsin hyvästä treenistä!

Maisemat olivat upeita, mutta jalkaisin ja autottomana ehtii nähdä vain todella pienen osan puistoa, sillä syvemmällekin puistoon olisi päässyt autolla ja siten lähemmäksi vesiputouksille vieviä polkuja. Tiedostimme päivän kuumuuden ja omat voimat, joten lähdimme lounastauon jälkeen kiipeämään takaisin ylös. Kotimatkaa varten löytyi museoratikkakin, 20-luvulla Melbournessa rakennettu söpöläinen. Junalla takaisin Sydneyyn ja palkinnoksi herkkusushia Azakelta alakerrasta. Nams.

Puistoon on ehdottomasti päästävä uudelleen, harkitsemme seuraavaa reissua Cronullan kautta, lauttamatka on kuulemma upea ja satamasta pääsee heti kävelemään upeisiin rantamaisemiin. Huomenna paluu arkeen, mutta onneksi on ensi viikonloppuna jotain mitä odottaa: Royal Randwick ja Start of the Summer-laukkakisat! Nyt pitäisi vielä löytää sopiva asu ja ennenkaikkea PÄÄHINE! Joku makea hattu, koriste tms. on ihan pakollinen laukkarata-etikettiin! :)

lauantai 20. marraskuuta 2010

Peking kuvina

Hyvää ja halpaa kasvisillallistani sulatellessani (olen oppinut kokkaamaan hyvää tofua! Ja kiitos Paddy's Marketin sekä tofu, että rehut ovat edullisia ja tuoreita) on aikaa tehdä lupaamani kuvabloggaus Kiinanreissusta.

Turistimassat valumassa kohti Kielletyn Kaupungin temppeleitä ja palatseja

Peking Zoo:n suurin vetonaula, jättiläispanda


Aquariumin hienoin otus!

Ylös Kiinanmuurille mentiin mukavan huteralla tuolihissillä. Vaihtoehtona olisi toki ollut 2000 porrasta, priimakuntoisia varmasti.



Sitten alkoi kiipeäminen ylös-alas-ylös-alas vartiotornilta toiselle.

Sumuista, suurta ja vaikuttavaa

Hieman alkoi korkeanpaikankammo ottaa valtaa


Temple of Heaven
The Circular Mound Altarilta kohti Imperial Vault of Heavenia. Hienoja nimiä, hienoja pytinkejä.
Ehdoton suosikkimme, Temple of Fasting.
Hou Hai-järvi iltavalaistuksessa. Hyviä baareja ja ruokapaikkoja!

Summer Palacen postikorttimaisemaa
Järvikierroksen ääriviivat horisontissa
Jade Belt Bridge kierroksen alkupäästä
Ylväs marmorileijona 17-kaariselta sillalta
Noudatin ohjeita, joten Lama Templen upeasta 28 m korkeasta Buddhasta ei ole kuvaa.
Kungfutsen temppelin runorakennukset
Siinä pieniä paloja, olkaa hyvä Lisää ehkä myöhemmin. Sydneyn kuviakin seurannee jossain vaiheessa...

Täydellisiä hetkiä

Kolmipäiväinen työviikkoni on mahdollistanut ihanan, pitkän viikonlopun. Torstai kului Coogee Beachilla löhöillen ja auringosta nauttien. Pääsin vihdoin uimaan Tyyneenmereen, enkä vaan huljuttelemaan varpaita rantahiekkaan. Oli kivaa, aallot oli isoja, muttei liian isoja ja edes aaltojen mukanaantuoma ällöällö-merilevä rantavedessä ei hidastanut menoa. Illalla oli sitten nähtävissä idiootin rusketusrajat. Kannatti levittää aurinkovoide vasta rannalla ja hutiloida, kun käsissä oli hiekkaa. Kyljessä on kämmenen kokoinen kirkuvan punainen alue, josta melkein erottaa yksittäiset sormen ääriviivat. Otsassa on hiusrajasta alkava pieni kolmio ja etureidessä/nivusessa vielä yksi kiva laikku. Noh, opin läksyni.

Perjantaina seikkailmme uudelleen Maritime Museumissa. Etenkin vaihtuva erikoisnäyttely On their own brittiläisistä (orpo)lapsista, joita lähetettiin ulkomaille tulevaksi työvoimaksi ja vahvistamaan kansanyhteisön elinvoimaa oli aika vaikuttava. Kannattaa tsekkaa, jos liikut Sydneyn suunnalla! Ja kaikenlisäksi ilmaista huvia. Perjantaina oli myös odotettu IMAX-hetki maailman suurimman screenin äärellä. Harry Potter and the Deathly Hallows 1 on varmasti vaikuttavan näkönen leffa ihan missä tahansa teatterissa, mutta olen varsin iloinen tästä IMAX-mahdollisuudesta. Tapahtumat vyöryivät päälle, maisemakuvat olivat upeita ja muutamaan otteeseen lähes koko yleisö säpsähti kauemmas kauhuissaan, minä muita useammin. Illan kruunasi intialaisen kämppiksemme valmistujaiset, toodella tulista, mutta hyvää ruokaa ja hauskaa seuraa.

Aurinko on hellinyt myös tänään, joten aamusta alkaen olemme grillanneet itseämme, taas Coogee Beachilla. Tuttujakin löytyi biitsiltä ja ennenkaikkea jefupallo ja seuraa sen heittelyyn vedessä! Olikin ollut jo ikävä soikiopalloa ja olin iloinen bongatessani muutaman jefuilijan kaikkien rugbysankareiden joukosta. Isohkoissa aalloissa pomppiminen kävi myös ihan hyvästä treenistä ja ihon ja päänahan hiekkakuorinnasta...

Urheilu jatkuu huomenna, suuntana Royal National Park jalkaisin ja fillareilla. Sitten ehkä jaksaa raahautua taas sorvin ääreen, ja nyt pitäisi tsempata täydet viisi päivää töissä! Huhhuh...


torstai 18. marraskuuta 2010

Eka työviikko takana

Ensimmäisestä työviikosta selvitty, 3 työvuoroa oli just sopiva aloitus kuukauden lomailun jälkeen. :)

Suurin kulttuurishokki on lieventynyt siedettävälle tasolle. Jonkinsortin käsidesiä löytyi varaston perukoilta (etanolipitoisuus huima 60%) ja vinyylipakettejakin useampi. Lääkejätettä ei edelleenkään ole. Kirjaamisen määrä on ihan järjetön, jokainen yksittäinen lääke on kirjattava erikseen annetuksi, sen sijaan että voisi ruksia aamulääkkeet annetuiksi, tai vaikka vaan luottaa siihen, että moiset on annettu. Myrkkykortit ovat täällä yksi iso, paksu kirja, johon kahden hoitajan voimin kirjataan annetut, ja käydään yhteisvoimin antamassa...

Mutta kunhan asukkaita alkaa tunnistaa kasvoilta ja pääsee vähän perille niiden metkuista ja vaivoista, niin homma muuttuu oleellisesti helpommaksi. Kevyttähän tuo on jo nyt. En edelleenkään ole tottunut Sister-nimitykseen tai siinhen, että olen todella jonkinsortin esimiesasemassa ja että nuo muut todella tekevät, mitä pyydän, kyselemättä. Alkaen siitä, että jos jonkun pissapussi pitää tyhjentää, niin en tyhjennä sitä itse... Paperitöiden määrä on ihan järjetön ja omaa osuutta hidastaa vieraanoloiset käsialat ja se, että vain sh:t saavat kirjata. Pidemmän päälle moisessa paikassa hautuminen voisi olla ammatillinen itsemurha, mutta leppoisana lomatyönä ja esimiesharjoitteluna tämä menee hyvin.

