keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Ihana kaunis Perth

Elämä junnaa tämän viikon aikalailla samaa, yksitoikkoista töitä-kotiin-pakkaa-tee kouluhommia-nuku-sama homma alusta rataa eikä siinä riitä kauheasti muille kerrottavaa. Onneksi puhelimen uumenissa on pari kivaa fiilistelykuvaa Perthin talvesta, kun tuota Melbournea tuli jo hehkutettua. Koska sateesta ja kylmästä huolimatta täällä on aika kivaa. Oli eräskin lauantai kun soittelin äidille Suomeen, ja mökillä Kuusamossa oli keskellä kesää vähemmän asteita kuin meillä.

Meidän piti yhtenä aamuna päästä aamuysiksi keskustaan, ja jatkaa siitä sitten autolla eteenpäin. Perthin lukuisat tietyöt juuri tuossa jokirannassa takaa sen, ettei autoilu ole aamuruuhkassa mitään herkkua, ja päätettiin viimeinkin testata tuota South Perthin lauttaa. Auto parkkiin etelärannalle ja lautalla yli, alle kymmenen minsaa ja keskustassa! Ei ruuhkia, ei jonoja, kauniit maisemat ja bonuksena usein delfiinejä lautan perässä. Suosittelen.

Perth CBD

South Perth
Tykkään hurjasti siitä, miten keskustassa on rohkeasti yhdistelty vanhaa ja uutta, tässä mainio esimerkki:



Ja aussien nerokkain keksintö, täysin asiaan liittymättä: Drive-In viinakauppa.


Aja autolla katoksen alle, kerro myyjälle tilaus, ota viinakset vastaan ja anna rahat. Paljon hauskempaa kuin Mäkkärin autokaistalla asiointi! Ainoa ongelma on, ettei oikein itse voi tutkia pulloja ja valikoida pitkään ja hartaasti, pitää tosiaan tilata sellaisella Mäkkäri-henkisellä nopeudella.. kaksi bigmaccia ja case kaljaa!

Uhhh. Vielä kaksi tiukkaa duunipäivää, ja sitten pakkaushenkinen viikonloppu, minkä katkaisee ihanasti suomalaisten Christmas in July (in August)-juhlat. Ei tänäkään vuonna ehditty juhliä tätä kylmän sään joulua heinäkuussa, mutta kelpaa tuo elokuun alkukin. Secret Santa-lahja on jo ostettuna, enää pitää hommata nyyttärisapuskat!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ihanan herkullinen Melbourne

Me vietettiin miehen ja sen Euroopanreissukavereiden kanssa hilpeä pitkä viikonloppu Melbournessa. J lensi sinne suoraan työviikkojensa jälkeen Queenslandista ja minä red eye-lennolla Perthistä keskiviikkoyönä. Red eye on nimitys noille ihanille yönyli-lennoille, joilla pääsee lännestä itään ja saa aamutuimaan kärsiä parin tunnin lentokoneunien jälkeisestä koomasta. No, eipä kulunut ainakaan lomapäiviä matkustamiseen. Vähän kiristelin hampaita ennen reissua, että kuka hullu lähtee talvea pakoon Melbourneen, missä on vielä kylmempää ja vielä sateisempaa, kun samoilla lentotunneilla pääsisi jonnekin lämpimäänkin.. mutta säiden herra yllätti, vettä satoi tasan kerran. Ja olihan tuo muutenkin ihan nappivalinta, eikä tarvinnut kärsiä esim. rajamuodollisuuksista ja karanteeniviranomaisista ruokatuliaisten kanssa.

Melbourne CBD ja Eureka Tower
Flinders Street Station
Asuttiin ihan keskustassa, Elizabeth Streetin ja Collins Streetin kulmassa olevassa Ibis Budgetissa, suosittelen! Edullinen, hiljainen ja siisti. Meillä oli toimiva ilmastointi/lämmitys, ei mitään katumelua vaikka ratikat kolistelee alhaalla kadulla ja parin minuutin kävelyn päässä on Degraves Streetin ihanat kahvilat ja niiden brunssit.

Lounas South Bankilla, Yarra Riverin rannassa. Namnamnam, pieni annos paellaa..

Immediate Cardiac Death. Miehen aamupala...

Ihania espanjalaisia uppomunia

Paikallinen kaveri kuskaili meitä ympäriinsä ja päästiin kokemaan useampikin Melbournen keskusta-autoilun erikoisuus eli hook turn. Ratikoiden ja muunkin liikenteen sujuvoittamiseksi oikealle käännytäänkin vasemmanpuoleiselta kaistalta, minne ryhmitytään risteävän ajoradan päälle, ja odotellaan valojen vaihtumista keltaiseksi, ja sitten reippaasti alta pois ja oikealle! Kummallista, mutta toimivaa. En silti haluaisi itse kokeilla taitojani iltapäiväruuhkassa.

