lauantai 29. joulukuuta 2012

Mista tietaa etta on kuuma?

Taalla on helleaalto, eika suinkaan mikaan suomalainen +25 astetta pari paivaa putkeen-helle, vaan mittari keikkuu paivatolkulla +40 asteen molemmin puolin. Onneksi viime vuoden helteiden aikaan saimme ostettua kannettavan ilmastointilaitteen makuuhuoneeseen, niin ei ole nyt pahimpien joulu-alennusmyyntien aikana tarvinnut raahautua siihen tungokseen etsimaan ilmastointilaitteita ja kuuntelemaan ei oo-myyntipuheita.

Vaan mista tietaa etta on oikeasti kuuma?

Kylma suihku on iltatoimien kohokohta, ja saastetaan viimeiseksi juuri ennen sankyyn menoa. Niin kylmaa kuin hanasta tulee (vaikka se ei kylla ole kauhean kylmaa).

Suihkepullo taynna jaista vetta sangyn vieressa. Yollisten heraamisten pelastus, ja oiva valine mielenosoituksiin, jos unikaverin tasainen tuhina arsyttaa liikaa.

Ikuinen sylissanukkuja ja vieressa halaaja potkii samaisen unikaverin toiseen paahan sankya. Tila on viileytta!

Muistaa ladata termosmukin tayteen jaapaloja illalla, juomalamminta vetta keskiyoksi!

Se, etta odottaa innolla toihin paasya (se ilmastointi..). Kestan minka vaan hardellin toissa ensi viikolla, kunhan saan nauttia siita tasaisessa +18 asteen viileydessa!

Oppii avamaan kaikki ikkunat ja rappanat illalla, ja sulkemaan ne salamaa nopeammin aamulla ja pitamaan verhot alhaalla koko paivan. Se siita kauniista auringonpaisteesta...

Oppii kaantamaan sandaalit nurinpain uimisen ajaksi, ettei jalkapohjat palaisi karrelle. Ja istumaan autossa pyyhkeen paalla, kun varjosta ei loytynyt parkkipaikkaa ja mustat nahkaistuimet ja ratti polttaa kasia ja avonaista selkaa.

Vetta ja suolaa kuluu jarjettomat maarat ja silti vaan voimat uupuu valilla. Tanaan tavoitteena siivota edes vahan ja suunnata sitten rannalle ja hautautua kaulaa myoden Intian valtameren syleilyyn. Tama siis silla ehdolla, etta ranta on auki, eilenkin pari biitsia suljettuna haivaaran takia. Jos nain kay, on varavaihtoehtoina J:n vanhempien allas ja mun uintitekniikkaharjoitukset. Kasivarret ei olekaan viela tarpeeksi soseena eilisesta altaalla rapikoinnista, kavimme testaamassa lahikoulun altaan. On siina yksityiskoulun oppilailla kissanpaivat 50 m lammitetyn ulkoaltaan kanssa. Pikkasen kylla soi naista treenailla surkeaa vapaauintitekniikkaani ihan alkeista uusiksi, kun vieressa arviolta 7-vee tytto kiskoo perhosuintia isansa valvovan silman alla...

lauantai 22. joulukuuta 2012

Brunssilla sopolaisten kanssa

Eraana kauniina sunnuntaipaivana oltiin lempparipaikassani Toastissa Claisebrook Covessa brunssilla kaveriporukalla, ja siella olikin aikamoista seuraa!


Claisebrook Cove on ihana, hieman monacohenkinen pieni kanaalinranta East Perthissa. Kanaalin pohjukkaan laskee pieni joki, ja tama puolen metrin "vesiputous" taisi olla taynna merenherkkuja, silla viiden pullonokkadelfiinin lauma pyori ahkerasti juuri tassa joen laskukohdassa.

video

Hieman kauempana kaksi delfiinia heitteli jotain kalaparkaa toinen toiselle ja tassa vaiheessa kirosin lujaa, ettei mulla ollut kuin surkea iLuuri ja sen onneton video kaytossa!

video

Oli ne vaan niin sulosia! Aika pitkaan siina seisoin ja ihastelin, mutta sitten Toastin sulotuoksut ja Beach Bear-mehun himo kavi liian suureksi ja oli pakko jattaa delfiinit leikkimaan keskenaan. Koska ma opin kantamaan tota pokkarikameraa mukana?????????


torstai 20. joulukuuta 2012

Piparitehdas ja sen tuho


Sairastuvalta terve taas. Oltiin Margaret Riverilla viettamassa pitkaa viikonloppua, ja 30 viinipullon lisaksi toin tuliaisena myos vatsataudin itselleni. Nyt alkaa vointi olla jo parempi, aamupala pysynyt sisalla jo ennatykselliset 1,5 tuntia joten voisi alkaa siivoamaan, purkamaan reissukamoja... tai karkaamaan blogin pariin!

Mistas aloittaisi..? Piparitehdas! Mun viime vuonna "tekema" piparitalo Ikean valmiista taloelementeista nousi niin valtavaan suosioon, etta tana vuonna paatin ottaa haasteen vastaan ja tehda alusta alkaen kaiken itse. Ja suuruudenhullu kun olen, niin paatin samointein tehda nelja taloa. Yhden anoppilaan, yhden toihin, yhden tyokaverille kiitoslahjaksi ja yksi viela meille kotiin. Samalla sotkullahan ne nelja taloa paistuu... Suomessa kaytin pipareihin aina Sunnuntain valmistaikinaa, joten pikkuisen kylmasi, miten hommassa kay. Onneksi sain kaverilta hyvan perinnereseptin piparitaikinaan ja eikun hommiin! Siirappi-kohdassa taisi kayda pieni kaannoskukkanen, olisi pitanyt ehka etsia sitkeampaa molasses-tahnaa eika sugar syrup-litkua. Taikina jai siis aika tahmeaksi. Hyvat pikkupiparit siita tuli, ja talon osatkin paistui kelvollisesti, mita nyt hermot ja pari talon kulmaa paloi meidan uunin kanssa. Seuraavana paivana paasi itku, kun kuivumaan jaaneet talon palat olivat niin pehmeita, ettei niita voinut nostaa kuivumisalustalta ylos murtumatta ja lortsahtamatta. 