Maanantaina aloitan tuolla sitten ihan vakkarisopimuksella. Melbournen reissu ja uudenvuoden aatto on jo neuvoteltu vapaiksi. ;).

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kulttuurishokki

Ensimmainen paiva toita takana.. mitakohan sita sanoisi.. No, ainakin ollaan elossa, seka mina etta nursing homen asukkaat! Paadyin sitten siihen isompaan, valtakunnalliseen valitystoimistoon ja heidan kauttaan Sydneyn pohjoisosiin toihin, ensiksi 3 paivan keikalle ja huomenna mietitaan jatkot.

Oli aikamoinen shokkialku. Tai no, enhan ma hirveasti ole vanhainkotien lattioita kuluttanut Suomessa, mutta tiettyjen perusasioiden oletin olevan vakioita niin sairaalamaailmassa kuin vanhainkodeissa, ihan kaikkialla lansimaissa. Yllattaneita asioita: 

  • Kasidesin puute. Sita ei ollut missaan. Saippuan lisaksi siella taalla oli klooriheksidiini-pitoista saippuaa, mutta mitaan alkoholipohjaista kasidesia ei. Hienoa.
  • Hanskojen puute. Yksittainen paketti vinyyleita loytyi vartin etsinnan jalkeen, mutta yhdenkaan lavuaarin ylapuolella niita ei ollut. Muutama tyhja teline hanskapaketeille loytyi.
  • Laakejatteen puute. Roskiin vaan, totesi aamun 10 min. perehdytyksen antanut sh. Hienoahienoa.
  • Jatteiden lajittelemattomuus. Sinne vaan sekasin kaikki, viis mistaan energiajatteista tai muista.
  • Sister. Juuri kun juhlin 6 kk sitten sita, ettei kukaan enaa koskaan huuda mun peraani osastolla "Opiskelija!" ja etta mua kutsutaan nimellani, niin no way.. taalla olen Sister! En osaa reagoida, joutuvat nepalilaiset hoitajaraukat juoksemaan peraan kun en tajua pysahtya.
Tastakin huolimatta palaan rikospaikalle huomenna. Tulipahan lopetettua loma ryminalla. Ja kylla, 22 potilaan laakkeiden jakoon voi tuhrata 3 tuntia, jos ei ole ketaan, kenelta kysya ja tavaroita sailytetaan viidessa eri paikassa ja asukkaat kirmaavat rollaattorit vinkuen ympari tiluksia, eivatka makaa sievasti vuoteissaan nimilaput ranteissaan.





lauantai 13. marraskuuta 2010

Rosvosektori

Eilen tuli ulkoilutettua uusia kenkia sitten ihan pidemman kaavan mukaan, ja tukkahan siita tuli kipeaksi. Ja rakkulat jalkoihin. Mutta a) kivaa oli b) olo on jo parempi, vaikka rosvosektorille tama paiva menikin ja c) kengat on edelleen tosi hienot! ;)

Jottei koko paiva olisi mennyt ihan hukkaan, niin aktivoiduimme Uuden Seelannin loman suhteen ja varasimme lennot. 16.2-9.3.2011 vietamme siis seikkailuloman Keski-Maan maisemissa ja vaellamme, ratsastamme, melomme, hypimme alas lentsikoista ja kierimme jattipalloilla vuorenrinnetta seka ihailemme ainutlaatuisia maisemia. Halpalentohakujen voittajaksi  selviytyi yllattaen ei-halpisyhtio, eli Air New Zealandilla mennaan. Seuraavaksi bussifirman valinta ja tarkempi seikkailutoiminnan kuolaaminen! 

Asunnosta luovumme varmaankin samoihin aikoihin ja suuntaamme tuon kolmiviikkoisen jalkeen pohjoisemmaksi lammon ja auringon perassa, ensin varmaankin Brisbaneen. Paadyin toiden suhteen tuohon isompaan valitysfirmaan, jotka jo mainostivat palveluitaan myos Queenslandin puolella, joten senkaan suhteen ei pitaisi tulla ongelmaa. Alustava suunnitelma on laittaa ylimaaraiset matkatavarat Sydneyssa sailoon, lahtea kevyin tavaroin NZ:n reissulle ja reissata sitten Greyhoundilla pohjoiseen ja pysahtya pariksi kuukaudeksi esim. Brisbaneen ja jatkaa siita sitten viela pohjoisempaan toiden ja huvittelun perassa, Cairnsiin asti. Suunnitelmat ovat siis elaneet ja muuttuneet alkuperaisesta Vuosi Sydneyssa-teemasta.

Myos Melbournen reissu on suunnitteilla, pidennettya viikonloppua joulukuussa kehitellaan, mutta kaikki on viela aika avoinna.

perjantai 12. marraskuuta 2010

I'm hired!

Työnhaku on edennyt tällä viikolla jättiaskelin eteenpäin. Keskiviikkona olin haastattelussa vanhainkodissa, työnkuva olisi  lähinnä esimieshommia viidelle lähihoitajalle ja hautautumista paperitöihin ja lääkkeenjakoon. Haastattelu oli aivan KA-MA-LA. 1,5 h tenttausta hienoilla termeillä jäykän kaavion mukaan, vailla mitään tulkittavia reaktioita kasvoilla. Aksenttini oli kuulemma hirvittävän vahva ja pohjoiseurooppalainen. No shit, arvaa mistä mä oon kotosin?? Lähdin aika matalilla fiiliksillä kotiin, vain saadakseni seuraavana aamuna "tervetuloa töihin"-puhelun. WTF??

Tänään oli toinen haastattelu, kyseessä eräs sh-rekryfirma, yksi harvoista joka ei vaatinut mainoksissaan 2 vuoden työkokemusta. Homma sujui ja jäi hyvä fiilis, paikkoja olisi tarjolla useampikin ja maanantaina selviää lopulliset vaihtoehdot muutaman vanhainkodin ja yksityissairaalan väliltä. Kaikki lyhyen juna/kävelymatkan päässä. Aksenttini on kuulemma hyvä ja selkeä ja post graduate-kokemukseni vähyys kuittaantuu opintojen aikana raadetuilla duuneilla. Aussilaiset sh-opiskelijat eivät moista tee, vaan paahtavat yhteenputkeen kirjalliset opintonsa ja perään vuoden työharjoittelun, joten rekryfirmojen on kuulemma vaikea ymmärtää, että muualla maailmassa toimitaan toisin. Onneksi haastattelijana oli britti :) 

Haastattelun lopussa onnistuin järkkäämään Hoollekin haastatteluajan samalle päivälle, eli aika muikea perjantaiaamu. Maanantaina on sitten päätösten aika, missä haluan seuraavat 3 kk viettää työpäiväni. Nyt juhlitaan, etenkin kun jalassa on uudet ja päheät sandaalit ja lattialla kahdet muut kengät ulkoilutusta vailla!

lauantai 6. marraskuuta 2010

Turisteilu jatkuu

Viikolla ennen rekisteröinnin valmistumista ja nyt viikonloppuna on ollut hyvää aikaa jatkaa turistiteemaa. Sää ei ikävä kyllä ole ollut kauhean hyvä, sateista ja viileää, joten rusketuksen hankinta on edelleen alkutekijöissään. Onneksi ihan lähialueiltakin on löytynyt kivaa sisätekemistä.

Olemme vierailleet mm. Sydney Aquariumissa, oh wow. Ne pingviinit oli jotain järjettömän suloista! Samoin salaattia meritankin pohjassa rouskutellut hemulin näköinen otus, ilmeisesti merilehmä (?) sulatti sydämen. 

