tiistai 30. lokakuuta 2012

Kotona ollaan

Takana on upea viikko Koh Samuin lempeassa auringossa elamasta nauttien, ja toinen hieman vauhdikkaampi viikko Chiang Main ja Bangkokin vilinassa ja kaikki aivan mahtavassa seurassa tietty. Sunnuntaina oli viimeisten hyvastien aika ja suuntana koti. Mun kotimatka venyi sitten maanantai-iltapaivan puolelle Malaysian Airwaysin teknisten ongelmien ja Thai Airwaysin olemattoman asiakaspalvelun takia ja jouduin viettamaan su-ma valisen yon Kuala Lumpurissa hotellissa. Thaikkulan aspa ei siis osannut laskea lentoaikoihin tunnin aikaeroa eika siksi suostunut siirtamaan mua suoralle lennolle Perthiin siina vaiheessa kun oli selvaa, etta illan jatkolento KL:sta on mennyt menojaan, ennenkuin meidan korjattu kone paasee laskeutumaankaan koko KL:n kentalle. Ei uskonut nainen.. Niinpa tein taysin turhan kiertoretken Pan Pacificin huippuhotelliin vasyneena, kiukkuisena, nalkaisena ja flunssan kourissa.

Tanaan olisi ollut duunia, ja kalenterin mukaan myos paivystysvuoro, mutta soitin itselleni saikkua kun olo ei tosiaan ole mita parhain. Sain tsempattua itseni Aussilan maahantulovirallisuuksien lapi ihan asiallisesti, mutta sitten hyydytti. Tama paiva menee siis tiukasti sohvan pohjalla ja ihan vahan pyykkia pesten. Onneksi tallennuksessa on kymmenia tunteja NFL-peleja viime viikoilta ja kamera taynna lapikaymattomia reissukuvia, ei siis lopu tekeminen sohvalta!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Lomalle lompsis!

Vika tyopaiva ennen lomaa on takana, ja tottakai sanomista tuli sit vartti ennen kotiinlahtoa, siita kotiinlahdosta.. ton pomon mieli on kylla semmonen tuuliviiri, etta ei tassa oo enaa mitaan jarkea. Teet niin tai nain, niin aina se on vaarinpain ja olis pitanyt kysya kun et kysy, ja jos kysyt niin hairikoit turhaan. Niiiiiin turhauttavaa.

No, eipa tartte kahteen ihanaan, pitkaan viikkoon miettia noita juttuja, vaan voi keskittya vaan ja ainoastaan ystaviin! Eilen saapui valiaikaiskamppikseni, suomimimmi N meille ja otti vierashuoneen haltuunsa. Olen jarjestanyt miehelle hauskan pikku sosiaalisen kokeen, kun J:n palatessa tyoreissulta kotiin oon ma jo kaukana Thaimaan auringossa. Ne on tavanneet N:n kanssa kerran ja kumpikaan ei oikein muista siita mitaan. Mutta aussietyyliin: no worries, siinapahan tutustuu! Ja J on koko ajan vannonut, ettei silla ole yhtikas mitaan tata pienta suomi-invaasiota vastaan, joten siinapahan uppoutuu taas syvemmalle tahan meidan suomalaisten valloita Perth-projektiin.

Huomenna on sitten suomiporukalla illanistujaiset, ja monta syyta juhlia. Todella monta. Noista rautanaisista on kasvanut vuoden aikana tosi tarkea osa mun sosiaalista elamaa. Osa on sellaisia, joihin en vanhoissa kotimaan ympyroissani olisi vaan ikina tormannyt ian, ammattien ja asuinpaikkojen takia, mutta nyt kun oon tormannyt, niin irti en paasta! :) 

Jossain valissa pitaisi vahan pakatakin, ja sunnuntaina olisi mun kaverin pikku-Een haat taalla. Pikku-E on mun eka ihan itte taalla hommaama kaveri, eika mikaan J:m kaverien tyttoystava tai muu sidekick, ja siksi silla on niin iso merkitys. Pari viikkoa sitten vietetyt polttarit oli onneksi hyva tapa nahda haavieraita etukateen, silla joudun menemaan yksin tuonne, perhanan kaivosleskeys. Ekat rantahaat! Dresscode: siisti puku ja thongsit eli varvassandaalit.. hmmmm. Siita sitten taksilla kotiin, vaatekerran vaihto ja seuraavalla taksilla kohti lentokenttaa. Air Malaysia kuljettaa mut Kuala Lumpurin kautta yolennolla Bangkokiin ja jatkan siita parin tunnin pysahdyksen jalkeen Ko Samuille ihanien ystavien seuraan. Mimmit on saapuneet pelipaikoille jo lauantain puolella, joten parhaat biitsit on tsekattuna jo valmiiksi.