Hylatyt talot

Sain onneksi vinkin muilta suomalaisilta, etta Ikeassa on valmistaikinaa pakastealtaassa. Sinne siis, ja uusi leivontaurakka kayntiin, talla kertaa J:n vanhempien luona ja kiertoilmauunin ihanuuden aaressa. J:n aiti oli ihan fiiliksissa tasta eksoottisesta leivontakokemuksesta, ja mullakin oli hauskaa leipoessa. Oli iso keittio ja paljon laskutilaa, ja se kunnon uuni. Paistoin piparit palamisen partaalle, mutta sama ongelma seuraavana paivana. Loysia. Itku silmassa vaansin uunin lampotilan sataseen ja lykkasin piparit sinne hikoilemaan kosteuden pois. Puolen tunnin paistelun jalkeen seinat oli siina kuosissa, etta niihin uskalsi kiinnittaa koristeet, mutta ennen talon kokoamista oli kuuma ja poikkeuksellisen kostea joulukuun saa tehnyt tepposet taas. Kasasin kaksi taloa pikavauhtia kuuman sokerin avulla ja niista tuli niin rumia, etta havetti. Iso kasa tomusokerikuorrutetta pelasti onneksi edes vahan, vaikka senkin koostumus oli mita sattui. Hirvitti jattaa talot yoksi keittioon, olin varma etta aamulla ne on jo romahtaneet. Ei onneksi olleet, joten akkia yksi talo toihin kahvihuoneeseen ja toinen tyokaverille! 



 Sotku keittiossa oli aikamoinen, palanutta sokeria oli lentanyt olohuoneen kokolattiamatolle asti, ja tomusokeria oli tietty jokapaikassa, paistinlasta pilalla sulaneesta sokerista ja seinien tukemiseen kaytettyja tahmeita astioita ja muuta rekvisiittaa joka paikassa.

Kivikovaa sokeria, na,m nam..

Anoppilan taloelementit lensi roskiin liian pehmeina, ja nyt annoin hammasta kiristellen periksi ja lahetin J:n Ikeaan viela kerran. Ehka kymmenes Ikea-reissu tassa kuussa miehelle, joka inhoaa Ikeaa. Huomenna tiedossa siis viela yksi koristelu-urakka. Ja meilla EI ole kotona tana(kaan) vuonna piparitaloa, piste.

Valmis talo tyopaikan kahvihuoneessa. Sellofaani ja tomusokeri pelastaa paljon!

Ensi vuodelle mies asetti tiukat ehdot. Maksimissaan kolme taloa tai muuten saan etsia omaa taloa itselleni. Ymmarran taysin. Ma asetin ehdoksi, etta seuraavat talot leivotaan ilmastoidussa ymparistossa, jossa ne ei soseennu taysin kosteuden ja kuumuuden takia.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Vuosipaivia jos jonkinmoisia

Marraskuussa tuli vuosi tayteen tata toista kierrosta Australiassa ja kaksi vuotta tayteen Aussilan elamaa kaikkinensa. Vuosipaiva oli myos sairaalassa, vuosi elamaa julkisen puolen sisar hento valkoisena. Vuosipaiva asunnon kanssa, ja toinen vuosi tiedossa tata vuokrasopparia. Ei voi valittaa, niin taydellinen sijainti, hinta ja kunto. Ja tietysti oli kaksivuotispaiva miehenkin kanssa. Juhlaa, juhlaa, juhlaa :)

Australian vuosipaivaani juhlistimme laittamalla spouse-visa hakemuksen postiin ja kohti immigrationia (siita lisaa eri postauksessa myohemmin, I promise!), sairaala juhlisti vuosipaivaani laittamalla ekat ikalisat tiskiin ja pomo ilmoitti, etta ensi viikolla alkaa koulutus kohti vaativia verisuonileikkauksia. Lisaa kiukkuisia ja lyhytpinnaisia kirurgeja ma tassa kaipasinkin tyopaiviani piristamaan!

Miehen kanssa juhlittiin vuosipaivaa ihanassa japanilaisessa ravintolassa Shirossa, ihan keskustassa. Ihania, pienia annoksia ja paljon rohkeaa kikkailua ja kokeilua. Parasta sashimia mita olen Perthissa hetkeen syonyt, ja popcorn prawns oli nimestansa huolimatta kaikkea muuta kuin popcornia :) Kannattaa menna! Siinahan kavi viela sellainen vuoden tyttoystava-moka, etta ma UNOHDIN koko vuosipaivan. Tiesin ja muistin siis kylla, etta se on marraskuun lopussa, ja etta nyt eletaan marraskuun loppua, mutta ei sitten kaksi asiaa yhdistynyt jakelukeskuksessa.. olin kohtuu hammentynyt, kun aamupalapoydassa odotti lahjapaketti ja kohtuu nolo, kun tajusin lahjonnan syyn. Vaihdoin sitten pikapikaa tyttojen illallistreffit kahdenkeskiseen aikaan miehen kanssa...