Sydney Maritime Museum oli myös mahtava, vaikkemme nähneetkään vielä kuin maksullisen osan, laivat. Opiskelijalippu oli $17, ja sillä pääsi satamassa olleisiin vanhoihin laivaston aluksiin ja Cookin laivan replikaan. Hieman kiristelimme lipun hinnalle hampaita, kunnes pääsimme aluksille. Laivaston HMAS Vampire, jonkinsortin isompi vene tykkeineen ja sukellusvene HMAS Onslow olivat täynnä suloisia veteraanipappoja, jotka kierrättivät turisteja aluksilla pienryhmissä. Ahtaanpaikankammo oli lähellä ottaa vallan, kun ahtauduimme pienistä aukoista eteenpäin sukellusveneessä ja kaikkialla oli.. no, ahdasta. Samalla tuli päivitettyä hieman aukkoisia maailmanhistoriantietoja mm. Vietnamin sodasta. Ei kukaan ole mulle kertonut, että aussitkin taisteli siellä?? Molemmat alukset olivat olleet aktiivikäytössä vielä 90-luvulla, mikä tuntui aika hurjalta.

Samoin kapteeni Cookin Endeavour-laivan replikan turistikierrätys oli hoidettu vapaaehtoisvoimin, ja hyvin olikin hoidettu. Alkuperäinen Endeavour makaa jossain USA:n itärannikolla kulkuesteeksi upotettuna itsenäisyystaisteluiden seurauksena, mutta tämän 90-luvulla rakennetun jäljennöksen pitäisi olla viimeisen päälle alkuperäisen näköinen. Vanhaan majakkaan emme sateen takia päässeet ja loppuosan museota päätimme säästää toiseen kertaan, kun perusnäyttely kerran on ilmainen.

Myös Sydney Harbour Bridge ja Opera House on kierretty ja kuvattu ulkoapäin ja matkalta löydetty monta kivaa paikkaa, minne mennä myöhemmin. Monta kivaa, maksullista paikkaa, minne mennä sitten kun töiden tilanteesta selviää jotain.

torstai 4. marraskuuta 2010

Läpi meni!

Tänään iltapäivällä saapui iloisia uutisia sisältänyt sähköposti. Lupa ja rekisteröinti työskennellä sairaanhoitajana Australiassa on läpi, hyväksytty ja valmis! Yhdessä puhelussa tällä viikolla peloteltiin jo viikkojen, mahdollisesti kuukauden jonotuksesta rikosrekisteritsekkaukseen, mutta tämä meni nyt maanantaisen toimistotytön parhaan arvion mukaan, alle neljässä päivässä.

Nyt alkaa armoton työnhaku. Useita nettihakuja täytetty ja huomenna alkaa ihana soittelu niiden perään, sekä uusien nettihärpäkkeiden täyttely. Can't wait.

Kaikenkaikkiaan prosessissa kesti melkein päivälleen 3 kk, pakko olla tyytyväinen.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Turistit rannalla

Kun tätä aikaa kerran nyt on rekisteröinnin viimeisen vaiheen loppua odotellessa, niin leikimme turisteja oikein kunnolla. Homma on nyt enää kiinni siitä, kuinka nopeasti AHPRA:n Melbournen toimisto tarkistaa rikosrekisteriotteeni ja saa siitä tiedon Sydneyn toimistoon. 

Sää oli puolipilvinen, mutta päätimme silti lähteä eilen rohkeasti rantakävelylle. Sydneyssä asuva kaverini ja useat opaskirjat suosittivat Sculpture by the Sea-näyttelyä Bondi Beachin lähellä, sekä from Bondi to Coogee-kävelyreissua. Tuumasta toimeen, biksut mukaan, uusi hellemekko päälle ja arskarasvaa. Muuten hyvä, mutta sää oli oikeasti aika viileä.. 

Onneksi kävellessä tuli lämmin, ja maisemat olivat upeita. Meri näytti voimansa, ei todellakaan tehnyt mieli mennä niihin aaltoihin uimaan. Osa veistoksista ja patsaista oli upeita, osa vaan outoja, mutta oli mielenkiintoista nähdä taidetta luonnossa, eikä aina gallerian vaaleaa seinää vasten. 




Toisenlaista taidetta saimme sitten ihastella Tamaraman rannalla. Surffaripoikia oli rohkeina ja aallonjanoisina vedessä, ja erään ohikulkijan vinkistä löysimme myös kymmenen delfiinin parven rannan läheltä. Seisoimme aitiopaikoilla mäen päällä ihastelemassa kun delfiinit esittelivät kovassa aallokossa temppujaan ja surffarit jähmettyivät ihailemaan. Oli kaunista ja harmitti niiiiiiiin paljon, ettei ollut parempaa zoomia.. no, onneksi sentään oli kamera mukana. Upeita eläimiä!


tiistai 2. marraskuuta 2010

Kiina-ärrinmurrin

Kiinassa otti moni pieni asia päähän. Niistä kasautui sen verran paljon ärsytystä, ettei ihan heti ole pakko päästä naapurikulmille Sydneyn Chinatowniin. Tässä muutama ärsytyksen aihe:

Töniminen. Aasialainen kohteliaisuus in my ass. Kaikkialla on sopivaa töniä, metrossa pakollista. Metroon voi sulloa edellä olevia ihmisiä työntämällä heitä kätevästi selästä, kunnes oma pieni pylly mahtuu ovien väliin, ja sitten työntää vielä vähän lisää. Kaduilla voi töniä, ettei itse tarvitse astua epämääräisiin lätäköihin, joista lisää kohta.

Pissaaminen. Kyllä. Pissaaminen. Ilmeisesti Hoon vanha lastenkirja, joka opetti että Kiinassa lapset juoksevat pyllyt paljaana, ei ollut kauhean väärässä. Pikkulapsilla tosiaan on jopa Pekingissä reikä housuissaan. Kamalan kätevää antaa lapsen kyykkiä pissalle esim. liikenteenjakajalla, eläintarhan porteilla, kukkaistutuksiin eläintarhassa, keskellä jalkakäytävää tai puistossa kaiken kansan keskellä. Tämän seurauksena kaikkia lätäköitä kaduilla on syytä kohdella muina kuin vesilammikkoina. Aikuisten vessatavat eivät olleet kovasti parempia. Reikä lattiassa ja tuotteet reiän ympärillä, paperit viereisessä avoroskiksessa. Public toilet-laitosten hajut kadulle (ja näitä oli siis joka korttelissa) olivat varsin paksut, ei tehnyt mieli tutustua tarkemmin. Lentokenttää ja Capital Museumia lukuunotttamatta ainoat istumakelpoiset vessat olivat hotellissamme, sillä jos sellainen luojan lykky olikin, että oikea pönttö jostain löytyi, oli jokainen vessassakävija käyttäytynyt kuten lattiareiällä ja jälki oli sen mukaista. Selvisi syy kiinalaisnaisten kapeat farkut ja saappaat-muotiin. Omat maata laahaavat lahkeet olisi tehnyt mieli uittaa desinfiointiaineessa aina päivän päätteeksi. Mietin myös vakavasti, olisinko kertonut Aussien maahantulokaavakkeessa oleskelleeni farmeilla ja kotieläinten kanssa viimeisen kuukauden aikana, ja saanut sitämyöden ilmaisen desinfioinnin kengilleni...

