sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kotona ollaan

Kotona on oltu jo reilu viikko, ensin jenkkilan kotona ja tiistaista alkaen Suomessa. Ihan turistifiilis paalla edelleen, mutta positiivisella tavalla. Ihania jalleennakemisia, vanhoja herkkuruokia ja lampoa ja laheisyytta. Kaikki on sujunut hyvin, mutta samalla on tosi hammentavaa olla takaisin Suomessa ja tarkastella Helsinkia puoliksi ulkopuolisen silmin.

Jet lag on selatetty rauhallisella olemisella ja tiistain uskomattomalla venymisella, tunnin paivaunet kantoivat pitkalle iltaan ja jaksoimme kukkua hereilla hyvassa seurassa kymmeneen asti illalla. Pienia paivaretkia, lounaita ja illallisia kavereiden luona ja kotosalla ja pahvilaatikoissa olevan tavaravuoreni ensimmaiset purkaamisyritykset. Olemme asettuneet taloksi majapaikkaamme, saaneet lainapyoran J:lle ja etsineet hyvia fillarointireitteja. Seka opetelleet vaikeaa pyorailla-verbia taivutuksineen. J imee suomen sijamuotoja ja kommervenkkeja kuin sieni sisaansa, ja oppii uskomattomalla tahdilla uusia sanoja ja kielioppisaantoja. Yritan olla hehkumatta liikaa opettajan ylpeytta kun muut ymparilla ihastelevat kuorossa, mutta vaikeaa on.

Viikonloppu kului omilla teillamme, mina juhlin parhaan ystavani polttareita paakaupungissa ja J lahti rohkeasti suvun rapujuhliin kokeilemaan paitsi rapuja, myos savusaunaa, kylmassa meressa uimista, kylpypaljua, huussia ja muita perisuomalaisia erikoisuuksia. Rohkea mies. Ensi viikonloppuna on sitten suomalaista haahumua tiedossa, mutta sita ennen lisaa mokkeilya, hyvaa ruokaa ja seuraa ja vahan aussie-seuraakin.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Petaluma

Herasimme aamulla Ben Lomond-kylan majapaikastamme Santa Cruzin vuorilta, ja lahdimme ilmaisen motelliaamupalan jalkeen kohtio redwood-metsikkoja. Kylan lahella oli redwood-termein nuori ja pieni kansallispuisto, jossa kavelimme lyhyen maastopolun ja saimme samalla katevasti ajettua sisaan uusia vaelluskenkiamme, jotka tuli hankittua syyskuun Lapin vaellusta varten. Hyvat on!

Ben Lomondista suuntasimme pohjoiseen, ensin San Franciscoon ja sitten viela pohjoisemmaksi, J:n euroopanreissun kaveripariskunnan luo Petalumaan, Sonoman alueelle. Ajomatka lapi SF:n iltapaivaruuhkan oli mielenkiintoinen ja pari tuntia kestanyt kokemus, ajelu Golden Gaten yli tuulinen ja nopea. Ei yhta sykahdyttava kokemus kuin auringonnoususun aikaan tehdyt paivittaiset bussimatkat Sydney Harbour Bridgen yli, mutta vaikuttava kuitenkin. Pohjoispuolelta siltaa sai napattua ne klassiset turistikuvat ja sitten suoraan illallispoytaan! Mahtavaa tri-tec-possua, joku supermaukas marinadi ja maissia, joka oli valeltu majoneesilla ja mausteilla. Yllattavan hyvaa. Ja hauska ilta uusien tuttavuuksien kanssa. Kaikki viisi kertoivat kilpaa suosikkiravintoloitaan ja paikkojaan San Franciscossa, ja Lonely Planetimme oli pian tuherrettu tayteen must go!-paikkoja. Etenkin must go!-ravintoloita.

