Toinen jalka lomalla

Tassa ollaan jo lomatunnelmissa. 22h toita jaljella, hyvalla tuurilla paljon vahemmankin! Tama yo menee paivystyspuhelimen kanssa nukkuessa ja sehan tietaa parhaimmillaan ylimaarasta vapaata, lisaksi yritan mankua saldovapaita torstaille. Yksi koulupaiva, ja se olisi siina!

Kouluhommat on tehtyna, enaa tarttis pari artikkelia tulostaa matkalukemiseksi ja palauttaa ensimmaiset tehtavat. Aika kivaa! Matkalaukku on jo kaivettu esiin ja olen hiljalleen kasannut siihen ymparille mukaan otettavia juttuja ja etenkin tuliaisia. Viela pitaisi ostaa kasa TimTameja tuliaisiksi, niita ei voinut ostaa etukateen kun eihan ne piru viekoon saily tassa taloudessa!

Vuoden Tyttoystava siivoaisi talon ja pesisi auton ennenkuin mies palaa kahden viikon  tyomatkaltaan paiva ennen omaa lahtoani, ja tietty hakisi sen miehen sielta kentalta muttamutta.. mulla on suomityttojen illanvietto enka siten taida olla ihan ajokunnossa.. Onneksi imurin kayttoon ei tarvita ajokorttia, hieman vain ylimaaraista motivaatiota..

Perjantaina lahtee iltapaivalla Qantasin kone ensin Singaporeen, ja sielta sinivalkoisin siivin Helsinkiin. Ruokatilaus aidille on jo jatettyna ja kyyti lentokentalta kotiin jarjestettyna. Ensimmaisen paivien ohjelmakin on jo aikaslailla muodostunut: perhetta, kavereita ja lisaa samaa aina keskiviikkoon asti, jolloin odottaa ihana miniloma pohjoisessa mokilla. Paasen rinteeseen ties kuinka monen vuoden tauon jalkeen, kunhan vaan mahdun lautailuhousuihini, hih ja hui.

Blogi viettanee siis hiljaiseloa seuraavat viikot, ellei iske unettomuus tai muu vaiva Suomessa.

Tallinnasta Tukholmaan ja takaisin

Yli kuukauden blogitauon jalkeen ei voi todeta muuta kuin hupsis.. Ja selitella laiminlyontia itselle silla, etta lomalla on ollut kiiretta! Ja J on onneksi tunnollisesti kirjoittanut pieneen muistikirjaansa mita ja missa olemme tehneet, niin etta jollakulla pysyy muistissa missa on oltu. Otsikon mukaisesti olimme siis loysat kolme paivaa Tallinnassa ja toiset rauhalliset kaksi paivaa Tukholmassa, seka hyvin vauhdikkaan paluuristeilyn.

J on turisteillut Helsingissa yksinaan, ja mina olen santaillyt kaveritapaamisesta toiseen. Pieni loma-excelini aiheuttaa harmaita hiuksia ja stressia, mutta on samalla ainut tapa organisoida ja saada kaikki haluamani, tarvitsemani ja muut pakolliset jutut mahtumaan rajattuun aikaan.

Muuttokuorman kanssa taistelu on edennyt yllattavan hyvin. Tavaramaara on kutistunut 15 pieneen pahvilaatikkoon ja muutamaan huonekaluun, ja muutama laatikko jaa viela vanhemmille sailoon. Kirpparilla laksi osa kamoista uusille omistajilleen, mutta ennenkaikkea puskaradio ja facebook ovat olleet hyvia kanavia paasta tavarasta eroon.

Kaksi viikkoa jaljella. Hui ja iiks vahaiselle suomiajalle, mutta jeejeejee sille, etta ollaan kohta taas aussilassa ja normaalielaman parissa. Kylla 3 kk lomailu on ihan riittava, etenkin kun siihen yhdistaa kaiken taman stressin ja kiireen ja tekemisen.

Lahto on lahella

Asunto on pakattu ja kaikki omaisuus mahdutettu 3x3 metrin varastoon. On muuten aikastalailla viimeista kuutiota myoten taynna se varastokoppi! Sade taukosi sopivasti juuri siksi aikaa kun korjasimme varastorakennuksen hissin ihan itte, roudasimme neljastaan kamat ulos muuttoautosta ja sisatiloihin ja alkoi sitten kaatosateena uudelleen.

