sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Meni hermo!

Viihdytin itseani krapulapaivan kunniaksi tutkailemalla aussien maahanmuuttoviraston viisumitarjontaa, ja hermohan siina meni. Fiksumpi olisi ehka jattanyt darra+paperisota-yhdistelman kokonaan valiin, mutta en tajunnut, etta nainhan siina taas kay, aussien rakkaus paperipinoihin ja Virallisiin Dokumentteihin loi taas niin allikalla, ettei tosikaan. Homman nimihan on siis se, etta mun 457-viisumi on maara-aikanen business-visa ja umpeutuu siis aikanaan. Maksan yksityisesta sairasvakuutuksesta maltaita, jos haluaisin palata koulunpenkille maksaisin siita viela enemman ja ylipaataan oon vahan kakkosluokan kansalainen, vaikka maksan veroja siina missa muutkin. Haluan siis pysyvan viisumin, PR:n eli permanent residency:n mahdollisimman pian.

Aiemmin meidan sairaala on sponsoroinnut (eli luvannut maahanmuuttoviranomaisille tarjoavansa mulle duunia ajaksi X) PR:n vuoden tyossaolon jalkeen. Heinakuussa 2012 saannot muuttuivat viranomaisten taholta ja systeemin, minka pitaisi taata tasapuolisempi PR:n saanti kaikille 457:lla olijoille ampuu mua nilkkaan, silla PR:n saakin vasta kahden vuoden oleskelun jalkeen. Erityistapauksissa pikana, ja sairaalat kelpaa kylla tahan pikajarjestelyyn, vaan meidan talopa ei halua. Olen siis pitkin talvea miettinyt eri vaihtoehtoja, mutta en ole vaivautunut tarkempaan tutkimustyohon immin sekaville nettisivuille.

Eilen kuulin sitten ensikaden tietoa siita, etta Perth kuuluu nykyaan state sponsored ja regional-viisumiluokissa maaseutuun ja siita saa siis lisapisteita hakemukseen. Menin innolla penkomaan immigrationin sivuja, ja loysin taman eilen hehkutetun viisumin (857) vain tajutakseni, etta se on lakkautettu 1.2012 alkaen. Uudet hakemukset kasitellaan Expression of Interest-jarjestelman kautta, jossa haetaan lupaa hakea viisumia (voi viddu...) ja pisteytetaan hakijoita ian, kielitaidon ja tyokokemuksen mukaan. Hylkasin taman, oon tarpeeksi kuullut Life in Englishin Anun valitusta asiasta ja EOI:n kiemuroista valttaakseni sen tekoa jos vain voin..

Hyppasin siis seuraavaan viisumiluokkaan family members ja paatin tutkailla noita puolisoviisumeita, onhan tuossa kuitenkin tuo aussimies ja takana jo 1,5 vuotta yhteiseloa, tarpeeksi siis tayttamaan avoliiton vuoden minimiaika viranomaisille. Oli jo tiedossa, etta taytettavana olisi ainakin seka minun etta miehen kertomus suhteestamme ja sen alusta, todistelua pankkitiliotteiden, kirjeiden, ja muiden avulla suhteemme aitoudesta ja kahden australialaisen ystavamme statutory declaration suhteemme aitoudesta, seka tietty itse hakemus. Siina vaiheessa kun selvisi, etta nykyisen viisumiluokkani takia saisin maksaa tasta ilosta ja ystaviemme vaivaamisesta tonnin enemman kuin tavis-hakija, yhteensa yli $3000, paatin siirtya takaisin ammattiviisumien puolelle. Pakkohan sielta olisi loytya jotain kohtuuhintaisempaa ja hoitajille suunnattua viisumiluokkaa!

Onhan niita, mutta ne on kaikki EOI:n ja Skill Select-systeemin takana. Fine, ryhdytaan hommiin sitten ja taytetaan EOI, $3000 sille PR-viisumille tulee tatakin kautta, mutta ainakin on suurin osa paperitoista jo tehtyna taman nykyisen viisumin ansiosta. As if! Puolivalissa hakemusta kun taytyy vastata yes kysymykseen, onko ammatillinen osaamiseni arvioitu Skills Assessment:in avulla. Jokaiselle ammattiryhmalle on omansa, ja se on sitten erillinen hakemus taas yhteen puljuun. EOI:n kohtaa ei pystynyt ohittamaan millaan "olen jo rekisteroity ammattilainen taalla"-oikopoluilla. Siispa linkkeja seuraten ANMC:n, hoitajien assessment-tahon sivuille. 