Seuraavana aamuna hankimme taydellisen herkku-yliannostuksen paikallisessa kahvilassa ennen seuraavaa red wood-lenkkia. Reippailun jalkeen kavimme viinien kimppuun. Sonoma ja Napa olivat kivenheiton paassa, mutta Dry Creekin hieman rennompi (ja ilmainen) maistelu sopi meille. Hyvaa Zinfandelia, ja ei ne muutkaan pahoja olleet. Korbelin luomuskumppa on parasta luomukuoharia, mita olen maistanut. Taalla sita toki markkinoidaan California Champagnena. Hah. Illalla oli taas lisaa herkuttelua, olimme kertoneet metsastavamme sita taydellista meksikolaista ruokailukokemusta, joten suuntasimme hieman nuhjuisen oloiseen, mutta todellisia herkkuannoksia valmistavaan pikkupaikkaan ja vetaisimme paivan toisen ahkyn. Se alkumatkasta noudattamamme "jaetaan annokset"-politiikka unohtuu aina valilla. Ja ne unohtelut nakyy vyotaroilla. Onneksi kohta paasee kotiin ja loppuu tama lomaporsastelu ;)

lauantai 20. elokuuta 2011

Pacific Coastal Highway

Jatkoimme matkaa Santa Barbarasta kohti pohjoista. Avoautomme oli ahdettu tupatentayteen, ja takapenkilla tursuilevat laukut ja nyssakat ja pussukat oli semi-taidokkaasti peitetty mustien takkien alle. Onneksi auton takapenkki oli niin pieni etta etuistuimen ollessa takana aariasennossaan, ei taakse juuri ulkoa ikkunoista nakynyt.

Saa vaihteli vartin valein, ja epatoivoiset rusketusyritykseni kariutuivat hyytavan kylmaan sumuun kerta toisen jalkeen. Maisemat olivat vaikuttavia, jopa Aussilan luonnonihmeiden jalkeen. Highway 1 on varsinainen serpentiinitie, ja varmasti viela nayttavampi SF-LA valia ajettaessa, kun pelkaajan paikalla saa ihastella suoraan alapuolella olevia jyrkanteita ja vaahtoavaa merta. Minulle riitti se "tylsempi" versio, ja silti tuli valilla uikahdeltua ja kiljaistua, kun liikenne vaikutti liian hurjalta.

Olimme katkoneet matkan sopiviin parinsadan kilometrin paivaetappeihin. Yhden yon vietimme keskella-ei-mitaan San Simeonissa, umpitylsassa lomakyla-tyyppisessa motellissa, missa ei ollut oman motellin ja vastapaisen kilpailijan ravintoloiden lisaksi muita vaihtoehtoja illalliselle. Paasyy yopymiseen oli seuraavan aamun retkessa Hearst Castleen, William Hearstin arkkitehtuurin ja suuruuden huipentumaan. Casa Enchantada oli varsin vaikuttava, olematta kuitenkaan oksettavan ylitsevuotava tai huonolla maulla tehty. Parinkymmenen vuoden rakennusurakkaa ei koskaan saatu valmiiksi ennen Mr. Hearstin kuolemaa, mutta keskenerainen kartano on Kalifornian kansallispuistojen hallussa ja hyvassa kunnossa ja jatkuvan entisoinnin alla. Ulkouima-allas on edelleen kayttokelpoinen, ja sita huutokaupataan satunnaisesti n. $5000 hintaan pariksi tunniksi..

San Simeonista jatkoimme yoksi Montereyhin, vanhaan sardiinitehdaskaupunkiin. Elaimia niin paljon, etta J:lla meinasi jo hermo menna.. Elephant seals, harbour seals, pesukarhuja, oravia.. u name it.. ja tietysti vierailu Montereyn isoon akvaarioon. Pingviineja.. ;) Saa oli sumuinen ja suunniteltu 17-mile-drive rannikolla jai tekematta. Kiertelimme vanhaissa kalatehtaissa Cannery Row'lla ja nautiskelimme herkkuja. Iltapaivalla suuntasimme nokan kohti Santa Cruzia. Hippeja, friikkeja ja kaikenmoista sekalaista seurakuntaa. Rantakadulla oli niin paljon halpaa bling blingia ihmisilla paalla, etta silmia alkoi jo kirveltamaan. Hyvaa ruokaa, yksi ihana vanha puinen vuoristorata ja sitten yoksi pieneen kylaan vuoristoon. Lauantaiyon majoitukset olivat itse kaupungissa ihan tahtitieteellisissa lukemissa, joten ajoimme suosiolla metsan keskelle yoksi, silla seuraavana aamuna oli tiedossa metsaretkeilya joka tapauksessa...

