keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Tyhjää täällä, kiirettä siellä

Kämppis otti ja lähti. Hoon töidensaanti ei mennyt Sydneyssä ihan putkeen, joten eilen tullessani töistä kotiin oli laukut pakattuna, busslippu ostettuna ja suunta kohti hedelmienpakkaamista Victoriassa. Hämmentävää. Asustelen nyt yksinäni meidän pikku huonetta seuraavan kuukauden ajan, ennenkuin lopullisesti irtisanomme asunnon. 

Kun on viettänyt 2,5 kuukautta yhteensoittoon jonkun ihmisen kanssa, samassa hotellihuoneessa, dormissa ja huoneessa, niin ihmekös tuo, jos tyhjältä tuntuu. Toivottelin illalla hyvää yötä tyhjille seinille... Helmikuun alussa tiemme kohtaavat taas, matka jatkuu Uuteen-Seelantiin!

Jos kotona on rauhallista, niin töissä ei. Yhden sairaanhoitajan varassa pyörivä systeemi toimii jotenkuten, ja vain silloin kun mitään ylimääräistä ei tapahdu. Ja kun jotain ylimääräistä tapahtuu, niin yleensä sitä tapahtuu sitten kunnolla. Eilen oli yksi niitä päiviä. Yksi kpl aivoinfarkteja, yksi sairaalasta palaava söpösti sekava mummukka ja yksi kipeästi S-vitamiinin tarpeessa oleva, aivan vääräntyyppisessä laitoksessa oleva todella sekava ja varsin kovaa huutava mummukka, kaikki tietysti pyhäpäivänä jolloin ketään et saa kiinni mistään ja se kontrollifriikki esimieskin on laittanut puhelinvastaajan päälle.

No, asiat hoitui jotenkuten, omaiset oli olosuhteet huomioonottaen tyytyväisiä ja potilaatkin elossa. Enää 22 työvuoroa ja sitten saan karistaa tuon talon pölyt jaloistani. Seuraavaa työpaikkaa varten on jo viritelty verkkoja hieman yllättävältä taholta. Palkka, työnkuva ja ympäristö huomattavasti mielekkäämmät ja jopa aiempaa kokemusta vastaavat. Toivotaan, että natsaa. Onneksi sitä ennen on yli kuukauden loma! :)

lauantai 25. joulukuuta 2010

Aurinkoista joulua!

Ihanaa joulua kaikille!

Täällä jouluviikko on sujunut rauhallisissa merkeissä. Viikolla täydet työpäivät ja aattoiltakin vielä töissä. Tiistaina vietimme ex tempore-henkisesti pikkujoulua Hoon kanssa: sinihomejuustoa, brietä ja pipareita, sekä punkkua. Oli hyvää.

Joulupöydän antimet hankittiin lähikaupasta hyvin epäselvällä teemalla: pieni kinkku ja sille omenahilloa kaveriksi, erilaisia dippejä ja Doritoksia, fetasalaattia, herneitä, viinirypäleitä, homejuustoja sekä pipareita ja suolakeksejä. Ja tietty suklaata ja punaviiniä. Jouluateria nautittiin aattolounaana ennen työvuoroani ja ähkyn tavoittelua jatkettiin illalla, varsin onnistuneesti.

Joulupäivänä suuntasimme tuhansien muiden reppureissaajien tavoin Bondi Beachille. Keskustan kadut olivat autiot, satunnaisia turisteja siellä täällä, mutta Bondilla riitti vilskettä! Lapsiperheistä teinibileisiin, ja kaikkea siltä väliltä. Aurinko paistoi, +27 C, pilvetön taivas ja juuri sopivat aallot. Täydellistä. Yksi känninen irkkumies kaatui melkein Hoon päälle ja sammahti pyyhkeelleni, ennenkuin rantavahdit raahasivat sankarin selviämään sisätiloihin.

Ihania puheluita rakkailta, niin Suomesta kuin Jenkkilästäkin ja muutamia joululahjoja. Pukki oli onneksi ymmärtänyt vihjailut euromääräisistä lahjuksista, jotka menee suoraan NZ:n reissun matkakassaan. Laskuvarjohyppy alkaa näyttää todelliselta vaihtoehdolta!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Se on hei laitonta!

