Meidän toko-seura järjesti tänään kisat, ja osana edullista jäsenmaksua on sitoutuminen vapaaehtoishommiin seuran hyväksi. Niinpä minä sain ensikosketuksen tokoon ja rally-O:hon jäätävässä Aussilan talvisäässä, ja mies ja Sisu kiertelivät kisa-aluetta ja ihastelivat muiden hienoa työskentelyä. Pentu sai paljon ihasteluita ja kyselyitä ja käyttäytyi suurimman osan ajasta kuulemma varsin mallikkaasti. Edelleen näytetään enemmän saksanpaimenkoiralta kuin lappalaiselta, varmaan tuo harmahtava sävy lisää noita sakukyselyitä.
Minä toimin rally o-advanced-luokassa sihteerinä, ja siinä sai aika kivan näkökulman hyviin ja ei-niin-hyviin suorituksiin ja sai vielä sateensuojankin kaupan päälle. Mikäs siinä teltan alla värjötellessä ja kauhistellessa monen osallistujan ei-säänkestävää varustusta ajoittaisessa kaatosateessa.
Sisu oli kuin uitettu rotta kisojen lopussa, ja siinä aamun häsellyksessä oli irronnut taas yksi maitohammaskin. Nyt on edestä kaikki vaihtuneet ja takaa yksi poskihammas, hurjaa miten nopeasti aika on mennyt! Autossa takapenkillä makasi märkä raato, pää alaspäin penkiltä roikkuen ja nyt se lämmittelee kaasulämppärin edessä.. vaikea uskoa, että tämän prinssin elkein mukavuutta rakastavan otuksen pitäisi olla säänkestävä suomijuntti. Pihallakaan ei voi enää maata maassa, vaan herra on keksinyt möyhentää takapihan saniaisista kivan pikku viherpedin itselleen, siinä on hyvä sitten maata ja syödä luuta, kun ilkeät ihmiset ei päästä luun kanssa sisälle sotkemaan kokolattiamattoa...
Prinssille prinssin arvoiset lelut.. tai ainakin niiden pakkaukset :) |
Oli hienoa nähdä, mihin kaikkeen treenaamalla pystyy ja miten hienon yhteyden koiraansa voi saada, kunhan vain jaksaa harjoitella. Meillä on pitkä tie kuljettavana, mutta ei tuolta ainakaan älyä puutu. Omistajan pitäisi vaan ensin ymmärtää, mitä halutaan ja miten. Onneksi tokoilut jatkuu taas ensi viikonloppuna ja viime kerralla väläyteltiin jo, josko siirryttäisiin kohta seuraavaan ryhmään.