Kahden paivan reissaamisen jalkeen vihdoin USA:ssa, vihdoin Losissa ja vihdoin kesassa! Kaikki meni reissulla oikeastaan tosi putkeen, Perth-Sydney lento oli nopea ja vaivaton ja Sydneyssa paasin seikkailemaan paikallisen kaverin kanssa Manlyyn ja ylipaataan North Shoren puolelle citya. Oli kivaa, ja kolmen viinilasillisen jalkeen seurasi maittavat 9 tunnin unet.
Sydney-Naji-LA lennot oli sitten "happiest airline in the world" sloganilla itseaan mainostavalla Air Pacificilla ja kylla ainakin mina olin aika happy. Sain lirkuteltua itselleni Sydney-Naji valille paikan upper deckille, Boeing 747:n ylakertaan jossa huhupuheiden mukaan on enemman tilaa per matkustaja ja nopeampaa palvelua ruoan ja muun tarkean suhteen. Samalla virkailija lupasi muuttaa mahdollisuuksiensa mukaan sen kakkoslennonkin paikan ylakertaan, ja onnistui.
Ja voi, millasen paikan se ihana aussinainen olikaan jarkannyt! Melkein taydessa koneessa mulle sattui kymmenen tunnin lennolle semmoinen hullun tuuri, etta sain koko kolmen hengen penkkirivin ihan itselleni. Kylla siina mukavat yli kuuden tunnin nokoset sai kiskastua makuuasennossa pitkan paivan paatteeksi. Hetkeksi meinasi jo hermo palaa Najin lentokentalla, missa sai kuunnella melkein kolme tuntia yhtasoittoa kammottavaa hulabula-musiikkia, aka. viisi paikallista herrasmiesta soittiminaan ties mitka kitarat, ukulelet ja muut rampyttimet ja volyymit kaakossa. Voittaa arsyttavyydessaan ne Kolmen Sepan patsaan intiaani-pillirilluttajat kuus-nolla.
Losissa on ihanat +25 ja aurinko paistaa. Kummankaan puhelimet ei toimi, joten tassa taytyy opetella taas vanhanaikaisten treffien tekemista paikan ja kellon mukaan. Elama on ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!