Vuosipaivia on myos kulunut liikaa siita, kun viimeksi ajoin autoa yksin, mutta eilen se vihdoin tapahtui! Mies uskoi rakkaan Holdeninsa avaimet mulle, ja suunnistin ihan yksin North Fremantleen (eli suoraa maantieta 10 kilsaa) hammaslaakariin. Ikuista murheenkryyniani, parkkeerausta lukuunottamatta kaikki meni mallikkaasti, ja Holdenin hopeinen pintakin saastyi vaurioilta. Hampaat oli kuosissa ja suurinta hammastysta heratti kymmenen vuotta vanha hammaskoruni. Seka suuhygienisti etta lekuri olivat tikahtua nauruun kun miettivat, miten koru merkitaan hammaskarttaan. Pisteet Superior Smiles-lafkalle siita, etta hoitohuoneen kattoon oli asennettu telkkari ja Planet Earth-dvd pyori tauotta rentouttamassa pienta pelkopotilasta. Oli paljon mukavampi keskittya preerian elaimiin kuin mutista puolitavuisia vastauksia suu taynna vetta, sylkea ja instrumentteja.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Pikkujoulukiireita

Eilen oli miehen firman Christmas party. Edellisella viikolla oli juhlittu koko perheen juhlassa, ja nyt oli tarjolla K-18 bileet marokkolaisteemalla. Me valittiin siis tama aikuisten iltajuhla joka oli hauska, mutta varsin jouluton. Perhebileissa on varmaan ollut pukki paikalla jne, meidan joulujutut rajoittui toimitusjohtajan puheen "Merry Christmas"-lauseeseen...

Joku oli saanut HR-osaston viihdejaoksessa mahtavan idean marokkolaisteemansa kanssa, mutta ihan kaikkea ei taas oltu mietitty loppuun asti ja saiden haltija lisasi sitten oman kivan lisansa. Yleensahan taalla on marraskuun lopussa jo mukava lammin saa, lahemmas 30'c lampoa jne, mutta tana vuonna taa marraskuun loppu on ollut kylmaa ja sateista. Taivaalta on paiskonut vetta ja rakeita, tuuli on ollut tavallistakin kovempi ja ilma todella kirpakka. Kutsukortissa pyydettiin pukeutumaan joko teeman henkiseen marokkolaisvaatetukseen tai pikkumustaan. Missaan ei varoitettu, etta btw, naa on ulkobileet.. Niinpa oli melkoinen shokki kurvata iltakasilta paikalle ja huomata seinaton, valtava teltta juhlapaikkana. Korkea katto teki siita erinomaisen tuulitunnelin ja kiitin onneani, etta olin tajunnut laittaa edes ne ohuimmat sukkahousut jalkaan ja napata taksijonossa hytisemista varten jakun paalleni! Missaan ei ollut kaasulammittimia tms, joita taalla yleensa on terasseilla talvisin ja kynttilatkin oli led-tuikkuja.

No, eriskummallinen vastaanottokomitea sai kylmyyden unohtumaan hetkeksi:

KAMELEITA. Ilmaista kameliratsastusta ja rapsuttelua. Edelleen, se pikkumusta paalla jai ne ratsastukset kokeilematta, mutta hauskoja veijareita ne muuten oli. WA:n pohjoisosissa Broomen kaupungissahan noita kameleita olisi enemmankin tarjolla, mutta Perthissa harvemmin tormaa kamelikolonnaan.


Marssittiin sisaan, ja marokkolaisteema oli kaikkialla. Tarjolla oli tarot-korteista ennustamista, hennatatuointeja, maustekauppoja ja ihanan tuoksuista ruokaa. Poydat, tuolit ja koriste-esineet oli kaikki hankittu teemaan sopiviksi ja tarjoilijat heilui ympariinsa marokkolaishenkisissa kuteissa. Ruokaa oli paljon ja juomaa viela enemman ja tupa taynna kaivosporukkaa puolisoineen. Ma olin etukateen tavannut muutaman J:n tyokavereista ja esimiehista, mutta moni oli toissa ja siksi poissa bileista. Seurailin siis ympariinsa kasipuolessa ihan taydellisena side kickina, kattelin, unohdin nimet samantien ja kuuntelin sata kertaa ne samat "missa kaivoksessa nykyisin oot, mita hommia teet"-jorinat ja juorut ja harrastin samalla hameenhelmojen arviointia. Lyhyt, lyhyempi, vesiraja oli kantava teema ja mita korkeammat korot alla, sita parempi. 

Sisaantuloaulan kojut

Bilettaa noi tyypit kylla osaa, pakko nostaa hattua. Aijat oli rempseita, kaivosmimmit yhta rempseita ja suurimman osan puolisot myos. Ma aloin hytisemaan kylmyydesta parin tunnin jalkeen ja paatinkin sitten lahtea taksilla kotiin ja jattaa miehen nauttimaan juhlista ja networkingista, alkoi porauslegenda-tarinat ja kaivosmaailman uutiset tulla korvista ulos. Herra kotiutui aamuviidelta aani niin kaheana, etta hyva kun selvaa sai.. mutta hauskaa oli ollut, ja takataskussa pari tarjousta siirtaa mies ylempiin hommiin ja parempiin kaivoksiin nyt kun sen entinen kaivos sulkeutui. Mulle tama tietaa parin viikon jannitysnaytelmaa siita, ollaanko joulu yhdessa vai erillaan ja paastaanko lahtemaan sinne Margaret Riverille vai ei.. Oli kylla ihana huomata, miten kunnioittavasti J:n  pari entista esimiesta ja lahinta tyokaveria puhui siita ja J:n taidoista ja tyomoraalista. Yksi sen tyokavereista sanoi tekevansa mita vaan, etta paasee takaisin samalle poralle sen kanssa vastakkaiseen vuoroon. Vastavuorolla on iso merkitys sille, miten poraaminen sujuu ja missa kunnossa pora on 12 tunnin tyovuoron jalkeen ja kaikki tama nakyy suoraan palkkakuitissa ja tyoturvallisuudessa joten tuota isompaa kehua ei juuri voi saada.

