sunnuntai 14. elokuuta 2011

Rivieralla... eikun Santa Barbarassa

Suuntasimme sisamaasta Six Flagsin lahelta takaisin rannikolle ja Santa Barbaraan. Hieman hampaita kiristellen olimme varanneet majoituksen netista, silla yksi yo edullisessa motellissa oli kalliimpi kuin minkaan muun majoituksen kaksi yota, useammat viela edullisempia. Kylla kannatti. Paikkaa ei turhaan kutsuta Kalifornian Rivieraksi, yhdennakoisyys oli selvaa alusta alkaen. Punatiilisia kattoja, valkoisia rakennuksia ja hillittyja mainoskyltteja. Ihania pienia kahviloita ja herkkupuoteja ja rantaviivaa pitkalle kaukaisuuteen, takana palmuja ja vuoret.

 

Seikkailimme rannassa ja pitkalla laiturilla, Santa Barbara Pierilla, joka on kaytannossa pitka, puinen turistirysa. Bongasin eraan herkkupuodin ikkunasta Salt Water Taffy-kyltin ja siita se sitten lahti.. kevyt pakkomielle maistaa jokaista tarjolla olevaa makua, mihin vain olemme matkalla tormanneet. Piparminttu, root beer, laku, pina colada, omena, omena-kaneli,  vadelma, mansikka, toffee, mokka, appelsiini-vanilja, lime.. u name it. Ihana yhdistelma tahmeaa, tuoretta toffeeta, suolaista sivumakua ja varsinaista makua. Nams.

 

Herkuttelimme ihan mielettomilla muffinseilla ja meksikolaisella sapuskalla ja vain olla nautiskelimme. Vanha Courthouse oli kaymisen arvoinen, nakymat yli kaupungin olivat loistavat. Sitten avoauton nokka kohti pohjoista ja Highway 1:sta. Navigaattori on ollut kullanarvoinen ostos ja saastanyt monelta perheriidalta, vaikka senkin kayttamiseen tottuessa tuli tehtya muutama klassinen blondius. Katukyltit vaan on hammentavasti risteyksen paalla, minne on kaantymassa! Kerran jos toisenkin kaskin J:n kaantya vasemalle kadulle X, kunnes aloin kiljumaan, etta me ollaan silla jo, ala kaanny, eikun kaanny, eikun ala.. Kun tahan viela yhdistaa taipumukseni sekoittaa oikean ja vasemman ellen kirjoita niita kasiini, niin katastofille olisi ainekset olemassa, jos riitaa haluaisi haastaa.

Kuvia seuraa myohemmin, nailla ilmaisilla motelli-langattomilla ei tee mieli ladata mitaan minnekaan.

1 kommentti:

  1. Hee, niihin katukyltteihin tottuminen vie hetken! Sama tuli meillä eteen Kanadassa ja sittemmin USAssa. Mutta sitten kun systeemin hoksaa, on muuten kätevää: ei tarvitse tihrustaa jostain risteyskulman matalasta tolpasta, että mitähän tuonnekin päin kääntyvän tien nimeksi on mallattu :) Vasen ja oikea pitäisi varmaan tatuoida kaikkien kämmenselkiin vauvana niin ehkä alkaisi jotenkin muistaa, kumpi olikaan kumpi!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!