sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Oh Freo give ‘em the old heave ho

Pari viikkoa sitten pelattiin footyn eli AFL:n finaali ja siellä oli ensimmäistä kertaa Fremantle Dockers, Länsi-Aussilan "se toinen" joukkue. West Coast Eagles on voittanut lukuisia AFL:n mestaruuksia ja on täynnä historiaa, osaamista ja perinteitä. Dockers on nuori tulokas eikä ole parinkymmenen vuotensa aikana ollut kertaakaan finaalissa, mestaruuksista nyt puhumattakaan. Osaamista alkaa olla, mutta joukkueen pää ei tunnu kestävän tiukkoja paikkoja, ikinä.

Niinpä yllätys oli suuri, kun Freo raivasi tiensä Grand Finaliin. Fanit olivat riemuissaan, ja moni Eagles-kannattajakin pukeutui valko-violetteihin väreihin viikon kunniaksi. Fremantlen kaupunki otti harvinaisesta tapahtumasta kaiken irti, ja finaalipäivästä tehtiin iso julkinen karnevaali. Oma mies on henkeen ja vereen Eagles-fani, ja Eaglesien suuntaan sykkii omakin sydänn hiljalleen, mutta ei se vähennä iloa sen puolesta, että toinenkin WA:n joukkue menestyy kaikkien itärannikon jengien seassa. Täysin eri asia, jos suomilätkässä HIFK ei pääsisi play offeihin, en koskaan ikinä kannustaisi Jokereita voittoon, mutta tässä voi kannustaa kaveriakin. Pakko siis lähteä haistelemaan karnevaalitunnelmaa ihmisten ilmoille! Perthin keskustassa oli koko finaaliviikon ollut isoja kannustuskylttejä ja mainoksia ja mm. meidän sairaalassa osa hoitajista lisäili kaikkea mahdollista violettia asuihinsa.

Harras tunnelma ennen pelin alkua

Muistakaahan käyttäytyä humalassakin!
Me suunnattiin kaveriporukalla Fremantlen keskustaan kymmenientuhansien muiden joukkoon. Kaupunki oli muuttanut muutamat urheilukentät ilmaisiksi (!) ja vartioiduiksi (!) parkkialueiksi päivän kunniaksi. Jo ajomatkalla Freoon oli hauska fiilis, ihmiset olivat koristelleet terassit ja talot ilmapalloilla ja muulla rekvisiitalla. Keskustaan oli asennettu 4 suurta tv-näyttöä, keskustan kadut oli suljettu liikenteeltä ja koko kaupunki koristeltu valkoisella ja violetilla. Baarit olivat olleet auki aamusta alkaen, joten kun peli alkoi puolelta päivin, oli tunnelma jo aika korkealla... Jonot oli ihan hillittömät kaikkiin keskustan parvekkeellisiin juottoloihin, mistä vaan näki screeneille ja mm. Metropolis-yökerho oli auki ja lavalla isot screenit.






 Katseltiin eka neljännes pääkadun vilskeessä, mutta oltiin niin kaukana näytöistä, ettei mistään saanut mitään selvää, ja paahtava aurinko alkoi väsyttää. Suunnattiin rantaan, minne oli isolle puistoaukealle rakennettu piknik-alue ja iso rekka-screen. Varjopaikalta oli parempi katsella peliä ja ihmismassan joukkolamaantumista ja odottaa, koska Freo tekisi edes sen ensimmäisen maalin. Joukkue oli tavoilleen uskollinen, ja teki pelin vastustajalle helpoksi. Me annettiin periksi puoliajalla ja lähdettiin kaverin luokse katsomaan matsi loppuun. Kuunneltiin sitten autossa radiosta Freon yhtäkkisiä onnistumisen hetkiä kolmannella neljänneksellä. Vaan ei riittänyt, Hawthorne vei voiton.


Yksi AFL:n ihanista perinteistä on joukkueen laulut. Heti loppuvihellyksen jälkeen kaiuttimista raikaa voittaneen joukkueen tunnuslaulu, yleisö hoilaa mukana ja fiilis on katossa. Kun joukkue pääsee pukuhuoneeseen, vetävät pelaajat laulun tv-kameroiden edessä vielä uudelleen, kädet harteilla ja rookiet keskellä rinkiä. 