Vapautimme kahden kaverin vahvuisen muuttoporukkamme, vain huomataksemme etta jaa, pesukone jai. No, ei paha nakki, kylla me kahdestaan se J:n kanssa saadaan kampasta autoon ja autosta hissiin. Vetta tuli, varastolla olikin  jonkun mimmin muutto kaynnissa ja hissi varattuna, ja kaytavat taynna saman mimmin kamoja. Mulla nousi kilpailuhenki ja typera naytonhalu valittomasti, en voi sietaa noita siisteissa cityvaatteissa sipsuttelevia tyttoja, jotka kasilaukku kainalossaan ohjaa kundeista muodostuvaa muuttoporukkaa. Kannoimme siis pesukoneen sinne toiseen kerrokseen ja varastokoppiin, samalla kun kaiken muun unohtuneen pikkusalan ja raivasimme kulkuvaylan itsellemme.

Tanaan on pyykatty ja luututtu lattiaa ja vessan seinia ja avaimet luovutettu kymmenen minuuttia ennen deadlinea. Hyvin jai aikaa nettipankin kanssa taisteluun ja muuhun saatoon ja vasymys+nalka aiheutti vain yhdet kiukkupotkuraivarit. Hieman tiukaksi meni tama aikataulu J:n veljen haiden, meidan kaverin vierailun ja muuton kanssa, mutta hyvin siita sitten kuitenkin selvittiin. Ja toivottavasti uuteen asuntoon muutto ei tapahdu ihan samalla kiireella, varastokopin kanssa on nimittain pelattu sen verran tehokasta Tetrista, etta ne laatikot, sohvat ja sangyt ei ihan pikavauhdilla sielta ulostaudu. Ja kuka hemmetti keksi, etta jaakaappi on mukaanotettavaa omaisuutta, ei kiintea osa keittiota??!

Huomenna suuntana Sydney, keskiviikkona Los Angeles!

Mitä kaikkea onkaan tarvinnut..

Mungolifen Anna sai viimeisellä kirjoituksellaan minut miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan tarvinnut ensimmäisten kuukausien aikana Ausseissa, ja mitkä hankinnat ja päätökset ovat olleet huteja.

Hostelli: Oltiin varattu 4+1 ilmainen yö WakeUpista, joista päädyttiin käyttämään vain kolme, loput meni hukkaan kun Kilroyn varauksia ei voi jakaa/siirtää. Hostellin varaaminen etukäteen etenkin viikonloppuöille oli järkevää, sillä aulassa palloili useampikin reppureissaaja vailla yösijaa, respan myydessä eioota. Oli hyvää tuuriamme, että löysimme asunnon niin nopeasti. Ja sitkeyttä.

Pankki: Kyselimme WakeUpin tiskiltä ja Dundernewsin keskustelupalstalta vinkkejä pankin suhteen, ja kävellessämme George Streetillä tuli eteen kaksi pankkia, St.George ja Commonwealth. Molempia oli kehuttu, mutta valitsimme Commonwealthin siitä yksinkertaisesta syystä, että konttorissa ei juuri silloin ollut yhtään jonoa.. :D Homma hoitui nopeasti, tilit saatiin auki $500 alkutalletuksella, johon nostimme rahat aulan automaatista. Vakituista osoitetta ei tarvittu, kerroimme asuvamme toistaiseksi hostellissa ja sovittiin, että viikon päästä saapuva Masterin debit-kortti toimitetaan konttoriin, ei hostelliin hukattavaksi. Olen ollut todella tyytyväinen pankkivalintaamme. Kortti saapui viikossa, ja ne muutamat kerrat kun konttorissa on tarvinnut käydä, on jonotus ollut maksimissaan 2 minuuttia. Heihei, Nordea...

TFN: Jos haluat työskennellä Ausseissa, on sinulla oltava Tax File Number. Helpointa hakea netistä, heti saavuttuasi ja saatuasi jonkinnäköisen osoitteen. Hoo sai omansa alle kahdessa viikossa, minulla kesti yli kk ja yksi puhelinsoittokin vaadittiin.

