maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulufiiliksia

Toinen aussiejouluni on nyt takanapain. Lahtokohdat huomioonottaen kaikki meni tosi ihanasti. Viela kaksi viikkoa sitten itkea pillitin hysteerisesti, etta koko joulu on pilalla kun J on toissa ja en ala mitaan ja yhyy. Pikkuhiljaa se joulufiilis sitten jostain nousi. Yksi iso juttu oli tajuta, etta taalla ei ole mikaan ihmiskunnan isoin luuseri jos ei ole sita lahiperhetta jouluseurakseen. Joulua onkin ihan ookoo viettaa kavereiden, satunnaisten sukulaisten ja muiden muodostamissa kummallisissa kokoonpanoissa, eika perinteisella suomalaisella ydinperhe ja isovanhemmat-kaavalla. Seuraava iso askel itkun loppumiseen oli saada niita konkreettisia "tottakai tuut meidan kanssa"-kutsuja kavereilta, tyokavereilta ja Perthin muilta suomalaisilta.

Jouluaaton paaasiallinen sijoituspaikkani, J:n vanhempien uimaallas.

Loppupeleissa seka aatto, etta joulupaiva kuluivat J:n vanhempien luona. Hautauduin aattona uima-altaaseen suurimmaksi osaksi paivaa, tutustuin vihdoin paremmin J:n veljen vaimoon ja auttelin paivallisvalmisteluissa. Juhlapoytaan saapuikin sitten kunnioitettavat 16 henkea, ja hyvin mahduttiin! Lahjonnat hoidettiin taas secret santa-periaatteella, eli jokaiselle oli arvottu yksi henkilo, kenelle ostaa lahja, budjettina $30. Oma kommenttini saadessani arpalipun oli, etta kuka ihme taa nainen on.. No, se oli J:n tati, ja lahjaksi hankitut jouluiset tarjoiluastiat osuivat nappiin. Itse sain 3 kpl isoja kynttiloita ja niille alustan. Katevaa J:n langettaman kynttilanostokiellon kiertoa :) Myos muut joululahjat olivat ihania.


J:n vanhemmilta saatu ihana pyyhesetti, turkoosia ja cappucinoa.

Ruoka oli hyvaa ja sita oli paljon. Kinkkua, kalkkunaa, uunivihanneksia, salaatteja ja jalkiruoaksi jotain hyyteloitya kakkua ja brandybutteria, ainut osuus ateriasta joka ei mulle niin maistunut. Oli hammentavaa nousta joulupoydasta kyllaisena, mutta vailla ahkya. Aikamoinen ero, kun kinkun kaverina syo salaattia eika lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa...

J:n serkun kaksivuotias poika viihdytti tempuillaan ja ainoa negatiivinen asia oli J:n veljen vaimon vanhemmat. Tai lahinna se kuningatar-asenteella kommunikoiva aiti. Ma sain kaskyn "toughen up!" kun kerroin hieman alavireisesta joulufiiliksesta J:n puuttuessa kuvioista. Lisaksi mun jalkapoydan tatuointi on kamala, olen pilannut ihoni ja kauneuteni lopullisesti ja tulen katumaan sita. Viisi "why did you do it?"-parkaisua, nolla asiallisesti kuunneltua selitysta. J:n serkkua se kaski olemaan vekottelematta kultapoikaansa, kun juttelivat niita naita. Uuuhhh. Jain niin sanattomaksi, etten osannut edes tokaista mitaan takaisin. Onneksi seuraavana aamuna loytyi muitakin, joita ko. rouva oli onnistunut loukkaamaan, ja harrastimme hieman perinteista paskanjauhantaa fiilista kohottamaan...

Puheluita Suomeen ja jenkkilaan, seka tietty kaivoksille. Tanaan loppuu kaivosleskeys ja alkuviikosta nautitaan vapaapaivista yhdessa. <3

Pienia asioita

Nykyinen tyonantajani tekee lahes paivittain pienia, merkityksellisia asioita joista meille kaikille valittyy etta jotakuta kiinnostaa jossain, miten meilla menee ja onko meilla hyva olla. Hammentavaa.