Alkaa pikkuhiljaa palaa proppu Rouva Johtajattareen. Samanlaista sekopaata kontrollifriikkia en ole nahnyt missaan esimiesasemassa aiemmin. Paineensietokyky on olematon, ja ikava kylla nainen tuntuu olevan jatkuvan paineen alla, viikosta toiseen. Tama purkautuu tyontekijoita kohtaan epaasiallisena huutona ja keuhkoamisena, josta olen itsekin saanut osani. Erona nepalilaisiin pikkutyttoihin on se, etta suomalainen taulapaa seisoo korvat lurpassa, kuuntelee huudot (ja miettii samalla ihan jotain muuta) ja kehtaa pyytaa uudelleen haluamaansa asiaa. Ehka jopa saa sen. ;)

Laiton-termi on myos kovassa kaytossa ja sita Rouva Johtajatar viljeleekin ahkerasti seinille kiinnitetyissa tiedotuslapuissaan (tyopaikkakiusaaminen on laitonta! Aijjaaa...) ja puheessaan. Laittomia asioita ovat mm. ihanat tyokenkani, Crocsit. Niista kun voi neula pudota lapi. Viis siita, etta tyokavereistani suurin osa kayttaa ballerina-tyyppisia monoja. Mutta niissa on umpikarki, tuo taikasana. Mun kengat on reikineen niin epahygieeniset. Jaa, mites se niiden kenkien putsaaminen... Paikalliset ruikkii kengilleen hajustetta kun likaantuvat. Laitonta on kirjoittaa post-it lapulle potilasasioita, jotka vaikka myohemmin siirtaisi johonkin parempaan talteen. Laitonta on kirjoittaa valmiiksi jaettuihin laakepusseihin, missa huoneessa ko. asukas majailee, kun huoneiden ovissa ei ole nimia, pelkat numerot.

Laillista ja toivottavaa sen sijaan on havittaa laakejate oikeaoppisesti. Rouva Johtajatar naytti oikean tavan tanaan. Tahan mennessa olen tunkenut laakkeita apteekin palautuspostilaatikkoon jonkun ylimaaraisen laakepussin sisalla tai satunnaisesti heittanyt sekajatteeseen. Mutta ei... Ylimaaraiset pillerit heitetaan viemariin ja lasketaan vetta paalle. Niiden roskiin heittaminen on ehdottoman kiellettya ja laitonta, koska hui kauheeta, joku voi ottaa sen pillerin sielta ja syoda sen! Selitystani laakejatepullosta, jota ainakin jokaisella mun aiemmalla tyopaikalla on harrastettu, katsottiin pitkaan ja hartaasti. Jaa etta pulloon? Apteekkiin takaisin? Apteekin palautuspostilaatikkoon, no ei tietenkaan! Miksi? Miettikaapa sita.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Länsirannikon houkutukset

Viikko Western Australiassa oli täydellinen. Perth lumosi rentoudellaan ja helppoudellaan. Ihmisiä ja elämänmenoa oli, mutta Sydneyssä aina läsnä oleva tungos puuttui. Kaikkialla oli rauhallista ja letkeää. Luonto lumosi erilaisuudellaan, karua mutta samalla vihreää. Kaupunkia ei oltu rakennettu täyteen, vaan Swan Riverin ja meren rantaviivat olivat täynnä puistoja ja rantabulevardeja.



Viikon aikana ehdin katsastaa mm. Kings Parkin puiston, sekä päivänvalossa että auringonlaskun hämyssä. Kaunista. Näkymät Perthin keskustaan olivat hienot ja auringonlasku oli upea. Samoin Cottesloe Beachin auringonlasku oli hieno.


Teimme myös retken Swan-joen viinitiloille, mutta lähes kaikki alueen tilat ovat maanantaisin suljettuina, joten maistelu rajoittui Houghton Vineyardsin tuotteisiin. Shiraz oli hyvää, etenkin uppopaistetun brien ja hyvin kypsyneen cheddarin kanssa. ;)

Arkipäivän retki Caversham Wildlife Parkiin oli hyvä päätös. Todella rauhallista, sai rauhassa kävellä kenguruaitauksessa ja jutella eläintenhoitajien kanssa koaloiden päivärutiineista ja tavoista. Ja tietty rapsutella suloisia otuksia.



Aamupala joen varressa, kävelyä puistoissa ja lyhyt reissu tuuliselle rannalle, täydellistä. Paikalliset naamiaisbileet, dagen efter-brunssi ja leffailta. Uusia, ihania ihmisiä. Paluu arkeen ja Sydneyn sateisiin oli ankea, mutta onneksi paluu Perthiin koittaa jo muutaman kuukauden päästä. En malta odottaa!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kaikki on vinksinvonksin, eikun heikunkeikun

Yksi osa duuniani on haavanhoito. Täällä ei perushoitajat saa jostain syystä hoitaa haavoja ollenkaan, joten 44:n asukkaan haavojen kanssa leikkiminen on yhden sh:n vastuulla. Kaapeissa on toki mappeja vino pino ja ison talon standardoidut ohjeet, eli sinällään ihan helppoa hommaa ja jopa ihan kivaa. Olen jostain syystä aina ensimmäisestä harjoittelusta lähtien tykännyt katsella ja ihmetellä haavoja, kunhan ei mistään ihan kamalimmista syvistä onkalohaavoista ole kyse..