Kaksi viikkoa ystavia, Thaikkulan lempeaa aurinkoa ja lampoa, rantaa ja upeita maisemia, ja loppuun shoppailua Bangkokissa. Ei paha tyttojenreissu!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kaunista naapurustoa

Olen tainnut jo aiemmin mainita, etta paikalliset on hieman.. laiskoja. Kierratys on tasta mainio esimerkki. Jatteiden lajittelu ei vaadi loppupeleissa paljoa vaivaa, mutta sen sijaan etta kotitaloudet hoitaisivat sen ihan itte, kipataan kaikki lajiteltavaksi kelpaava yhteen ja samaan sammioon jatelaitoksen lajiteltavaksi (mika unelmahomma!). Lahes kenellakaan ei ole biojatetta tai kompostoria, eika ne taatusti kuulu taloyhtion hoitamiin asioihin.

Kierratyskeskukseen vaivautumista on siis turha nailla esitiedoilla olettaa, niinpa kunnat jarjestavat vuosittain verge pick up-tapahtumia ja muuttavat kadunvarret kierratyskeskukseksi ja jatelaitokseksi hetkeksi. Homma toimii siis niin, etta parin korttelin alueille ilmoitetaan paivamaarat, koska nouto tapahtuu ja noin viikkoa aiemmin kadunvarteen alkaa ilmestymaan rakennusjatetta, puunoksia, vanhoja sohvia, kuvaputkitelkkareita, rikkinaisia pesukoneita ja kaikkea mahdollista romua.

lahikadun romut



Valilla kadunvarresta loytyy ihan helmiakin, ja J on poiminut sielta matkaansa uuden oven meidan ulkovarastoon, grillille kannen ja kaikkea muuta pienta. Ollaan myos pidetty silmat auki, jos kadunvarresta loytyisi edes yksi tuolinjalka, yhdesta ruokaryhman tuolista lohkesi jalka pari viikkao sitten, mutta toistaiseksi ei ole ollut onnea. Viime syksyna autettiin iltalenkilla ollessamme yhta naista lastaamaan hieman maalipinnaltaan kulahtanut, mutta muuten hyvanolonen lipasto auton takaluukkuun. Naisen harrastuksena on kuulemma ajella viikonloppuiltaisin eestaas ja metsastaa tallasia kunnostusta vaativia, mutta hyvakuntosia kamoja.


Suurin osa kadunvarteen lapatusta tavarasta on kuitenkin ihan roskaa. Vanhoja patjoja, rikkinaisia kodinkoneita jne. Jollekin nekin kuitenkin kelpaa, J oli vienyt meilta kaksi rikkinaista pesukonetta ulos, ja pari tuntia myohemmin kun tulin toista kotiin, oli molemmat koneet kadonneet. Lasten pyorat, polkuautot ja muut lelut nayttaa katoavan pikaisesti myos.

Uudet makuuhuoneen kamat, anyone..?
Ja kaikki se tienvarteen jaanyt romu siis kerataan jatelaitoksen toimesta isoihin roska-autoihin ja viedaan pois. Ja tadaa, taas on siisti katu ja kenenkaan ei ole tarvinnut itse lahtea kierratyskeskukseen tai kaatopaikalle ja talosta on sisalta siivottu vuoden roinat ulos!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kukkaloistoa

Sateinen talvi ja nopeasti alkanut kevat on tuonut mukanaan upean wildflower seasonin. Kings Parkissa on koko syyskuun ollut asiaan liittyvaa hulinaa ja juhlaa, ja mekin paastiin vihdoin viimein, vikana mahdollisena paivana paikalle. Holmoahan tassa on se, etta ma pyorailen joka ikinen duunipaiva Kings Parkin vierustaa, mutta en ikina saa aikaiseksi mentya puistoon sisalle.. liikaa makia ja mutkia. 

J kunnostautui kameran kanssa ja ma vaan haahuilin ympariinsa ja etsin turhaan jatskikioskia. Ei loytynyt, oli pakko tyytya puoliksi sulaneihin tuutteihin kahvilasta. Blaahhhh. Muuten oli kivaa, mukavat +28 astetta (paivan ennatys oli jossain biitsilla mitattu +35), sopivasti ihmisia ja joku jazzbandi taustalla soittelemassa.

Siispa parit kuvat, kotipihalta kasvitieteelliseen, kun kerran tuli lupailtua pari viikkoa sitten!
Kato aiti, mulla on orvokkeja! Elossa, yli kk mulla olon jalkeen!

Mustard lettuce, tulinen salaattisuosikkini kukoistaa

Varisten juoma-automaatti
 Mun ehdoton suosikkipaikka puistossa War Memorialin lahella.






 

Suurin osa kukista oli ihanan hentoja ja herkkia ulkonaoltaan, kivaa vaihtelua vieressa jokottaville isoille pensaille ja palmuille. Lokoteltiin puistossa iltapaivan lammosta nauttien ja oltiin vaan, varsin kivaa.






tiistai 2. lokakuuta 2012

Mita tein viikonloppuna...