Napatanssia ja miekkataidetta
Jotenkin multa oli mennyt ohi se, etta Christmas Party on taalla juhla, minne puolisotkin on tervetulleita. Taalla kiiteltiin moneen kertaan perheiden ja kumppaneiden panosta tahan fly in/out-touhuun ja haluttiin kiittaa meita ja juhla oli meille kaikille  osoitettu. Ma luulin etta se on vaan taman firman tai kaivosalan juttu, kunnes J alkoi vitsailla, etta ensi viikolla han on sitten se sidekick.. Mietin hetken aikaa, etta sidekick missa, kunnes tajusin etta meidan osaston pikkujoulut.. ei helvetti.. olisko sillekin pitanyt ostaa lippu sinne??? J oli olettanut, etta tottakai ma ostan liput molemmille, ja ma taas Suomityyliin olettanut, etta kuka nyt puolisoaan tyopaikan pikkujouluihin raahaa? Maanantaina siis ostamaan toista lippua. Niin, se ei tallakaan puolen palloa ole muuttunut, sairalaan pikkujoulut on edelleen omakustanteiset ja duunareiden omalla ajalla organisoimat, eika tyonantaja sponsoroi toimintaa mitenkaan.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Unohtunut synttariyllatys

Niinhan se unohtui puolivalmiina tekstina arkistojen syovereihin, tama postaus synttariyllatyksestani. Mies antoi mulle siis lahjaksi ihan uskomattoman lahjakortin kuumailmapallolentoon ja shampanja-aamiaiseen Avon Valleyssa, n. 100 km Perthista itaan olevassa kauniissa laaksossa. Taalla tehdaan kuumailmapallolentoja vain aamuisin, juuri auringon noustua. Tuulet ovat silloin tasaisempia ja ilmavirrat ennustettavissa, ennenkuin auringon kuuma paahde lammittaa maan liian lampimaksi. Koska pallo piti siis saada auringon nousun aikaan ilmaan, ja aurinko nousi lentohetkella ennen kello kuutta, oli meidan oltava briiffaustilaisuudessa Northamin lentokentalla viidelta. Mika tarkoitti heratysta klo 3.15. Mika ihana vapaa-aamun heratys... J ajoi meidat kiltisti ja turvallisesti sisamaahan ja ma torkuin ja nuokuin vieressa.

Perilla saatiin lyhyet ohjeet mita saa ja mita ei saa tehda, ja suunnattiin lahtopaikalle. Pallot ja korit pellolle ja lentokuntoon pilottien ohjeiden avulla, ja sitten ei  muuta kuin kyytiin!

Kohta mennaan! Sopivaa lahtopaikkaa etsiessa

Pallo todellakin tayttyy kuumalla ilmalla
Hyppaa kyytiin!


Palloja oli kaksi, toisen kyydissa kahdeksan, ja isomman kyydissa meita oli lahes 20 henkea. Korissa seistiin omissa lokeroissa kuin sillit suolassa, mutta maisemat oli upeat! Pilotit leikitteli ensin matalalla, ihan puiden latvojen tuntumassa ja korien pohjat hipoi puita ja lehtia olisi voinut poimia kasin lahimmista oksista.


Sitten aloitettiin nousu korkeammalle, ja yllattaen mua korkeanpaikankammoista ei enaa pelottanutkaan. Oltiin niin jarjettoman korkealla, etta suhteellisuudentaju katosi ihan taysin, ja ei tehnyt pahaa katsella alas korin korkean reunan yli.



Lento kesti noin tunnin, ja pikkuhiljaa korkeuksista palattiin ihan maantasolle, korin pohja hipoi rypsipellon kasveja, mutta ei missaan vaiheessa osunut maahan asti. Taas parikymmenta metria ylospain, yli sahkolinjojen ja vihdoin laskeutuminen maahan. Wow.


Pehmea laskeutuminen suoraan trailerin paalle, ja sitten ei muuta kuin pallo kasaan!





Aamupalasta ei nyt jaanyt jalkipolville kauheasti kerrottavaa, mutta itse lento oli jotain ihan jarjettoman hienoa! Usvainen, kaunis auringonnousu, rauhallinen Avon Valley ja vihreat pellot silmankantamattomiin. Pallossa oli mukavan lamminta, tuulen mukana kun kuljettiin niin ei tuntunut kylma viimakaan ja kyllahan se vieressa suhissut kaasuliekkikin piti pienta lampoa ylla.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Kiitollista kiiretta

Kiiretta pitaa, ja sen huomaa bloggaustahdin hitaudessa. Suomivieraat piti jonkinverran kiireisina edelliset viikot ja ennenkaikkea tuo mies porraa nyt kokoajan kotona! Mika on siis aivan ihanaa, etta mun kaivosleskeys on tauolla, mutta ei ole enaa niita yksinoloviikkoja, kun on aikaa roikkua koneella koko ajan halutessaan. Tauko kaivosleskeydesta jatkuu epamaaraisen ajan, ja tassa just jannityksella odotellaan, paastaanko joulukuun alussa meidan vuosipaivaa juhlistamaan ja muutenkin rentoutumaan Margaret Riverille pitkaksi viikonlopuksi, vai joutuuko J takaisin tyomaalle. Joulu on samassa jannitysnaytelmassa, ei ole tietoa olenko taas leskena vai en. Ja uusivuosi. Arsyttaa. Just niin tyypillista kaivostouhua, olemattomalla varotusajalla oletetaan, etta pistat kaikki menosi uusiksi sen mukaan, mihin vuoroon sut tarvitaan. Mitaan ei voi varata tai jarjestaa, tai ainakin siina on aina se epavarmuustekija mukana. No, sen verran rohkaistuin onnea kokeilemaan, etta ostin meille Nightwishin keikalle liput 20.1.2013. Ne keikkailee Fremantlessa tassa meidan lahella, ja luotan siihen, etta jos J joutuu toihin, loydan jostain keikkaseuraa.

Jatkotietoja odotellessa ollaan nautittu ns. normaalista elamasta. Tai siis ma kayn toissa, raadan pitkaa paivaa ja mies nauttii jatkuvista vapaapaivistaan.. tosi reilua. Onneksi se on puuhaillut talossa ja pihalla vaikka mita, ja fillaroi aamuisin mun seurana toihin.