Oma avuttomuus. Oli ärrrrrrsyttävää olla totaalisen riippuvainen vastapuolen alias/pictionary-kyvyistä, sillä englannilla ei edennyt 90% tapauksista mihinkään. Ravintolat valitsimme suurimmaksi osaksi sen mukaan, missä oli kuvat&/englanniksi menu, mutta taksien, museoiden yms. kanssa oli välillä hankalampaa. Jäi paljon kiinnostavia asioita selvittämättä, kun ei ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt kysymystä.

Länsimaalaisten valokuvaaminen. Ihan missä vaan, millaisia kuvia vaan, luvalla, luvatta ja kieltojen jälkeen. Ilmeisesti tuottaa hyvää onnea tulla kuvatuksi länkkärin kanssa, tai ainakin näin hatara muistikuvani väittää. Korjatkaa jos olen väärässä. Kuvata sopii salaa, tulla osoittelemaan kameran kanssa kesken jonkun muun keskustelun ja raahata sitten lapset paikalle, pysäyttää turistikohteissa tai esim. ravintolassa muka-kuvata-seinällä olevaa maalausta/akvaariota tms. Ensin ihmetytti, sitten nauratti ja viimeiseksi vaan ärsytti. Etenkin se todella pahanhajuinen mies, jonka kaveri ei osannut käyttää kamerakännykkäänsä, ja kuvaustilanne toistettiin viidesti.

Kiinan viimeiset päivitykset

Tässä yhtenä isona massana viimeiset blogimerkinnät Kiinasta:

Sunnuntai:
Tämä on ehdottomasti ollut Pekingin-lomamme löysin päivä. Nukuimme pitkään, eilen illalla nautittu Pekingin ankka (tooooosi hyvää!) ja kahden baarin mittainen kapakkakierros painoivat silmiä kiinni pitkälle aamupäivään. Tukka haisi tupakalta ja vaatteet löyhkäsivät, täällä saa siis polttaa melkein missä vaan, jopa ruokaravintoloissa. Satoi ja oli sumuista, joten eilen suunniteltu retki Summer Palaceen vaihtui päämäärättömäksi haahuiluksi kohti Tianmenin aukiota.

Ei sitten mennyt ihan putkeen se reissu. Aukiolla oli selkeästi jotain käynnissä, paljon poliiseja ja sotilaita, mutta ei yhtään siviilejä. Kaikki museot olivat kiinni ja suojatiet blokattu kulkuesteillä. Kauaa emme jaksaneet etsiä ratkaisua turistien vähyyteen, vaan suuntasimme sisätiloihin... metrolla Wangfujing-kadun ostosparatiiseihin.

Olin jo pitkään haaveillut jalkahoidosta, ja märkänä ja kylmissään Hoo oli helppo mukaanhoukuteltava. Etukäteen netistä löydettyä jalkahoitolaa ei tietenkään löytynyt sieltä, mistä piti, mutta onneksi bongasimme Bejing Hotelin takaa toisen vaihtoehdon, Jyx Health:n. Jalkahierontaa ja pedikyyri. Hierojani oli pieni hiphop-kundi, mutta pedikyyriä tuli tekemään lääkärintakkiin pukeutunut Vakava Herra, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Fudiskauden ja nappisten runtelema isovarpaani sai ankaran tuomion kiinaksi ja laastaroitiin viideksi päiväksi oranssin tahnan alle... Vieressäni Hoo sai samaan aikaan kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvaa jalkahierontaa amisviiksiä sportanneelta pojalta, ja diagnooseja omasta terveydestään, osa kai ihan oikeaan osuneita.

Kiinalaisen pikaruoan, dumplingien eli jonkinsortin kasvis/lihatäytteisten palloksi tehtyjen lettujen jälkeen jaksoimme vielä hetken vaeltaa kaupoissa, mutta aika toivotontahan on koon 40 vaatteita tai kenkiä löytää täältä. Siispä lepotauko ja hotellille.

Illalliselle palasimme Yun Hai Yao-ravintolaan Hou Hai-järville. Kyllä viidentenä iltana saa jo palata samaan paikkaan, eikä aina etsiä uutta! Ruoka oli taas todella hyvää, etenkin ne ananakset :) Kello on 20.30 ja Hoo nukkuu jo, eikä uni ole minullakaan kaukana. Rankkaa tää lomailu!

Maanantai:
Heräsimme hämmentävään valoilmiöön, hotellihuoneessa oli kirkasta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli raikkaan kirpeä. Ulos! Äkkiä! Suuntana Summer Palace. Heitimme useasti harhaan johdattaneen vuoden 2006 Lonely Planetin nurkkaan ja luotimme vaistoomme ja metrokartan pysäkkiin ”Old Summer Palace”. Tööööt, väärin meni! Harhauduimme kauniiseen ja karuun Yuanmingyuanin puistoon, mutta kauas varsinaisesta palatsista. Kävelimme syksyisen puiston läpi ja nappasimme taksin, sillä olimme auttamattomasti ulkona kartalta. Kaupunki on niin järjettömän kokoinen, ettei edes kaikki keskustan alueet mahdu samalle, käsiteltävän kokoiselle kartalle. Onneksi taksimatkailu on täällä halpaa kuin mikä.

Kuski ajoi puiston ympäri, parista risteyksestä ja perillä oltiin. Turistimassat olivat kymmenkertaistuneet edellisestä paikasta ja hintakin oli palatsialueelle paremmin sopiva, 60 RMB:tä täyslipusta.

Summer Palace, keisariperheen paikka kesänviettoon ja pakokeino hovin muodollisuuksista oli upea kokonaisuus Kunming-järven rannalla. Osaan rakennuksista oli säilötty keisarin syntymäpäivälahjoja ja vaatteita, sekä laaja valokuvanäyttely keisarinna Cixistä. Varsinkin oopperan ympärillä olleet rakennukset jäivät mieleen, mutta vasta erään vessarakennuksen takaa avautui se postikorttimainen näkymä tuhatkätisen Buddhan temppelistä ylhäällä kukkulalla.

Reippailimme ylös temppeliin, ja koska täällä ei ole kävelty tarpeeksi muuten, emmekä vieläkään osaa arvioida etäisyyksiä kartalla ja todellisuudessa, saimme idean kävellä West Causewaytä pitkin järven ympäri. Reitti kulki seitsemän upean ja tyyliltään erilaisen sillan kautta, joista varsinkin Jade Belt Bridge oli aika hurja korkeudessaan ja jyrkkyydessään. Arviomme kivasta pikku kävelystä muuttui 6 km:n reipastahtiseksi lenkiksi kovassa tuulessa, mutta tulipahan nähtyä kaikki sillat!

Myöhäisen lounaan/aikaisen päivällisen jälkeen suuntasimme maallisia nautintoja kohti, Dong Wu Silk Museoon (Min Zu Yuan Road nro 1) Pekingin hienointa ja aidoista aidointa silkkiä ostamaan. Päiväbudjetti ylittyi paukkuen molemmmilla, mutta ei vaan voinut vastustaa... ja hei, silkkihän on kevyttä! Ja ihan kiva ostaa jotain, joka taatusti on laadukasta ja aitoa.

Jonkinasteista temppeli-uupumusta on kyllä havaittavissa. Huomenna välipäivä!

Tiistai:
Yritys hyvä kymmenen mennä uudelleen audienssille Maon luokse ja tutustumaan museoihin Tianmenin aukiolla. Ei onnistunut. Museot kiinni ja Maon luokse silmittömät jonot, ensin pakolliseen laukkusäilytykseen (meillä ei ihan usko riittänyt kiinalaisiin laukkuvahteihin aukiolla...) ja sitten itse mausoleumiin vielä järkyttävämpi jono.  Paikka on auki harvakseltaan, ja nyt se oli ollut vielä suljettuna Kiinan ja P-Korean juhlallisuuksien takia, joissa muistettiin  Kiinan osallistumisesta Korean sotaan tasan 60 vuotta sitten. Tämän takia koko aukio oli sunnuntaina ilmeisesti kiinni. Museon kiinnioloon emme koskaan saaneet vastausta, lukuisista kysymyksistä huolimatta.