Hook turn ja Flinders Street Station
Samaisen paikallisen oppaan johdolla päästiin tutustumaan hauskoihin hole in the wall-baareihin, mistä ei ulkopuolinen ikinä tietäisi että oven takana on upea cocktail-baari. Tavallisennäköisen toimistorakennuksen aulasta hissillä ylös 15:sta kerrokseen, ei kylttejä tai turvamiehiä missään ja hissin ovelta aukeaa luksusnäkymät kaupunkiin ja muikeat drinkkivalikoimat. Kadulta sisään täysin tavallisen näköisestä ovesta, portaat yläkertaan ja hups, olet baarissa!

Syötiin hyvin ja usein. Brunsseja Degraves Streetilla ja muilla ihanilla pikkukujilla, kahvihetkiä Lygon Streetin ihanassa Brunetti's-kahvilassa ja muissa herkkubaareissa, illallisia vaikka missa. Kri Kri oli aivan ihana kreikkalainen rafla ja niiden 13 annoksen menu sai kaikki ähkyn partaalle, mutta kun jokainen annos oli vaan niin herkullinen... lopussa ei voinut muuta kuin nuoleskella mausteita lampaan kyljyksen luusta, kun itse lihapalat ei enää uponneet täpötäyteen mahaan, mutta mieli teki lisää. Lonsdale Streetin italialainen oli loistoratkaisu ekan illan akuuttiin kiukkunälkään, ja sunnuntaina käytiin testaamassa Richmondissa yhtä hyvää vietnamilaista paikkaa perhetuttujen kanssa. Macaronseja tuli ahmittua vaikka kuinka, ja niitä saattoi ihan vaan muutama eksyä kotiinkin asti..

Kierreltiin kaupungin ilmaisella turistibussilla ja käveltiin ympäriinsä ja nautittiin vapaasta hetkestä ennen muuttohässäkkää.

Shrine of Remembrance, sotamuistomerkki ensimmäisen maailmansodan muistoksi

Maisemat Shrine of Remembrancin yläkerrasta

Me löydettiin markkinoilta ihana mustavalkokuva ajalta, jolloin ratikat vielä ajoi tätä pitkin.

Exhibition Hall
Yksi iso juttu miehelle oli päästä katsomaan AFL-peliä MCG:lle, aussien kriketti-ja fudispyhättöön. Ikävä kyllä kyseisenä viikonloppuna vain Collingwoodilla oli kotipeli siellä, ja sehän tiesi sitten aimo annosta juntteja, hampaattomia ja totaalisen mustavalkoisia Collingwood-faneja. Joukkue on tunnettu huonokäytöksisistä faneistaan, eikä odotukset pettäneet. Alkupeli istuttiin hiljaa kun oma joukkue oli tappiolla ja olisi ehkä jopa tarvinnut kannustusta, loppupelissä kun Collingwood oli selkeästi johdossa keskityttiin huutelemaan asiattomuuksia vastustajalle ja viheltämään tuomarit ulos kentältä. Tyylikästä. Tästäkin huolimatta oli kiva kokemus, ja kyllähän MCG:n ylälehtereillä istuessa oli vähän toinen tunnelma, kuin pienen Subiaco Ovalin, tai mikälie Paterson Stadium se nykyään on täällä Perthissä. MCG kuitenkin vetää lähemmäs 90 000 katsojaa muistaakseni, eli on iso. Ylhäältä myös näki pelin suurempia linjoja paljon selkeämmin, aussifudis kun saattaa välillä olla vähän sekavaa, kun pelaajia on paljon ja peli suht vauhdikasta.







Shoppailtiin juuri sopivasti Chadstonen isossa ostoskeskuksessa, kiva kombinaatio superkalliita merkkiliikkeitä ja taviksen lompakolle sopivia putiikkeja ja pysähdyttiin kahville ja herkuille uudelle kreikkalaisalueelle. Voin vain kuvitella, miltä alue näyttää kesällä, kun koko kävelykatu on täynnä kreikkalaisia kahviloita ja niiden terasseja, kun nyt jo oli talven kylmyydessä melko täyttä. Käytiin taitelijasuosikkini Monet'n teoksista kasatussa Monet's Garden-nimisessä näyttelyssä National Gallery of Victoriassa ja fiilisteltiin Hollywoodin asuja ja pukuloistoa hyvässä ACMI:n näyttelyssä Federation Squarella.