Asunto: Me löysimme omamme puhelin/sähkötolppaan kiinnitetystä mainoksesta. Paras vinkki on, että kierrä sillä alueella, mihin haluat muuttaa. Keskustassa ainakin George St:n alue Paddy'siltä Town Hallille asti on täynnä näitä vuokrataan-ilmoja. Roommate tarkoittaa todella jaettua huonetta jonkun kanssa, flatmate/flatshare taas kimppakämppää niin, että kaikilla ehkä on, ehkä ei omia huoneita.. Kannattaa varmistaa ennenkuin sitoutuu mihinkään! Omasta kämpästä maksoimme 3 viikon takuun ja 2 viikon vuokran niin, että samalla kun saimme avaimet käteen, maksoimme 2 viikkoa ja loput muuttopäivänä. Vuokraisäntä antoi kopion passistaan sekä kirjoitti kuitit, alussa olimme nettihuijauksista masentuneina aika epäileväisiä mutta pelko laantui kun avaimet sopivat lukkoon ja paikalla ollut taloyhtiön remonttireiskakin jutteli vuokriksesta mukavia. Netti on väärällään feikkejä, jotka vaativat takuumaksua heti ja ovat aina jännästi euroopassa reissulla ja heidän lakimies hoitaa tätä juttua ja avaintenluovutusta... Gumtree tuntui olevan ainut paikka, missä oli oikeiden ihmisten oikeita ilmoituksia. 

Puhelin: Karvalakki-Nokiani ei kaipaa nettiliittymää tai datapakettia. Asuntoon kuului ilmainen netti ja koska olen itsepäisesti päättänyt käyttää vaaleanpunaisen puhelimeni loppuun saakka, ja se edelleen toimia porskuttaa melkein moitteetta, päätin hankkia simppelin prepaidin. Global Gossipin toimisto on samassa korttelissa WakeUpin kanssa ja hyvin lyhyen hintavertailun jälkeen päädyimme heidän prepaid-pakettiin. Parempiakin olisi ehkä ollut tarjolla, mutta mä en koskaan ole ollut suuri puhelimessa lörpöttelijä, joten ensimmäiset $20 kesti 2 kk.. :) Nyt jostain kummansyystä alkaa saldo lähennellä loppuaan paljon nopeammin... Vakituisella osoitteella pitäisi irrota myös noita puhelin+liittymä-kytkykauppoja vaivatta lähes joka kojusta, ja niitä on paljon.

Sisustus: Me suuret sisustajat tehtiin asiat halvimman kautta, ja Sydneyn keskustassa se tarkoittaa Market Cityä, Chinatownia ja Paddysiä. Kaupungin ulkopuolella, mm. Chatwoodissa olisi esim. Target ja Ikeakin on jossain bussiyhteyksien päässä, mutta kotinurkilla shoppailu vei voiton helppoudellaan. Lakanat oli $19 setti, sisältäen 2 tyynyliinaa, aluslakanan ja sen ärsyttävän peiton alle laitettavan lärpäkkeen. Pyyhe taisi olla $5, samoin kylpyhuoneen matto ja käsipyyhe yhteensä, kaikki Market Cityn yläkerrasta. Lakanat ovat nyt 3 kuukauden käytön jälkeen tulleet elämänsä ehtoopuolelle, flanellisten lakanoiden kuivausrummussa myllyttäminen on saanut hienoa jälkeä aikaan. Onneksi ei ole enää kauaa jäljellä täällä eloa :) Rantapyyhkeiden hinta Paddysillä on $5, älä maksa enempää jos joku kehtaa pyytää. 

Viisumitarraa passiin EI tarvitse, pelkkä numero, joka on annettu siinä sähköpostissa jolla viisumi on myönnetty, riittää. Työnantajan vastuulla on tarkistaa elektronisesti, että viisumi on voimassa ja siinä ei ole mitään rajoituksia työskentelyn suhteen. Eli ei kannata stressaa tarroista, kukaan ei ole moista kysynyt täällä.

Alakerran Thaikee-IGA auttoi saippuan, ruoan ja tiskiharjan puutteeseen. Coles on halvempi ja löytyy Ernst&Yongin rakennuksesta GeorgeSt:ltä, mutta sadepäivinä on ihan kätevää shoppailla omassa rakennuksessa. Halvimmat vihannekset, hedelmät ja tofut löytyy Paddysiltä, ehdottomasti. Avoinna keskiviikosta sunnuntaihin. Bussiliput on kalliita ja systeemi huono, mulla kuluu yli $25 viikossa busseihin, ja tämä lähinnä vain työmatkoihin.