To be continued. Ja ne kuvat, ne tulee joskus. Nyt istutaan San Franciscon lentokentalla ja odotellaan Cleveland-Milwaukee-lentoa. Molempien matkalaukut tasan 50 paunaa ja kasimatkatavarat aariaan myoten taynna. Tasta on hyva jatkaa!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Rivieralla... eikun Santa Barbarassa

Suuntasimme sisamaasta Six Flagsin lahelta takaisin rannikolle ja Santa Barbaraan. Hieman hampaita kiristellen olimme varanneet majoituksen netista, silla yksi yo edullisessa motellissa oli kalliimpi kuin minkaan muun majoituksen kaksi yota, useammat viela edullisempia. Kylla kannatti. Paikkaa ei turhaan kutsuta Kalifornian Rivieraksi, yhdennakoisyys oli selvaa alusta alkaen. Punatiilisia kattoja, valkoisia rakennuksia ja hillittyja mainoskyltteja. Ihania pienia kahviloita ja herkkupuoteja ja rantaviivaa pitkalle kaukaisuuteen, takana palmuja ja vuoret.

 

Seikkailimme rannassa ja pitkalla laiturilla, Santa Barbara Pierilla, joka on kaytannossa pitka, puinen turistirysa. Bongasin eraan herkkupuodin ikkunasta Salt Water Taffy-kyltin ja siita se sitten lahti.. kevyt pakkomielle maistaa jokaista tarjolla olevaa makua, mihin vain olemme matkalla tormanneet. Piparminttu, root beer, laku, pina colada, omena, omena-kaneli,  vadelma, mansikka, toffee, mokka, appelsiini-vanilja, lime.. u name it. Ihana yhdistelma tahmeaa, tuoretta toffeeta, suolaista sivumakua ja varsinaista makua. Nams.

 

Herkuttelimme ihan mielettomilla muffinseilla ja meksikolaisella sapuskalla ja vain olla nautiskelimme. Vanha Courthouse oli kaymisen arvoinen, nakymat yli kaupungin olivat loistavat. Sitten avoauton nokka kohti pohjoista ja Highway 1:sta. Navigaattori on ollut kullanarvoinen ostos ja saastanyt monelta perheriidalta, vaikka senkin kayttamiseen tottuessa tuli tehtya muutama klassinen blondius. Katukyltit vaan on hammentavasti risteyksen paalla, minne on kaantymassa! Kerran jos toisenkin kaskin J:n kaantya vasemalle kadulle X, kunnes aloin kiljumaan, etta me ollaan silla jo, ala kaanny, eikun kaanny, eikun ala.. Kun tahan viela yhdistaa taipumukseni sekoittaa oikean ja vasemman ellen kirjoita niita kasiini, niin katastofille olisi ainekset olemassa, jos riitaa haluaisi haastaa.

Kuvia seuraa myohemmin, nailla ilmaisilla motelli-langattomilla ei tee mieli ladata mitaan minnekaan.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kaksi huvittelupaivaa

Takana on kaksi paivaa teemapuistoissa. Maanantaille oltiin varattu kayttoon viimeinen paiva meidan GoLA-cardista ja suuntana Universal Studios. Aamuinen ajomatka halki Losin aamuruuhkien Santa Monicasta Studio Cityyn hieman hirvitti, ja lahdettiin jo seiskan jalkeen liikenteeseen. Ihan fiksu paatos, koska paastiin ennen pahinta ruuhkahuippua pois Losiin pain menevilta motareilta ja suunta pois kaupungista, ruuhkaa vastaan. Puiston portit avautui tietysti vasta yhdeksalta, joten meilla oli about tunti aikaa palloilla tyhjan panttina, kuvailla hopsoja turistikuvia ja juonia paivan hyokkayssuunnitelma.