Esimerkkeina mm.joulunalusviikolla toteutettu tunnin mittainen Xmas Quiz, jossa leikkimielisesti sekalaisissa ryhmissa laakarit, hoitajat ja muut kisailtiin musa/leffavisan parissa. Toimenpideosasto oli kiinni, valvonnan hoitajista mahdollisimman moni oli paikalla ja vuodeosastolla taisi pokat olla paivalevolla. Samoin lahes kaikki osallistuivat Secret Santa-lahjontaan, eli jokainen osti yhden n. $20 lahjan tyokaverilleen, nama oli etukateen arvottu. Yhteisella, osastonhoitajan ja lekureiden kustantamalla joululounaalla sitten avattiin paketit. Osastonhoitajalta tuli joulukortti.

Kolmen paivan mittainen yleinen orientaatio toiden alkaessa piti huolen siita, etta kaikki ovat perilla oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan mm. tyoterveyden, sairaslomien, vuosilomien jne. suhteen. Itselle siunaantuu nelja viikkoa tavallista vuosilomaa ja viikko paivystystyosta ansaittua lomaa. Long service leave, 3 kuukautta, odottaa 10 vuoden palveluksen jalkeen ja siita aina seitseman vuoden valein. Ja riittaa, kun pysyy osavaltion palkkalistoilla julkisen puolen sairaaloissa. Sairasloma on muutettu personal leave-nimikkeen alle ja kattaa sitamyoden myos kumminkaiman hautajaiset, plastiikkaoperaatiot kuin ns. oikeat sairaudetkin. Toki kyseinen oikeus pitaa ansaita olemalla toissa, ensimmaiseen kuuteen kuukauteen ei minullakaan ole kuin n. viikoksi saikkupaivia tililla. Siita ne sitten pikkuhiljaa kertyy.

Salary packaging on lahja verovirastolta pienille hoitajille. Saamme osan palkasta verovapaana ja veroprosentin saa napparasti laskettua lahelle minimia. Taman systeemin ymmartamisessa meni hetki jos toinen, ja J totesi lakonisesti etta ei se verokarhu sun pienista hoitajan pennosista ole kiinnostunut. Totta, suomalaisittain iso sh:n palkkani on pikkurahaa WA:n kaivosteollisuuden rinnalla.

Ohjeistukset toimenpiteisiin ovat selkeat ja ajantasalla. Jokaiseen yhtaan vaativampaan asiaan on kaytava koulutus ja todistettava competency. Paikassa missa suhaa henkilokuntaa kaikkialta maailmasta, on moinen vaatimus pelkastaan hyva asia. Vuodeosastoilla on tiukat henkilokuntamitoitusrajat, ja jos on puutteita, niin niita sijaisia myos hankitaan. Ja skills mix-saanto pitaa huolen siita, etta vastavalmistuneet eivat joudu keskenaan pahkailemaan ett mitas sitten.. Ohjeistukset eri hatatilanteisiin ovat selkeat ja code blue, medical emergency on ahkerassa kaytossa. Ohjeet MET-soitolle ovat selkeat, ja esim. osastojen tarkkailukaavakkeissa on selkeat rajat, jos yksikin vitaaliarvo alittaa/ylittaa rajan, saa ja pitaa soittaa.

Code black, personal threat tuntui ensin vitsilta, kun sen kaytosta kerrottiin mm. henkilokunnan sisalla. Jollekin iso-egoiselle kirurgille oli moinen soitettu leikkauksen lopussa, kun salissa oli lennelleet neulat ja pihdit. Viime viikolla yhdelle meillakin tyoskentelevalle kirurgille oli soitettu samainen code black.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Kelpo menopeli


Tyomatkani on nyt hyvaksitodettu pituutensa puolesta. Tasan 30 minuuttia, ovelta ovelle ja melko  rivakkaa pyorailya. Kerrassaan taydellista. Kylla kannatti panostaa kunnon fillariin. Arvoin viikon verran, mika on budjettini ehdoton ylaraja ja missa kulkee mukavuuden ja jarkevan panostamisen raja, ja se kulki loppuenlopuksi noin kuudessasadassa dollarissa. Silla hintaa irtosi pyorakaupasta pahea hybridipyora, maastopyoran ja maantiepyoran taydellinen risteytys. Ja taattua, hyvaa asiakaspalvelua. Myohemmin selvisi, etta saan sairaalan PARKKIOSASTOLTA 10% takaisin ostohinnasta. Haluavat tukea "vaihtoehtoisia tyomatkamenetelmia". Kellarista loytyy myos lukollinen parkki, homeettomat suihkutilat (terkkuja vaan sinne Meilahden kellariin...) ja helppo yhteys osastolle.