Rahaa palaa siis ensimmäisinä viikkoina ihan mukavasti. Toki pankkitilin avaamiseen käytetyt rahat on ns. omaa rahaa ja ne saa nettipankin avulla käyttöön heti, mutta jostain (Visalta...) nekin rahat on nostettava/siirrettävä. Vuokra on $200/viikko, joten toimintatonni siihenkin upposi. Onneksi takuurahat saadaan takaisin kohta, pääsee tuhlaamaan niitä NZ:n majoituksiin. Sukanvarteen kannattaa siis varata pari tuhatta euroa helppoa käyttörahaa alkusäätämistä varten ja miettiä loppu sitten sen mukaan, koska on suunnitellut menevänsä töihin ja miten niitä duuneja ajatteli hankkia. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, ja osa työnantajista on totaalisen kyllästyneitä epäluotettavina pitämiinsä reppureissaajiin. Kannattaa mainostaa olevansa suomalainen, sillä tuntuu vielä olevan hyvä kaiku, eikä kannata mainostaa olevansa juuri Working Holiday-viisumilla, ellei sitä erikseen kysytä.

Tämän jälkeen sitä rahaa palaakin sitten shoppailuun ja Sydneyn muihin houkutuksiin. Kallista on, ja ICIC-opiskelijakortti ei kelpaa läheskään kaikkialla, vaan vaaditaan aussi-opiskelijakorttia. Olen ihan iloinen, etten erehtynyt Westfield Bondi Junctioniin ennen eilistä. Shoppaustaivas, need I say more?

Uusi lelu

Noniin, tämä neiti on investoinut uuteen leluun. Tai kameraan. Tai harrastukseen, miten sen nyt ottaa. Moni on varoitellut, että ekan järkkärikameran oston jälkeen voi suoraan osoittaa kaikki rahansa uusien objektiivien ja muiden härpäkkeiden hankintaan... Onneksi niitä rahareikäisiä harrastuksia on muitakin, niin kameraliikkeet saa vielä hetken olla rauhassa!

Hinta-ja laatuvertailuiden jälkeen Gigantista tarttui mukaan Canonin 1000D-järkkäri, eli hyvin karvalakki-mallista lähdetään liikkeelle. Taloyhtiön löytönurkasta tarttui lisäksi mukaan Digikuvaamisen perusteet-opus, joten viime päivät ovat menneet uuteen kameraan tutustuessa. On se vaan hieno! Automaatti-asetukset vaikuttavat varsin anteeksiantavaisilta, ja lyhyesti on tullut jo testailtua noita puoliautomaatti-vaihtoehtoja.

Kiinan-ostoksiksi jää sitten vara-akku ja uusi, isompi muistikortti, tiedossa siis tapahtumasarja Blondit elektroniikkamyymälässä Kiinassa, stay tuned! H ei ole aito blondi, mutta henkisesti kyllä ;)

Innokas oppilas peilin edessä

Hölmöläisten matonkudontaa?

Sitä mukaa, kun suoritan asioita to do-listani alkupäästä, kasvaa lista loppupäästään vähintään samaa tahtia. Nyt alkaa jo näkyä onneksi valoa tunnelin päässä ja suurimmat jutut on hoidettu alta pois. Tavaroilleni on säiltytyspaikka vuodeksi, asunto on vuokrattu eteenpäin ja muutto järjestetty ensi viikolle. Tilapäismajoitus vanhempien ja kavereiden luota hoidettu. Netti, sähkö ja kotivakuutus on irtisanottu ja matkavakuutus otettu, vielä pitää kiemurrella irti määräaikaisesta salijäsenyydestä. Uusi matkalaukku nököttää keskellä olohuonetta ja loistaa ihanan turkoosina ja kirkkaana.

Hankin SAS:n/Star Alliancen kortin lentopisteiden keräilyä varten. Näillä lentomäärillä tienataan seuraava jenkkireissu ;). Visan luottoraja on nostettu ja lähes kaikki laskut siirretty nettipankin kautta saapuviksi. Veroprosenttia on laskettu loppuvuodelle, vielä pitäisi selvittää Veroviraston ulkomaan-asiantuntijan kanssa ensi vuoden verotusta.

