tiistai 28. syyskuuta 2010

Uusi lelu

Noniin, tämä neiti on investoinut uuteen leluun. Tai kameraan. Tai harrastukseen, miten sen nyt ottaa. Moni on varoitellut, että ekan järkkärikameran oston jälkeen voi suoraan osoittaa kaikki rahansa uusien objektiivien ja muiden härpäkkeiden hankintaan... Onneksi niitä rahareikäisiä harrastuksia on muitakin, niin kameraliikkeet saa vielä hetken olla rauhassa!

Hinta-ja laatuvertailuiden jälkeen Gigantista tarttui mukaan Canonin 1000D-järkkäri, eli hyvin karvalakki-mallista lähdetään liikkeelle. Taloyhtiön löytönurkasta tarttui lisäksi mukaan Digikuvaamisen perusteet-opus, joten viime päivät ovat menneet uuteen kameraan tutustuessa. On se vaan hieno! Automaatti-asetukset vaikuttavat varsin anteeksiantavaisilta, ja lyhyesti on tullut jo testailtua noita puoliautomaatti-vaihtoehtoja.

Kiinan-ostoksiksi jää sitten vara-akku ja uusi, isompi muistikortti, tiedossa siis tapahtumasarja Blondit elektroniikkamyymälässä Kiinassa, stay tuned! H ei ole aito blondi, mutta henkisesti kyllä ;)

Innokas oppilas peilin edessä




tiistai 21. syyskuuta 2010

Viimeinen kuukausi kesätöitä

Viimeinen rutistus kesätöissä starttaa ja ilmassa on lähdön tuntua. Yksikkömme muuttaa myöhemmin syksyllä uusiin tiloihin, ja muiden tohottaessa muutosta ja sen mukanaan tuomista uudistuksista olen iloinen, että säästyn muuttorumbalta. Hyvin yöpainotteinen lista on omalta osaltaan pitänyt huolen hitaasta irtautumisestani päivien kiireestä ja uusista koulutuksista. Ei sillä, ettenkö tykkäisi uuden oppimisesta, mutta nyt on jo niin vahva lähdön maku suussa, että tuntuu turhauttavalta muutaman viikon takia perehtyä uuteen kirjaamisjärjestelmään jne... huhhh. Monesta asiasta olen miettinyt, että tätäkin juttua tarttee sitten vuoden kuluttua, jos silloinkaan. En usko Australiassa päätyväni vastaaviin töihin kuin mitä olen kesän tehnyt, mutta ei se täysin poissuljettu ajatuskaan ole.

Jäljellä on alle 4 viikkoa. Ei juuri mitään, melkein voisi laskea jo jäljellä olevat työvuorot, mutta ehkä ei vielä kehtaa. 

Tänä aamuna jäi pyörä työpaikalle, ajatus reippaassa sateessa polkemisesta yövuoron jäljiltä oli niin vastenmielinen, että hylkäsin kumit puolityhjinä olleen punaisen paholaiseni pyörätelineeseen ja uinuin lämpimässä bussissa kotiin. Inhoan märkiä, kylmiä ja hämäriä syysaamuja sydämeni pohjasta! Josko sitten huomenna olisi parempi onni ja saisin pyörän kotiin, ja vielä sen huoltsikan kautta ja ilmaa renkaisiin. 

Ja laskin  sitten kuitenkin ne työvuorot. Niitä on alle viisitoista. Joko saa tehdä aamukamman?

maanantai 20. syyskuuta 2010

Ei hetkeäkään liian aikaisin

Seikkailin aamupäivällä AHPRA:n sivuilla ja etsin mahdollista yhteystietoa, mistä kysellä rekisteröinnin etenemistä. Moista sähköpostiosoitetta en löytänyt, mutta löysin jotain muuta, mikä sai ensin niskavillat pahasti pystyyn.

AHPRA on julkaissut sivuillaan 14.9 tiedotteen, jonka mukaan tuon päivämäärän jälkeen lähetettyjen ulkomaalaisten hoitajien rekisteröintivaatimukset ja käytännöt muuttuvat. Helpotuksen tunne oli valtava, kun tajusin, että homma oli vain reilusta kuukaudesta kiinni.

Uusi käytäntö listaa muutamia maita, joiden hoitajien tutkinto ja osaaminen rinnastetaan edelleen vastaavaan australialaiseen (mm. UK, USA ja Hongkong), mutta Suomi ei enää kuulu tuohon etuoikeutettujen listaan. Suomalaisilta vaaditaan siis 14.9.2010 alkaen "assessment of their further education and/or work experience to determine if they are equivalent to an Australian qualified practitioner". Missään ei tietenkään avata tätä arviointia sen enempää, mitä se pitää sisällään jne.

