perjantai 27. elokuuta 2010

Itämaiden luksusta

Hotelli Pekingistä on varattu ja maksettu. Päädyimme halvimman rupuluukun sijasta panostamaan oikein kunnolla. Tämä on nyt se meidän LOMA ja kun tässä vaiheessa matkaa vielä on rahaa, niin nyt nautitaan :) Lisäksi hotellien hintataso Kiinassa on kuitenkin ihan naurettavan alhainen suomalaisiin/eurooppalaisiin verrattuna. Niinpä bookkasimme itsellemme 8 yötä neljän tähden hotellista, varsin läheltä Tianmenin aukiota. Toivottavasti kuvat, käyttäjäarviot ja esittelyt netissä vastaavat todellisuutta ja saamme kaipaamaamme luksusta.

Aamupaloineen kaikkineen hintaa tulee 160 e/naama. Ei paha kahdeksalta yöltä, kun äsken tsekkasin uteliaisuuttani mitä 8 yötä maksaisi esim. Scandic Simonkentässä. 172 euroa YÖLTÄ. Jepp.

Hotellissa on uima-allas ja iso punttisali/treenitila, joten bikinikunto ei pääse repsahtamaan ainakaan tämän etapin aikana! Pyhä lupaus matkakumppani H:lle on, että myös käytän noita fasiliteetteja päivittäin. Hotellista saatava aamupala on itselleni tärkeä, olen maailman kiukkuisin ihminen ennen aamupalaa ja nälkä saa aamulla entistäkin lyhytjännitteisemmäksi. Inhoan vaeltaa vieraassa paikassa etsien aamupalapaikkaa. Nyt päivä alkaa taatulla laadulla (?) ja olen jo ensimmäisen ääntä kohti menneen suupalan jälkeen parempi ihminen. Helpottaanee Hoon elämää paljon..:)

Olemme myös listailleet kaikkia asioita, mitä haluamme Kiinassa tehdä ja nähdä ja kokea. Kiinan muuri, Kielletty kaupunki ja Palatsimuseo, Tianmen ja Maon hauta, Taivaan temppeli... Hotellin vieressä on kylpylä, sinne on varmaankin pakko päästä rentoutumaan. Hyvää ruokaa. Aikaa on, 8 päivää on varsin paljon citymatkailuun, etenkin kun saavumme Pekingiin aikaisin aamulla ja lähdemme vasta illalla.

Saa ehdottaa lisävinkkejä, must see-paikkoja ja hyviä ravintoloita!


maanantai 23. elokuuta 2010

Lennot hallussa

Perjantaiksi oli sovittu tapaaminen Kilroyn Around the World-edustajan kanssa. 1,5 tuntia myöhemmin kädessä oli lentosuunnitelma ja ensimmäinen osa lipuista varattuna ja maksettuina. Syyskuun lopussa aukeavat loput lennoista varattaviksi, silloin seuraa osa 2. Lentoreittimme on herkullinen.

Aloitamme reissuvuotemme 8 päivän lomalla Kiinassa. Lento Pekingiin lähtee 19.10. Pekingistä jatkamme varsinaiseen määränpäähämme Sydneyyn, mistä teemme omatoimisesti erillisillä lipuilla reissuja muualle Ausseihin sekä Uuteen-Seelantiin. Vuoden lopussa lennämme Aucklandin kautta Fidzille muutamaksi viikoksi lööbaamaan ja seikkailemaan. Fidziltä suuntaamme jenkkilään ja matkaamme Kalifornian auringon alla San Franciscosta Los Angelesiin road trip-henkisesti. Losista lennämme elokuun puolessa välissä Lontooseen ja totuttelemme muutaman päivän eurooppalaiseen elämänmenoon ennen paluuta Suomeen. Ei paha suunnitelma seuraavalle vuodelle! Mitäs SINÄ teet ensi vuoden aikana? ;)

To Do-lista kasvoi taas muutamalla kohdalla, huhhei. Siitä lisää myöhemmin, nyt tiedossa hotellin etsintä ja bookkaus Pekingistä, jotta meille myönnetään turistiviisumi Kiinaan. Onneksi sen saa nopeasti, hitaimmillaankin neljässä arkipäivässä.

Tuo Kilroyn suunnittelupalvelu oli kyllä mahtava! Olimme jo etukäteen listanneet toiveitamme ja halujamme sen perusteella, mitä Kilroyn sivuilla olleet reittivaihtoehdot sisälsivät. Myyjä toimi tilanteessa asiantuntijana ja osasi fiksusti yhdistellä toiveitamme ja ehdottaa uusia vaihtoehtoja. Alkuperäissuunnitelman New York vaihtui Kaliforniaan ja Samoa ja Tonga Fidziin, kun selvisi tarkemmin mitä eri kohteilta haluaisimme ja mitä niissä olisi tarjolla. Jonkunverran myös käytettävissä oleva budjetti ja paluuhetken aikataulut kotona ohjasivat valintojamme. Emme olisi missään nimessä osanneet rakentaa yhtä edullista ja mieluisaa pakettia itse, sen huomasimme yhden illan perusteella kun lentojen hintoja etsimme netistä. Tämä reitti on juuri meidän näköisemme!

torstai 19. elokuuta 2010

Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan

Odotus. Tuskainen tunne. En ole koskaan ollut hyvä odottamaan rauhassa ja hiljaa, olen klassinen määritelmä malttamattomalle ja lyhytjänteiselle ihmistyypille. Nyt ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. On pakko odottaa.