Viimeisiä tapaamisia ja läksiäisiä kavereiden kanssa pitäisi sopia ja jakaa omaisuutta väliaikaiskoteihin hyötykäyttöön. Kamera on vielä kaupan hyllyllä, en ole osannut päättää vielä, millaisen otan mukaan. 6 vuotta vanha, suuresti inhoamani digipokkarini hajosi kesällä, ja nyt olisi uuden osto edessä. Olen vähän kahden vaiheilla, ostaako täältä vai Kiinasta vai lentokentältä, jos siellä edes on kovin kummoinen tarjonta. Ja haluaisin sen HETI käyttöön! Ainoa tiedossa oleva kriteeri on akku, inhosin edellisen kameran patteri-ominaisuutta. Saa vinkata budjettiystävällisiä ehdotuksia!

Tärkein kohta to do-listalla on ollut rahansäästö. Ja on sitä säästynytkin! Olen tehnyt ilta-ja yövuoroja sekä viikonloppuja maanisella tarmolla ja ylitöitä päälle. Vuorolisiä on kertynyt mukavasti, ja kun on kaikki normaaleiden ihmisten vapaa-ajat töissä, ei rahaa juuri kulukaan. Lisäksi keittiön ruokakaappien tyhjennys on tuonut merkittävää pienennystä kauppalaskuun. Mikä määrä hyviä kuivatarvikkeita mahtuukaan yhteen keittiön kaappiin! Tämä teema on kätevästi myös yhdistynyt bikinikuntoon Aussikesäksi-kohtaan listallani, joten soijarouhe ja tomaattikastike ovat olleet vakioherkkua viime kuukaudet. Olen vihdoin oppinut maustamaan ko. sörssön sellaiseksi, että sitä jopa ilkeäisi tarjota vieraille. Samalla kiloja on karissut ihan mukavasti ja vanhat, kaapin perukoilla vuosia lojuneet, osin melkein uudenveroiset (kesä)vaatteet näyttävät varsin hyvältä päällä!

Ei siis mikään turha to do-lista. Nyt vuorossa on Kiinanreissun tarkempaa suunnittelua, yhteystietojen etsimistä ja muuta pikkusälää. Aussireissun alkupää on hallussa. Hostelli varataan samalla kun ostamme  lippujen loppuosan parin viikon sisällä, ja asunnon metsästyksen päätimme suosiolla siirtää Sydneyyn. Budjetti kestää parin viikon hostelliasumisen, samoin pää.

Itämaiden luksusta

Hotelli Pekingistä on varattu ja maksettu. Päädyimme halvimman rupuluukun sijasta panostamaan oikein kunnolla. Tämä on nyt se meidän LOMA ja kun tässä vaiheessa matkaa vielä on rahaa, niin nyt nautitaan :) Lisäksi hotellien hintataso Kiinassa on kuitenkin ihan naurettavan alhainen suomalaisiin/eurooppalaisiin verrattuna. Niinpä bookkasimme itsellemme 8 yötä neljän tähden hotellista, varsin läheltä Tianmenin aukiota. Toivottavasti kuvat, käyttäjäarviot ja esittelyt netissä vastaavat todellisuutta ja saamme kaipaamaamme luksusta.

Aamupaloineen kaikkineen hintaa tulee 160 e/naama. Ei paha kahdeksalta yöltä, kun äsken tsekkasin uteliaisuuttani mitä 8 yötä maksaisi esim. Scandic Simonkentässä. 172 euroa YÖLTÄ. Jepp.

Hotellissa on uima-allas ja iso punttisali/treenitila, joten bikinikunto ei pääse repsahtamaan ainakaan tämän etapin aikana! Pyhä lupaus matkakumppani H:lle on, että myös käytän noita fasiliteetteja päivittäin. Hotellista saatava aamupala on itselleni tärkeä, olen maailman kiukkuisin ihminen ennen aamupalaa ja nälkä saa aamulla entistäkin lyhytjännitteisemmäksi. Inhoan vaeltaa vieraassa paikassa etsien aamupalapaikkaa. Nyt päivä alkaa taatulla laadulla (?) ja olen jo ensimmäisen ääntä kohti menneen suupalan jälkeen parempi ihminen. Helpottaanee Hoon elämää paljon..:)

Olemme myös listailleet kaikkia asioita, mitä haluamme Kiinassa tehdä ja nähdä ja kokea. Kiinan muuri, Kielletty kaupunki ja Palatsimuseo, Tianmen ja Maon hauta, Taivaan temppeli... Hotellin vieressä on kylpylä, sinne on varmaankin pakko päästä rentoutumaan. Hyvää ruokaa. Aikaa on, 8 päivää on varsin paljon citymatkailuun, etenkin kun saavumme Pekingiin aikaisin aamulla ja lähdemme vasta illalla.

