lauantai 25. helmikuuta 2012

Australialainen unelma

J tuli kotiin tiistaina, ja viikko on mennyt varsin normaalin kaavan mukaan. Yksi vapaapaiva mulle, keskiviikkona ja muuten klo 8-18 toita, paalle tunti fillarointia ja kotona sitten rauhallista elamaa. Keskiviikkona tosin repastiin ja kaytiin kaveripariskunnan luona illallisella, namnamnam, lammaspaahtopaistia. Kaunis, iso talo, kaksi jattikokoista koiraa pyori pihamallla, talon takana oli naurettavan iso tyovaja, kunnon man cave ja ruoka oli hyvaa. J ilmoitti heti kattelyssa, etta hankin tarvitsee vajan missa on noin paljon poytatilaa, hoylapenkit, punttisali, varastonurkkia, jarjeton maara tyokaluja ja siis enemman nelioita kuin keskimaaraisessa suomalaisessa opiskelija-asunnossa... 

Nykyinen matala majamme etupihan puolelta
Australialainen unelma tuntuu muutenkin olevan iso talo, isolla vajalla, pienella puutarhalla ja uima-altaalla. Kaikilla meidan tuntemilla paikallisilla pariskunnilla on 3 h+keittio, olohuone jne. Eika lapsia kenellakaan. Keskiviikon isantapari valitteli, etta talo kay heti pieneksi, jos tulee perheenlisaysta.. Ja siella oli kuitenkin makuuhuoneen lisaksi tilava vierashuone, tyohuone ja olohuoneessa tilaa vaikka kuinka.. Jenkkiunelmasta poiketen harva haaveilee isosta puutarhasta (ne vesirajoitukset, kuumuus ja kastelu..), mutta uima-altaasta kylla. Meilla on unelmalistan lisana viela suomalainen sauna. ;) Ja henk.koht. olen lisannyt listalle viela tiskikaapin, edesta taytettavan pesukoneen (ei enaa naurettavaa pyykkien lilluttamista paaltataytettavan todella huonossa pesutehossa), tuplalasit ikkunoihin, lattialammityksen kylpyhuoneeseen ja puulattiat. Suurimmalla osalla on taalla joko kokolattiamatto, tai talvella jaatavan kylmat laattalattiat.

Etupiha, joka on ihan taysi turhake

Talojen koko ja huoneiden valtava maara suhteessa siihen, monta asukasta asunnossa on ja missa hinnoissa vuokrakampat taalla ovat tuntuu ihan jarjettomalta suomalaisesta, joka on tottunut pienempaan. Harvalla pari-kolmekymppisella tuntemallani pariskunnalla on Suomessa kaksi "ylimaaraista" makuuhuonetta, ellei taloa olla juuri ostettu ja lapset jo tuloillaan. Siella on jotenkin opittu aloittamaan pienesta ja vierashuoneet, tyohuoneet ja muu ylimaarainen tulee sitten, kun lapset muuttavat pois.. taalla ne pitaa olla alusta alkaen, hinnasta riippumatta. Ja sitten valitetaan, kuinka kallista asuminen on.

Muuttopaivana tyhjaa olohuonetta ihailemassa (ja takapihaa kauhistelemassa)

Iltauutisissa oli eilen taas juttua Perthin kuumenneista asuntomarkkinoista. Vuokra-asuntojen vajaakayttoaste on minimaaliset 2.3% ja keskivuokra $400 per viikko. Hakuprosessi saattaa kestaa viikkoja, hakua varten on usein maksettava takuusumma jota ei palauteta jos tulee hyvaksytyksi muttei otakaan tarjottua asuntoa vastaan, eli taytyy todella laskea, montaako kamppaa hakee samanaikaisesti ja mitka ovat mahdollisuudet voittonumeroon.. Ja kun asunnon vihdoin saa, oletetaan etta ollaan valmiita muuttamaan heti seuraavalla viikolla.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Roadtrip-valokuvia, osa 4.

