Meni hermo!

Viihdytin itseani krapulapaivan kunniaksi tutkailemalla aussien maahanmuuttoviraston viisumitarjontaa, ja hermohan siina meni. Fiksumpi olisi ehka jattanyt darra+paperisota-yhdistelman kokonaan valiin, mutta en tajunnut, etta nainhan siina taas kay, aussien rakkaus paperipinoihin ja Virallisiin Dokumentteihin loi taas niin allikalla, ettei tosikaan. Homman nimihan on siis se, etta mun 457-viisumi on maara-aikanen business-visa ja umpeutuu siis aikanaan. Maksan yksityisesta sairasvakuutuksesta maltaita, jos haluaisin palata koulunpenkille maksaisin siita viela enemman ja ylipaataan oon vahan kakkosluokan kansalainen, vaikka maksan veroja siina missa muutkin. Haluan siis pysyvan viisumin, PR:n eli permanent residency:n mahdollisimman pian.

Aiemmin meidan sairaala on sponsoroinnut (eli luvannut maahanmuuttoviranomaisille tarjoavansa mulle duunia ajaksi X) PR:n vuoden tyossaolon jalkeen. Heinakuussa 2012 saannot muuttuivat viranomaisten taholta ja systeemin, minka pitaisi taata tasapuolisempi PR:n saanti kaikille 457:lla olijoille ampuu mua nilkkaan, silla PR:n saakin vasta kahden vuoden oleskelun jalkeen. Erityistapauksissa pikana, ja sairaalat kelpaa kylla tahan pikajarjestelyyn, vaan meidan talopa ei halua. Olen siis pitkin talvea miettinyt eri vaihtoehtoja, mutta en ole vaivautunut tarkempaan tutkimustyohon immin sekaville nettisivuille.

Eilen kuulin sitten ensikaden tietoa siita, etta Perth kuuluu nykyaan state sponsored ja regional-viisumiluokissa maaseutuun ja siita saa siis lisapisteita hakemukseen. Menin innolla penkomaan immigrationin sivuja, ja loysin taman eilen hehkutetun viisumin (857) vain tajutakseni, etta se on lakkautettu 1.2012 alkaen. Uudet hakemukset kasitellaan Expression of Interest-jarjestelman kautta, jossa haetaan lupaa hakea viisumia (voi viddu...) ja pisteytetaan hakijoita ian, kielitaidon ja tyokokemuksen mukaan. Hylkasin taman, oon tarpeeksi kuullut Life in Englishin Anun valitusta asiasta ja EOI:n kiemuroista valttaakseni sen tekoa jos vain voin..

Hyppasin siis seuraavaan viisumiluokkaan family members ja paatin tutkailla noita puolisoviisumeita, onhan tuossa kuitenkin tuo aussimies ja takana jo 1,5 vuotta yhteiseloa, tarpeeksi siis tayttamaan avoliiton vuoden minimiaika viranomaisille. Oli jo tiedossa, etta taytettavana olisi ainakin seka minun etta miehen kertomus suhteestamme ja sen alusta, todistelua pankkitiliotteiden, kirjeiden, ja muiden avulla suhteemme aitoudesta ja kahden australialaisen ystavamme statutory declaration suhteemme aitoudesta, seka tietty itse hakemus. Siina vaiheessa kun selvisi, etta nykyisen viisumiluokkani takia saisin maksaa tasta ilosta ja ystaviemme vaivaamisesta tonnin enemman kuin tavis-hakija, yhteensa yli $3000, paatin siirtya takaisin ammattiviisumien puolelle. Pakkohan sielta olisi loytya jotain kohtuuhintaisempaa ja hoitajille suunnattua viisumiluokkaa!

Onhan niita, mutta ne on kaikki EOI:n ja Skill Select-systeemin takana. Fine, ryhdytaan hommiin sitten ja taytetaan EOI, $3000 sille PR-viisumille tulee tatakin kautta, mutta ainakin on suurin osa paperitoista jo tehtyna taman nykyisen viisumin ansiosta. As if! Puolivalissa hakemusta kun taytyy vastata yes kysymykseen, onko ammatillinen osaamiseni arvioitu Skills Assessment:in avulla. Jokaiselle ammattiryhmalle on omansa, ja se on sitten erillinen hakemus taas yhteen puljuun. EOI:n kohtaa ei pystynyt ohittamaan millaan "olen jo rekisteroity ammattilainen taalla"-oikopoluilla. Siispa linkkeja seuraten ANMC:n, hoitajien assessment-tahon sivuille. 