Suunnattiin monien vinkkien ansiosta suorinta reittia studiokierrokselle heti ysilta, ja jonojen puolesta kannatti. Paastiin ensimmaiseen vaunuun istumaan ja valtettiin yli tunnin jonotus, poistuessamme studiokierrokselta valkkyi valotaululla jonotusaikana 70 min.. Paramountin ja WB:n kierroksien jalkeen Universalin kierros oli kaikkein kaupallisin, ja lahinna epamaarainen kokoelma vanhoja hittilavasteita museoituna, seka Wisteria Lane ja muutamat kaupunkilavasteet. Kierros koroteltiin valtavissa neljan vaunuyhdistelman karryissa ja yhteensa siina taisi olla joku sata ihmista, vrt. Paramountin kahdeksan hengen ryhma. Tama oli onneksi ihan tiedossa, ja vetonaulana oli jotain, mita muilla studiokierroksilla ei: massiiviset 3D-tehosteet ja muut erikoisefektit. King Kong-3D oli nayttava ja screeni oli jokapuolella vaunun ymparilla. Jaws-leffasta tuttu sankari teki hyokkayksen lammella, naimme aika palasiksi ammutun lentokoneen ja saimme kokea maanjaristyksen metroasemalla. Isoa ja viihdyttavaa.

Metroaseman maanjaristys menossa


Vesi syoksyy metrotunnelliin, ja varsin lahelle vaunuamme!

The Simpsons Ride oli veikea ja erikoinen kokemus, ja paasimme siihen ennen pahinta ruuhkahuippua. Muuten jai vahan plaah-olo, kaipasimme vuoristoratoja, menoa ja meininkia, eika 3D-leffoista ja lyhyesta Mummy-vuoristoradasta ollut mihinkaan.



Bart ja Lisa tappelee, kuka saa poseerata Muumin kanssa

Paivan pelasti Water World. Oh wow. Leffaa en ole nahnyt eika kuulemma kannata, mutta vesitehosteiden ja pyrotekniikan ymparille rakennettu show oli ihan mieleton!!!








Ruoka-annokset oli taas ja edelleen ihan jarjettoman kokosia, ja ollaan siirrytty nyt jakamaan safkat ja juomat, paitsi hienommissa ja kalleimmissa ja samalla normaaleissa annoskoissa pitaytyvissa paikoissa. Kymmenessa vuodessa joko limujen kokoluokitus on kasvanut tai oma harkintakyky parantunut, mutta ei enaa tarvetta horppia omaa litran mukia ilmaisella re fill-mahdollisuudella... ei oltu varmaan kauhean tuottavia asiakkaita huvipuistolle kun juotiin vetta omasta pullosta ja syotiin mukaanotettuja omenoita valipalaksi. J vitsaili, etta jossain turvakamerat jo huutaa, etta joku syo salaa liian terveellista ruokaa alueella.

Terveellisyys hittoon illalliseksi, piti akkia saada jotain. Ihanaa blogia Losin elamastaan pitava Marke oli joskus kauan sitten suositellut In n Out-burgerpaikkaa hyvana pikaruokapaikkana, ja kun samainen keltainen nuoli osui silmaan motellimme vieressa, oli pakko kayda testaamassa. Simppelia ja hyvaa. Listalla kolme purilaista ja ranskikset, kaikki tuoreita eika lampohyllyssa hautuneita lapyskoita. Yksi jannu jopa leikkasi hauskalla koneella perunoita siivuiksi ja edellisessa tyopisteessa joku oli kuorinut ja pessyt ne samaiset potut, eli ei mitaan pakasteranuja. Nams.