29-tuumaiset vanteet, kivikovaksi pumpattu rengas, jossa on kuitenkin kisapyoran rengasta enemman leveytta. Maastopyoran runko ja mukavuus, pehmea satula ja ulkonevat, pehmustetut kadensijat, jotka tukee kammenta tosi hyvin. Kertakaikkisen miellyttava ajaa. Testasin muutamaa hieman edullisempaa hybridia, mutta tama vei kylla sydamen jo ekalla kokeilulla. Muodon vuoksi testasin viela ne pari muuta, mutta valinta oli aika selva.

Pyora huollettiin kayttokuntoon odotellessamme, ja ostamamme lisaosat, pumpun teline, lukko ja pulloteline ruuvattiin kiinni. Satulassa ja renkaissa on quick release-toiminnot, joita blondikin oppi lyhyen opastuksen jalkeen kayttamaan. Viela on luvassa J:n pitama pyoranhuoltokoulu, osa 1: nain korjaat puhjenneen renkaan , sitten pitaisi olla valmista kauraa Perthin tyomatkapyorailijoiden suureen joukkoon.

Kaupungin paavaylien suuntaisesti menee ihailtava verkosto pyorateita, omasta 10 km reitistani suurin osa on pyoratiella, vailla risteyksia tai muita liikenteen aiheuttamia keskeytyksia. Lyhyt fillarointi motarin varteen, ja sitten onkin upeat nakymat Swan-joelle, ranta n. kahden metrin paassa polkijasta ja sopivin valimatkoin tuulensuojaa kasvistosta :)

Aamuisin pyoratiet kansoittaa kaikenikaisten, lahinna miesten, muodostama kisapyoraily-friikkien joukko. Hyvahan tassa ilmastossa onkin ottaa hyoty irti tyomatkoista ja treenata pyoraillen,  ruuhkassa istumisen sijaan. Asut ovat kuin Tour de Francelta ja pyoratkin aikamoisia, mutta joukkoon  mahtuu mukaan.Tyylipoliisille olisi kylla tarvetta, aivan jar-kyt-ta-vi-a asuja, pallokuoseja, neonvareja ja kireita pikku shortseja.

Kunhan eivat tuuppaa kumoon ohi kiitaessaan, niin muuten ei oo niin justiinsa oli alkuviikkojeni suurin huoli. No, ei ne kumoon tuuppaa, mutta kiitaa ohi aikamoista vauhtia, valilla kaksi rinnakkain. Suurelta osaa hard core-pyorailijoista tuntuu unohtuneen, etta meita ihan tavallisia tyomatkapyorailijoitakin on joukossa, ja epamaaraiset huidotut kasimerkit eivat meille sano mitaan siita, kuinka monta kymmenta sekopaata sielta paahtaa ohi.

Fillarointi kattaa siis tyomatkaongelmani seuraaviksi kuukausiksi. Talvipyoraily on ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta talvea ennen mun on myos opittava ajamaan. Tyonkuvaan kuuluu kotipaivystysta kerran viikossa, klo 18-8 valisena aikana on sairaalalle ehdittava 30 minuutissa, ja tama vaatii keskella yota auton. Seuraavien kuukausien tavoitteena onkin rohkaistua ajamaan, ennenkuin nama paivystysvelvollisuudet lankeavat myos minun osakseni.

torstai 8. joulukuuta 2011

The freaks and geaks of Venice Beach

Yksi must see-kohteista LA:n osuudella reissua oli Venice Beach ja lahella olevat kanaalit. Alue on tunnettu kaikennakoisista hipeista ja vaihtoehtohihhuleistaan jotka seikkailevat rantabulevardilla. Halvalla olisi saanut resepteja laakepilvea varten.. :O






Nauttiessamme herkkuaamupalaa (breakfast burrito, namssss) saatiin samalla ihailla mita epamaaraisempia katumuusikoita...




