maanantai 26. tammikuuta 2015

Australian häähumua

Happy Australia Day! Tänään on kansallinen vapaapäivä, ja ihmisillä hyvä mieli, grilli kuumana ja uima-allas kovassa käytössä.. lämpömittarissa vaatimattomat +38 astetta, joten koiralla jää nyt iltalenkki myöhemmäksi ja mä voin uppoutua vihdoin häähumuun takaisin.

Meidän aussihäät meni ihanasti. Edellisenä iltana oli lievä paniikki päällä, liikaa hommia kasattuna vikoille päiville ja riittämätöntä tehtävien jakoa ja delegointia mun ja miehen osalta. Tai siis, mä olin ilmoittanut jo alkuunsa, että tulen olemaan koko päivän kiinni hääkakun koristelussa. Mies ei vaan ollut uskonut, että "koko päivä" todella tarkoittaa aamukymmenestä iltaysiin, vaan oli olettanut saavansa multa apua kaikkeen muuhun jo paljon aiemmin. Mä taas muistin koko ajan uusia juttuja, mitkä pitää vielä hoitaa, mies vastasi kaikkeen "yes yes, hoituu hoituu, ei stressiä", mutta ei koskaan kirjoittanut tehtävälistaa paperille nähdäkseen miten pitkä ja aikaavievä se onkaan.. niinpä iltaysiltä nälkäisenä ja väsyneenä pääsi pieni ahdistusitku, kun kaiken muun stressin keskellä tajusin jonkin niinkin muka-oleellisen asian kuin munavoin puuttumisen karjalanpiirakoiden päälle yöpalaksi. Onneksi on ihania ystäviä, jotka saapuivat sitten lauantaina jo aikaisin paikalle, ja vips vaan, stressi katosi ja hommat hoituivat.

Anopin luonnonkukista tekemät asetelmat sopi just mainiosti rentoihin puutarhajuhla-henkisiin bileisiin!
Harmaita hiuksia aiheuttanut kakku koko komeudessaan

 Koko hääpäivä vedettiin niin talkoovoimin kuin mahdollista. Työkaverini teki kampauksen, suomikaveri karjalanpiirakat (ja sen munavoin.. ;), miehen vanhemmat hoitivat kaikki muut kukat paitsi mun kimpun ja miehen vieheen, valokuvausta harrastava ystävä otti kuvat seremoniassa ja potretit sen jälkeen ja eräs toinen suomikaveri urakoi polaroid-kameran takana alkuillan juhlissa. Ja kaikkien aussituttujen kauhistukseksi hääauto oli meidän oma Holden ja sen kuskina toimi mun kaaso!


Meikkiä ja pukua vaille valmis!
Illan polaroid-otoksia, joita sitten käytettiin Suomihäissä, vieraskirjassa jne.
Oma suosikki polaroideista, ylläri..
 Seremonia pidettiin Point Roe-puistossa joen rannalla, meillä oli aivan ihana irlantilainen rouva vihkijänä, joka puhui tosi kauniisti rakkaudesta pehmeällä irkkuaksentillaan. Musiikkina mun kävelyä varten kohti vihkipaikkaa oli tietysti Diana Krallin Look of Love, ihan vaan simppelisti iPodilta, vaikka hillittömän tuulen takia siitä meinasi jäädä suurin osa kuulematta..


Onneksi ei toi aurinko paistanut yhtään silmiin...


Me oltiin toisistamme tietämättämme valittu miehen kanssa samat avioliittovalat ja sormuslupaukset, voi että ne tuntui pitkiltä sanoa siinä helteessä, suu kuivana jännityksestä! Ei ne paperilla tuntuneet yhtään niin pitkiltä.. Sormukset saatiin ensiyrittämillä oikeisiin sormiin ja saatiin avioliittorekisteri allekirjoitettua. Viimeiset vieraatkin saapuivat sopivasti paikalle tässä vaiheessa, mun nepalilaisen työkaverin käsitys länsimaisista häistä ei mennyt ihan putkeen kun vertailuna olivat omat, kolme päivää kestäneet juhlallisuudet.


Otettiin seremonian jälkeen viralliset potretit yhdessä toisessa puistossa, ja tässä oli juuri kaksien häiden ihanuus. Voitiin olla käytännöllisiä ja samalla perinteisiä ja moderneja ja mitä vaan haluttiin, kun toisissa häissä toisella tapaa ja seuraavissa erilailla. Ausseissa nukuttiin edellinen yö kotona yhdessä, Suomessa ei. Ausseissa ei nähty ennen seremoniaa, Suomessa otettiin kuvat ennen seremoniaa jne.


Hääjuhla oli siis meillä kotona, oltiin palkattu catering-firma hoitamaan cocktail-palat ja drinkkifirmasta baarimikko tekemään cocktaileja. Homma toimi hyvin, sää oli ihana, puutarha kaunis, juomaa riitti ja ruoka oli herkullista! Yöpalaksi oli vielä lihapullia ja karjalanpiirakoita. Koira juoksi ihmisryhmästä toiseen kerjäämässä huomiota ja rapsutuksia, ja oli aivan rättipoikki seuraavana päivänä kaikesta touhuamisesta. Suloinen se kyllä oli turkoosissa solmiossaan!


Turkoosi rusetti näkyy just ja just :)

Kakkua leikkaamassa

Perhepotretti!
Kaikenkaikkiaan aivan upea päivä, mitä varjosti ainoastaan appivanhempien tyly käytös, kun meidän ei-niin-perinteinen sukunimiratkaisu kävi ilmi.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Päivä täynnä rakkautta

Suomihäät on nyt juhlittuna, ja voi mitkä juhlat ne olikaan! Päivä oli täydellinen. Kaikki sujui upeasti ja itse ei tarvinnut juuri muuta tehdä kuin nauttia, niin mielettömät apujoukot meillä oli. Juhlat jatkuivat myöhään yöhön ja siitä jatkoimme nauttimaan ensimmäisestä häälahjasta, Hotel Havenista.

Nyt istuskellaan junassa matkalla Turkuun nauttimaan seuraavista lahjoista :) kuvia, kuvia ja lisää kuvia sekä tarkempaa selontekoa tästä kaikesta seuraa myöhemmin, lupaan sen! Nyt keskityn nauttimaan viimeisestä viikosta Suomessa ja tästä uunituoreesta Herra ja Rouva-lisää tähän suomalainen sukunimi-statuksesta!

Kiitos kaikille rakkaille avusta ja tuesta ja blogikamuille mukanaelämisestä ja kärsivällisyydestä hitaasti päivittyvää blogia kohtaan...