maanantai 25. kesäkuuta 2012

Vieraita!

Mun ihanarakas pikkuveljeni tyttoystavineen oli taalla kylassa, kyllakin jo huhtikuussa.. Kuvasaldon purkaminen on hieman kestanyt, mutta josko sita nyt saisi edes hiukan tanne bloginkin puolelle, silla meilla oli tehokas turistina Perthissa-viikko. Hyvaa ruokaa, viineja, rentoa oloa, kauniita maisemia ja vahan nahtavyyksia, sita se lomailu WA:ssa on. J oli vapaaviikollaan toista ja ma otin lomapaivia niin, etta saatiin nauttia toistemme seurasta koko viikko putkeen. Aika ihanaa.

Kaytiin seikkailemassa Kings Parkin maisemissa ekana paivana, kunhan kylailijat sai vahan nukuttua univelkoja lentojen jaljlta.

Kings Park ja Mounts Bayn hienostelukamppia

Perth CBD

Anzac Memorial


Ma en koskaan kyllasty palmuihin... <3

Valtava ja ikivanha boab-puu tuhansien kilometrien muuttomatkan jalkeen

Old Swan Brewery ja South Perth


Ma olin satavarma, etta naa on maalattu valkoiseksi, mutta ei.. oma vari!
Yhtena paivana teimme paivaretken Perthin laitamille Caversham Wildlife Parkiin ja Swan Valleyn viinitiloille. Caversham on elainpuisto parhaasta paasta, siella on lahinna paikallisia elaimia, isot aitaukset ja paljon kohtaamisia elainten kanssa. Kenguruaitaukseen paasee kavelemaan vapaasti ja ruokkimaan kenguja, koala-aitauksessa saa ohjatusti rapsutella koaloita ja "Meet the Wombat and friends"-showssa paasee tapaamaan vompatteja, opossumeja ja lintuja lahtietaisyydelta.





Suloinen opossumi


Pussihoitoa orvolle kengurunpoikaselle

Toinen orporaukka


Vompatti otti yleisoryntayksen vastaan aika chillisti, ja lotkotti potkotti rapsuteltavana kaikessa rauhassa

persetta kutittaa...




Mun suurin inhokkini, evil emu. Ne on ilkeita otuksia!

Harvinanen naky, liikkuva vompatti




Jatkettiin matkaa Swan Valleyhyn ja pysahdyttiin Elmar'sin panimoravintolaan lounaalle.

Lounasmaisemat terassilta

Pojat testasi pari bissea

Elmar's

Pojat testasi myos pari makkaraa...

Mun kevyt lounas, pork belly.
Lounaan jalkeen kaytiin muutamalla viinitilalla maistelemassa cellar dooreilla viineja. Moni pientila myy Swan Valleyssa tuotteitaan vain noilta cellar dooreilta, eika niita saa siis ostettua bottle shopeista eli viinakaupoista lainkaan. Olin jo aiemmin ihastunut Sittellan vakevoityihin viineihin, joten Sittella oli kayntilistalla ykkosena. Talijanichin portviineista ja vakevoidyista viineista olin lukenut pari ylistavaa arvostelua, joten se oli toisena kohteena. Swan Valley ei ehka ole paras mahdollinen viininviljelyalue, mutta siella on kiva maistella, nauttia kauniista maisemista ja lyhyt kotimatka on ehdoton bonus. Monet tilat ovat erikoistuneet jalkiruokaviineihin ja porteihin, ja toistaiseksi kaikki kokeillut ovat olleet maineensa arvoisia ja hinta-laatusuhteeltaan mainioita. Talijinachille jai yksi hieman arvokkaampi portviinipullo viela huutelemaan hyllyyn mun nimea...

Taidekuvaa Sittella'n cellar doorilta

Tuliaiset
 Yhden  paivan ohjelmassa oli Fremantle, ja siella ehdoton must see-paikka on vanha vankila. Me ollaan J:n kanssa kayty siella nyt kahdesti reilun vuoden sisaan, joten tyrkattiin vieraat vankilan portista sisaan ja mentiin itse istuskelemaan Gino'sin kahvilaan ja penkomaan divarihyllyja Elizabeth's Bookstoreen, molemmat mun lemppareita Freon paakadulla. Gino's on taynna italialaisia ja Elizabethissa on aina jotain ihania honppakirjoja edullisesti.

Vankilan paasisaankaynti






Suunnattiin Cottesloen rannalle, tarkoituksena ihastella auringonlaskua WA:n tyyliin, mutta pilvinen saa pilasi suunnitelmat. Suunnaksi rannan Ocean Beach Hotel ja siiderit, kunnes vetta alkoi tulla taivaan taydelta, myos terassille.






Viimeinen paivaretki suuntautui pohjoiseen parin tunnin automatkan paahan, lahelle Cervantesin kaupunkia. Oon jo pidempaan halunnut nahda Pinnacles Desertin kivimuodostelmat, ja nyt siihen tarjoutui mainio syy. Pikniklounas kylmalaukkuun ja kohti pohjoista!

Lounasmaisemat Cervantesissa. Liian kylmaa uimiseen :(
Bongattiin matkalta myos pieni jarvi mainoslauseella "Stromatholites" eli ns. elavia kivia, tieteellisemmin syanobakteeriyhdyskuntia, jotka nayttaa kivilta ja kuplii hassusti. Ei yhta isoja tai nayttavia kuin Shell Beachin lahella kauempana pohjoisessa, mutta pysahtymisen arvoinen naky silti.



 Pinnacles Desert on hurja naky, keskella hiekkaeramaata torrottaa kivipylvaita tuhansittain. Eroosio, puiden juuret, sateet ja kalkkikivi ovat saaneet aikaan uskomattoman yhdistelman.







Jopa meidan matala-mahainen Holden parjasi noilla hiekkateilla. kun varovasti ajeli





Hiekkadyyneja!
Illalliselle suunnattiin Mount Lawleyyn, mun lemppariravintolaan.. Monte Fiore ja takuuvarma suosikki, friteerattu camembert alkupalaksi ja cokis-marinoidut ribsit paaruoaksi. Ahky.


Viikko meni ihan liian nopeaan, ja nyt ei auta kun odotella seuraavaa lomaa ja mahdollista Suomenreissua, etta paasee taas rakkaiden seuraan. Tai toivoa lisaa vieraita tannepain... :)