Urheilumahdollisuuksiakin olisi ollut tarjolla, koriskenttia useampia ja ulkoilmapunttis, missa seka miehet etta valineet naytti olevan rautaa.




Vahan pidemmalle kun jatkettiin rantakadulla, paastiin itse biitsiosuudelle.

Poliiseja ja hengenpelastajia! Poliisit fillaroi rauhassa ja Lifeguard ujeltaa autossa pillit paalla.

Yksi asia, mika ensin ihmetytti ja sitten jopa vihastutti, oli koirien kohtelu ja esineellistaminen. Puettuja, tuunattuja, karryissa, lastenrattaissa jne. Villapaidat paalla, matsaavat varit omistajan kanssa, tietty, ja lampotila lahelle kolmeakymppia...

Ja nailla ei siis edes ollut lasta mukana


Onneksi ei ollut liian kuuma.. not.








Venicen kanaalit sijaitsevat parin sadan metrin paassa rantakadulta, ja olivat kylla kaymisen arvoinen kokemus! Joku neropatti on keksinyt siis rakentaa Venetsia-henkiset kanaalit, siltoineen kaikkineen. Autot ovat minimissa ja alueella on ihanan rauhallista kulkea, talot ovat eriskummallisia ja tunnelma kiva.











Takaisin rantakadulle...










Ja yksi hieman ilkea kuva loppuun. Kuin kaksi marjaa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Roadtrip-valokuvia, osa 1.

Vapaapaivan kunniaksi voisin aloittaa valtavan valokuvavuoren lapikaymisen. Nelja kuukautta lomailua = hemmetisti valokuvia.

Ihan ensimmaiset kuvat on Sydneysta, tyttojen osuudelta reissua :)

 Circular Quay, yksi suosikkpaikkojani Sydneyssa

Joidenkin onnekkaiden Bridge Climb menossa

Girls night out! Manlyssa hyvaa italialaista ruokaa, namnam
Sitten siirrytaankin jo Losiin. Viikko Hollywoodia, studiokierroksia, huvipuistoja ja paaaaljon turisteja!


Grauman's Chinese theater ja muutama muu turisti etsimassa suosikkinsa kadenjalkia betonista




Myos Darth Vader oli paikalla


Kodak, Oscarit, Cirque du Soleil, Iris ja mun synttarilahja <3


Warner Bros! Harry Potter! Friends! Wohoo!
Museoitu Central Perk


Nuoruusvuosien suosikista ER:stakin tutut "Chicagon el-trainin portaat"


Seuraava studiokierros, Paramount. Paras!!!!

Legendaarinen nakyma Hollywood-kyltille

Jattimainen vesi-allas, tai parkkipaikka. John Travoltaa varten allas taytyi tayttaa pullovedella, ei suostunut muuten uimaan...

Ensimmainen kosketus LA:n moottoriteihin
Farmer's Marketin uskomaton chilikauppa

Paivan saldo Citadel Outletista

Pakollinen turistikuva ja cruisailu avoautolla pitkin Rodeo Drivea



Mulholland Drive

Sitten onkin aika siirtya seuraavaan osaan. Santa Monica, Venice Beach, Santa Barbara jne..

Sodanjulistus

Eihan me sitten niista carpet beetleista niin helpolla paastykaan. Portaikon seinasta loytyi sunnuntaina yksi varsin elava yksilo. J kavi sitten maanantaina Department of Agriculturessa toteamassa, etta juu kylla, carpet beetlehan se. Saatiin ohjeeksi suihkutella reippaalla kadella myrkkya kaikkiin listoihin, missa kokolattiamatto kohtaa siis seinan, kaappeihin jne. Ja pesta kaikki kaappien alapinnat eukalyptysoljylla.