Harvinaisen sekavat sivut, ja mistaan ei ensin selvia, etta pitaako mun jo Australiaan rekisteroityna hoitajana todellakin arvioituttaa osaamiseni uudelleen pysyvaa viisumia varten? Pitaa. Tama arviointipulju ANMC ja AHPRA, rekisterointivirastohan, eivat tietenkaan ole tekemisissa keskenaan. Miksi olisivat... Siispa online-hakemusta tayttamaan, etusivulla vilkkuu jo, etta kasittelyaika on n. 14 viikkoa minimissaan, pahoittelut. Samat kysymykset ammatista, luettele 10 vuoden ajalta tyonantajasi jne, alkuperainen rekisteroitymispaivasi AHPRA:an, nykyinen rekisteroinnin voimassaolo jne.. viimeisella sivulla lista vaadituista liitteista ja hinta. Liita mukaan mm. oikeaksi todistetut kopiot ensimmaisesta AHPRA:n rekisterointitodistuksesta ja nykyisesta, seka pyyda AHPRAa lahettamaan vertailukappale nykyisesta suoraan virastoon, kaksi kappaletta virallisia passikuvia, IELTS:n tulokset jne ja maksa kasittelymaksu $830???!!! Hieman keitti yli tassa vaiheessa. Siis ma olen jo rekisteroity sairaanhoitaja, maksanut satasia vuodessa AHPRAlle tasta ilosta, teen sairaanhoitajan hommia tallakin hetkella tyokseni ja nyt mun pitaisi arvioituttaa kelpaanko hakemaan viisumia hoitajan ammatissa ja maksaa siita melkeen tonni, jonottaa justice of peace:n luona todistuttamassa oikeaksi noita rekisterointipapereita (missa hemmetissa se ensimmainen todistus edes olisi, kun joka vuosi saa uuden...) ja hankkia Virallisia Passikuvia. Vain saadakseni osoittaa kiinnostukseni pysyvan viisumin hakemista kohtaan. Maksaakseni itse siita hakemisesta sitten sen paalle $3000, jos mut kelpuutettaisiin sita hakemaan.

Hienoa duunia aussila, nain niita hoitajia hommataan hoitsupulaa paikkaamaan lisaa!

Taidetaan sitten kuitenkin hakea sita vaimokeviisumia, repia suhteemme auki jonkun virkamiehen eteen tarkasteltavaksi, etta ollaankos tassa nyt oikeasti tosissaan ja aidosti yhdessa ja aikeissa elaa onnellisina elamamme loppuun saakka vai ei. Se on ensin kahden vuoden maara-aikanen viisumi, joka sentaan melko automaattisesti sitten muuttuu pysyvaksi. Melko automaattinen tarkoittaa siis vahaista paperitoiden maaraa, muttei sentaan lisahintaa.

Ei ihme, jos vahan sarkee paata.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Rokkibalettia

Sain hommattua liput J:n aidin ja sen kaverin kanssa Rock the Ballet-showhun Regal-teatteriin, kun tuo maailmaa kiertanyt rokkibaletti saapui taas Perthiin parin viikon kiertueelle. Kannatti maksaa sikahintaa ($100) lipuista, silla oli todellakin sen arvoista! Ei jaanyt edes harmittamaan, etta talla viikolla lippuja on myyty alennettuna $60, sen verran hyva esitys ja hyvat paikat.

Oli ihanaa heittaa viihteelle todella rankan tyopaivan paatteeksi. Mentiin ennen esitysta syomaan paivallinen Chutney Mary's-raflaan, joka on ollut mun kayntilistalla ensimmaisesta Perthin vierailusta alkaen! Bongasin ravintolan Lonely Planetin suosituksista ja J tuntui ottavan sen ihan henkilokohtaisena loukkauksena, etta Chutney Mary's on saanut moiset suositukset, silla Perthissa olisi kuulemma monta paljon parempaakin intialaista paikkaa. Ja ei, J ei ole koskaan kaynyt Chutney Mary'sissa, eika me olla taman vajaan kahden vuoden aikana kayty yhdessakaan intialaisessa paikassa syomassa. Chutney Marysista on tullut siis sisainen vitsi, ja aihe nousee esille aina kun maistelen duunissa meidan intialaisten hoitajien kokkailuja. Tehdaan siis aina valilla toihin yhteislounaita, mihin jokainen tuo jotain, ja curryt on vakiokamaa. Usein vaan kay niin, etta mausteisuus flirttailee mun sietokyvyn aarirajoilla. Mies vaan kieltaytyy kokeilemasta Chutney Maryn valikoimia ja tuhahtelee paikan ransistyneelle julkisivulle aina kun Subiacossa pyoriessamme mennaan sen ohi. Periaatteet kunniaan jne.. :)