Torstain Thanksgiving Day oli mielessa, vaikken jenkkilassa ollutkaan tai sita mitenkaan taalla Aussilassa juhlittu. Meidan pari jenkkiduunaria hopotteli Kiitospaivasta koko viikon, ja onhan se hyva paikka miettia, mista itse on kiitollinen. Ihanasta elamasta, perheesta taalla ja kaukana Suomessa. Kullanarvoisista ystavista Suomessa jotka pysyy menossa mukana valimatkasta huolimatta, ja ihanista uusista ystavista taalla. Blogista ja sen mukana tuomista uusista tuttavuuksista ja ystavista. Ihanasta kodista ja kauniista kaupungista, haastavasta ja mielenkiintoisesta duunista ja kauniista tyomatkasta (ne delfiinit, taas eilen..) . Terveydesta, vaikka se vahan nyt oikutteleekin ja ruokavalio on tarkan syynin alla. Kauppareissuista ja kokkaushetkista on tullut aika haastavia nain ensalkuun, mutta tassakin auttaa blogimaailma ja uudet reseptit (kiitos mm. Lady Puntti ja AnuH! ). Ennenkaikkea ihanasta miehesta, joka tukee kaikessa ja on vieressa. Ja pakottaa lempeasti yli mukavuusrajojen ja sinne auton ratin taakse... :D

Nyt nokka kohti Ikeaa, saan toimia skandinaavisena Ikea-eksperttina J:n aidille suuressa keittiorempassa niiden sijoitusasunnon kanssa. Vastuu painaa harteita! Ja siita suoraan suominaisten kasityokerhoon. Kiiretta tosiaan :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Katufestarit

Mun lemppariravintolakadulla Beaufort Streetilla oli eilen katufestarit. Suunnattiin siis suomitytto N:n ja ihanaisen mieheni kanssa Mount Lawleyn suuntaan. Aikataulu oli tiukka, etta saadaan auto parkkiin oikealle puolen tiesulkuja, jotta ma paasen tarvittaessa singahtamaan toihin silla tottakai just tana viikonloppuna oli mun paivystysvuoro. J on mestari varjoisten paikkojen metsastyksessa autolleen, ja niin se vaan nytkin bongasi paikan joka olisi ihan kohta loppupaivan varjossa. Beaufort Street oli suljettu autoilta ja katu oli taynna kojuja ja myyntihassakkaa ja parkkipaikoille oli kasatttu pienia kauppoja ja esiintymislavoja.

Jonkinsortin performanssi

tasta jai harmittavasti puuttumaan alareunan "I have herpes"-teksti...

Kierreltiin ympariinsa ja ma olin ekan puol tuntia satavarma, etta puhelin soi koko ajan ja en vaan kuule sita kasilaukun uumenista, mutta kylla se paniikkifiilis sitten rauhottui. Ei tullut soittoa toihin :) Yhdessa antiikkikaupassa oli pop up-Christmas shop, eli festivaalia varten pystyyn laitettu joulupuoti. Sielta loytyi ihana kasintehty lasinen joulukoriste, seka ei-niin-jouluinen vanha Skandinavian kartta. Meidan matkailuhenkisesti sisustettu vierashuone saa lisaa rekvisiittaa.. pikkuhiljaa! Taytyy kuvailla sitakin, kunhan se vapautuu nykyisten vieraiden kaytosta.



Ihania ruokia, ja ihania maistiaisia. Donnybrookissa oleva pikkufirma SolarFruit maistatti aurinkokuivattuja aprikooseja, luumuja ja nektariineja, ja oli kylla ihanan tahmeita herkkuja! Ostin pari rasiaa, enempaa ei raaskinut kun kilohinta oli aika tahtitieteellinen.. taytyy harkita myohempaa nettitilausta jos ja kun noi katoaa vauhdilla napaa kohti. Samoin loytyi ihana luomukauppa Turban Chopsticks, jolla oli tarjolla erilaisia maustesekotuksia quinoaa, cous cousia ja riisia varten ja chilitahnoja curryihin.

Yhdessa tapetti/sisustuskaupassa oliihan  kunnon skumppatarjoilut, kaikki ilmaisia ihan vaan festarin kunniaksi. Aika kivaa, vaikka skumpat jaikin meilta nauttimatta. Ne tyot.. ensi vuonna taytyy varmistella, ettei tarvii olla paivystysvuorossa, pirulainen! Ensimmainen kunnolla kuuma ja aurinkoinen paiva talven jalkeen, ja illalla oli ihana pulahtaa J:n vanhempien altaaseen vilvottelemaan. Vesi on viela rapsakan viileaa, mutta kylla se siita parin viikon kuluttua lampenee, ja tammikuussa voikin jo uida kylpyvetta vastaavassa lammossa...

Kotona odotti sitten viela kokeilut keittiossa, oman pihan yrteista yritettiin vasata jotain oliivioljyssa marinoitua salaattikastiketta. Ulkonako epamaarainen, maku mainio. Mukana basilikaa kahta eri sorttia, korianteria, minttua, suklaaminttua, salviaa ja timjamia. Lohi olikin sitten yllattaen ruotoineen kaikkineen, selittyipa hammentavan halpa kilohinta ($29.99/kg), joten eikun ruotoja poistelemaan. Kakkospinsetit oli hukassa ja niita ihania pienella lampulla varustettuja pinsetteja ei kalalle uhrata, mutta onneksi toista lainatut suonipihdit hoiti hommansa..

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Perussettia

Toihin palattu onnistuneesti. Ensimmainen paiva meni kylla ihan kuutamolla, sai tosissaan tsempata kaikkien pikkujuttujen muistamisen kanssa, mutta siita se sitten lahti.. Myos auton rattiin olen palannut rohkeasti. Meilla on nykyisin diili, etta jos haluan kyydin toihin, mun on itse ajettava sinne ja J ottaa auton sairaalan pihalta sitten itselleen. Sama kotiinpain. Kauhunsekainen pelko on lieventynyt taysin kontrolloiduksi epamiellyttavaksi tunteeksi ja liikenne valilla koti-tyopaikka alkaa kayda tutuksi. Takarajana tassa touhussa on siis joulu, jolloin joudun kotipaivystamaan eika taksipalveluun ole pyhapaivina luottaminen. Enka voi vaatia kenenkaan muun toimivan ymparivuorokautisena kuskina joulunpyhina.

