maanantai 30. huhtikuuta 2012

Glada Vappen!

Mika on todennakoisyys sille, etta jos neljaan kuukauteen ei sada juuri yhtaan, eika varsinkaan viikonloppuisin, niin kun suomalaiset ovat sopineet perinteisen wappupiknikin Kings Parkiin lauantaille, lupaa saatiedotus sadetta. Ja sadetta saatiin. Ensin tihkua, sitten hieman lisaa tihkua, kovempaa sadetta ja lopulta ihan kunnon Esterin perseesta-sadetta.

Perinteinen vappusaa siis. Sateesta huolimatta paikalla Synergy Parklandsin alueella oli n. 30 ihmista. Aikuiset seisoskelivat sateensuojassa ja pennut kirmasivat sateessa suut muikeina. Poyta oli katettu nyyttarimeiningilla, ja ihmiset olivat loihtineet ihania wappuherkkuja! Sain kotitekoista simaa piiiiiitkasta aikaa, namnamnam! Samoin munkit, rosettet, perunasalaatti ja Taffelin dippikastikkeet tekivat kauppansa. Oltiin rohkeasti liikkeella ilman minkaannakoista sateensuojaa tai katosta, mutta onneksi yksi paikalla ollut aussimies teki fiksun peliliikkeen paikalliseen rautakauppaan. Pian oli pystyssa telttakankaasta kyhatty katos ja sivuseina, ja noin kaksi minuuttia siita kun kannoimme tavaramme ja ennenkaikkea ruokapoydan katoksen alle, alkoi rankempi sade. Itseaskarrellut vappuviuhkat kastuivat, mutta muuten saastyttiin kuivina.


Tunnelmia katoksen alta
Sateesta huolimatta oli ihanaa, ja oli kiva tutustua uusiin tyyppeihin, nahda vanhoja kamuja ja treffata vanhaa koulukaveria pitkasta aikaa. Maailma on pieni paikka, kun eskarissa ja lahes koko peruskoulu+lukio-setin rinnakkaisryhmissa olleet ihmiset paatyy asumaan samaan kaupunkiin Down Underiin ja loytaa toisensa naamakirjan avulla. Tuo Suomalaiset Perthissa-ryhma on kylla muutenkin ollut kullanarvoinen loyto. Apua, vertaistukea ja suomiseuraa, ihania uusia ihmisia. Vinkkeja ja neuvoja, mita tahansa maahanmuuttaja voi maanmiehiltaan toivoa.

Ensi viikonloppuna taytyy ottaa wappu part2 pienemmalla porukalla, silla J oli harmittavasti poissa bileista toiden takia. Wappuherkuttelu jatkui kylla jo tanaan suomiseurassa, Claisebrooke Coven kanaalinrannat olivat taas suuntana. Ja uusi ravintola, vaihtelua sille ianikuiselle, vaikka aina niin ihanalle Toastille. Testattiin Toastin naapuri, the Partisan, jonka terassi aina ennen ammotti tyhjyyttaan. Nyt on kokki ja menu vaihtuneet, ja ei ollenkaan huono valinta sunnuntailounaalle. Roast beef sandwich oli hyvaa, ja Anun lautasella ollut kana-vuohenjuusto-fettucini naytti varsin hyvalta myos. Chai Latte oli hyvaa, jalkkariksi syoty mansikka-valkosuklaamuffinsi ei niinkaan.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Malliesimerkki

Just kun paasin sanomasta, ettei viela ole UGG-kausi avattuna, niin mita mua odottikaan eilen bussipysakilla..

Yksi kappale ausseja aksentista paatellen, ja yksi kappale ehkapa jostain Manchesterista olevia tyylitietoisia neitokaisia. Toinen pukeutunut saan mukaisesti thongseihin ja toinen.. ennakoi ehka tulevaa kylmaa talvea linttaan astutut UGGit herkissa brittijaloissaan.

Onni on iPhone ja hiljainen kamera...

Ihan oikeesti, eilen oli +22 lamminta, tuuleton paiva ja ei tarvetta edes farkuille, saati lammasvuoratuille toppatopposille! Miten voi kaksi samaan seurueeseen kuuluvaa ihmista pukeutua nain eri saahan???? Kumpi teista ei aamulla katsonut lampomittaria?