Saa ehdottaa lisävinkkejä, must see-paikkoja ja hyviä ravintoloita!

Lennot hallussa

Perjantaiksi oli sovittu tapaaminen Kilroyn Around the World-edustajan kanssa. 1,5 tuntia myöhemmin kädessä oli lentosuunnitelma ja ensimmäinen osa lipuista varattuna ja maksettuina. Syyskuun lopussa aukeavat loput lennoista varattaviksi, silloin seuraa osa 2. Lentoreittimme on herkullinen.

Aloitamme reissuvuotemme 8 päivän lomalla Kiinassa. Lento Pekingiin lähtee 19.10. Pekingistä jatkamme varsinaiseen määränpäähämme Sydneyyn, mistä teemme omatoimisesti erillisillä lipuilla reissuja muualle Ausseihin sekä Uuteen-Seelantiin. Vuoden lopussa lennämme Aucklandin kautta Fidzille muutamaksi viikoksi lööbaamaan ja seikkailemaan. Fidziltä suuntaamme jenkkilään ja matkaamme Kalifornian auringon alla San Franciscosta Los Angelesiin road trip-henkisesti. Losista lennämme elokuun puolessa välissä Lontooseen ja totuttelemme muutaman päivän eurooppalaiseen elämänmenoon ennen paluuta Suomeen. Ei paha suunnitelma seuraavalle vuodelle! Mitäs SINÄ teet ensi vuoden aikana? ;)

To Do-lista kasvoi taas muutamalla kohdalla, huhhei. Siitä lisää myöhemmin, nyt tiedossa hotellin etsintä ja bookkaus Pekingistä, jotta meille myönnetään turistiviisumi Kiinaan. Onneksi sen saa nopeasti, hitaimmillaankin neljässä arkipäivässä.

Tuo Kilroyn suunnittelupalvelu oli kyllä mahtava! Olimme jo etukäteen listanneet toiveitamme ja halujamme sen perusteella, mitä Kilroyn sivuilla olleet reittivaihtoehdot sisälsivät. Myyjä toimi tilanteessa asiantuntijana ja osasi fiksusti yhdistellä toiveitamme ja ehdottaa uusia vaihtoehtoja. Alkuperäissuunnitelman New York vaihtui Kaliforniaan ja Samoa ja Tonga Fidziin, kun selvisi tarkemmin mitä eri kohteilta haluaisimme ja mitä niissä olisi tarjolla. Jonkunverran myös käytettävissä oleva budjetti ja paluuhetken aikataulut kotona ohjasivat valintojamme. Emme olisi missään nimessä osanneet rakentaa yhtä edullista ja mieluisaa pakettia itse, sen huomasimme yhden illan perusteella kun lentojen hintoja etsimme netistä. Tämä reitti on juuri meidän näköisemme!

Terveyttä ja paperisotaa koko rahalla!

Aussiviranomaiset vaativat ulkomaisilta sairaanhoitajakandidaateiltaan varsin perusteellisen terveystarkastuksen. Suomessa on muutama hassu henkilö, jotka maahanmuuttoviranomaisille kelpaavat, joten hinnat ovat varsin suolaiset. Kesäloma-aika toi lisää kiirettä muutenkin tiukkaan 28 päivän aikarajaan, joten valinnanvaraa ei paljon ollut. Dear Eki, oonks mä ihan normaali-lekurin luokse siis matka kävi. Ja ihan normaalihan mä olin tunnin tutkimisen ja hutkimisen sekä labrakokeiden ja keuhkokuvien jälkeen.

Tulokset lähti eteenpäin Saksaan, missä on lähin Australian suurlähetystö. Viikkoa myöhemmin sain iloisen sähköpostin, missä toivotettiin tervetulleeksi matkustamaan Australiaan ja ilmoitettiin poikkeuslupani työskennellä sairaaloissa. 460 e, check!