Flunssa on selatettyna, pienta jalkirohinaa viela yskiessa, mutta ei haittaa menoa. 

Ihanat villikukat, jotka mies poimi piristamaan mun flunssaista sairaslomaa

Puutarhassa rehut kukoistaa ja ahkerointi on kannattanut. Tomaateissa on jo paljon pienia, pulleita kirsikkatomaatteja nakyvissa ja osa alkaa jo punertaakin! Paprika ja chilit pukkaavat kasvustoa myos ja yrtit kukoistaa. Salaattien, couscousin, risottojen ja muiden tekeminen on nykyaan aika helppoa kun pihalta loytyy aineet. J:n aidin ystavalta saimme lahjaksi viela mustikkapensaan alun. Rouvat olivat kovin yllattyneita kun kuvailin millaiselta suomalainen mustikka nayttaa (ja maistuu).


Siella pilkottaa jo ensimmaiset punertavat tomaatit!




Ma vietin lauantain joulushoppaillen, 4 tuntia tiukkaa settia J:n aidin seurana, tavoitteena loytaa jouluksi teemavarit, uusi kuusi ja siihen koristeet ja kaikki tilpehoori jouluksi. Oli hauskaa vertailla koristeita, ja kun meidan varimieltymyksetkin meni ihan nappiin turkoosin, hopean ja helmenvalkoisen suhteen, oli shoppailu aika helppoa ja hauskaa. Meilla oli tiukat ohjeet miesvaelta, etta kuusen maksimipituus ei saa ylittaa 1,5 metria, mutta jotenkin se sitten  vahan lipsahti ja loppumitta taisi olla 1.8 m... HUPSIS. Ja taysmittanen kuusi nyt vaan sopii niiiiiin paljon paremmin J:n porukoiden isoon olohuoneeseen. Ja ne lyhyemmat kuusimallit oli rumia, huurrekuorrutettuja tai varivirheellisia...ja tassa selityksessa pysytaan tiukasti.

Samaan aikaan mies oli ahkeroinut kauden ekoissa uimakisoissa 1,25 km avovesiuinnissa aamutuimaan. Ei onneksi ollut joutunut hain aamupalaksi (ihan todellinen vaara WA:n rannikolla), mutta joku meduusa sita oli polttanut rintakehasta ja vatsasta tosi ilkean nakoisesti. Kutina oli pitanyt hereilla suurimman osan yosta, hydrokortisonirasvauksesta huolimatta ja on nyt aamun kirkkaassa valossa entista punaisemman nakonen. Laakariin hakemaan jotain tujumpaa rasvaa.. tosimies, ei tietenkaan. Jos sen saisi houkuteltua ottamaan edes yhden antihistamiinin...

Ihottuma kiertaa viela kainaloihin ja ylos rintaan
Tallaista siis taalla, kohta saapuu lounasseuraa kavereista ja ma saan kunnostautua "eksoottisella" uunilohireseptillani. Tata menoa tarjoan illallisvieraille kohta makaronilaatikkoa suurena suomalaisena gourmetherkkuna.. Huomenna saapuu seuraava suomivieras testaamaan vierashuonetta, jeejee!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Sairastuvalla

Thaimaan tuliaisena tuli siis paikallinen flunssa. Saapuessani kotiin vihdoin maanantaina oli olo jo aika kurja, eika tiistain tai keskiviikon aikana olossa tapahtunut suurta parannusta. Ihan  perinteinen lenssu, paa taynna rakaa ja yskittaa ja vahan lampoa, itsehoitona lepoa, juomaa, ja panadolia ja ibuprofeiinia (jota sain vihdoin 400mg tabletteina, Thaikkulasta tietty.. taalla se myydaan 200 mg sokerihuurrutettuna karkkina Neurofen-nimen alla eika kukaan kayta sita juuri mihinkaan). Ei ollut siis suurta intoa tai tarvetta lahtea lekuriin kun  yska ei ollut ihan riittavan hairitsevan kovaa (mun inho pahanmakuisia yskanlaakkeita kohtaan voittaa oisen yskimisen pienet vaivat...) tai kurkku niin kipea, etta olis ollut nieluviljelyn paikka. Mutta kolmannen saikkupaivan koittaessa ei oma ilmoitus riita, vaan tarvitaan se perhanan saikkulappu.

Helppo homma Suomessa. Menet terkkariin ja selviat parhaimmillaan hoitajan pikakaynnilla ja saikkulapulla, tai kayt tyoterveydessa kenella sellanen on. Tai vaikka yksityisella, josta saa aina ajan. Vaan Perthissa.. noooh.. Terveyskeskuslaakarien hommaa hoitaa yksityinen GP eli general practitioner joiden vastaanotot on erinakosilla klinikoilla ympari kaupunkia. Paikalliset ovat joskus rekisteroityneet jonkun klinikan asiakkaaksi ja kayvat siella vuodesta toiseen omalaakarilla. Ihailtava ajatus, mutta vaestomaaran kasvaessa GP:den maara on korkeintaan vahentynyt. Monella klinikalla onkin nyt se kanta, etta ei uusia potilaita. Ollenkaan. Hyva homma niille, joilla se omalaakari jo on, sailyy potilastiedot samassa paikkaa ja vaikka syntyy jonkinmoinen luonteva hoitosuhdekin kaikkiin yleislaakaria vaativiin juttuihin. Vaan me ressukat, jotka ollaan muutettu tanne myohemmin... onnea etsintaan.

