tiistai 21. helmikuuta 2017

Päivähoitomietteitä

Niin se tuli sitten sekin virstanpylväs eteen, että vauva oli laitettava jonoon päivähoitoon. Ideaalitilanteessa olisin kotona ainakin siihen asti, kun vauva täyttää vuoden. Valitettavasti nyt ei ole ideaalitilanne töiden suhteen tässä perheessä, joten ennen joulua kohtasimme totuuden ja kävimme tutustumassa mahdolliseen hoitopaikkaan. Olimme saaneet paikasta todella hyvät suositukset vauvan varamummolta, hän kun työskentelee itsekin alalla. Varasimme siis ajan ohjatulle kierrokselle ja laitoimme vauvan heti jonoon. Nyt täytyisi vielä löytää joku kakkosvaihtoehto, ihan kaiken varalta.

Ja kyllä, meillä on varamummo. Ihan parhautta. Kun mun perhe ja sukulaiset ovat lähinnä Suomessa tai muualla maailmalla, ja miehen vanhempia ei vauva tai pieni perheemme juuri kiinnosta, oli etsittävä vaihtoehtoisia malleja mummouteen. Löysin netistä muutaman varamummo-palvelunkin, ja olin lukenut juttua jo aiemmin eläkeläis-au paireista, mutta ratkaisu löytyi sitten kuitenkin paljon lähempää. AFS, tuo elämäni seitsemäntoistavuotiaana mullistanut ja muuttanut ihana vapaaehtoisjärjestö, pelasti taas. Sieltä löytyi ihana vapaaehtoinen varamummo, joka ymmärtää monikultuurisuuden ja maahanmuuton kiroukset ja siunaukset keskimääräistä paremmin. Lämmin syli, tukea ja apua äidille ja seuraa molemmille. Olen niin kiitollinen.

Australiassa päivähoito on siis kaikki yksityistä. Hinta vaihtelee n. 50-100€ per päivä, ja tähän saa jonkinverran tukia ja verohelpotuksia muista tuloista riippuen, mutta kyllä siitä silti jää itselle maksettavaksi ihan hirveä summa. Me laskeskeltiin, että tuolla n. 70€ päivämaksulla haluamassamme paikassa mun on järkevä olla töissä n. 2-3 päivää viikossa, muuten hyötysuhde alkaa mennä todella pieneksi. Tai siis, toisen meistä on järkevä olla osa-aikaisena ja toisen kokopäivätöissä. Se, kumpi niihin kokopäivätöihin menee, riippuu ihan siitä, millaisia työmahdollisuuksia miehelle aukeaa ensi vuoden puolella. Onneksi sairaanhoitajan palkka on täällä aikalailla parempi kuin Suomessa, mutta kyllä noilla päivämaksuilla saa muutaman tunnin töitä tehdä, ennenkuin ne on katettu!

Päivämaksun joutuu maksamaan, oli lapsi hoidossa paikalla tai ei. Ei minkäänmoisia myönnytyksiä sairauden takia, joten arvatenkin puolikuntoisia muksuja raahataan hoitoon.  Odotamme innolla tulevaa influenssakautta, ripuliepisodeja ja vesirokkorumbaa. Samoin hoitopäivän ollessa pyhäpäivä menee maksu, joten halpaa hupia tuo ei todellakaan ole. Ei tietoakaan mistään osapäiväisestä virikehoidosta, että äiti saisi vähän levätä. Tuolla ollaan tasan ne päivät, kun on pakko. Hintaan kuuluu sentään aamupala ja lounas, ettei vielä tarvitse aloittaa sitä hirveää lounaslaukkujen pakkailua, se odottaa sitten kouluun mennessä.

Nyt vain odotamme, koska paikka aukeaa ja se sitten vapautuukin kahden viikon varoituksella. Ei jää ainakaan paljoa aikaa murehtia aloituspäivää ennakkoon!

perjantai 3. helmikuuta 2017

Mikä ihmeen Mothers Group

Siirryimme Birth Centerin kätilöiden hoivasta Child Health Nursen vastuulle, ja hän teki kotikäynnin vauvan ollessa alle kaksi viikkoa. Olin aiemmin kuullut muilta paikallisilta äideiltä, että terveydenhoitajat usein järjestävät täällä ohjattuja äitiryhmiä ja niin mekin saimme kutsun omaan Mothers Groupiin parin viikon päähän. 