Harvinaisen sekavat sivut, ja mistaan ei ensin selvia, etta pitaako mun jo Australiaan rekisteroityna hoitajana todellakin arvioituttaa osaamiseni uudelleen pysyvaa viisumia varten? Pitaa. Tama arviointipulju ANMC ja AHPRA, rekisterointivirastohan, eivat tietenkaan ole tekemisissa keskenaan. Miksi olisivat... Siispa online-hakemusta tayttamaan, etusivulla vilkkuu jo, etta kasittelyaika on n. 14 viikkoa minimissaan, pahoittelut. Samat kysymykset ammatista, luettele 10 vuoden ajalta tyonantajasi jne, alkuperainen rekisteroitymispaivasi AHPRA:an, nykyinen rekisteroinnin voimassaolo jne.. viimeisella sivulla lista vaadituista liitteista ja hinta. Liita mukaan mm. oikeaksi todistetut kopiot ensimmaisesta AHPRA:n rekisterointitodistuksesta ja nykyisesta, seka pyyda AHPRAa lahettamaan vertailukappale nykyisesta suoraan virastoon, kaksi kappaletta virallisia passikuvia, IELTS:n tulokset jne ja maksa kasittelymaksu $830???!!! Hieman keitti yli tassa vaiheessa. Siis ma olen jo rekisteroity sairaanhoitaja, maksanut satasia vuodessa AHPRAlle tasta ilosta, teen sairaanhoitajan hommia tallakin hetkella tyokseni ja nyt mun pitaisi arvioituttaa kelpaanko hakemaan viisumia hoitajan ammatissa ja maksaa siita melkeen tonni, jonottaa justice of peace:n luona todistuttamassa oikeaksi noita rekisterointipapereita (missa hemmetissa se ensimmainen todistus edes olisi, kun joka vuosi saa uuden...) ja hankkia Virallisia Passikuvia. Vain saadakseni osoittaa kiinnostukseni pysyvan viisumin hakemista kohtaan. Maksaakseni itse siita hakemisesta sitten sen paalle $3000, jos mut kelpuutettaisiin sita hakemaan.

Hienoa duunia aussila, nain niita hoitajia hommataan hoitsupulaa paikkaamaan lisaa!

Taidetaan sitten kuitenkin hakea sita vaimokeviisumia, repia suhteemme auki jonkun virkamiehen eteen tarkasteltavaksi, etta ollaankos tassa nyt oikeasti tosissaan ja aidosti yhdessa ja aikeissa elaa onnellisina elamamme loppuun saakka vai ei. Se on ensin kahden vuoden maara-aikanen viisumi, joka sentaan melko automaattisesti sitten muuttuu pysyvaksi. Melko automaattinen tarkoittaa siis vahaista paperitoiden maaraa, muttei sentaan lisahintaa.

Ei ihme, jos vahan sarkee paata.

Vuotuinen rahankeruu

Sairaanhoitajaksi rekisteroinnista on Aussilassa tehty vuotuinen ruljanssi. Siina missa Suomessa paperit lahetetaan Valviraan kerran ja maksu maksetaan valmistumisen yhteydessa ja homma on hoidossa hamaan hautaan asti, taalla saa vuosittain todistella osaamistaan, jatkuvaa kehitystaan ja tyontekoaan ja tietty maksaa nasevan $160 vuosittain AHPRA:lle, sen ensimmaisen rekisterointimaksun lisaksi.

Aussit paattivat vuonna 2010 suuressa viisaudessaan vihdoin yhtenaistaa osavaltioiden ja territorioiden sh-rekisteroinnit ja laittaa kaikki saman puljun alle. Firmasta tehtiin itsenainen laitos, joka ei ole tulosvastuussa oikein kenellekaan. Tilat on hienot ja isot ja paperinpyorittajaa ja virkamiesta on vaikka kuinka, silla vaatiihan tama vuotuinen paperisota aikamoisen armeijan onnistuakseen. Vuosittaisessa rekisteroinnissa katsotaan olevan se etu, etta siivotaan ei-aktiiviset sairaanhoitajat pois listoilta. Lisamaksua vastaan he voivat sitten rekisteroitya uudelleen palatessaan sapattivuodelta, mammalomalta tai kakkosuraltaan takaisin hoitajamaailmaan. Ja todistella jatkuvaa ammatillista kehittymistaan 20 tunnin edesta. 