J haippasi tiistaiaamuna keskelle-ei-mitaan ja mina julistin henkilokohtaisen sodan noita mustia, ihmiselle harmittomia, mutta vaatteille tuhoisia otokoita vastaan. Myrkyt on spreijattu ja seuraava pullo on valmiudessa. Saatoin hieman liioitella eukalyptysoljyn ja veden sekoitussuhteessa, silla ylakerrassa haisee juuri nyt silmiakirvelevan paljon turkkilaiselle saunalle... Heti kun aurinko lakkaa paahtamasta ja ikkunat voi avata viileamman ilman toivossa taytyy suorittaa pieni tuuletusoperaatio.

Tiistaiaamun ehdottomasti epamiellyttavin yllatys oli torakka. Meilla ei ole ollut yhtakaan torakkaa (todistetusti) sisalla koko aikana, ulkovajassa kyllakin. Vaan mitapa kollotteli meidan makkarissa jalat kohti kattoa tiistaiaamuna.. no melkein kuollut torakka tietty. Huutoa, kiroilua ja torakka vessanponttoon. Kaikkeen muuhun olen jo melkein tottunut, mutta torakka makuuhuoneessa vaan oli liikaa. Siedan jo hamahakkeja, uskalsin metrin paahan redbackista J:n hamahakki-koulun aikana ja espanjalaiset millepiedsit, pienet keralle kiertyvat madot ovat jo pikkujuttu, mutta torakka..

Tastakin huolimatta menee ihan hyvin (ala aiti saa sydaria, red backit ei ole sisalla, ja askeinenkin yksilo on tapettu) ja jos tama myrkytyskierros ei tuo tulosta, otetaan ammattilaiset paikalle ja toivottavasti vuokranantajan laskuun. Melkein teki mieli sanoa mita mina sanoin kun epailin ensimmaisen myrkkykierroksen tehokkuutta, mutta en sitten viittinyt.. ;)

lauantai 3. joulukuuta 2011

Aurinkoa ja joulun odotusta

Uusi koti alkaa todella nayttaa kodilta. J:n yllatyspaketista paljastui minimittainen joulukuusi, ja niinpa kaytin viime lauantaina aikaa kuusen kokoamiseen (hihhii, elamani eka muovikuusi), uusien joulukoristeiden maltilliseen osteluun ja koristeluun. Viela puuttuu tahti ja valot, vaikka valoja ei taalla jatkuvassa auringossa edes niin kaipaa. Kaupoissa oli tarjolla pelkkia kamalia vilkku-valkkyvaloja ja kaapeleita, joten jaanee ensi vuoteen niiden pienten, tuikkumaisten jouluvalojen metsastys.

Minimittainen kuusi, keskella aidilta saadut kaksi ubersopoa sammakkoa

Paradoksaalista ihailla samaan aikaan joulukuusta ja etupihan vehreytta...
Olen varmaan ryostanyt jonkun jouluihmisen joulunhengen, silla mina, yleensa aika vahvasti loysin rantein, vahalla vaivalla ja minimaalisella tohinalla jouluun suhtautuva Ms. Grinch oon nyt yhtakkia ihan joulufiiliksissa. Ikeasta tarttui mukaan alkoholitonta glogia ja pullokaupasta sille kaveriksi punkkulaatikko, keksilaatikko on taynna pipareita ja keittion kaikki tyotasot on vallannut kolmen piparitalon koristeluprojekti... Jostain kummasta sita energiaa on riittanyt eilen ja tanaan kaikkeen tahan, kun alkuviikon vetelin 10 h younia ja 10 h tyopaivia, seka 20 kilsan fillarilenkkeja tyomatkoiksi.

Talotehdas kaynnissa
Talo nro. 1 valmiina
Huomenna juhlitaan Suomen itsenaisyyspaivaa hieman etuajassa, parikymmenta Perthin suomalaista kokoontuu facebookin avittamina yhteen, tiedossa piknikkeilya biitsilla! Keskiviikoksi sattui vapaapaiva, eli voin halutessani ihastella Linnan juhlia ihan vanhaan tyyliin, eika tarvitse valittaa aikaerosta. Eika kiduttaa J:ta moisella hapatuksella, potkurikone kohti tyomaata ja arkea lahtee tiistaina.