Pitka viikonloppu (hurraa, kuningatar Elisabet ja sen lukuisat synttaripaivat ja niista saadut vapaat!), mies kotosalla sairasloman (lieva hurraa tulehtuneelle sormelle, tai lahinna siita aiheutuneelle viikon saikulle) ja paljon tekemista.. 

Lauantaina oli kaverin polttarit. Aussimimmien Hens Night-protokollaan nayttaa aika aukottomasti kuuluvan mauttomat bride to be-nauhat rintapielessa, penispillit juomalaseissa, huono kaytos ja alastomat miehet. Lauantai ei ollut poikkeus, vaikka vahan hillitympi versio. Pilli, check. Huono kaytos, double check. Bride to be-pinssi rintapielessa, check. Alaston mies, check. Ei sentaan stripparia, vaan piirrustusteemalla.. osallistuttiin Subiacossa sijaitsevan "taide"studion parin tunnin piirra elavasta mallista-kurssille, joka on siis yksinomaan suunnattu naille polttariporukoille.. Taidetta tosiaan! Oli aika.. erikoinen kokemus. Ja osa kanssajuhlijoista, voi herramunjee.. just sita pahinta ja stereotyyppisinta aussiemimmi-luokkaa miniminihameineen ja tolppakorkoineen, kamala meteli eika mitaan asiaa ja torkeat puheet. Malli oli kylla varsin hyvannakonen, eli mikas siina hiililiidulla tohriessa ja mittasuhteita arvioidessa... Kun paikalle sai lisaksi tuoda omat naposteltavat ja skumpat, niin oli ihan hauska ilta. Siita sitten viela jatkoille baariin. Ma kestin seuraa tasan yhden drinkin verran ja lahdin sitten tylsana kotiin kymmenelta illalla.

artsy...
Sunnuntai kului Royal Showssa, ja sen jalkeen henkilokohtaisen opiskelututorin roolissa.. miehella on iso esimieskurssin tentti edessa keskiviikkona, ja niinpa tassa on sivustakatsojatkin oppineet enemman kuin ikina olisi voinut kuvitellakaan kaivosesimiehen hommista ja velvollisuuksista ja kaivosalan lainsaadannosta.. huhhuhhhuuuhhhh. 

kuivaa...
Vapaapaivan kunniaksi tanaan maanantaina oon ahkeroinut puutarhassa aamusta alkaen ja nyt on kevaan rehut istutettu! Kirsikkatomaatteja, erivarisia paprikoita (ja suklaapaprika, oon mainonnan ja herateostosten uhri..), minttua, basilikaa, suklaaminttua (joojoo, tiedan..), korianteria ja salviaa. Salaatit kasvaa ja kukoistaa jo valmiiksi.



Take your pick!

Yritit purkeissa. Valkoisessa laatikossa kasvaa ehka toinen satsi iiriksia mun synttarikukista.. ehka ei.

Taimet istutettuna

Viikossa on kevat edennyt tosi pitkalle, puissa on hirveasti kukkia, ja esim. toi nurkassa oleva koynnos on saanut noi lehdet ihan viikossa:

Reilu viikko sitten, harmaata ja ankeeta

etupihan ja parkkipaikan kasvustoa

Public Holidayn aiheuttama lyhyt tyoviikko tuli kylla tosi tarpeeseen pitkan talven jalkeen, etenkin kun pari vikaa viikkoa toissa on ollut ihan kamalaa hullunmyllya. Nailla evailla jaksaa tsemppaa viela pari viikkoa ja sitten paasee loobaamaan Thaimaahan!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Royal Show

Perthissa on viimeiset 180 ja jotain vuotta jarjestetty maatalousnayttely aina kevaisin, nimeltaan Royal Show ja eilen suunnattiin sitten  sinne parin suomityton kanssa. Kaunis kevatpaiva (+28 ja pilveton taivas) ja elaimia ja paikallisia herkkuja, kuulosti mahtavalta konseptilta. No, oli siella kylla ihan kivaa, mutta ei kylla niin uskomattoman upeaa mita paikalliset duunikaverit hehkutti, tai mies fiilisteli lapsuusmuistojaan...

Tervetuloa Margaret Riverin alueelle!

Claremont Showgrounds on rakennettu siis ihan vaan tata tarkoitusta varten aikanaan, ja nykyaankin keskella muuten kallista ja ylaluokkaista asuinaluetta seisoo iso kentta ja naita pysyvia messuhalleja, suurimman osan ajasta tyhjillaan. Perthin keskustassa oleva messuhalli vie kaikki bisnes-asiakkaat ja Claremontissa jarjestetaan mita jotain pikkujuttuja satunnaisesti. Ja sitten Royal Show. Kotiin oli etukateen tullut messulehti jossa lueteltiin paivan ohjelmaa koko messuviikolle ja esiteltiin erikoisuuksia ja viimeiset viisi aukeamaa oli omistettu show bageille. Messukasseja taynna karkkia ja kraasaa lahinna, ja hinnat pilvissa. J oli laittanut tilauksen sisalle, etta "tuo joku kiva".