Ei siina mitaan, hieno ajatus pitaa rekisteri ajantasalla, turhaa Valviran rekisterissakaan roikkuu ammattinsa kymmenen vuotta sitten vaihtaneita hoitsuja jne, mutta tassa haisee nyt vain ja ainoastaan rahastuksen maku. Jos mitaan tulosvastuuta ei ole, ja puljun toiminta rahoitetaan rekisterointituloilla, niin mikas siina menojen kasvaessa on vain nostaa rekisterointimaksuja, vuosi kerrallaan. Ei paljoa lammita, etta tuon $160 saa laittaa verovahennyksiin. Myohaisesta asian hoitamisesta saa tietty myohastymismaksun viela lisaksi, ja jos menee paivankin yli erapaivan, joutuu rekisterointia hakemaan uudelleen, alusta lahtien. Meillakin  muutama hoitaja makseli noita maksuja vikana mahdollisena paivana, taas sita aussilaista aikaansaamattomuutta parhaimmillaan.. no worries ja silleen.

Duunin opetushoitaja onneksi pitaa tarkkaa tilastoa koulutuksista, ja osallistumalla aamuisiin 30 minuutin tietoiskuihin ja laakefirmojen esittelyihin on tuo vuotuinen 20 tunnin "jatkuva ammatillinen kehittyminen" hoidossa. Ja lisaksi saa pari kurssipaivaa/vuosi kayttoon. Ma buukkasin itselleni lokakuulle infektiokurssin, ja sitten tuo syksyinen kahden paivan elvytyskurssi hoitaa loput koulutustarpeesta, sikalimikali joudun taman pistokokeen osaksi, etta onko vuodessa kehitytty tarpeeksi vai ei ja riittavan monta allekirjoitusta osallistumislapuissa.. :O

Läpi meni!

Tänään iltapäivällä saapui iloisia uutisia sisältänyt sähköposti. Lupa ja rekisteröinti työskennellä sairaanhoitajana Australiassa on läpi, hyväksytty ja valmis! Yhdessä puhelussa tällä viikolla peloteltiin jo viikkojen, mahdollisesti kuukauden jonotuksesta rikosrekisteritsekkaukseen, mutta tämä meni nyt maanantaisen toimistotytön parhaan arvion mukaan, alle neljässä päivässä.

Nyt alkaa armoton työnhaku. Useita nettihakuja täytetty ja huomenna alkaa ihana soittelu niiden perään, sekä uusien nettihärpäkkeiden täyttely. Can't wait.

Kaikenkaikkiaan prosessissa kesti melkein päivälleen 3 kk, pakko olla tyytyväinen.

Turistit rannalla

Kun tätä aikaa kerran nyt on rekisteröinnin viimeisen vaiheen loppua odotellessa, niin leikimme turisteja oikein kunnolla. Homma on nyt enää kiinni siitä, kuinka nopeasti AHPRA:n Melbournen toimisto tarkistaa rikosrekisteriotteeni ja saa siitä tiedon Sydneyn toimistoon. 

Sää oli puolipilvinen, mutta päätimme silti lähteä eilen rohkeasti rantakävelylle. Sydneyssä asuva kaverini ja useat opaskirjat suosittivat Sculpture by the Sea-näyttelyä Bondi Beachin lähellä, sekä from Bondi to Coogee-kävelyreissua. Tuumasta toimeen, biksut mukaan, uusi hellemekko päälle ja arskarasvaa. Muuten hyvä, mutta sää oli oikeasti aika viileä.. 

Onneksi kävellessä tuli lämmin, ja maisemat olivat upeita. Meri näytti voimansa, ei todellakaan tehnyt mieli mennä niihin aaltoihin uimaan. Osa veistoksista ja patsaista oli upeita, osa vaan outoja, mutta oli mielenkiintoista nähdä taidetta luonnossa, eikä aina gallerian vaaleaa seinää vasten. 

