sunnuntai 27. toukokuuta 2012

I'm hooked!

Perthissa on kylma. Perjantai-aamuna oli rapsakat kaksi astetta lamminta, kylmin toukokuu 89:aan vuoteen. Onpa ihanaa olla kokemassa sita.. not. En tieda onko kylma saa vai siirtolaisuus saanut pienen paani sekaisin, vai onko aika ja 15 vuotta tehneet tehtavansa ja peruskouluaikaiset kasityotraumat vihdoin halvenneet mielesta, mutta jotain on paassa naksahtanut! Lauantaina osallistuin siis vapaaehtoisesti suominaisten ompelutuokioon, tai Virallisesti "Oma-aloitteisten kielivahemmistolaisten ompeluseuraan" Woolly Lattes-kahvilassa Wembleyssa. Tarkoituksena oli menna paikalle, nauttia kahvista ja hyvasta suomiseurasta ja ihastella muiden aikaansaannoksia.

Puoli tuntia paikalle paasysta seikkailin kuitenkin jo kahvilan takahuoneessa, eli lankamyymalassa. Mukaan tarttui Learn to Crochet-kirjanen eli Virkkaus for Dummies-opus, paksu virkkuukoukku ja ruskeaa, paksua lankaa.

Ensimmainen tuotos, pokale.
Istahdin alas ja ryhdyin hommiin. Vieressa istunut ihanainen suominainen, jolla oli kasityot hallussa ja opemainen ote asiaan, neuvoi ja opasti ja pian alkoi touhu sujumaan. Pokale sai pian enemman muotoa, ja pikkuhiljaa se alkoi nayttaa patalapulta, ja sittemmin kaulahuivilta. Mina opin ketjusilmukan, piilosilmukan, puolipylvaan ja pylvaan! Ja jopa tykkasin siita. Naapurin opemaisen otteen takaa paljastui erityisopettajan ammatti, ja aikamoinen special needs-kakarahan tassa ollaankin kasitoiden maailmassa. Oli kylla kivaa tehda jotain ihan omaksi iloksi, eika koulun arvosteluita varten, ja huomaamattani jatkoin hommaa illalla. Huivi on kohta muuten valmis! Juuri sopivasti naihin talvisaihin, sointuu uusiin ruskeisiin talvisaappaisiini ja vaaleanruskeaan villakangastakkiini. Ehka. Jos kehtaa kayttaa.

Tanaan oli vuorossa Perthin Craft Fair, jonne suuntasin brittiystavani Een kanssa. Juoruiluja, askartelukauppoja ja lounasta, aika kiva tyttojen sunnuntai. Ee innostui virkkaamisesta myos, ja eilisen oppilaasta kuoriutui tamanpaivan opettaja! Ja niin se vaan oppi tarttui, vaikka kummankin kasityosanasto oli ihan hukassa, seka suomeksi etta englanniksi. Mutta ei haittaa, mallista oppii ja sanoja ja termeja voi aina keksia omia!

Ostin kaiken muun lisaksi lisaa lankaa! Uusi proggis! En ole etsinnoista huolimatta loytanyt Perthista lamminta tuubimaista kaulahuivia, joten nyt paatin sitten virkata moisen. Todennakoisestihan homma menee niin, etta kauluri on kayttokunnossa talveksi 2014, mutta eletaan tassa nyt hetki siina harhaluulossa, etta osaan ja pystyn ja kaikki onnistuu.

Huivi alkaa nayttaa jo huivilta


Proggis nro 2. Ainakin on sopot varit.
J tulee kotiin tiistaina, joten kaytin asken reilun puolisen tuntia piilotellessani ostosreissuni tuhoja tyohuoneen kaappeihin ja laatikoihin. Messuilta ostettu kuumaliimapyssy oli hauska uusi lelu, mutta vaatii kylla treeneja. Ensimmaisen kayttokerran jalkeen liimamassassa olivat paitsi halutut pikkutilpehoorit onnittelukortissa, myos varsin iso pinta-ala poydasta. Ja housuista.

torstai 17. toukokuuta 2012

Googlen kertomaa

Bloggerin tilastot-ominaisuus on hauska. Tassa hakusanoja, joilla ihmiset ovat eksyneet blogiini viime aikoina:

jippikaijee. Tassa on ehka yritetty loytaa mita mahtavinta biisia, mutta paadytty lukemaan meikalaisen hehkutusta rekisteroinnista. Sorry.
       
nz matkustaminen  Toivottavasti blogsita on apua. Oli upea reissu.
       
great ocean road   Upea tienpatka, kannattaa ehdottomasti ajaa lapi ja nauttia maisemista!       

nightingale essee En voi muuta sanoa kuin otan osaa, jos tassa on esseen aiheesi! Tasta blogista ei Florence-tietoutta loydy, ja ajatuskin moisesta hakutermista saa kananlihalle...
       
lentopisteiden keräilyä  Viikon vinkki: Kannattaa muistaa nayttaa sita korttia. Me unohdettiin ekalla lennolla nayttaa korttia Hoon kanssa (Air Chinan eli Star Alliancen lento, jonka Finski sitten kuitenkin lensi), ja sitten kumpikaan firma ei antanut meille pisteita.
       