Hoo jatkoi matkaa puistoon ja minä Pearl Marketiin. Ostin tasan sen, mitä oli tarkoituskin, juuri sillä hinnalla millä olin suunnitellut enkä mitään muuta, joten jee! :)  Ruokaravintolaksi osui vihdoin Lonely Planetin suositus munkkien kasvisruokaraflasta. Hyvää oli, vaikka Vegetarian Beef kuulostaakin hieman kummalliselta. Lihalta se kyllä maistui, ja hieman jauhelihamainen rakenne, sitkeää.

Lama Temple oli meille yhtä tyly kuin Maokin, ehdimme sinne sulkemisaikaan. Blaah.

Keskiviikko:
Vihdoin edes yhteen museoon, paljon kehuttuun Capital Museumiin, joka oli positiivinen ylläri. Englanniksi oli melkein riittävästi tekstiä ja ei tarvinnut koko ajan arvailla, mitä kummallisuutta tässä ihaillaan.

Uusi yritys Lama Templeen, ja kyllä kannatti! 28 m korkea kullattu Buddha-patsas ja kymmenet pienemmät Buddhat olivat todella vaikuttavia. Tunnelma temppelialueelle johtavilla kaduilla oli vinkeä, joka kojussa myytiin suitsukkeita ja Buddhapatsaita ja tilililui-pillimusiikki soi... Itse temppelialue oli hieno, mutta välillä tuli hieman porsasmainen olo, kun ihasteli turistina pelkkiä patsaita, muiden rukoillessa vieressä ihan tosissaan.

Jatkoimme vielä kadun toiselle puolen Kungfutselle pyhitettyyn temppeliin, ja vaikuttavahan se oli sekin. Ei oikein enää jaksa/osaa/viitsi muuta sanoa. Kaunista, mutta samanlaista. Jotain kuvia pitäis varmaan jaksaa lisätä, sittenjoskus!

Hiiriä ja torakoita

Asettauduimme eilen uuteen kämppäämme ja teimme suuria sisustusratkaisuja: minne laittaa toinen patja, minkäväriset lakanat ostaisimme ja kumpi ottaa kumman puolen vessan ja vaatekaapin hyllyistä... Illan tullen oli jo kotoisa olo. Valojen sammuttua juttelimme hetken, ja säpsähdimme molemmat kummalliseen rapinaan.

Torakoita! Hiiriä! Aaaapuuuva! Räpsäytin paniikissa valot päälle, jos onnistuisin näkemään jonkun vilahtavan valoa karkuun jossain, mutta huoneessa ei liikkunut mikään minnekään, rapina kylläkin jatkui. Paniikki alkoi vallata mieltä ihan tosissaan ja päässä pyörivät pahimmat mahdolliset skenaariot. EN nukkuisi silmäystäkään, jos täällä kävelee nyrkkiä pienempiä elukoita nurkissa.

Sitten tää arkajalka avasi ikkunaverhot ja tajusi, että se rapina oli harvakseen ripsahtelevat sadepisarat ikkunaan, ei mikään nelijalkainen. Ei kauheasti hävettänyt... Onneksi ei menty häiriköimään kämppiksiä.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Pikku Prinssi

Nyt se on sitten tosiaan totta. Muutimme aamulla uuteen asuntoomme. Ehka helpoin muuttoreissu ikina, sen kun vaan 5 min. kaveli katua alamakeen matkalaukun kanssa :) Huone on siis kalustettu, taytyy vaan tanaan kayda ostamassa lakanat, pyyhe ja muuta pienta tarpeellista.

Saimme jo eilen yhdet avaimet, ja sopivasti avaimenperana keikkui yksi lastenkirjojeni suursuosikeista, suuri ajattelija Pikku Prinssi. Sopoa :) Asunnon omistaja Dee on kylla yks prinssi/hyva haltija luonteeltaan, ihan jarjettoman auttavainen ja hyvasydaminen nain kahden paivan tuttavuuden perusteella. Edellisten vuokralaisten kanssa on ollut vaikka mita ongelmia, mutta niin tuo vaan niita edelleen auttaa ja hoivaa.

Oli kylla varsin mukava juttu paasta hostellista jo tanaan pois. Ranskalaisteinien ryhmittyma huoneessamme ja viereisessa huoneessa alkoi kayda hermoille. Ei mitaan kaytostapoja ja jatkuva, kovaaaninen ranskan puhuminen alkoi jo rassata, etenkin yolla.  Klo 23 huoneeseen ei ehka kannata rynnata viiden ulkopuolisen ihmisen voimin ihastelemaan jonkun kuivuvia pyykkeja, jos valot on jo sammuksissa ja osa nukkumassa, ja sitten ihmetella hieman artyneita huonetovereita... Mutta party on!

Hoon kanssa naureskeltiin, etta sitten kun asunnossamme alkaa toisen naama ottaa paahan, niin ei tartte kun muistella tuota hostellivaihtoehtoa, ja jo helpottaa. Tai menna yoksi sinne tekemaan pieni reality check ;)

Nyt kohti AHPRA:n toimistoa ja viimeistelemaan rekisterointi!

lauantai 30. lokakuuta 2010

Asunto hommattu!

Uujeah! Toinen asuntonaytto oli tayspotti. Ihan keskustasta, siisti kamppa ja hintahaarukkamme ehdottomassa ylareunassa, mutta kuitenkin haarukassa. Kimppahuone Hoon kanssa, oma kylppari. Kivanoloiset kamppikset (3 kpl) ja upeat maisemat. 31:n kerros ja nakyma Darling Harbouriin ja yli Sydneyn, ei paha.

Vuokraan kuuluu myos talossa olevan uima-altaan, saunan ja punttiksen, seka tenniskenttien ja juoksuratojen rajoittamaton kaytto.. En ehka koskaan enaa tuu asumaan moisessa taloyhtiossa, joten nyt on otettava kaikki siita irti :) Alakerrassa on katevasti ruokakauppa (ja kokonainen shopping mall..) ja kulkuyhteydet on loistavat. Voiko sita pieni ihminen muuta toivoa?

Maanantaina muutamme asuntoon, joten jaljella 2 yota hostellissa. Tanaan on pakko laittaa party-mode paalle itsellakin, ei tuolla selvinpain pysty olemaan ja kuuntelemaan muiden rilluttelua aamun pikkutunneille. Maanantaina saan myos rekisterointiprosessin eteenpain ja oon askeleen lahempana toita. Sitten niita toita pitais viela loytaa jostain...

perjantai 29. lokakuuta 2010

Ausseissa!!

Ausseissa ollaan! Ihan uskomaton tunne! Tasta on haaveiltu yli kymmenen vuotta eritasoisesti, ja nyt todella olen taalla. Oli ihan kasittamaton fiilis, kun kone vihdoin 14 tunnin rattoisan lennon paatteeksi alkoi laskeutua kohti Sydneyn lentokenttaa.

Kaikki on mennyt varsin sujuvasti. Lentokentalla sen kun lampsi eteenpain, ja ystavalliset ihmiset auttoivat pyytamatta, ei jonoja missaan, shuttle bus lahti valittomasti jne. SIM-kortit saimme lyhyen hintavertailun jalkeen helposti, samoin pankkitilin. Hostelli on siisti, uusi ja tilava. Seurana 10 hengen sekadormissa on epamaarainen kasa ihan harmittoman oloisia nuoria jannuja ja yksi tytto. Ekat asuntonaytot on sovittu, joten tata menoa saan jo maanantaina marssia AHPRA:n toimistoon ja rekisterointiprosessi saadaan loppuun.