Bongaa kuvasta lammas

Kierreltiin aamupaiva elainhalleissa ja bongailtiin todella kummallisen nakoisia kanoja, odotettiin hetki josko koirien agilityluokat tai nayttelyt olisi alkaneet (nope) ja kierrettiin enemman ehka lapsille suunnatut meet the animals-hallit lapi, missa possut, kilit ja yksi aasi ja joku kyhmyharka seisoi pallisteltavina... Koirakuume nosti kylla akuutisti taas paataan siella koirahallin kaytavilla kierrellessa.. mulle ei saisi nayttaa keskenkasvusia koiria, joilla on valtavat tassut ja honkkelo ruumis.. :O

Ihan luonnottoman kokonen jattikana.. best in show, tottakai.

Puudeli, polyhuisku vai kana?

Taa on se osa, mita ma en koiranayttelyista oikein tajua.. kuolalaput kaulassa ja silleen.
Yhden hallin edessa mainostettiin bulgarialaisia akrobaatteja, ja paatettiin menna hetkeksi viileaan sisatilaan istumaan ja nauttimaan tempuista. VIRHE. En oo ikina elaessani pelannyt esiintyjien puolesta noin paljoa! Mielikuvaksi jai, etta tyypit oli rohmunneet esiintymisasut vuoden -80 euroviisuedustajilta, jaaneet sirkuksesta elakkeelle kymmenisen vuotta sitten ja yrittivat nyt kaapia pennosia kasaan mitenvain. Tai se mies-esiintyja oli ainakin joskus ollut sirkuksessa, avustaja-nainen joka koikkelehti korkkarit jalassa ja spandex-hameessa lavalla eestaas ei kylla taatusti ollut paassyt edes sirkuskoulun alkeiskurssilta lapi! Oli ihan kamalaa katsoa tuskanhiki otsalla ja kieli keskella suuta, epatoivon ilme kasvoilla tasapainoilevaa akrobaattia, kun avustaja karjuu tikkaiden alapaasta ohjeita venajaksi ja santailee sinnetanne.. Oltiin kaikki varsin helpottuneita, kun show vihdoin paattyi. Kuvatodisteita ei valitettavasti ole, meidan pikkupokkari on rikki, 90% viimeisten kahden viikon kuvista on epatarkkoja, asetuksista huolimatta tai riippumatta.

Pienen ruokatankkauksen (lammashodari, oijjoi..) jalkeen jaksoi taas kierrella hetken. Show bag-bisnes oli ihan valtavaa, ja pari messuhallia muistutti enemman vapputoreja kuin mitaan muuta. Osa laukuista oli suunnattu kylla aikuisillekin, lehtia, kuntojuttuja jne. Halleja ei oltu jaettu mitenkaan kategorian tai aihealueen mukaan, vaan vierekkaisissa kojuissa esiteltiin kokkiveitsia, meikkeja ja lasten kraasaa, ja tungoksessa vasyi aika nopeaan. Loysin silti J:lle "jotain kivaa" Whittakerin suklaapuodista.. parin kilon kassin.


Parissa hallissa oli upeita tuotteita esilla alueittain... suklaata, viineja, hilloja ja tuoreita hedelmia jne, mutta mikaan ei ollut myynnissa, eika missaan ollut mitaan infoa myyntikojuista! Jai hunajat ja muut siis ostamatta :/



Viimeisena bongasin oman showbagini.. Macaroons. 



Puoli paivaa reipasta vaeltelua auringossa ja hyvaa suomiseuraa ja sopivasti messuhassakkaa. Tulin kotiin, ja eka kommentti oli "miksi sa nyt jo tulit?". Olisi kuulemma pitanyt olla pidempaan, ja missattiin ilotulitukset.. hmmm. Lisaksi me hypattiin huvipuisto-tivoliosuuden yli ihan suosiolla. Perthissa kun ei ole varsinaista huvipuistoa, niin taa kerran vuodessa saapuva kiertava tivoli on parasta, mita paikalliset saa kotimaisemissaan. Sori, ei kelpaa Linnanmaen ja Six Flagsin jalkeen!

Ensi vuonna taytyy kylla suunnitella vahan paremmin, nyt nahtiin vilaus ponien esteluokasta ja toinen vilaus just ennen kotiinlahtoa paimenkoirien paimennus-kisasta.. plus kaikki ne muut jutut, joita ei edes huomattu!