Toivottavasti päästään pian uudestaan, Melbourne on edelleen mun suurin suosikki Aussilan kaupungeista. Ei siellä asua haluaisi, liian iso ja kiireinen, liikaa ruuhkia jne, mutta näin citylomana ihan täydellinen. Tällä kulttuuriannoksella jaksaa taas elellä täällä maalaiskylässä hetken. :) Paluumatkalla kävi myös tuuri. Ihmeteltiin sakeaa sumua ajomatkalla lentokentältä kotiin, ja saatiin seuraavana aamuna kuulla, että meidän tunnin myöhässä ollut lento taisi olla viimeinen, joka sai laskeutumisluvan Perthiin sumun takia. Dubain lento oli päätynyt Adelaideen ja Balin lento Darwiniin.. kivakiva!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Menneen viikon tunnelmia

Onko yllätys, että muutto, vanhan vuokrakämpän uudelleenvuokraus ja rental inspection, uudesta OMASTA TALOSTA haaveilu ja 2000 sanan esseen kirjoittaminen, sekä tietty miniloma Melbournessa on pitäneet vähän kiireisinä..? Nojoo, essee valmistui viimeisenä iltanan ennen dead linea, pahvilaatikot alkaa täyttymään varsin hyvää vauhtia ja asunto on siisti ja läpäisi tuon vuokranantajan tarkistuksen kirkkain paperein. Mies karkasi töihin Queenslandiin, ja mä jäin tänne organisoimaan muuttokaaosta. Onneksi kaikki talokauppaan liittyvät paperihommat on hoidettuna, ei tarvitse enää kuin odotella Virallista Kauppapäivää ja sitä itse muuttoa.

Kuntotarkastus meni läpi lähes puhtain paperein ja se pieni, mitä korjattavaa löytyi hoituu meidän remppasuunnitelmissa jokatapauksessa varsin vähin kustannuksin, eli ei huolia. Tarkastajalta tuli ihmettelyn sekaista hehkutusta alue-talon koko ja kunto-hinta-suhteesta, samoin pankilta. Ei meitä siis ainakaan taidettu höynäyttää. Mä odottelen jo intopiukeana maalivalintaa, värikarttoja ja uusia, valkoisia seiniä. Ihanaa päästä sovittelemaan taulujen paikat just sinne minne haluaa ja ostaa kunnon verhot. Kaapissa odottaa pari reissuilta hommattua taulua ja yksi noin 300 vuotta vanha kartta kehystämön palveluita, ja nyt voi vihdoin miettiä niille sopivat paikat! Maalausurakka tulee kuulemma alkamaan työhuoneesta, että mies pääsee ensin tarkastamaan mun työjäljen ennenkuin mut uskaltaa päästä valloilleen olohuoneessa tai makuuhuoneessa.. jahas.

Nyt tässä täytyisi saada itseä niskasta hieman kiinni, ja tehdä seuraavaa kouluprojektia urakalla eteenpäin, ettei taas tarttis viimesenä iltana... Sen sijaan istun koneella ja tuijottelen haaveillen kuvia meidän tulevasta pihasta. Koko taloa kiertää ihana, vehreä piha ilman suurinta tuskan aiheuttajaa, nurmikkoa. Täällä nurtsi on vihoviimeinen hoidettava kun se palaa herkästi, vaatii paljon vettä ja on vaan tuskaisen työläs. Helpommalla pääsee, kun on isoja paikallisia puskia, jotka kestää kuumuutta ja varjostaa hennompia kasveja ja vihanneksia, ja sitten kivitetty polku. Mulla on haaveissa myös jotain hedelmäpuita, täytyy vaan tarkkaan miettiä mitä uskaltaa istuttaa tuholaisten pelossa. Viinirypäleet on esim ihan out of question, ne tuo rotat mukanaan välittömästi. Ja rotat tuo käärmeet. Limepuu nyt ainakin, niin on mojitoainekset pihalla.. ;) Passionhedelmistä olen haaveillut Perthiin muutosta alkaen, joten se on ainakin harkinnassa. Mango vaatii liikaa vettä.


Takapihalla on myös ihana katettu terassialue. Grillibileet, joo!