Kaikki on vaan kauhean kivaa just nyt, jopa vasymys!

ps. facebookissa on kiinanreissun kuvia, ja loppuosan Idan Ihmeista saatte sitten joskus tanne blogiin luettavaksi. Nyt nukkumaan jetlagia pois!

Vihrea keidas ja shoppaushelvetti

Aamulla nukuimme pitkään, mutta ensimmäistä kertaa on ollut pirteä olo koko päivän. Jet lag on vihdoin helpottanut ja hereilläoleminen ei ole jatkuvaa kituuttamista. Pussipuuro-aamupalan jälkeen hyppäsimme metroon, lauantaista huolimatta niin hirveä ruuhka, ettemme meinanneet mahtua sisään. Suuntana Temple of Heaven ja alueen kauniit puistot. Taivaan temppeli ja sen yhteydessä olevat rakennukset puistoineen muodostavat todella laajan alueen, jossa oli ihanan rauhallista, autovapaata ja tunnelma oli kaukana muurien takana hurjastelevista autoista. Itse temppelin luona oli turisteja laumoittain, ryhmissä, yksin ja perheineen, mutta kauempana puistoissa lähinnä vain paikallisia. Muutama muukin rakennus oli varsin turistipitoinen, mutta Pekingin symbolina pidetty Temple of Heaven, missä keisarit ennen uhrasivat hyvän sadon puolesta, oli ehdottomasti pahin.

Lähdimme kiertämään aluetta ympäri, ja pienen tauon ja jasmiiniteen jälkeen löysimme molempien suosikin, Temple of Fasting vei voiton! Temppeli ja siihen kuuluvat puistot olivat kahden vallihaudan (ja 10 RMB:n ylimääräisen pääsymaksun) suojaamia, ja ehdottomasti rauhallisin löytämämme paikka tässä kaupungissa. Meidän lisäksemme siellä haahuili vain muutama taideopiskelija lehtiöineen ja satunnainen turisti. Rakennukset olivat kauniita, eivät liian pröystäileviä ja tunnelma oli hieno. Vähän alkoi tosin jo ns. temppeliuupumus iskeä, noita samanoloisia pytinkejä on nähty nyt niiiiiin monta...

Taivaan rauhasta suuntasimme maanpääliseen helvettiin, ainakin Hoon mielestä, eli vastapäiseen Pearl Market-ostoshelvettiin. Uskomaton yhdistelmä feikkituotteita (kelloja, vaatteita, laukkuja, silkkiä ja helmiä) sekä aitoja helmiä. Pääsin tinkaamisen makuun bilekäyttöön sopivaa kelloa etsiessä, ja sainkin hintaa pudotettua viiteentoista prosenttiin alkuperäisestä hinnasta. Kokemattomuuttani annoin siinä kohtaa periksi, mutta hauskaa oli enkä koe tulleeni ryöstetyksi tuollakaan hinnalla. Eilinen visiitti Silk Factoryyn, aidoista aidoimman silkin lähteille kannatti, ja nyt oli selvillä mistä hinnoista kannattaa alkaa edes keskustelemaan näiden huonompilaatuisten silkkivaatteiden kohdalla. Halusin turkoosin aamutakin, ja sen sain, kymmenen prosenttia lähtöhinnasta. Tinkaaminen hyvin englantia puhuvan myyjän kanssa oli hauska leikki ja tunnelma vapautui kaupanteon jälkeen, oli kuulemma harvinaisen fiksua tsekata aidot hinnat ensin, sillä kommentilla lähtöhinta puoliintui heti. Jossain tinkausohjeissa oli maininta, että hyväksy vasta viides tarjous, ja viides taisi tosiaan olla se, mihin olin tyytyväinen. Hoo naureskeli vieressä. Helmiä täytyy tulla ihastelemaan ilman Hoota, sen pinna ei kestänyt hihoissa roikkuvia yli-innokkaita myyjiä, mikä oli taas omasta mielestäni vaan ihan hauskaa ja erilaista.

Ruokaa ja hotellille, kohta treenaamaan ja illaksi suunta Pekingin yöelämään! Kuvasatoa saatte sitten, kun pääsen päivittämään blogia muutenkin kuin sähköpostitse. Jos tämä nyt edes päivittyy...?? Kertokaa joku mailitse, päivittyykö!

Sumuinen muuri ja karut haudat

Vietimme hienon päivän kiinalaisen matkaoppaan mukana Kiinan muurilla ja Ming-dynastian haudoilla. Suhtauduimme aluksi hieman skeptisesti netin kautta varattuun halpareissuun, johon kuului myös pakollisia tehdaskäyntejä, mutta harhaluulot olivat todellakin vain ennakkoluuloja. Reissu oli hyvin hoidettu, edullinen (240 RMB koko päivästä sisäänpääsyineen ja ruokineen, eli n 24 e), opas puhui hyvää englantia ja osasi kertoa alueen historiasta, tavoista ja kohteista mielenkiintoisesti, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon, ja tehdaskäynnitkään eivät olleet rihkaman tuputusta, vaan asiallinen vierailu silkki- ja jadetehtaille ja niiden myymälöihin, joiden aikana mm. opetettiin miten tunnistaa törkeimmät feikit.

Reissasimme pienellä bussilla n. 10 hengen sekalaisessa ryhmässä. Jadetehdas oli vielä kaupungissa, ja aamuruuhkan seassa matka kesti kauan. Tehtaalta jatkoimme matkaa keskustan ulkopuolelle Dinglingin haudoille. Ming-haudat olivat yllättävän karut, isoja kivilaattoja ja kauniita puita, mutta hyvin vähän mitään koristeluita. Lukuisista haudoista avattuina on vain muutamia, joista me vierailimme kaikkein vihatuimman keisarin, juopon Zhu Yijun hautakammiossa, 27 m maanpinnan alla. Hautakammio koostui muutamasta erillisestä huoneesta, joissa oli arkut keisarille ja vaimoille, sekä valtaistuimet, joiden kaikkien
päällä oli järkyttävät kasat rahaa. Ihmiset heittävät rahaa kunnioituksesta keisaria kohtaan, vaikka oppaamme mukaan moinen on typerää tälle keisarille, joka oli niin huono hallitsija
.

Lounas oli etukäteen varattu ja tilattu oppaan toimesta, meiltä kysyttiin vain mausteisuus/tulisuus-mieltymyksiä. Pyörivässä pöydässä oli 10 erilaista ruokalajia, joita sai poimia lautaselleen. Kanaa, tofua, kasviksia ja possua. Puikoilla syöminen on muuttunut muutamassa päivässä jo helpommaksi ja ruokakin oli todella maittavaa. Vuorilla nautitun perinteisen aterian jälkeen jatkoimme matkaa muurille. Menimme Hoon kanssa avonaisella hiihtohissillä ylös välttyäksemme 2000 portaan kiipeämiseltä. Hyvä niin, sillä itse muurilla
riitti kiivettävää ihan riittämiin! 