Tiistaiaamuna oli taas aikainen heratys ja suunta kohti Six Flagsin Magic Mountainia. VALTAVIA vuoristoratoja. Olin aiemmalla USA:n reissulla kaynyt useamman kerran samaisen lafkan Great America-puistossa, ja tiesin mita odottaa. Univeral Studios oli pettymys aiempien Floridan huvitteluiden ja Losin muiden studioiden jalkeen, mutta Magic Mountain oli jotain jarjettoman mahtavaa! Ajoissa paikalla, tietysti, ja kannatti. Paasimme hyvin vahaisella jonotuksella lapi parkkijonoista ja lipuntarkastuksista ja ensimmaiseen laitteeseen, kesan yksi uutuuksista eli Green Lantern. Lyhyt ja toksahteleva, mutta tulipahan kokeiltua. Vanhat suosikit, Batman (jalat roikkuu ilmassa) ja Riddler (seisotaan ns. baarijakkaroilla) oli edelleen ihan loistavia. Ehdimme ennen puoltapaivaa ravata 10 laitetta lapi, joka on ilman fast pass-maksua ihan mieleton maara. Osaan laitteista sai jaada suoraan nauttimaan uusintakierroksen. Ihanaa, ettei ole enaa pahin lomaruuhka!

Lounaan jalkeen jonot pitenivat, ensin puolen tunnin tukkijokijonotukseen ja sitten n. 1,5 tunnin seisontamaratoniin X2-uutuuslaitteeseen. Pyrotekniikkaa, jokasuuntaan venkslaava istuinosa, missa jalat roikkuu vapaana ja laite pyorittaa etuperin ja takaperin ja ties minne ja ainoa kiintopiste on sivussa oleva raide oli aika.. noh, liikaa mulle. En vaan tykannyt. J kiljui innosta vieressa. Myos muut jonotusajat olivat lahempana tuntia, mutta ei haitannut. Seiskan jalkeen oltiin ihan valmista kauraa kotiinlahtoon, jalat aivan poikki koko paivan kavelysta ja niska jaykkana tiukoissa mutkissa taristelysta ja G-voimista. Muutama laite jai kokeilematta, kaikkea ei vaan ehdi ja Tatsu, maailman isoin (?) vuoristorata oli harmillisesti rikki suurimman osan paivaa.

Huomenna tekee hyvaa istua autossa ja ajella takaisin rannikolle ja Santa Barbaraan rentoutumaan.

tiistai 9. elokuuta 2011

Tavarataivas

Citadel Outlets oli juuri sita, mita oltiin toivottu. Australian jalkeen jenkkihinnat ovat jo valmiiksi halpoja, ja outlet-alennuksilla ei meinannut jarki riittaa valilla. Mopo sanoi vruum vruum ja lahti lujaa rotkoon, kun ensimmaisena kauppana vastassa oli Under Armor Outlet. Kolmen vartin tehokkaan penkomisen ja sovittamisen jalkeen tassuttelin ulos kahden ison muovikassin kanssa varsin tyytyvaisena. Aikastalailla paasta varpaisiin voi taas pukeutua UA-vaatteisiin. Tassa vain varustaudutaan urheilemaan aussilan kesassa ja helteessa-selitykseni ei ihan uponnut suorilta kasin.

Sain hankittua edullisesti kaiken suunnittelemani, ja mm. kai ihan kelvolliset vaelluskengat syyskuun Lapin vaellukselle. US Polon liikkeessa oli paitoja kaikissa mahdollisissa sateenkaaren vareissa, ja oli tuskallista paattaa mita variyhdistelmia sita oikein ostaakaan. Miesten paidat oli vahintaan yhta herkullisia, ja koska J sanoi jyrkan EI:n suurimmalle osalle ihanuuksia, paatin kayttaa tilaisuuden hyvaksi tuliaisshoppailuun :)