Harrastin kylla itsekin talvea varten varustautumista ostamalla parin paivan sisaan beigen villakangastakin, ruskeat nahkasaappaat ja niihin sointuvan kasilaukun, seka ihania flanelliyokkarin housuja. Ja yhden mustan villatakin. Ja pari toppia sinne alle. Hupsis. ;)

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Syysfiiliksia

Syksy on saapunut etelaiselle pallonpuoliskolle. Aamuisin on pimeaa kun heraa, iltaisin on pimeaa kun lahtee toista kotiin. Toki aurinko nousee juuri sopivasti ennen mun pyoramatkan alkua ja saan polkea 10 kilsan tyomatkani ihaillen auringonnousua jokirannassa, useampana aamuna seurana on ollut myos pari pullonokkadelfiinia.. ;) Ja ei se pimea onneksi ihan neljalta laskeudu, mutta mun pidennetyt tyoajat aiheuttaa sen, etta kuudelta on jo varsin synkkaa, ja itse auringonlasku tapahtuu todella nopeasti. Humps vaan, se laskee Intian valtameren taa, ja sitten onkin sysipimeaa. Kotona on uusi kaasulammitin kaytossa, ja jalassa kaverin neulomat villasukat (viela on liian lamminta UGGien oikeaoppiselle kaytolle).

Pyoraan on vihdoin asennettu lokasuojat ja niin voimakas lamppu, etta vastaantulijoiden silmia saattaa kirveltaa. Pakko, koska suurin osa mun pyorareitista on todella kehnosti valaistua ja samalla varsin kuoppaista, eika noi hybridipyoran renkaat nyt niin kestavat ole, etta tekisi mieli ajaa jokaisesta epatasaisuudesta yli, jos voi kiertaakin.

Linnut ovat paljon aktiivisempia, pitavat enemman metelia ja niita tuntuu olevan paljon enemman kuin kesakuumalla. Etupihan isoissa puissa meteloi paivasta toiseen lauma loreja ja korppeja. Ensimmaiset ovat kauniita katsella ja ihan siedettavia aaneltaankin, jalkimmaiset ihan karseita, kuulostaa enemman lapsen kiukkuhuudolta tai lampaan kovaaaniselta maakimiselta kuin linnulta.

Etupihan lintuporukkaa


J:n vanhempien ruusupuskat kukoistavat syksysta huolimatta, ja tiistai-iltana mua odotti ihana yllatys Aaltomaljakossa...


Syksyn myota myos AFL-fudiskausi on alkanut, ja sentaan jotain on jaanyt mun mieleen viime kauden opiskelusta ja selityksista, silla lauantain Eagles-Hawthorne matsia oli ihan kiva katsella telkkarista ja jannittaa, sailyyko Eagles edelleen voittamattomina talla kaudella. Olen siis valinnut vihdoin joukkueeni. West Coast Eagles it is! Sini-keltaiset lasit paalle ja menoksi! 

Yritan tassa seuraavien paivien aikana purkaa syysloman aikaista kuvasatoa, reilut 500 kuvaa varastossa viiden paivan ihanalta Perth ja lahialueet-reissulta J:n, ihanan veljeni ja sen ihanan tyttoystavan kanssa, ja saada jotain julkaistuksikin.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Satunnaisia ihanuuksia maailmalta

Suomiherkut ovat nousseet arvoon korkeaan maailmalla asuessa. Muuttolaatikoista paljastuneita suomalaisia kirjoja on ahmittu ja kahmittu taysin sekavassa jarjestyksessa sielta taalta, enka ole malttanut lukea yhta kirjaa loppuun, kun onkin tehnyt mieli jo jotain muuta. Aiemmin hehkutin jo Taffelin dippikastikkeita ja kuinka aiti lahettelee niita saannollisesti Suomesta, mutta kylla sielta paketista muutakin paljastui:


Aaltomaljakko oli kuulemma unohtunut joulupaketista, ja nuo Marimekon pussukat tulivat sitten jostain muusta syysta bonuksena <3. Salmiakkia, sita parasta mahdollista ja Pentikin poroja. Tarvitaan kohta isompi jaakaappi-pakastin etta saadaan kaikki maailmalta keraantyneet magneetit ja kortit mahtumaan ovessa!