Toisenlaista taidetta saimme sitten ihastella Tamaraman rannalla. Surffaripoikia oli rohkeina ja aallonjanoisina vedessä, ja erään ohikulkijan vinkistä löysimme myös kymmenen delfiinin parven rannan läheltä. Seisoimme aitiopaikoilla mäen päällä ihastelemassa kun delfiinit esittelivät kovassa aallokossa temppujaan ja surffarit jähmettyivät ihailemaan. Oli kaunista ja harmitti niiiiiiiin paljon, ettei ollut parempaa zoomia.. no, onneksi sentään oli kamera mukana. Upeita eläimiä!

Rekisteröinti etenee

Ensin ei tapahdu mitään, ja sitten parin päivän sisällä koko prosessi rytkähtää eteenpäin lähes valmiiksi asti. No, en todellakaan valita. AHPRA:n ensimmäisen meilin jälkeen seurasi seuraavana aamuna toinen, varsin kapulakielinen selonteko puuttuvasta Valviran todistuksesta, joka on siis lähetetty suoraan virastosta toiseen. Ehdin jo vetäistä pienimuotoiset hepulit, kunnes seuraava sähköposti palautti uskon viranomaisiin. Paperi oli löytynyt pienen etsinnän jälkeen  Melbournesta ja lähetetty eteenpäin Sydneyn toimistoon sähköisesti. Meni hyvät raivarit hukkaan...

Nyt ainoa mitä rekisteröinnistä enää puuttuu on asunto ja osoite Sydneystä. Mikä tahansa luukku kelpaa, mitä kodikseni kehtaan kutsua. Heti tämän jälkeen AHPRA tsekkaa rikosrekisteriotteeni ja homma on valmis!  JOS kaikki siis menee suunnitelmien mukaan ja aikataulussa, voisin jo marraskuun puolessavälissä tehdä oman alan hommia Ausseissa!

Nyt on siis ihan uutta motivaatiota hommata se asunto varsin pikaiseen tahtiin. Ensimmäiset vuokra-asuntojen näytöt on jo sovittuna.

Jippikaijee!

Tänä aamuna sähköpostissa odotti iloinen yllätys, vaikkakin lisää rahanmenoa oli tiedossa, ylläri... En ollut uskoa yövuorosta kohmeisia silmiäni, kun lähettäjän osoitteena oli AHPRA. Olin laskenut hakemukseni käsittely-ja hakemusmaksut väärin, ja oli kyllä ihan kohteliasta kysyä, saako $230 sijasta veloittaa $413. No kyllä saa, ei se tässä konkurssissa enää tunnu yhtään missään! En yhtään ihmettele laskuvirhettäni, kun ohjeet olivat olemattomat ja mistään FAQ-osioista ei ollut yhtään mitään apua. Onneksi eivät tuon takia heittäneet hakemusta roskiin..

Viestillä on tosi iso merkitys. Ensinnäkin, nyt joku todella lukee ja käsittelee hakemustani ja asiat etenevät. Saatan parhaimmillani saada rekisteröinnin läpi jo ennen lokakuun loppua, mikä tarkoittaisi sitä, että pääsisin heti halutessani tekemään, tai ainakin hakemaan oman alan töitä. Ei tarvitsisi viettää ensimmäisiä kuukausia hotellien lattioita mopaten tms. 

Toisekseen, minulle merkitsi ihan valtavasti saada AHPRA:sta joku konkreettinen todiste siitä, että ihmisiä sielläkin on. Tähän asti koko pulju on näyttäytynyt superkankeana ja etäisenä virastona vailla kunnollisia yhteystietoja. Nyt sain ihan oikealta ihmiseltä ihan oikean viestin, en miltään maksuautomaatilta. Ja sain vielä vastauksenkin viestiini, toivottavasti toisenkin. Ihan sama, onko tuo nyt viestitellyt henkilö se, joka päättää luvastani vai pelkkä laskutuspuolen ihminen, mutta nyt on ainakin joku keneltä kysyä ja joka ehkä sitten ohjaa  kysymykseni eteenpäin. Pienestä sitä ihminen ilostuu epätoivoissaan.

Ja niitä suomalaisia työvuoroja, niitä on kaksi.