Pari viikkoa olen kuitenkin jo ihmetellyt täkäläistä "pesusettiä", mutta pitänyt mölyt mahassani. Care manager esitteli paketin ensimmäisinä päivinä, ja sen jälkeen olen yksikseni sitä käyttänyt. Paketissa olleet kolmet atulat hieman herättivät kummastusta, mutta en sitten viitsinyt käydä turhia kyselemässä. Yhdet pesua varten ja loput varalla, tuumasin. Tänään hoidimme erään aggressivisen potilaan haavaa yhdessä, minä painiotteella halaten ja pomo haavaan keskittyen. Aiemmin päivällä olin kuunnellut puolella korvalla muutamalle hoitajalle pidettyä kovaäänistä luentoa käsihygieniasta ja steriiliydestä.

Noh, tämä steriili toimenpide suoritettiin toisen potilaan vuoteessa, minne mummukka oli saatu kammettua, ilman sen kummempia suojaliinoja. Ilman käsineitä. Tai siis, olihan minulla ne vinyylit käsissä, mutta ei pomolla... Niillä ylimääräisillä kivoilla muovisilla pikku pinseteillä olikin sitten helpon näköistä asetella rasvalappuja, jodirasvaa ja päällystavaroita mummon heiluvaan käteen, työpaidan pitkät hihat haavaa viistäen. Steriilisti. Hmmmhh. En ole ehkä koskaan mieltänyt vanhan makuuhaavan hoitoa hirveän steriilinä tapahtumana, mutta kaikkea sitä maailmalla oppii.. ;)

Siitä sitten ihanaa 60% alkoholia sisältävää, mukavasti kukkasilla hajustettua käsihuuhdetta pikku nokare kätösiin, ja seuraavaa haavaa hoitamaan! Yhtä steriilisti kuin äskeinenkin. Joko minä tai aussit ei ole ymmärtäneet käsitettä steriili. Tai sitten suomalaisissa vanhainkodeissa on samanlainen meno. Onko? Kertokaa, ettei ole!

Jatkossa suljen ovet visusti kun hoidan haavoja.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tavallista arkea

Elämä alkaa olla mukavan tavallista arkea. Alkuviikon teemana on hirrrrrvittävän aikaiset (5.35) herätykset ja kiire töissä. Illat kuluvat shoppaillen, kokkaillen, treenaten, netissä jumittaen ja löhöten. Tiistai-iltana koittaa ihana vapauden tunne, kun tietää ettei tarvitse aamulla nousta aikaisin. Keskiviikko, torstai ja perjantai kuluvat iltavuoroissa, aina. Aamupäivisin on aikaa tehdä vaikka mitä, sillä työt alkavat vasta 14.45. Tämmöinen säännöllinen kaksivuorotyö on toisaalta ihan piristävää vaihtelua, mutta samalla kaipaan 3-vuorotyön etuja.. hiljaisia öitä ja pitkiä vapaita.

Olen vihdoin tottunut liikenteeseen, enkä meinaa enää jäädä jokaisessa liikennevalottomassa risteyksessä auton alle. Osaan vihdoin mennä oikealle puolelle katua bussipysäkkiä etsiessäni, ja tiedän jo tärkeimpiin paikkoihin parhaimmat bussireitit ilman reittioppaan apua. En hoopoile enää 7Elevenin tiskillä busslippuja ostaessani.

Tunnistan näppituntumalla hassunmuotoiset kolikot lompakostani, enkä enää hidastele sen takia kassajonossa. Osaan tinkiä huomaamattomasti Paddy'sillä. Ei raakaa Kiina-tinkimistä, vaan vähän siivompaa. :) Sukkuloin Paddy'sin tungoksessa sujuvasti ja kiroan maleksivia turisteja, jotka vain pällistelevät hedelmätiskejä. Kaukana on ne ajat, kun Hoon kanssa oltiin yhtä pihalla :D.

Olen löytänyt omia lempipaikkojani (Coogee Beach!) ja lempi take away-ravintoloita ja kahviloita (Doolies ja Asukaze!) sekä hyviä shoppauspaikkoja. En eksy enää kävelyreissuilla, eikä karttaa tarvitse oletusarvoisesti ottaa mukaan.

Olen oppinut selviämään hyvin vähällä tavaralla punttisalilla ja käyttämään mielikuvitustani levytankojen ja painojen puuttuessa. En myöskään enää naura tukahdutettua naurua joka kerta, kun kiinalainen mummo tulee salille hellemekossaan.

Lasken työpäivän aikana päässälaskut englanniksi, enkä juurikaan enää töissä ajattele suomeksi. Hoitoalan sanastokin ja lyhenteet alkavat tulla tutummaksi, eikä kirjaaminen vie tuhottomasti ylimääräistä aikaa. Muiden epäselvät käsialat ovat kyllä mysteeri edelleen. Paksuista paksuin aussiaksentti saa edelleen huulet pyöreiksi, mutta muuten kommunikaatio on muuttunut helpommaksi.

Vanhainkoteja vaivaavan sairaanhoitajapulan takia sain myös ilmoitusluonteisesti viikon varoitusajalla järjestettyä viikon vapaat. Ei siis tarvitse itkeä sen 3-vuorotyön perään ja torstaina lähtö länsirannikolle!