J kavaisi poikien reissulla Kuala Lumpuissa mun veljen kanssa formuloita ihailemassa, ja jostain pikkukaupasta oli ihanainen broidini bongannut varsinaisen suomiherkun ja vinkannut sitten, etta toi kannattais ostaa kotiin.. ;)

Niin hyvaa ettei sanotuksi saa..
Samalla oli sitten tarttunut mukaan vahan jenkkiherkkujakin... namnamnam! Kismet katosi aika vauhdikkaasti aanta kohti, nuo Reeses pieces on nyt lukittuna munalukolla keksipurkin sisaan, etten ahmisi niita samointein. Itsekuri, missa olet? Ihan itse siis laitoin purkin lukkoon ja avaimen J:n mukaan tyomaalle viikoksi.. Aika saalittavaa.

Onnettoman itsekurin huipentuma

Nyt on tyon alla Perthin turistikierroksen suunnittelu, broidi saapuu tanne torstaina aamuyolla ja tiedossa ihanat 6 paivaa yhdessaoloa. Mielessa on ainakin paivareissu Pinnaclesin eramaata ihmettelemaan, retket Swan Valleyn viinitiloille ja Cavershamin villielainpuistoon seka rento paiva Fremantlessa. Paljon hyvaa ruokaa ja meidan suosikkirafloja seka kotikokkailuja. Grilli on puhdistettuna ja valmiina tyydyttamaan Aasiassa reissanneiden BBQ-puutoksen. Kaksi tyopaivaa ja sitten viikon palkallinen loma, wohoo! Tai no, pari paivaa lomaa, viikottaiset vapaapaivat, viikonloppu ja ANZAC Dayn tarjoama pyhapaiva, mutta silti. Lomalomalomaloma!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Standardoitua hoitoelvytysta

Kuten ehka aiemminkin on tullut valiteltua tai kerrottua, on aussilaisissa sairaaloissa kaikki kovin standardoitua. Joka asiaan on kurssi ja competency, ja ilman paperia joka todistaa sun olevan pateva, ei hommia tarvitse tai saa alkaa tekemaan. Kyse voi olla niinkin yksinkertaisista asioista kuin virtsakatetrin laitosta aina sitten hoitoelvytykseen. Tavallaan hyva, etta kovin kansainvalista ja taidoiltaan eriavaa porukkaa tasapaistetaan kurssittamalla, mutta valilla touhu menee aarimmaisyyksiin kun mistaan ei jousteta. Ihan mielellani menin kuitenkin tata hoitoelvytysta treenailemaan, meilla kun elvytystilanteita tulee oikeasti eteen melko tasaisesti ja elvytyspakki ja deffa ei vain seiso nurkassa polyttymassa.

Mina suoritin nyt sitten Australian Resuscitation Councilin Advanced Life Support-kurssin ja siihen liittyvan Hospital Advanced Life Support-kurssin, yhteensa kaksi paivaa luentoja ja simulaatioita. Kyseinen kurssi on perusedellytyksena akuuttipaikoissa tyoskentelyyn, ja kahdestakymmenesta osallistujasta yhta lukuunottamatta kaikki olivat teholta, paivystyksesta tai sydanpuolelta. Jai kylla vahan kaksijakoiset fiilikset, vaikka itse kurssi meni heittamalla lapi ja palaute oli varsin positiivista seka simulaatiokokeista etta teoriatentista.

Kertaus on opintojen aiti, ei siina mitaan. Mutta aika vahan uutta asiaa tuli kahden paivan aikana, ja sita vanhaakin kerrattiin aika palikka-tasolla suurista ennakko-odotuksistani huolimatta. Kurssin esitiedoissa ja itseopiskelumateriaalissa korostettiin, etta osallistujilla oletetaan olevan hyvat rytmintunnistus-taidot ennen ensimmaista kurssipaivaa ja kokemusta manuaali-deffan kaytosta. Tein tunnollisesti monisivuisen tyokirjan ja esitentin ja luin parisataa sivua hoitoelvytyksesta ja protokollista ja oletin muiden noudattavan ko. ohjeita myos. Ja varmistin, etta mielessa on manuaalideffan tahdistus-toiminnot ja muut konnankoukut. Kertasin laakeaineita ja niiden ominaisuuksia ja muistuttelin mieleen vanhoja nippelitietoja farmakologian luennoilta.