mutianyu:n muuri Hyvat kengat, pullo vetta ja kamera! Kiinan reissun ehdottomia huippukohtia.

muumit sumuiset vuoret  Repesin. Muumit muuttaa sumuisille vuorille? Olisi hauska tietaa, mita tassa on oikeasti yritetty loytaa... :O
       
ascot kukkahattu Tyylivinkki: ei kukkahattua. Mustaa, valkoista tai muuten yksivarista. Hoyhenia, pitsia ja royheloa. Ei kukkia.
       
blogger erittäin laiha Oh no. Ei tassa osoitteessa, terveisin nimim. +10 kg Perthissa asuessa ja niita nyt pudotellessa..
        
keuhkokuva australian viisumiin  Ekat otin Mehilaisessa, tokat Postitalon laakarikeskuksessa, kolmannet taalla Aussilassa sitten kun PR-viisumi on ajankohtainen. Suosittelen Postitaloa ennemmin kuin  Mehilaista.

isot rekat  Niita riittaa kaupunkien ulkopuolella. Road trainit on aika pelottavia ohitettavia, ja ilmoitinkin jo J:lle, etta jos mina joudun ensi viikonlopun etelanreissulla ajamaan, niin yhtakaan road trainia en sitten ohita ohituskaistojen ulkopuolella, ei riita uskallus. Ne on piiiiiiitkia.

IELTS: Tsemia koitokseen.. Ei ole oikeasti paha nakki, kirjottamista lukuunottamatta! Kiire tulee, mutta muuten ihan hoidettavissa oleva homma.

sairaanhoitaja australiassa Tervetuloa, toita riittaa. Tsekkaa sivupalkista tyo/sairaanhoitaja-tunnisteen alta tekstit, niista voi olla apua. Ehka.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Maailman mukavuudenhaluisin kansa?

En valttamatta valehtele ihan hirveasti, jos vaitan australialaisten olevan yksi maailman mukavuudenhaluisista kansoista.. Aussikulttuurin rentous, "no worries"-asenne ja ystavallisyys tahtaavat kaikki siihen, etta kaikilla olisi kivaa ja helppoa. Sunnuntain krapulapaivastakin on tehty mukava hetki Sunday Sessionin merkeissa, kokoonnutaan yhdessa johonkin rannan pubiin "muutamille", ja sitten nipinnapin ajokunnossa illaksi kotiin ja aamulla kohti uutta viikkoa. Ja kaikilla on kivaa. Valilla mukavuudenhaluisuus lipsahtaa laiskuuden puolelle tehokkaan ja suorituskeskeisen skandinaavin silmin, mutta pikkuhiljaa se omakin pipo loystyy paassa ja huolet kaikkoaa. Mutta kaikkea en minakaan ymmarra!

Duunikaveri valitteli, kuinka tassa olisi pitanyt jo elakkeelle paasta suunnitelmien mukaan (ika n. 50 v), etta olisi enemman aikaa matkustella. Mutta nyt ei ole varaa, kun sitten ei olisi varaa matkustella, kun taytta elaketta ei saa viela nostaa superfundista, paikallisesta elakerahastosta. On kipera oravanpyora, ja ratkaisuksi loytyi osa-aikatyo ja sijoitusasunnoilla keinottelu.

Toinen nainen valitteli, kuinka ei saa mukavuudenhaluista tytartaan muuttamaan kotoa pois. Ikaa 23, kovat kriteerit ekan valmistumisen jalkeisen duunipaikan suhteen ja tallahetkella tyottomana kuudetta kuukautta. Aiti siivoaa, pyykkaa ja hakee baarireissuilta, ja etsii lehdesta avoimia tyopaikkoja. Mimmi sitten asettaa ehtoja, etta en hae tuota paikkaa, ellet osta mulle uusia farkkuja/iPhonea/maksa lentoja Balille..




J:n veli vaimoineen on talonostopuuhissa. Nettinorttien tapaan taustatyo on hoidettu netissa, eika siina mitaan, paljon tietoa saatavilla nopeasti. Muttamutta.. ne osti sen talopaketin kaymatta katsomassa yhtakaan valmista mallitaloa, joita olisi n.30 minuutin ajomatkan paassa kokonainen asuinalue pullollaan. Ei ole kuulemma vaivan arvoista, kun materiaalit mita he valitsee on kuitenkin eri. Meikalaisen leuka tipahti lattiaan, ei ollut tullut mieleenkaan etta joku ostaisi talon, saati rakennuttaisi talon, kaymatta kertaakaan katsomassa kohdetta...




Muutama yksittainen esimerkki, mutta kuvastavat kylla aika hyvin sita, kuinka pitkalle laiskuuden ja no worries-ideologian voi pahimmillaan vieda.