Lopputuloshan kaikkien Guessin, Hilfigerin, US. Polon, VanNeusenin, Aerosolen ja muiden jalkeen oli se, etta marssin laukkuliikkeeseen ja ostin kunnon perassavedettavan carry on-laukun. Hupsis. Sen siita saa, kun viettaa melkein kymmenen tuntia tavarataivaassa/ostoshelvetissa... Mutta oikeasti, jos joku on niin nerokas, etta saa Adidaksen suunnittelemat sisapohjat mahtumaan kauniisiin korkokenkiin, niin eihan niita voi jattaa kauppaan??? Ehdottomasti elamani mukavimmat korkkarit! Ja ei, niissa ei ole kolmea raitaa ;)

Aamuinen auton hakureissu lentokentalta meni hyvin, mutta pelottavan pihalla olimme aluksi molemmat, kummalla puolella katua sita pitaisikaan taas olla. Navigaattori auttoi melko vaivattomasti lapi Losin moottoritieviidakon, ja J hymyili varsin leveasti istuessaan ensimmaista kertaa avoautomme ratin taa. Hymy  kylla hyytyi, kun matkalaukkuja alettiin pakkaamaan.

lauantai 6. elokuuta 2011

Sirkuksesta paivaa!

J:n syntymapaivalahja mulle oli jotain uskomatonta. Taydellinen ilta Cirque du Soleilissa Losissa Irista ihailemassa, uusi n. kuukausi sitten avattu pysyva naytos Kodak-teatterissa. Esityksen teemana on elokuvan historia, ja loyhasti sen ymparille esitys sitten rakentui. Losin reissua suunnitellessamme olin haaveillut kierroksesta Oscar-pyhatossa, ja bongasin siina sitten samalla taman esityksen. Kauhistelin lipun hintaa, ja tuumasin, ettei J varmaan halua pistaa paria satasta likoon trapetsitemppuiluun ja tanssahteluun. Onneksi olin totaalisen vaarassa, ja yllatys oli sitakin isompi kun lahjaidea paljastui.

Ensimmaisista hetkista alkaen kyseessa oli taytta menoa ja vilsketta. Iris oli mun ensimmainen Cirque du Soleil-kokemus, eika taatusti jaa viimeiseksi. Ensimmaiseen kertaan liittyen en ollut ihan satavarma mita odottaa, vaikka olinkin nettia selaillut ja kavereilta kuullut haikaisevista esityksista.

Mielettomia trapetsiesityksia Kodak-teatterin katosta roikkuen, yksin, kaksin ja ryhmissa. Gangsteritaistelua seinista ja lattiasta pompsahdellen, hillitonta menoa ja fyysista ilotulitusta ja hetken rauhoittuminen johonkin painovoiman lakeja taydellisesti rikkovaan suoritukseen. Olin varmaan enemman aikaa monttu auki kuin suu sivistyneesti kiinni, mutta en taatusti ollut ainut.

Ensivuoden Oscar-gaalaa tulee varmasti katsottua hieman eri silmalla, kun on itse ollut kisapaikalla. Remontointiin kaytetty miljoonabudjetti ei ole mennyt hukkaan, vaan Kodakiin oli luotu taianomainen, vanhanaikainen tunnelma, ja samalla saatu mahdutettua 2500 istuinpaikkaa. Upea teatteri, upea ymparisto ja ylipaataan upea kokemus.

torstai 4. elokuuta 2011

Los Angeles

Kahden paivan reissaamisen jalkeen vihdoin USA:ssa, vihdoin Losissa ja vihdoin kesassa! Kaikki meni reissulla oikeastaan tosi putkeen, Perth-Sydney lento oli nopea ja vaivaton ja Sydneyssa paasin seikkailemaan paikallisen kaverin kanssa Manlyyn ja ylipaataan North Shoren puolelle citya. Oli kivaa, ja kolmen viinilasillisen jalkeen seurasi maittavat 9 tunnin unet.