Freo way to go
Hit ‘em real hard send ‘em down below
Oh Freo give ‘em the old heave ho
We are the Freo Dockers
Freo way to go
Hit ‘em real hard send ‘em down below
Oh Freo give ‘em the old heave ho
We are the Freo Dockers
We’re the rollers
We’re the rockers We’re the mighty Freo Dockers
We’re gonna roll ‘em and we’ll rock ‘em
We’re gonna send ‘em to the bottom
And if they get up, we’ll do it again
The Dockers stop at nothing – nothing
Freo way to go
Hit ‘em real hard send ‘em down below
Oh Freo give ‘em the old heave ho
We are the Freo Dockers
Freo way to go
Hit ‘em real hard send ‘em down below
Oh Freo give ‘em the old heave ho
We are the Freo Dockers

Liikenneympyrän urheilijapatsas oli puettu teeman mukaan, ja pyttykin oli jo jaettu. Patsas on malliesimerkki footyn yhdestä hurjan näkösestä hypystä kaverin olalle

 Eihän kyse ole mistään musiikillisesta mestariteoksesta, mutta ihana, täysin omanlainen perinne ja pelaajien ilmeitä ja tunteita on ihana katsella voittohuumassa. Juuri sopivan kotoisa olo, AFL-pelaajat ovat paikallisia tähtiä, mutta suurin osa jalat maassa. Ilta jatkui hyvässä seurassa ja illan isäntää lohduttaen, kyseessä on todella henkeen ja vereen Dockers-fani, jonka poikapuoli, henkeen ja vereen Hawthorne-fani, käänteli veistä tappion kirvelevissä haavoissa varsin tehokkaasti.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Royal Show

Pari viikkoa sitten Perthissä oli vuotuinen Royal Show, perinteikäs sekametelisoppa tivolia, maatalousnäyttelyä, koiranäyttelyitä, ratsastuskilpailuita ja ties mitä muuta. Claremont Showgrounds muuntautuu vuosittain tähän alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja alueen valtaavat lähinnä perheet. Ennenmuinoin show oli ainoa paikka WA:ssa päästä huvipuistolaitteiden kyytiin, ja edelleen osa vähemmän reissaavista länsiausseista hehkuttaa sitä parhaana mahdollisena huvittelukokemuksena. Ei nyt ehkä kuitenkaan, mutta muuten kyllä ihan käymisen arvoinen juttu jos Perthissä shown aikaan keväällä on.

Viime vuonna hiihtelin mestoilla parin suomitytön kanssa, joten nyt oli hauskaa päästä paikalle paikallisoppaan kanssa. Muutamat "silloin kun minä oli nuori.."-kommentit tulikin kuultua päivän aikana miehen suusta.

Nautittiin puolipilvisestä kevätsäästä ja hyvästä pikaruokatarjonnasta, mm. ihania täytettyjä uuniperunoita ja katseltiin osavaltion junnumestaruuksia esteratsastuksessa. Pikkasen alkoi polttamaan taas myös oma hevostelu, hittolainen.. lahjakkaita junnuja, pakko myöntää. 120 cm uusinta olisi jäänyt itseltä hyppäämättä, samoin kuin se 110 cm perusrata. J:n mielestä koko touhu valkoisine pöksyineen ja muodollisine tervehdyksineen oli järkyttävän yläluokkaista ja elitististä. Onneksi en raahannut sitä katsomaan kouluratsastusta!




Aiemmin samalla areenalla oli hauska Grand Walk, missä erinäköiset ja kokoiset näyttelyssä olevat eläimet kiersivät areenaa katrillityyppisessä esittelyssä. Hauskan siitä teki yksi karannut vasikka, joka pisti koko pakan sekaisin välttelemällä kiinniottoyrityksiä todella tehokkaasti.



Siellä se kirmaa! Freeeeeedooooom!
Me kierreltiin ympäri messualuetta ja päädyttiin tietysti koirapaviljonkiin, fiksu ratkaisu kroonisesta koirakuumeesta ja akuutista pentumaniasta kärsivälle.. Mutta onneksi päädyttiin, sillä keskellä hallia komeili Suomen lippu. Sinne katosi mun suunnitelmat beaglesta meidän ensikoiraksi. Saanko esitellä: Finnish Lapphund, keskellä Länsi-Australiaa:


Nyt alkaa siis suurempi tiedonhaku ja etsintä tähän rotuun liittyen ja mitä enemmän mä googlaan ja luen, sitä myydympi mä olen näille karvapalloille. Ehkä ihan todellinen vaihtoehto ensi vuoden puolella, kun meitä on kaksi koko ajan samassa kaupungissa..

Claremont Showgrounds on isohko alue, ja meillä jäi osa kiertämättä, iski väsy. Pakolliset messutarjoukset tuli katsastettua läpi ja jotain pientä ostettuakin, mukaanluettuna se perinteinen show bag. Hiihtohissin kyytiin ei sentään menty:


Täpötäydessä junassa kotiin ja heti pihalle istuttamaan muutamat uudet ostokset. Niistä kuvia pian!