Ensimmaisen kurssipaivan koittaessa paikalla oli kuitenkin ihmisia, jotka eivat olleet saaneet tai avanneetkaan kurssimateriaaleja tai ikina koskeneetkaan manuaaliasetuksiin. Yhdella paivystyksen mimmilla ei ollut alkeellisiakaan EKG:n tunnistustaitoja ja taisi siina pieni aasia-aussila kielimuurikin olla valissa. Luennot olivat ihan antoisia ja kertasivat kurssimateriaalit kattavasti, mutta simulaatioissa paljastui sitten puutteet osaamisessa. Ensin treenattiin ihan simppeleita perusjuttuja ja yksittaisia osa-alueita elottomuuden tunnistamisesta ja MET-ryhman aktivoinnista, deffan kaytosta ja intubaatiossa auttamisesta jne, mutta jos paikalle ilmestyy nollatiedoilla niin hidastaahan se koko pienryhman kulkua. Monella oli myos iso kynnys hypata simuloimaan ja leikkimaan muovisen nuken kanssa ryhman edessa. Loppuun sitten koko case, jossa sai vuorotellen olla eri rooleissa ja tama oli sitten samalla se arvioitu suoritus patevyytta varten. Pahimmillaan hommaa toistettiin ja toistettiin ja toistettiin ja toistettiin jotta kaikki paasi lapi.

Naureskelin hiljaa mielessani, etta oma paa on niin karaistunut ensihoitaja-opintojen aikana simulaatioihin, etta parin ihmisen edessa tehty lyhyt harjoitus ei enaa tunnu missaan, kun tietaa etta kukaan ei videokuvaa sita ja kay tekemiasi virheita myohemmin lapi kaikkien edessa "mita ihmetta sa tassakin teet"-asenteella :D Metropolian simulaatioluokassa vuodatetut arrapaat ja hikipisarat ovat siis kantaneet hedelmaa. Suurin vaikeus mulle oli se tasapaistamisen maku vaadituissa sanamuodoissa. Etenkin yksi kurssin vetajista oli pilkuntarkka sen suhteen, etta deffaa kaytettaessa on sanottava tismalleen annetut lauseet papukaijamaisesti ja korjasi suunnilleen sanajarjestystakin. Hands off ja stand clear ovat myos liian kaukana toisistaan, kerran taisi korjata jopa continue compressions ja compressions continue-jarjestysta joltakulta... Hiljainen savu tuprusi taas omista korvista... Ja vaatimalla vaati kayttamaan juuri hanen muistisaantoja ja hauskoja sanarimpsuja. Onneksi muut ohjaajat otti asiat realistisemmin.

Vuoden paasta sitten kertaamaan opitut taidot. Oma henkilokohtainen palkintoni kurssin suorittamisesta on se, etta nyt saan aloittaa kotipaivystykset.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Puolivalmis makuuhuone

Paasiaisen pitkat vapaat loivat ihanan mahdollisuuden sisustusproggiksen jatkamiseen. Suuntasimme siis lauantaina Osborne Parkin teollisuusaluetta kohti ostoslistan kanssa. Sain hankittua juuri toivotunlaiset yopoydan lamput makuuhuoneeseen ja uuden lakanasetin meille, seka tyopoydalle lampun, alakertaan kaasulammittimin ja mitas viela.. ison kasan kynttiloita tietty!

Makuuhuone alkaa nyt olla siina kuosissa, missa se tulee pysymaan seuraavat kuukaudet. Emme ala viela kunnostamaan vanhoja tuolejani tai lipaston paalle tulevaa peilia, vaan pidetaan pieni tuumaustauko, joten hyva aika julkaista pari kuvaa pysyvasti puolivalmiista huoneesta!


On myos hyvin selkeaa kuvaa katsomalla, mika on J:n seuraava pikku puhdetyo.. pidemmat jatkojohdot, etta saadaan noi johtosotkut sangyn alle piiloon :D


Uudet lamput ja pienta askartelua valkoisen maalin ja rannalta kerattyjen simpukoiden kanssa

allottavan sopoa
Toisesta lampunjalasta loytyi harmittavasti isoja naarmuja, ja varjostimen metalliset tuet ovat hieman vankyrat, tatytyy siis kayda vaihtamassa tuo uuteen ensi viikolla. Jossain vaiheessa lisataan myos hyyyyyvin varovasti ja hallitusti pari kultaista yksityiskohtaa sankyyn ja yopoytiin.

Tuoli vanhoilla maaleilla ja kuluneilla yksityiskohdilla

Pienta savyeroa havaittavissa.. :)
Talta nayttaa siis makuuhuone, seuraavaksi raivaamaan tilaa ylakerran muista huoneista. Keittio-olohuone-akseliakin voisi kuvata jossain vaiheessa... Mutta sita ennen nauttimaan viimeisesta vapaapaivasta, suunta kampaajalle ja keskustaan!