Yksi iso keskustelunaihe WA:ssa on kaivosduunarit, tai lahinna se, miten nuoria saataisiin houkuteltua kayttamaan kolme vuotta lukion jalkeisiin opintoihin sen sijaan, etta suunnattaisiin kaivosten isojen palkkojen  peraan vailla koulutusta, vailla tietoa kaivosbuumin jalkeisesta elamasta. Sitten ihmetellaan kun kaivosinsinoorit, hoitajat, laakarit ja kaikki duunit mihin vaan maisterin papereita voidaan vaatia menee expateille. Ymmarran, etta koulutus maksaa taalla ja kolmen vuoden bachelor-tutkintokin verottaa lompakkoa ja tuo lainataakkaa, mutta nailla palkoilla (ja matalammalla veroprossalla) summa on melko nopeasti kuitattuna, jos huvittaa. Suurinta osaa ei huvita, vaan suunta on joko kaivoksille, tai esim. raksalle, jossa  palkat on siellakin nousussa kaivosbuumin aiheuttaman vajeen takia. Meidan keskisuuressa tyoyhteisossa on KAKSI paikallista sairaanhoitajaa, seka pari osa-aikaista, joilla on toinen jalka jo elakkeella.

Ja kaikki tama ihmettely kaikella rakkaudella <3.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Mika arsyttaa

Muutaman muun blogin, mm.Kotirouva Lontoossa-blogin innoittamina paatin minakin kantaa korteni kekoon asioissa, mitka uudessa asuinmaassa arsyttaa. Helposti tulee blogissa, meileissa ja naamakirjassa kerrottua vain niita positiivisia asioita (tai sitten raivonpartaalla avauduttua jossain fbook-statuspaivityksessa jostain juuri silla hetkella maailman kaatavasta pikkuasiasta...), eika niin pohdittua niita huonoja puolia. Tassa kolme satunnaista mietetta ja arsytyksen aihetta:

1) Talojen eristamattomyys. Kesalla sietamattoman kuuma, talvella sietamattoman kylma. Valissa on mukavat pari kuukautta kivaa, normilampoista sisailmaa, mutta muuten kaytetaan omaisuuksia joko talon lammittamiseen tai ilmastointiin. Yksinkertaiset ikkunalasit, tiivisteet joista tuulee lapi ja ylipaataan varmaankin tooooodella haperot rakennusmateriaalit. Taalla on kuitenkin pahimmillaan talven yolampotilat lahella nollaa, joten kamppa ja etenkin kylpyhuone ehtii mukavasti viileta aamuksi. Ei kasvata motivaatiota nousta sielta viiden peiton alta, vain paastakseen hyytavan kylmaan vessaan. Ja joka kerta, kun sisatilojen kylmasta kehtaa valittaa, saa vastaukseksi sen "You're a Finn! You must be used to this!" NO EN OO, meilla Suomessa (klassinen aloitukseni mihin tahansa paasaamiseen kulttuurieroista...) ei ole kylma sisalla.. Ne "luksus-ikkunat" mita taalla markkinoidaan, on pekka perusjampallekin ihan normaali varustelutaso, tuplalasit siis...

2) Julkinen liikkumattomuus. Eipa siita sen enempaa. Mahdollisuuksia olisi, mutta Perthin juna-ja bussiverkosto on vaan aika tehoton keskustan ulkopuolella ja bussit nyhraa ikuisuuden kahden eri bussiterminaalin valilla ja sisaanajorampeissa. Kylla ne yrittaa parantaa, mutta suurin osa maararahoista tuntuu valuvan transport officereiden palkkoihin, ei lisavuoroihin.. joka hemmetin junavaunussa ja asemalla porraa vartijoita. En tieda kuinka turvatonta esim. juna-asemilla on ennen ollut, mutta en itse ole ikina kokenut mitaan hairikointia tai edes juoppojen mekkalointia. Armadalen junalinja on ainut mita en pimean tullen kayttaisi. Ennemmin alle 30 minuutin odottelut asemalla, kuin pari vartijaa pyorimaan ympyraa..

3) Ekologisuus. Muovia ja lasia, etenkin juomapulloja menee ihan hullusti roskiin. Kierratyksesta ei saa mitaan "palkkiota" pullopanttien muodossa, joten moni ei kierrata. Muovikassit on niita superohuita, taysin turhia kantokyvyltaan olemattomia versioita, joita jaetaan ilmaiseksi.* Maidot myydaan suurimmilta osin pulloissa, samoin useat mehut. Kassatyypit pakkaa todella vahan per pussi, tyyliin kaksi paahtoleipapakettia, eika muuta. Me raahataan mukanamme aina kangaskassit, mutta suurin osa kanssashoppailijoista ei. Sairaalassa ei kierrateta juuri mitaan, eika varsinkaan laakejatetta. Ruokakomposti tai biojate on ihan vieras kasite. J:n vanhemmilla oli viime talvena lehtikomposti, mutta ruoka menee surutta roskiin siellakin.

*Taytyy viela lisata, etta pullopantit ja muovipussit on osavaltiokohtaisia, South Australia taitaa olla edellakavija taalla, siella on pullopantit kaytossa ja kielto muovipussien ilmaisjakeluun kaupoissa. Koskakohan tanne Williin Lanteen saatais..? Sen sijaan paikallispoliitikot keskittyy toistensa haukkumiseen, kaivosteollisuuden verotukseen ja pikkukaupunkien tissibaarien ja ilotalojen kieltamiseen...