Ei hetkeäkään liian aikaisin

Seikkailin aamupäivällä AHPRA:n sivuilla ja etsin mahdollista yhteystietoa, mistä kysellä rekisteröinnin etenemistä. Moista sähköpostiosoitetta en löytänyt, mutta löysin jotain muuta, mikä sai ensin niskavillat pahasti pystyyn.

AHPRA on julkaissut sivuillaan 14.9 tiedotteen, jonka mukaan tuon päivämäärän jälkeen lähetettyjen ulkomaalaisten hoitajien rekisteröintivaatimukset ja käytännöt muuttuvat. Helpotuksen tunne oli valtava, kun tajusin, että homma oli vain reilusta kuukaudesta kiinni.

Uusi käytäntö listaa muutamia maita, joiden hoitajien tutkinto ja osaaminen rinnastetaan edelleen vastaavaan australialaiseen (mm. UK, USA ja Hongkong), mutta Suomi ei enää kuulu tuohon etuoikeutettujen listaan. Suomalaisilta vaaditaan siis 14.9.2010 alkaen "assessment of their further education and/or work experience to determine if they are equivalent to an Australian qualified practitioner". Missään ei tietenkään avata tätä arviointia sen enempää, mitä se pitää sisällään jne.

Olimme todella kreivin aikaan liikkeellä rekisteröinnin suhteen, sillä tämän 1.7-13.92010 välisen siirtymäajan puitteissa minkä tahansa osavaltiokohtaisen entisen Nursing Boardin kriteerit täyttäessämme saamme rekisteröinnin, kunhan yleiset henkilötieto- ja kielitaitovaatimukset täyttyvät, ja nehän täyttyvät. Huhhhh! Iso kiitos, kenelle ikinä se kuuluukaan!

Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan

Odotus. Tuskainen tunne. En ole koskaan ollut hyvä odottamaan rauhassa ja hiljaa, olen klassinen määritelmä malttamattomalle ja lyhytjänteiselle ihmistyypille. Nyt ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. On pakko odottaa.

Elämäni ehdottomasti kallein postipaketti saapuu näinä päivinä AHPRA:n toimistoon. Joku australialainen virkailija plärää papereitani, varmasti tuhahtelee hassuille paikannimille ja vaikeasti tavattaville suomalaisille sanoille. Toivottavasti ei sylkäise päälle jos joku tärkeä liite on jäänyt uupumaan. Triplatarkistamisen jälkeen. Kolmesta eri listasta. Toivottavasti tuo samainen virkailija osaa käyttää sähköpostia ja osaa näppäillä osoite-kenttään oikean vastaanottajan kertoakseen, jos puutteita on. Pahin pelkoni on, että joku vaan heittää vaillinaisen hakemukseni mappi ö:hön ja asia selviää minulle kuukausien päästä. Uskoisin kyllä kaiken olevan kunnossa, sikakalliine notaarin leimoine kaikkineen. Jopa CV on Virallinen. Kesti vain neljä (!!) reissua maistraattiin saada se hyväksytyksi. Proof of ID-dokumentteja oli useita, toivottavasti osa ylimääräisiä. Työtodistuksia, suosittelukirjeitä. Entinen ja nykyinen osastonhoitaja kirjoittivat sellaiset suositukset, että posket punoittaen niitä lueskelin. Ne kädessä kehtaa marssia Sydneyläisen sairaalan työhönottoon ja kehoittaa antamaan mulle duunia! Heti marraskuussa!

AHPRA ei kerro missään, miten hyväksynnästä/hylkäyksestä kerrotaan. KUULEMMA odotusaika on muutamia kuukausia. Hyvä. Tässä onkin pari projektia ennen sitä ja kahden A4:sen to do-listat ruokapöydällä.

Postia, sähköistä tai perinteistä odotellessa huudatan Apulantaa, se auttaa aina. Kun laittaa silmät kiinni, muistaa sen eriskummallisen keikan, missä Toni esiintyi mun vaatteet päällään ja itse pompin lavan edessä boksereissa, jumppatrikoissa ja t-paidassa. En kyllä erottunut muusta keikkakansasta mitenkään. Sen kansan pariin en suureksi surukseni pääse tänä vuonna. Kaikkea hyvää ja ihanaa ei voi saada.

Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa
On länsirintamalla hiljaista (toim. huom: tässä tapauksessa kai ITÄrintamalla...)