Paikalle terkkarin vastaanotolle oli kutsuttu viisitoista samoihin aikoihin äidiksi tullutta naista, ja tapasimme kuutena peräkkäisenä viikkona terkkarin odotushuoneessa. Kymmenkunta eri tyyppiä kävi tapaamisissa ja kuusi meistä on nyt tavannut viikottain edelleen. Idea on kyllä tosi hyvä, vaikka on tietty tuurista kiinni miten hyvin ryhmädynamiikka ottaa tuulta alleen ja jatkaako porukka toistensa tapaamista ohjattujen kertojen jälkeen vai ei. Tiedän ryhmiä jotka eivät ole tavanneet kertaakaan itsenäisesti ja sitten niitä, jotka ovat yhdessä vielä vuosia jälkeenpäin. Erään kaverini ryhmä hajosi puoliksi riitojen seurauksena.

Terveydenhoitaja järjesti siis samalla kaavalla kuusi tapaamiskertaa. Ensimmäisellä kerralla lähinnä tutustuimme toisiimme, mutta sen jälkeen joka tapaamisella oli oma koulutuksellinen teema. Kävimme läpi mm. imetystä, turvallisuutta, nukkumista, rokotuksia, matkustamista ja kiinteiden aloitusta. Virallisempi osuus kesti tunnin, ja sen jälkeen terveydenhoitaja keitti äideille kahvit ja laittoi kasan patjoja lattialle, että vauvat voivat köllötellä siinä ja me saamme jutella. Samalla sai vaikka punnita vauvan, jos oli painonnoususta huolissaan tai kysellä muista pikkuvaivoista.

Yhden naisista tunsin etukäteen koirapuistosta, muita en ollut koskaan edes nähnyt. Nyt kuukausia myöhemmin olemme kaikki ystävystyneet Mothers Groupin ansiosta. Terveydenhoitaja keräsi viimeisellä tapaamiskerralla kaikkien sähköpostit ja puhelinnumerot ja kehotti pitämään yhteyttä. Loimme yksityisen Facebook-ryhmän välittömästi ja jatkoimme kahvittelua aina samana vuikonpäivänä ja samaan aikaan. Ensin toistemme luona, ja sään parantuessa aloitimme retkeilyn puistoihin ja rannalle. Olemme kaikki varsin erilaisia, muutama meitä maahanmuuttajia ja yksi paluumuuttaja Briteistä, maalaistyttö outbackista. Ikähaitari on laaja, on ihan vasta parikymppinen, muutama meitä reilusti kolmikymppisiä ja sitten siltä väliltä. Ainut yhdistävä tekijä on lapsen syntymäpäivä ja asuinpaikka. Siitäkin huolimatta tai juuri siksi yhdessä on ollut todella kivaa ja antoisaa. Konfliktitilanteita ei erilaisuudesta huolimatta ole tullut, vaan keskusteluissa on ollut todella kunnioittava ja erilaisuuden hyväksyvä sävy, vaikka teemme monet asiat todella eri tavalla.

En jaksaisi kirjaston tarjoamia viikottaisia vauvojen laulu -ja loruhetkiä, ellei olisi mahdollisuutta pyöritellä silmiä kummallisille loruille muiden kanssa, ja palkintona lorutunnin läpikestämisestä kahvit ryhmän kanssa viereisessä kahvilassa.

Olemme siis viettäneet yhdessä aikaa paljon myös viikoittaisten treffien ulkopuolella. Retkiä maauimalaan, lyhyitä piipahduksia kahville jonkun luo, treffejä jonkun luona muuten vaan satunnaisella kokoonpanolla ja reippaita kävelylenkkejä. Ei tämän parempaa vertaistukea ole, ja toivon niin että Suomessakin joku alkaisi organisoimaan vastaavaa toimintaa! Tämä on tehokkainta syrjäytymisen ehkäisyä ruohonjuuritasolla, eikä maksa juuri mitään.