Sydney-Naji-LA lennot oli sitten "happiest airline in the world" sloganilla itseaan mainostavalla Air Pacificilla ja kylla ainakin mina olin aika happy. Sain lirkuteltua itselleni Sydney-Naji valille paikan upper deckille, Boeing 747:n ylakertaan jossa huhupuheiden mukaan on enemman tilaa per matkustaja ja nopeampaa palvelua ruoan ja muun tarkean suhteen. Samalla virkailija lupasi muuttaa mahdollisuuksiensa mukaan sen kakkoslennonkin paikan ylakertaan, ja onnistui.

Ja voi, millasen paikan se ihana aussinainen olikaan jarkannyt! Melkein taydessa koneessa mulle sattui kymmenen tunnin lennolle semmoinen hullun tuuri, etta sain koko kolmen hengen penkkirivin ihan itselleni. Kylla siina mukavat yli kuuden tunnin nokoset sai kiskastua makuuasennossa pitkan paivan paatteeksi. Hetkeksi meinasi jo hermo palaa Najin lentokentalla, missa sai kuunnella melkein kolme tuntia yhtasoittoa kammottavaa hulabula-musiikkia, aka. viisi paikallista herrasmiesta soittiminaan ties mitka kitarat, ukulelet ja muut rampyttimet ja volyymit kaakossa. Voittaa arsyttavyydessaan ne Kolmen Sepan patsaan intiaani-pillirilluttajat kuus-nolla.

Losissa on ihanat +25 ja aurinko paistaa. Kummankaan puhelimet ei toimi, joten tassa taytyy opetella taas vanhanaikaisten treffien tekemista paikan ja kellon mukaan. Elama on ihanaa!

maanantai 1. elokuuta 2011

Lahto on lahella

Asunto on pakattu ja kaikki omaisuus mahdutettu 3x3 metrin varastoon. On muuten aikastalailla viimeista kuutiota myoten taynna se varastokoppi! Sade taukosi sopivasti juuri siksi aikaa kun korjasimme varastorakennuksen hissin ihan itte, roudasimme neljastaan kamat ulos muuttoautosta ja sisatiloihin ja alkoi sitten kaatosateena uudelleen.

Vapautimme kahden kaverin vahvuisen muuttoporukkamme, vain huomataksemme etta jaa, pesukone jai. No, ei paha nakki, kylla me kahdestaan se J:n kanssa saadaan kampasta autoon ja autosta hissiin. Vetta tuli, varastolla olikin  jonkun mimmin muutto kaynnissa ja hissi varattuna, ja kaytavat taynna saman mimmin kamoja. Mulla nousi kilpailuhenki ja typera naytonhalu valittomasti, en voi sietaa noita siisteissa cityvaatteissa sipsuttelevia tyttoja, jotka kasilaukku kainalossaan ohjaa kundeista muodostuvaa muuttoporukkaa. Kannoimme siis pesukoneen sinne toiseen kerrokseen ja varastokoppiin, samalla kun kaiken muun unohtuneen pikkusalan ja raivasimme kulkuvaylan itsellemme.

Tanaan on pyykatty ja luututtu lattiaa ja vessan seinia ja avaimet luovutettu kymmenen minuuttia ennen deadlinea. Hyvin jai aikaa nettipankin kanssa taisteluun ja muuhun saatoon ja vasymys+nalka aiheutti vain yhdet kiukkupotkuraivarit. Hieman tiukaksi meni tama aikataulu J:n veljen haiden, meidan kaverin vierailun ja muuton kanssa, mutta hyvin siita sitten kuitenkin selvittiin. Ja toivottavasti uuteen asuntoon muutto ei tapahdu ihan samalla kiireella, varastokopin kanssa on nimittain pelattu sen verran tehokasta Tetrista, etta ne laatikot, sohvat ja sangyt ei ihan pikavauhdilla sielta ulostaudu. Ja kuka hemmetti keksi, etta jaakaappi on mukaanotettavaa omaisuutta, ei kiintea osa keittiota??!

Huomenna suuntana Sydney, keskiviikkona Los Angeles!