Mutianyu:n alue muurista on lähteiden mukaan keskivaikea, ja olen ihan tyytyväinen, ettemme lähteneet haastavammalle osuudelle. Korkeanpaikan kammo otti välillä vallan, ja portaista ja matalista kaiteista sai pitää kiinni ihan tosissaan. Kiipeäminen ylös-alas tuntui reisissä varsin pian, mutta saavutimme tavoitteemme, vartiotorni nro. yhden. Maisemat olivat hienot, mutta sumuiset. Koko Kiinanreissun aikana emme ole nähneet sumun/saastepilven takaa aurinkoa, eikä tämä päivä ollut mikään poikkeus. Ilma oli raikkaampaa kuin Pekingissä, missä saasteet alkavat välillä  ahdistaa. Ei todellakaan houkuttaisi ilmanlaadunkaan puolesta lähteä kaduille aamulenkille.

Hiki tuli, varsinkin alaspäin laskeutuessa, joten kesäkelkkarata alas parkkipaikalle oli mukavan viilentävä kokemus, vaikka edessä ollut aasialainen tyttö hidastelikin hieman liikaa... Ansaittu kylmä cokis!

Lopussa vierailimme vielä silkkitehtaalla, saimme lyhyen tehdaskierroksen ja kyllähän siellä tehtaanmyymälässä olisi voinut päästää mopon karkaamaan käsistään, jos ei olisi vielä 10 kk
matkustamista jäljellä... Nyt saldo oli varsin maltillinen ja matkalaukkuun sopiva :)

Pahanmielen norsut ja ryöstelevät pingviinit

Tänään oli suuntana Pekingin eläintarha. 45 minuuttia ja kolmea aamuruuhkassa koettua metromatkaa myöhemmin olimme perillä ja suuntasimme heti pandoja ihmettelemään. Söpöjä otuksia, mutta yhtä showmiestä lukuunottamatta pandat istua nököttivät kauimmaisissa nurkissa, selät ihmisiä päin. Enkä kyllä yhtään ihmettele, niin törkeästi kiinalaiset turistit kaikkia eläimiä tarhassa häiriköivät ja yrittivät saada eläinten huomiota, kaikkea mahdollista ruoan ja roskien heittelystä huutamiseen. Oli ihan normaalia, että vieressä oli kyltti kiinaksi ja englanniksi, jossa kiellettiin kuvaaminen ja eläinten koskettelu, mutta se ei hidastanut lääppimistä ja runsasta salaman käyttöä.

Pandojen lisäksi näimme mm. paljon kissaeläimiä (kerrankin jotain vaihtelua Korkeasaaren paikallaan lötköttäviin leijoniin!), todella vilkkaita apinoita ja ison matelijatalon. Norsut olivat suurin pettymys ja surun aiheuttaja. Nuo viisaat, suuresti ihailemani eläimet seisoivat todella ahtaissa kalterikopeissa, tilaa oli suhteessa vähemmän kuin normaalilla ratsastuskouluhevosella EU-normitetussa karsinassaan. Tuli todella kurja olo. Samoin sarvikuonot olivat melko kammottavissa oloissa sisällä.

Akvaario/delfinaario taasen oli upea, kannatti maksaa ylimääräinen pääsymaksu. Näyttelytila oli siisti, iso ja uusi. Upeita kaloja ja mereneläviä! Delfiinien ja merileijonien show oli hienoa katsottavaa, vaikka Hoo meinasi nukahtaa istualleen. Itse pääsin treenailemaan kuvaamista ihan urakalla, saldona ehkä kaksi julkaisukelpoista kuvaa. Iski myös monien varoittelema kamerakateus. Lisää, enemmän, pidempi putki! Pääsimme myös kymmenien maalaislapsien (?) kanssa poseeraamaan, käytös oli sen sorttista että saatettiin hyvinkin olla ensimmäiset ko. urheiluseuran tyttöjen näkemät vaaleat naiset. :O

Pingviinitalo sen sijaan ryösti meidät. 10 y:n ylimääräinen maksu, joka ei tietysti euroissa tunnu missään (1 e), mutta periaatteena sitäkin enemmän. Vanhassa ja kuluneessa talossa oli YKSI allas, missä n. 15 pikkupingviiniä, jotka kaikki seisoivat varasto-oven luona. Ei mitään
muuta. Tuli aika huijattu olo ja teki mieli huutaa varoituksia sisään käveleville ihmisille..

Paljon tuli käveltyä, ja kierroksen jälkeen tsemppasimme vielä Lonely Planetin suosittamaa ravintolaa kohti ihan kunnon kävelymatkan, vain löytääksemme tyhjän liiketilan Hou Hai-järven ympärillä olevista pikkukortteleista. Vahinko ei onneksi ollut suuren suuri, sillä järven lähellä olevat pikkukujat olivat hienoja ja täynnä tunnelmaa. Ja autovapaita. Sopiva ravintolakin löytyi, ja ruoka oli erinomaista! Ananasta lime-chili-marinoituna, tofua ja perunaa sekä kanaa chili-papukastikkeessa. Huomattavasti parempaa kuin lounas Zoo:n
YmmyTummy-pikaruokalassa :D

Kiinassa ollaan!

Nettisensuuri on iskenyt, enkä pääse blogspotin sivuille, joten kokeillaan sähköpostipäivittelyä.

Matka Pekingiin meni hyvin, lento oli ajallaan ja Finnairin viihdekeskus piti huolta vasta alkaneen Glee-addiktioni jatkumisesta. Jos joku ei tiedä, mikä Glee on, niin katsokaa lauantaina klo 20, muistaakseni Subilta tulee! Ahtaan- ja suljetunpaikan kammostani tietävät rakkaat ystäväni voivat huokaista helpotuksesta, voitin itseni ja pelkoni, VIHDOIN! ;) Pekingin metron Airport Express oli nopea ja helppo ja selvisimme sillä lähelle hotelliamme. Yhdeksältä aamulla olimme jo huoneessamme ja valmiina päivän seikkailuihin, n. vartin yöunien jäljiltä.

Reipas aamukävely piristää, tuumimme. Kartalla etäisyys Oriental Culture Hotellilta Kiellettyyn kaupunkiin ei ollut kuin kolmen ison korttelin kokoinen, mutta todellisuudessa taivalta kertyi yli tunti. Kadun ylittäminen ilman liikennevaloja on ihan itsemurhaa ja sumuinen saastepilvi kätkee auringon taakseen, mutta muuten kävely oli todella hyvä ajatus. Suuntasimme vielä aikaiselle lounaalle ennen Kiellettyä kaupunkia. Onneksi menussa oli kivat kuvat, muuten olisi tilaaminen mennyt arpomalla. Samalla saimme ihastella tarjoilijoille pidettyä kurinpalautus/hengennostatushetkeä, aikamoista huutamista...

Kielletty kaupunki on valtava. Jokaisen palatsin jälkeen luulee alueen jo loppuvan, mutta takaa paljastuu aina vaan uusi sarja rakennuksia. Päädyimme kiinalaisen naisen  tarjoamaan opastukseen pienen tinkaamisen jälkeen. Muuten hyvä, mutta vahvalla kiinalaisella aksentilla puhuttu todella asiapitoinen opastus imi viimeisetkin mehut väsyneestä pääkopastani. Kävelin naisen ja Hoon perässä kuin kuolaava zombi ja jouduin keskittymään vain "oikea, vasen, oikea, vasen"-teemaan kävelyssäni. Kamera oli pakko laittaa pois ennenkuin kompastuisin se kaulassani todella kuhmuraisille ja kuluneille kivetyksille. Pieni lepohetki taidemyymälässä ja melko hyvää jenkki-enkkua puhunut myyjä herättivät ja jaksoin kulkea silmät auki kierroksen loppuun. Ensin hävetti, mutta mitäpä sitä väsymystään selittelemään.