Reissupaiva nro 11 valkeni kauniina ja usvaisena. Olimme yota keskella ei-mitaan San Simeonissa ihan jees-hotlassa, jossa hinnat oli kylla viereisen suurnahtavyyden takia tapissa.. 


Suuntana siis Hearst Castle, amerikkalaisen liikemies William Hearstin koti ja linna herran elinaikana. La Cuesta Encantada-nimea kantava tila on edelleen aikamoinen naky, vaikka sen suuruuden paivat olivat 1900-luvun alkupuolella. Me oltiin varattu ohjattu kierros ennakkoon netista, ja hyva niin. Paikka on todella suosittu, ja vaikka kierroksia lahtee turistikeskukselta jatkuvana virtana ylos kukkulalle, minne kartano vierasmajoineen on rakennettu, on saman paivan lippuja melko mahdotonta saada. Paikka on siis California State Parkin hallussa nykyaan ja jenkkityyliin armeijamaisen tehokkaasti organisoitu.

Ensimmainen vilaus paatalosta

Meidan todella asiantunteva opas
Paatalo

Rakennuksen tyyli oli aikamoinen sekametelisoppa, mutta jotenkin kaikki se yltakyllaisyys ja eri aikakausien toisiinsa sotkeminen sitten kuitenkin toimi. Ihme sekasotku "uutta" ja vanhaa. Hearst osteli 1920-luvulla koyhtyneiden eurooppalaisten aatelisperheiden perhekalleuksia ja taisi sisustusinnoissaan tyhjentaa muutaman kartanon ja luostarin kotiinsa!

Vaatimaton ruokailutila



Kattoparrut on ostettu jostain koyhasta eurooppalaisesta kirkosta tai luostarista

Tunnin sisakierroksen jalkeen sai suunnata vapaasti pihalle ihastelemaan valtavaa veistoskokoelmaa, maisemia ja uima-altaita.




Ulkouima-allas on siis edelleen kayttokunnossa, ja paikan tyontekijat paasee sinne polskimaan kerran vuodessa.

Neptunian Pool





Pieni pala Guest Housea

Ja tottakai talossa pitaa sisauima-allaskin olla! Myos kayttokunnossa edelleen.
Naista maisemista suunnattiin avoauton nokka takaisin kohti pohjoista ja Highway ykkosta, mutta seuraava pakollinen pysahdyspaikka ei ollut kaukana.. Lonely Planet Coastal California tiesi vinkata, etta lahella olisi elephant seal-yhdyskunta, sinne siis! J kiristeli hampaita ja mina hihkuin ilosta. :)

Tallainen naky odotti rantavedessa:


Ja tallainen laiskimus-nakyma rantahietikolla.


Naa on ehdottomasti laiskimpia elaimia, mita oon ikina nahnyt! Yksi pullero kaytti n. 10 min parin metrin matkaan rantahiekasta veteen, eika koskaan paassyt sinne veteen saakka, taisi jaada odottelemaan vuoroveden nousua..



Epatoivoinen matka mereen. Fail.


Laskit rannalla, hiekka pollyaa hengittaessa...

Vahan jos nenaa raapisi...

Ja venyttaisi selkaa...
Vastentahtoisesti suostuin jatkamaan matkaa kohti lounaspaikkaa ja Bixby Bridgea.
 


McWay Falls, laskee jannasti suoraan mereen,

Saa oli ihan mahdoton, sumua, aurinkoa ja kaikkea silta valilta vaihtuen viiden minuutin sykleissa





Ihan kiitettavat lounasmaisemat


Bixby Bridge

Illaksi suunnattiin Montereyhyn, mutta ehka jatan ne kuvat omaksi postauksekseen..

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Rottnest

Australia Day:n jalkeisena perjantaina mulla oli vapaapaiva toista, ja paatettiin viettaa pieni miniloma ja varattiin sikahintaiset ($55 suuntaansa) lauttaliput Rottnestille, Perthin edessa olevalle pienelle saarelle. Puolen tunnin lauttamatkan paassa on ihan mieleton paratiisi, autoton, pienta kauppa+ravintolakeskusta ja majoitustiloja lukuunottamatta asumaton saari. Lahdettiin siis 7.30 aamulautalla kohti Rottoa, ja vuokrattiin fillarit paivaksi.