Elämäni ehdottomasti kallein postipaketti saapuu näinä päivinä AHPRA:n toimistoon. Joku australialainen virkailija plärää papereitani, varmasti tuhahtelee hassuille paikannimille ja vaikeasti tavattaville suomalaisille sanoille. Toivottavasti ei sylkäise päälle jos joku tärkeä liite on jäänyt uupumaan. Triplatarkistamisen jälkeen. Kolmesta eri listasta. Toivottavasti tuo samainen virkailija osaa käyttää sähköpostia ja osaa näppäillä osoite-kenttään oikean vastaanottajan kertoakseen, jos puutteita on. Pahin pelkoni on, että joku vaan heittää vaillinaisen hakemukseni mappi ö:hön ja asia selviää minulle kuukausien päästä. Uskoisin kyllä kaiken olevan kunnossa, sikakalliine notaarin leimoine kaikkineen. Jopa CV on Virallinen. Kesti vain neljä (!!) reissua maistraattiin saada se hyväksytyksi. Proof of ID-dokumentteja oli useita, toivottavasti osa ylimääräisiä. Työtodistuksia, suosittelukirjeitä. Entinen ja nykyinen osastonhoitaja kirjoittivat sellaiset suositukset, että posket punoittaen niitä lueskelin. Ne kädessä kehtaa marssia Sydneyläisen sairaalan työhönottoon ja kehoittaa antamaan mulle duunia! Heti marraskuussa!

AHPRA ei kerro missään, miten hyväksynnästä/hylkäyksestä kerrotaan. KUULEMMA odotusaika on muutamia kuukausia. Hyvä. Tässä onkin pari projektia ennen sitä ja kahden A4:sen to do-listat ruokapöydällä.

Postia, sähköistä tai perinteistä odotellessa huudatan Apulantaa, se auttaa aina. Kun laittaa silmät kiinni, muistaa sen eriskummallisen keikan, missä Toni esiintyi mun vaatteet päällään ja itse pompin lavan edessä boksereissa, jumppatrikoissa ja t-paidassa. En kyllä erottunut muusta keikkakansasta mitenkään. Sen kansan pariin en suureksi surukseni pääse tänä vuonna. Kaikkea hyvää ja ihanaa ei voi saada.

Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa
On länsirintamalla hiljaista (toim. huom: tässä tapauksessa kai ITÄrintamalla...)

lauantai 7. elokuuta 2010

Asuntoa mä metsästän, metsästän...

Oma kämppä Suomessa on jo vuokrattu pois, tavaroille saatu varastopaikka vanhempien luota ja asuntoasiat varsin mallillaan täällä päässä. Nyt pitäisi löytää kimppakämppää matkakaverin kanssa Sydneystä. Ei ole helppoa. Alku tuntui vielä sujuvan, etsimme netistä sopivia vuokralais-sivustoja ja kirjauduimme sisään. Kämppiä on tarjolla valtavasti, myös meidän hintahaarukassamme, sijaintivaatimuksilla, sisustettuna jne. Ongelma ovat nettihuijarit.

Osan ilmoituksista tunnistaa heti kättelyssä feikeiksi. Sisustuslehti-henkiset kuvat, huono englanti jne. paljastavat viimeistään ensimmäisessä e-mailissa, että nyt yritetään huijata suomityttöä. Monilla huijareista tuntuu olevan sama tarina; ovat Euroopassa pitkällä työmatkalla, rahat ekaan vuokraan ja takuuvuokraan pitäisi siirtää heti lakimiehen kautta tilille ja avaimet saisi sitten postissa... Yeah right. Toisilla on hienovaraisempia menetelmiä, mutta viimeistään kolmannessa sähköpostissa on alkanut pankkitunnareiden vonkuu. Aidot ilmotukset hieman rähjäisten huonekalujen, puolityhjien huoneiden ja parhaat päivänsä nähdeinen vessojen kera on helppo bongata. Ilmeisesti moni muukin on vastannut samoihin ilmoituksiin, koska niistä emme ole yhdestäkään saaneet vielä vastausta.

Onneksi meillä on aikaa. Katselemme ja kuulostelemme vielä hetken ihan rauhassa, ja jos tilanne jatkuu samanmoisena, aion pyytää erästä Sydneyssä vaihtarina opiskelevaa kaveriani auttamaan. Vaikeaa tarkistaa asunnon olemassaoloa ja kämpän kuntoa toiselta puolelta maapalloa... Jos mitään ei löydy, varaudumme nukkumaan ensimmäiset viikot hostellissa ja etsimään itse paikanpäältä sopivan kimppakämpän. Unelma olisi muutaman hengen kimppa itäisestä Sydneystä, joko molemmille omat makuuhuoneet tai yksi iso, kahdella sängyllä varustettu huone. Hintataso on sitä mitä oletimmekin, kohtuullinen.