Moni tyokaveri oli suositellut, etta rekisteroidy jonkun klinikan asiakkaaksi etukateen, ettei tarvitse sitten sairaana soitella ja kuunnella samaa "no new customers"-tylytysta puhelimessa, mutta jotenkin se oli sitten aina vaan jaanyt. Niinpa vietin keskiviikkoiltapaivana rattoisia hetkia googlaten ja soitellen kymmeneen eri klinikkaan. Mies oli tietty toissa ja puhelimen tavoittamattomissa eli se niista paikallisista neuvoista ja itku kurkussa kavin lapi lahialueen paikkoja, minne paasisi jotenkuten julkisilla tai vaikka taksilla. Ei loytynyt. Viimeinen toivo oli keskustan iso Medical Centre, joka mainostaa itseaan "same day appointments"-kyltilla ihan mun hieronta+fyssaripaikan vieressa. Sielta irtosi vihdoin rapsakkaan $90 hintaan lekuriaika ja kyytikin jarjestyi.

Pikainen viiden minsan vastaanotto todella huonolla englannilla ja diagnoosina: sulla on flunssa, syo panadolia. No shit Sherlock.. eikun ulos vaan kalliin kahden paivan saikkulapun kanssa ja pieni Medicare-korvaus hinnasta, taisi itselle jaada maksettavaa joku $70 tuosta kaynnista, ja ei kuulemma kannata ees kuunnella keuhkoja. Olisi varmaan maksanut ekstraa parikymppia.. Tasta viisastuneena kirjauduin saman klinikan potilaaksi missa mieskin on, heti kun vaan sain aijan kotiin ja tiedot siita, minne menna. Ja tahankin tarvittiin siis J viereen, selittamaan sille tympealle parikymmpiselle vastaanottomimmille, etta mun puoliso pitaa ottaa tanne kirjoille. Varavaihtoehtona oli marssia meidan lahella olevalle klinikalle ja kayttaa J:n aidin ja ennenkaikkea niiden ison firman nimea siella, kun niiden kaikki hoito on siis ko. puljussa. Taas on kaikki kaikessa se, etta tunnet jonkun, joka tuntee jonkun tai jolla on riittavasti nimea, jotta paaset sellasen klinikan asiakkaaksi joka ei laskuta koko omaisuutta taysin turhasta ja missa on patevia, osaavia lekureita.

No, nyt oon sitten laakarin ohjeen mukaisesti levannyt ja syonyt panadolia.. ;)  Viikonloppu on onneksi vapaa ja maanantaille osui viikottainen vapaa, eli jos sita tiistaina vihdoin raahautuisi toihin. Etenkin kun kaikki palkalliset sairaslomapaivat on kaytettyna, ja lisaa ei tule ennenkuin "vuosipaivana" parin viikon paasta.

torstai 1. marraskuuta 2012

Rentoutuneita lomatunnelmia

Jahas, lupauksen mukaisesti tarkempaa ja kuvallista reportaasia ihanaisten naisten ihanasta lomasta! Ensimmaiseksi lomaviikoksi oltiin varattu meille neljalle Koh Samuilta viiden tahden resortista Mantra Samuista huoneet hotels.comin kautta. Saatiin off seasonin ansiosta hyva diili ja vietettiin viikko taydellisessa luksuksessa. Kaikki vaan meni niin putkeen kun olla voi, Bangkokin kentalta alkaen. Suomitytot saapuivat etukateen ja yhden ollessa hieman jalkapuolena kyynarsauvojen kanssa oli kuskauspalvelu ollut erinomaista. Mina taas marssin suoraan kansainvalisen puolen laukkuhihnalta kotimaan lentojen stand by-jonoon ja sain liput aiemmalle lennolle Bangkok Airwaysilta ja huippua palvelua. Samuille paastyani vastassa oli pilvinen, lammin ilma ja aina hymyilevat hotellin tyontekijat.

Perinteiset parvefiilikset ekalta paivalta
Rinnetta ylos, pitakee kii!

Ehka ainut pikku moka sattui saapumisen yhteydessa. Tytot olivat siis kaymassa lahirannalla ja antaneet respaan ohjeeksi paastaa mut huoneeseen. Nain tapahtui, pieni laukkupoika raahasi mun rinkan perille ja avasi oven. Ihmettelin, miten hirvean sotkun mimmit on parissa paivassa saaneet aikaan ja pyorittelin paatani. Vaihdoin hikiset reissuvaatteet pois ja hypin ilkosillanikin hetken. Kummastelin, etta isoja matkalaukkujakaan ei oo kuin kaksi, etta se yksi jalkapuoli taitaa tosiaan olla niin kipea, etta on jakanut matkatavaratkin muille.. istahdin parvekkeelle nauttimaan lammosta ja silmiin sattui kuivumassa olleet kirkkaan pinkit, horselot Hello Kitty-bikinit. Alkoi vahan halytyskellot soida, ei meilla kellaan NOIN pienia tisseja ole, tai noin huonoa makua. Kun toiselta kuivaustelineelta loytyi markia pikkupoikien alushousuja, oli aika soittaa paniikkipuhelu respaan ja raahata akkia kamat ulos huoneesta!

Oikea huone loytyi sitten vihdoin, siistina ja jarjestyksessa ja yopoydalla odotti jopa pussit Dumleja, Panttereita ja Aakkosia. Expatin taivas! Jalleennakeminen tyttojen kanssa oli riemukas ja juttua riitti.


Ihanat save water-koirat jotka laitettiin sangyn paalle jos ei tarvinnut lakanavaihtoa



Paivat noudattivat pitkalle aika samaa kaavaa. Ihana aamupala buffasta:




Mangosteeni, uusi hedelmakaveri. Sisalla makeaa, hammentavasti valkosipulin nakoista sisusta

Tuoreita hedelmia kilokaupalla, tilauksesta tehty munakas/kokkeli/pannukakku ja vaikka mita muita herkkuja. Nailla evailla jaksoi lohoilla rannalla tai altaalla lounasaikaan asti...

Suunnattiinyleensa  hotellin shuttle bussilla lahirannoille, tai jaatiin hotellille altaalle. Mantra Samui on aika korkan kukkulan paalla, todella mutkaisen kinttupolun paassa, eli kavely ei tullut kysymykseenkaan. Onneksi niilla oli toimiva shuttle bus-verkosto ja silla paastiin ongelmitta Bophutin ja Chawengin rannoille ja kylille.