Kävelimme vastavirtaan, takaisin eteläportille. Ajatuksena oli lähteä Tianmenin aukiolle seuraavaksi, mutta se ajatus haudattiin kyllä nopeasti. Metrolla hotellille ja pikku päikkärit! Kahden ja puolen tunnin päikkäreiden jälkeen väsytti vielä enemmän, joten painoimme
kellon kiinni ja jatkoimme unia, aina seuraavaan aamuun asti. Klo 15- 07.30, luulisi että kuittaantuu muutamat univelat! Ei ihme, että aamulla oli nälkä. Hotellin hintava aamupala oli kannattava sijoitus, pöydässä oli kattava valikoima kiinalaisia ja länsimaisia aamiaisherkkuja ja ennenkaikkea kahvia. Muutamaa paikallista erikoisuutta uskaltauduin
maistamaan, ihan positiivisia yllätyksiä. Hoo oli bongannut pöydästä myös keitettyjä munia, joissa liikuskeli jotain sisällä. Nams...

Nyt on suunta kohti supersöpöjä pandoja, Pekingin eläintarha ja metron aamuruuhka kutsuvat!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Rekisteröinti etenee

Ensin ei tapahdu mitään, ja sitten parin päivän sisällä koko prosessi rytkähtää eteenpäin lähes valmiiksi asti. No, en todellakaan valita. AHPRA:n ensimmäisen meilin jälkeen seurasi seuraavana aamuna toinen, varsin kapulakielinen selonteko puuttuvasta Valviran todistuksesta, joka on siis lähetetty suoraan virastosta toiseen. Ehdin jo vetäistä pienimuotoiset hepulit, kunnes seuraava sähköposti palautti uskon viranomaisiin. Paperi oli löytynyt pienen etsinnän jälkeen  Melbournesta ja lähetetty eteenpäin Sydneyn toimistoon sähköisesti. Meni hyvät raivarit hukkaan...

Nyt ainoa mitä rekisteröinnistä enää puuttuu on asunto ja osoite Sydneystä. Mikä tahansa luukku kelpaa, mitä kodikseni kehtaan kutsua. Heti tämän jälkeen AHPRA tsekkaa rikosrekisteriotteeni ja homma on valmis!  JOS kaikki siis menee suunnitelmien mukaan ja aikataulussa, voisin jo marraskuun puolessavälissä tehdä oman alan hommia Ausseissa!

Nyt on siis ihan uutta motivaatiota hommata se asunto varsin pikaiseen tahtiin. Ensimmäiset vuokra-asuntojen näytöt on jo sovittuna.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Jippikaijee!

Tänä aamuna sähköpostissa odotti iloinen yllätys, vaikkakin lisää rahanmenoa oli tiedossa, ylläri... En ollut uskoa yövuorosta kohmeisia silmiäni, kun lähettäjän osoitteena oli AHPRA. Olin laskenut hakemukseni käsittely-ja hakemusmaksut väärin, ja oli kyllä ihan kohteliasta kysyä, saako $230 sijasta veloittaa $413. No kyllä saa, ei se tässä konkurssissa enää tunnu yhtään missään! En yhtään ihmettele laskuvirhettäni, kun ohjeet olivat olemattomat ja mistään FAQ-osioista ei ollut yhtään mitään apua. Onneksi eivät tuon takia heittäneet hakemusta roskiin..

Viestillä on tosi iso merkitys. Ensinnäkin, nyt joku todella lukee ja käsittelee hakemustani ja asiat etenevät. Saatan parhaimmillani saada rekisteröinnin läpi jo ennen lokakuun loppua, mikä tarkoittaisi sitä, että pääsisin heti halutessani tekemään, tai ainakin hakemaan oman alan töitä. Ei tarvitsisi viettää ensimmäisiä kuukausia hotellien lattioita mopaten tms. 

Toisekseen, minulle merkitsi ihan valtavasti saada AHPRA:sta joku konkreettinen todiste siitä, että ihmisiä sielläkin on. Tähän asti koko pulju on näyttäytynyt superkankeana ja etäisenä virastona vailla kunnollisia yhteystietoja. Nyt sain ihan oikealta ihmiseltä ihan oikean viestin, en miltään maksuautomaatilta. Ja sain vielä vastauksenkin viestiini, toivottavasti toisenkin. Ihan sama, onko tuo nyt viestitellyt henkilö se, joka päättää luvastani vai pelkkä laskutuspuolen ihminen, mutta nyt on ainakin joku keneltä kysyä ja joka ehkä sitten ohjaa  kysymykseni eteenpäin. Pienestä sitä ihminen ilostuu epätoivoissaan.

Ja niitä suomalaisia työvuoroja, niitä on kaksi.


tiistai 5. lokakuuta 2010

Reitti selvillä!

Lopullinen matkareittimme on varmistunut ja liput maksettu. Wohoo! Lontoo vaihtui pienen säätämisen jälkeen Seattle-Reykjavik-yhdistelmäksi. Islantihan oli jo ihan alkuperäisessä suunnitelmassa mukana, mutta vaihtui sitten hinta-ja aikataulupolitiikan takia Lontooksi. Nyt lentojen paikkatilanteen ja hintojen takia vaihdoimme mieltämme vielä kerran. Seattlen stopin piti olla pelkkä  koneenvaihto, mutta päätimmekin viettää siellä pari päivää. Yksi vaihtarikaverikin siellä asustelee.. hmm.. ;)  Nyt hymyilyttää niin, ettei loppua tule. Olo Kilroyn toimistossa oli kuin muksuna karkkikaupassa.. Kahdellakymmenellä pennillä nallekarkkeja, sit yks Seattlen lento, Ufoja markalla, kaksi viikkoa Fidjillä, turkkareita viidelläkymmenellä pennillä ja sitten Islantiin, kiitos!

Lähdemme reissuun 19.10, tasan kahden viikon päästä. 28.10 Lennämme Pekingistä Sydneyyn. Ensimmäisiksi viideksi yöksi on varattu hostelli (WakeUp) ja sen jälkeen ollaan sitten työttömiä ja asunnottomia Australiassa. Toivottavasti ei kauhean  pitkään. 

Kotimatka alkaa 18.7.2011, lähdemme Aucklandin kautta Fidjille ja sieltä 2.8.2011 sitten Kaliforniaan. 2.8 on ehkä elämäni pisin päivä, lähdemme Uudesta-Seelannista kello 17.15 ja saavumme San Franciscoon klo 10.15, edelleen samana päivänä. 19.8.2011 lennämme Los Angelesista Seattleen viettämään viikonloppua, ja jatkamme matkaa jo 21.8.2011 kohti Islantia. Reykjavikissä olemme muutaman päivän ja palaamme Suomeen 25.8.2011. Synttäriksi kotiin.

Pakko edelleen hehkuttaa Kilroyn Hannaa, ihan mahtavaa palvelua! Asiantuntevaa, iloista ja vain kertakaikkisen hyvää asiakaspalvelua. Lentolippujen ohella hankimme 4+1 yötä hostellista (16,8 e/yö) ja Greyhoundille ensimmäiset n. 4000 km Oz-Flexi-passiin (368,5 e). Vuoden muut reissut ovat vielä suunnitteluvaiheessa, mutta runko on nyt kasassa ja tuon Oz-Flexin avulla pääsemme halutessamme reissaamaan minne päin Ausseja vaan Greyhoundin busseilla. Ostimme 3000 km reissuaikaa, ja saimme kaupanpäälle 15%  kilometrejä ja kesän tarjouksena vielä 500 km lisää, yhteensä 3950 km. Huomattavasti halvempaa ja kivempaa kuin Matkahuollon Helsinki-Rovaniemi-välin ajelu eestaas, VR:n palveluista nyt puhumattakaan.. :O