Joku on myös merkinnyt meille valmiiksi sitten-joskus-tulevan uima-altaan paikan, kätevää! :)

 
Näihin fiiliksiin, voisinpa vaikka julkaista jotain kuvia Melbournen reissustakin, oli nimittäin ihana cityviikonloppu!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Yksi kerrallaan

Olen päivystysviikonlopun tylsyyksissä, ja esseen kirjoitusta vältellessäni yksitellen käynyt läpi noita vanhoja blogitekstejä ja nostellut niitä takaisin esiin. Kyllä se nyt niin vaan on, että yksi tonttu ei pilaa muiden iloa, jumankekka. Olen vaan ehkä muuttunut varovaisemmaksi sen suhteen, mitä haluan blogissa paljastaa. Lopetanko työjuttujen kertomisen kokonaan, näytänkö vilaustakaan meidän uudesta talosta tai sen sijainnista, kerronko miehen alanvaihdosta töissä... missä menee raja? Mihin voi pahantahtoinen ihminen käydä käsiksi ja vaikeuttaa elämää? Juttelin asiasta jopa esimiehen esimiehen kanssa pohdiskellen nettikulttuuria ja häiriköintiä. Ehkä yritän edelleen pitää tämän just tälläisenä sekametelisoppana, ellei kenelläkään muulla ole parempia ideoita tai kehitystoiveita?

Viiniä tekisi mieli, vaan tipattomalla on oltava päivystysvelvollisuudet niskassa... buhuu!

Esseekin etenee, melkein puolivälissä urakkaa. Seuraavakin projekti on jo potkaistu alustavasti käyntiin elokuun muuttokiireitä silmälläpitäen, mutta inspiraatio lopputyötä varten on vielä jossain piilossa. Tällä hetkellä se vaan tuntuu liian isolta, liukkaalta möykyltä mistä ei saa mitään otetta. Ja onhan ennen sitä viimeistä proggista vielä muutama muukin iso raportti, case scenario ja esitelmä kahlattavana läpi. Olen kyllä tykännyt kurssista ja opinnoista tosi paljon, ja siitä on saanut paljon antia myös muuhun työelämään. Ja ilokseni kuulin, että valmistumisen jälkeen odottaa myös pieni palkankorotus. Ei siitä montaa satasta per kuukausi tule, mutta kyllä sillä kurssimaksut äkkiä kattaa. :)

Siitä puhe, mistä puute.. Maistelu-urakkaa maaliskuun reissulta Margaret Riverille.

Eilen aamulla oli muuten +6 astetta ulkosalla aamulla ja +12 sisällä, mikä ihana tunne nousta sängystä ylös kirpeän rapsakkaan sisäilmaan ja kädet täristen sytyttää kaasulämppäriä. Näinä hetkinä teleporttaisin itseni Suomeen välittömästi, jos vaan voisin. Tai vaihtoehtoisesti teleporttaisin pari rakennusinsinööriä ja raksamiestä tänne. Uudessakaan talossa ei tältä ongelmalta tulla välttymään, yksinkertaiset ikkunalasit ne sielläkin odottaa.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Katoamisilmoitus

"Mihin sun blogi on kadonnut?"-kyselyä on saanut kuulla sekä netissä, että muutenkin. Osasyynä jo aiemmin mainitsemani epämääräinen blogiahdistus, osasyynä tänne Perthiin kotiutunut suomalainen, jonka kaikista aikeista ei aina voi olla ihan selvillä. Tuli sellainen olo, etten haluakaan jakaa kaikkea mahdollista netissä tietäen, että tekstejä lukee joku, jonka mielestä olen mitä hirvein ihminen. Tuumasin, että pistän blogin jäähylle ja avaan myöhemmin jotain muuta, toisessa osoitteessa.

Uuden blogin avaaminen alkoi kuitenkin ärsyttää, eikä mulla ole aikaa siihen juuri nyt. Ja miksi kaikkien muidne pitäisi siirtyä uuteen osoitteeseen, löytää blogi uudelleen ja päivittää lukulistojaan yhden takia? Olkoon. Kaikki roikkuu siis edelleen ilmassa.

Olemme miehen kanssa kiireisiä, keskellä talon ostoa, kohta toivottavasti tapahtuvaa muuttoa, opinnot rankassa keskivaiheessa ja tällä viikolla napsahti käsiin myös ylennys töissä. Saapastelen puoli vuotta apulaisosastonhoitajan saappaissa omalla osastolla, enkä oikein vieläkään voi uskoa sitä. Ehkä ensimmäinen palkkanauha saa vihdoin uskomaan... Mielessä pyörii jo useampi quality improvement-projekti johon haluaisin tarttua.

Nyt kuitenkin takaisin hygieniapoliisin hommiin, tiedossa esseen kirjoitusta koko viikonloppu.