AHPRA on uusi aussien rekisteröintiviranomainen ja kattaa Western Australiaa lukuunottamatta koko maan. Uudenkankea pulju on aloittanut toimintansa 1.7, ja ruuhkaa tuntuu asiakaspalvelussa olevan. Epämääräiset nettisivut ohjaavat uusiin ja uusiin linkkeihin. Lomakkeet ovat täynnä ukaaseja ja vaatimuksia siitä, mitä kaikkea liitteitä hakemukseen pitää ehkä sisällyttää, mutta ohjeita ko. dokumenttien tarkempia ohjeita on mahdotonta löytää. Esimerkkinä Proof of ID, johon vaaditaan 100 pistettä. Missään ei kuitenkaan kerrota, miten nämä 100 pistettä muodostuvat ja millä kaikilla dokumenteilla ne voi itselleen haalia. Lääkärien vastaavassa järjestelmässä ne muodostuvat oikeiksi todistetuista kopioista mm. passista, viisumista, lentolipuista, ajokorteista, opiskelijakorteista ja SÄHKÖsopimuksista.. Kerään nyt kasaan ison pinon eri dokumentteja ja toivon, että riittää. Hintaa per oikeaksitodistaminen 3,5 e. Ensi viikolla notaarin luo maistraattiin, samalla saa virallistettua CV:nsä.

Missään AHPRA:n sivuilla ei lisäksi selkeästi sanota, mitä kaikkia maksuja "overseas" kandidaatin täytyy maksaa, riittääkö pelkkä overseas-maksu vai tarvitaanko normaali rekisteröintimaksu lisäksi.. lisäksi on joku annual renewal-maksu, joka pitää vuosittain maksaa, mutta joka pienenee, jos vuodenvaihde lähenee.. Sekavaa! Mutta parisataa Aussidollaria jokatapauksessa, eli satoja euroja.

Valviralta vaaditaan toki englanninkielinen rekisteriote, 68 e, check!

Viisumi itsessään oli sen parisataa euroa. IELTS 180e. Rahaa on palanut yli tonni, ennenkuin lentolippuja on edes ostettu. Pistää vähän miettimään, onko tämä todella tämän arvoista. Toistaiseksi on, sillä haluan a) lähteä reissuun ja b) tehdä töitä siinä ammatissa, mihin juuri valmistuin, en poimia hedelmiä/blokata tuoppeja baareissa seuraavaa vuotta. Lisäksi saan jotain perverssiä tyydytystä kaivellessani vanhoja papereita ja liittäessäni niitä hakemukseeni, kuten esim. v. 2001 asiakirja sukunimeni muutoksesta, joka ehdottomasti vaaditaan. Buhahaha.

Alku, kuinka omaperäistä

Päätin jo opintojeni alkupuolella, että Ausseihin on päästävä töihin. Yksi hiprakkainen ilta opiskelukavereiden kanssa paljasti sen, että en ole yksin haaveideni kanssa. Klassiset tyttöjenvessareissu-tunnustukset loivat pohjan myöhemmälle ideoinnille.

Alkuvuosien hämärä innostus muuttui konkreettisemmiksi suunnitelmiksi kesän 2009 yövuorojen aikana. Oli hyvää aikaa ottaa selvää työmahdollisuuksista ja siitä, mitä sairaanhoitajana toimiminen Australiassa edellyttää. Pitkät surffaussessiot tuottivat mieluisaa jälkeä; urakka ei olisi ollenkaan mahdoton. Kielikoe, paperisotaa, keuhkokuvat, alle 30-vuotiaille suunnattu vuoden working holiday-viisumi ja lentoliput. Ei paha. Opiskelukaveri oli aivan yhtä innoissaan asiasta, joten suunnitelmat pyörähtivät käyntiin.

Keväällä 2010 suoritimme IELTS:n kielikokeen ja aloitimme tarvittavien papereiden haalimisen. Nyt on Working Holiday-viisumi taskussa (tai oikeastaan sähköpostissa), todettu terveeksi ja myönnetty lupa työskennellä sairaalassa, seuraava vaihe on hakea varsinaista rekisteröintiä Australian hoitsuviranomaisilta.