Olimme todella kreivin aikaan liikkeellä rekisteröinnin suhteen, sillä tämän 1.7-13.92010 välisen siirtymäajan puitteissa minkä tahansa osavaltiokohtaisen entisen Nursing Boardin kriteerit täyttäessämme saamme rekisteröinnin, kunhan yleiset henkilötieto- ja kielitaitovaatimukset täyttyvät, ja nehän täyttyvät. Huhhhh! Iso kiitos, kenelle ikinä se kuuluukaan!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Hölmöläisten matonkudontaa?

Sitä mukaa, kun suoritan asioita to do-listani alkupäästä, kasvaa lista loppupäästään vähintään samaa tahtia. Nyt alkaa jo näkyä onneksi valoa tunnelin päässä ja suurimmat jutut on hoidettu alta pois. Tavaroilleni on säiltytyspaikka vuodeksi, asunto on vuokrattu eteenpäin ja muutto järjestetty ensi viikolle. Tilapäismajoitus vanhempien ja kavereiden luota hoidettu. Netti, sähkö ja kotivakuutus on irtisanottu ja matkavakuutus otettu, vielä pitää kiemurrella irti määräaikaisesta salijäsenyydestä. Uusi matkalaukku nököttää keskellä olohuonetta ja loistaa ihanan turkoosina ja kirkkaana.

Hankin SAS:n/Star Alliancen kortin lentopisteiden keräilyä varten. Näillä lentomäärillä tienataan seuraava jenkkireissu ;). Visan luottoraja on nostettu ja lähes kaikki laskut siirretty nettipankin kautta saapuviksi. Veroprosenttia on laskettu loppuvuodelle, vielä pitäisi selvittää Veroviraston ulkomaan-asiantuntijan kanssa ensi vuoden verotusta.

Viimeisiä tapaamisia ja läksiäisiä kavereiden kanssa pitäisi sopia ja jakaa omaisuutta väliaikaiskoteihin hyötykäyttöön. Kamera on vielä kaupan hyllyllä, en ole osannut päättää vielä, millaisen otan mukaan. 6 vuotta vanha, suuresti inhoamani digipokkarini hajosi kesällä, ja nyt olisi uuden osto edessä. Olen vähän kahden vaiheilla, ostaako täältä vai Kiinasta vai lentokentältä, jos siellä edes on kovin kummoinen tarjonta. Ja haluaisin sen HETI käyttöön! Ainoa tiedossa oleva kriteeri on akku, inhosin edellisen kameran patteri-ominaisuutta. Saa vinkata budjettiystävällisiä ehdotuksia!

Tärkein kohta to do-listalla on ollut rahansäästö. Ja on sitä säästynytkin! Olen tehnyt ilta-ja yövuoroja sekä viikonloppuja maanisella tarmolla ja ylitöitä päälle. Vuorolisiä on kertynyt mukavasti, ja kun on kaikki normaaleiden ihmisten vapaa-ajat töissä, ei rahaa juuri kulukaan. Lisäksi keittiön ruokakaappien tyhjennys on tuonut merkittävää pienennystä kauppalaskuun. Mikä määrä hyviä kuivatarvikkeita mahtuukaan yhteen keittiön kaappiin! Tämä teema on kätevästi myös yhdistynyt bikinikuntoon Aussikesäksi-kohtaan listallani, joten soijarouhe ja tomaattikastike ovat olleet vakioherkkua viime kuukaudet. Olen vihdoin oppinut maustamaan ko. sörssön sellaiseksi, että sitä jopa ilkeäisi tarjota vieraille. Samalla kiloja on karissut ihan mukavasti ja vanhat, kaapin perukoilla vuosia lojuneet, osin melkein uudenveroiset (kesä)vaatteet näyttävät varsin hyvältä päällä!

Ei siis mikään turha to do-lista. Nyt vuorossa on Kiinanreissun tarkempaa suunnittelua, yhteystietojen etsimistä ja muuta pikkusälää. Aussireissun alkupää on hallussa. Hostelli varataan samalla kun ostamme  lippujen loppuosan parin viikon sisällä, ja asunnon metsästyksen päätimme suosiolla siirtää Sydneyyn. Budjetti kestää parin viikon hostelliasumisen, samoin pää.