Pilvista oli, mutta kylla se kevyt rusketuskin hitaasti tarttui!

Bophutin rannalta loytyi myos yksi parhaimmista hierontapaikoista! Mikas siina oli aaltojen liplatusta kuunnellessa rentoutua ja antaa pienen, jantevan thainaisen rusikoida selkafileita parempaan kuosiin...


Lounas noudatti paivasta toiseen mun kohdalla samaa curry-teemaa. Suurin ongelma oli paattaa, otanko suosikkini green curryn, vai jotain muuta...

Kunnon pata!
Justjust jaksoi raahautua noilta oikealla nakyvissa olevilta aurinkotuoleilta tahan syomaan, nain kurjiin maisemiin.
 
Tarkkaavaista seuraa



Myos katukeittioiden antimet oli aika herkkua. Eika tullut maha kipeaksi kertaakaan!


papaijasalaattia tekemassa
Vartaat rivissa

Allaspaivina maisemat oli taas tata mallia:



Illaksi suunnattiin yleensa Chawengin kylaan, valilla myos Bophutiin tai sitten jaatiin hotellin ravintolaan laiskottelemaan. Ohjelma oli aina sama: hierontaa tai muita hoitoja, vahan kiertelya ympariinsa ja hyva illallinen. Oli ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa. 

Aivan taivaallinen jalkahieronta ja pedikyyri
Taidettiin kayda melkein joka paiva yhdessa hierontapaikassa Chawengissa, joko tosiaan ihan perinteisessa hieronnassa, jalkahoidossa, manikyyrissa tai kasvo/paahieronnassa. "Mun" hieroja tuskasteli ekalla kerralla taysin jumissa ollutta alaselkaani eika edes naurahtanut, kun ilmoitin lopussa, etta nahdaan pian uudelleen. Otti kuitenkin haasteen vastaan, eika juossut karkuun seuraavana paivana ja siita se alaselkakin sitten vetreytyi loman edetessa taman napakan naisen kasittelyssa. Viimesena iltana poseerattiin jo yhteiskuvassa ja halattiin, ja sain laksiaislahjaksi mainion letin tukkaan. Ja manikyyrit.

Vikan illan hieronnasta sain laksiaislahjaksi viela ranskiksen tukkaan!

Alkoholiannosten kokonaismaara kahden viikon aikana taisi olla nelja, vaikkei tassa tarkoituksella mitaan nenanvalkaisua haettu. Oli vaan liian kiire nauttia mangoshakeista, tuoreista kookoksista ja muista mehuherkuista :)


Tuoretta kookosjaateloa


Sama dilemma joka ilta: mausteinen Tom Yam vai kookosmaitoinen Tom Ka?




yksi lukuisista green curry-annoksista

Yksi harvoista drinksuista, Pornstar Martini hotellin baarissa. Aika herkkua kylla!
Yhtena sadepaivana saatiin villi idea menna kokeilemaan kalajalkahoitoa, eli laittaa jalat altaaseen ja antaa pienten kalojen syoda ihon kuivaa pintakerrosta pois. Dr Fish oli paikan nimi, ja alkushokin jalkeen hoito oli mita ihanin! Jalkojen iho oli silkinpehmea ja kalojen toiminnassa oli selkeaa logiikkaa. Mun atooppinen iho ja jalkavaivaisen Air Cast-lastassa hautunut jalka maistuivat selkeasti parhaimmilta, koska meidan ymparilla kavi isoin kuhina. Pikkasen se fisujen buffet-hetki kutitteli, mutta ei missaan nimessa liikaa tai sattunut.

Petollisen rauhallista

ma laitoin tyhmanrohkeana omat koivet altaaseen ensimmaisena, ja kuhina oli melkoinen

Muidenkin jalat taitaa olla altaassa kun trafiikki mun jalkojen ymparilla on vahan rauhoittunut

Palkintokookos!
 Perjantai-iltana oli Bophutin kylassa markkinat, ja oli kiva huomata etta siella oli paljon paikallisiakin eika ihan pelkkia turisteja porraamassa. Kuunneltiin hetki lasten musiikkiesitysta, kierreltiin kojuja ja vahan shoppailtiinkin...



Vesipuhvelin nahkaa, naula, vasara ja 30 tuntia aikaa.

Samanlainen, mutta hopealla, sinisella ja kullalla varjatty teos lahti kotiin
Maksa mita haluat-siluettitaiteilija, kahdessa minuutissa valmis siluetti
Markkinaherkkuja

 Koh Samuilla lohoilyn lisaksi tehtiin paivaretki Ko Taolle veneella snorklaamaan ja ihastelemaan maisemia. Oli kaunista! Jopa meidan jopi jalkapuoli parjasi reissulla, snorklasi ja kannettiin sitten parin thaimiehen toimesta aina veneeseen, sauvat vaan viuhui ilmassa ekalla kerralla kun aijat mitaan selittelematta koppasi neidin syliinsa. Pysahdyttiin kahdessa eri paikassa snorklaamaan ja syotiin valissa todella maittava lounas.




Veneeseen mars!

tuplaranta!

Toi veden vari ja kirkkaus.. ahhh.

Murtunut jalka ei esta snorklausta :)
Tassa ensimmaisen viikon sekalainen kuvasato. Paljon ihania kuvia jaa julkaisematta, koska niissa on ihmisia mukana. Tein blogiuran alussa jo periaatepaatoksen, etten julkaise naamakuvia laheisistani tai itsestani. Oman naaman suhteen saattaa olla muutos tulossa yhden uskomattoman ihanan lomavideon takia, mutta siita lisaa myohemmin. Tyttojen halailukuvat, hyppimiset altaalla ja poseeraukset illallisilla ei kuitenkaan kuulu tahan blogiin. Hauskaa oli, sen voin sanoa. Etenkin se vesisateessa altaalla riehuminen, kun muut asiakkaat juoksi sisalle ja baarin tyontekijat tuijotteli meita kuin hulluja..