Lainapyorat ja eka pysahdyspaikka

Etelarannan upeita maisemia

J oli tehnyt kunnianhimoisen suunnitelman pyorailla aamupaivan aikana saaren ympari, yhteensa n. 25 km. Matkana ei mitenkaan paha, mutta maasto on varsin kumpuilevaa, eli aikamoinen muutos mun tasaiseen tyomatkafillarointiin ja kesan pahimman lampoaallon seurauksena mittari huiteli jossain +40 lukemissa. Paatettiin lahtea rauhallisesti liikkeelle, repuissa n. 5 litraa kylmaa vetta ja evaat. Australia Day:n ansiosta saaren edusta oli pullollaan huviveneita ja paatteja, mutta ihmiset taisivat nautiskella kuumasta paivasta veneessa ja vedessa, silla meidan lisaksi ei saaren lansiosissa teita pitkin kulkenut juuri kukaan, sain siis rauhassa puhista ja puuskuttaa lainapyoran paalla..

Happy Australia Day!


Pienia, autioita rantoja ja riuttoja olisi riittanyt joka mutkan takana, me pysahdyttiin uimatauolle ja snorklaamaan riutoille vasta hieman myohemmin. Aamupala nro kaksi nautittiin kylla yhdella naista autiorannoista, kiivettiin pieneen luolantapaiseen nauttimaan varjosta ja huilaamaan hetkeksi. <3






Pysahdyttiin poseeraamaan tuulessa karsineiden puiden juurelle, ja voi mita sielta loytyikaan... ensimmaiset quokat! Pienia, suloisia pussielaimia, joita ensimmaiset saarelle 1700-luvulla tulleet hollantilaiset luulivat isoiksi rotiksi.

Quokka
Puolikesyja, hauskasti pomppivia ja todella persoja ruoalle, ja ylipaataan vaan niin sopoja! Quokkia elaa vain Rottnestin saarella ja pienella maa-alueella WA:ssa. Rottnestilla niita arvellaan olevan tuhansia, mutta ihmisia pelkaamattomina ne eivat mantereen puolella parjaa. Rottnestilla quokkien ainoa uhka ovat.. turistit jotka antavat  ruokaa, seka 90-luvulla suosittua ja karmivaa quokka soccer-huvia harrastaneet paikalliset teinit.




 Maltoin hadintuskin jatkaa matkaa, ja J sai vakuutella aika pyhasti, etta nahtaisiin kylla quokkia loppumatkastakin... :)


West End, jossa voi hyvalla tuurilla nahda hylkeita ja valaita. Me nahtiin vaan aaltoja..

The Basin, jonne palattiin lounaan jalkeen snorklaamaan

Pohjoispuolen veneruuhka

Kaukana siintaa Perth
Fillaroitiin takaisin settlement-alueelle ja lounaalle. Tilattiin puoliksi isot annokset mustekalaa ja salaattia seka fish&chips. Namnamnam...



Kuokkavieras (hhahhhaaaa) lounaalla
Uitiin, snorklattiin ja nautiskeltiin pilvisesta saasta, aurinko oli vihdoin armahtanut paahteeltaan. Ja ma fiilistelin viela pusikoissa hyppivia ja lekottelevia quokkia. Oli ihanaa. Illalla hyvinansaittu siideri rantabaarissa ja seiskan iltalautalla takaisin kotiin.




Kannattaa ehdottomasti menna Rottnestille, jos Perthissa liikkuu, kalliista lauttamatkasta huolimatta. Myos majoitus on kallista, eika meita huvittanut maksaa n. $200/yo hotellista, kun oma koti oli niin lahella.. ensi kerralla siis teltta mukaan ja yoksi Rottolle!