Nyt kavi hyva tuuri, J:n aiti tykkaa ko. paikasta ja ravintola sattuu vielapa olemaan kadun toisella puolen Regal-teatterista, joten sinne siis! Aika valtavirta-intialainenhan se on, yhtakaan intialaisen nakoista ihmista en asiakaskunnasta bongannut, mutta tallaiselle valkonaamalle ihan kivakin. Vindaloo-kastiketta uskaltaa maistaa ilman, etta hiki puskee otsalle valittomasti ja curryt eivat saaneet itkemaan tulisuudellaan. Ruoka oli hyvaa ja sita oli paljon. Nain ultimate-lihansyojan vinkkelista oli kiva huomata, etta kolmen annoksen suosikki oli kasviscurry!

Maha taynna ruokaa vyoryttiin teatterille, ja oh wow. Hyvaa musiikkia ja upeita tanssijoita. Biisilistalla oli mm. Queenia, Michael Jacksonia, U2:sta ja Coldplayta, tanssijat mielettomia urheilijoita, eika kahden keski-ian ylittaneen naisen "uuh, kato tota kroppaa"-laahattelytkaan haitanneet juurikaan :)

torstai 19. heinäkuuta 2012

Paikallista opiskelijaohjausta

Niin se vaan vastuu kasvaa kun ohjattavaksi lykattiin ihan oma pieni opiskelija. Tosiasiassa a) meilla on kamala henkilokuntavaje muutaman yllattavan lomantarpeen vuoksi ja b) se opiskelija on meilla tasan kaksi viikkoa, eli ei silta ihmeita odoteta, joten tallanen vasta hommat haltuunsa saanut noviisikin kelpaa ohjailemaan. Silti jannitti ekana paivana ihan hurjasti! Eniten pelkasin sita, etta enta jos se on ihan taysi huithapeli, vastuuton dorka joka ei kuuntele ohjeita ja vaatii valvontaa koko ajan, selkeasti jaanyt traumat siita pikkukaupungin sairaalasta, missa jouduin kaksi vuoroa ohjaamaan moista sankaria!

Huolet oli turhia, sain seurakseni mita mukavimman nuoren naisen, jolla on jarki paassa ja kiinnostusta alaan ja leikkuri/toimenpide-tyyppiseen tyohon. Kaksi viikkoa on mennyt nopeasti, ja mimmi on oppinut paljon. Aika vahaistahan se on, mita opiskelijan roolissa meilla saa tehda, mutta jotain edes.. Valilla on ollut vaikeaa ohjata, kun ei ole ollut kauheasti tietoa siita, millaisilla esitiedoilla viidennen lukukauden aussie-opiskelijan voi olettaa tulevan lukukauden viimeiseen harjoitteluunsa. Takana siis yksi kaksiviikkoinen jakso neljantena lukukautena, nyt kahden kuukauden aikana kiertavat kolme eri paikkaa kahden viikon jaksoissa ja sitten viimeiselle lukukaudelle jaa takalaisittain pitka kuuden viikon harjoittelu.. No, kysymalla selviaa, ja onneksi toi on tajunnut sanoa, jos toistan kuudetta kertaa samaa asiaa.

Aika perusasioista on kylla lahdetty. Taalla koulussa ei opetella mm. EKG:n ottoa (saati tulkintaa), kanylointia tai edes siina avustamista, katetrointia tms. IV-laakkeita kyseinen opiskelija oli onnekseen saanut kasitella edes vahan edellisessa harjottelupaikassa ja treenata kertaalleen steriilien hanskojen pukemista. Niinpa viime paivat ovat kuluneet kasienpesu-harjoituksissa (oon saanut purra huultani, etten asenteellisesti kertoisi samalla, millasta paskaa tehotonta touhua viiden minuutin kasipesu on), leikkausalueen putsailussa ja instrumenttipoydan valmistelussa. Sain itse ihan vahingossa demota steriilista alueesta ja aseptisesta omastatunnosta pudottamalla n.$5000 maksaneen valineen lattialle ja samalla kayttokelvottomaksi. Tai kirurgi sen lattialle tonaisi, mina vain hutaisin sen roikkumaan instrumenttipoydan ulkopuolelle niin, etta se koski epasteriiliin poydanjalkaan...ja roskiin! Odotin ihan tolkutonta huutoa ja meuhkausta, etenkin kun meidan hyllysta tai paikalla olleelta valinefirman edustajalta ei loytynyt vastaavaa tuotetta tilalle, mutta tais herra kirurgilla sen verran pelisilmaa olla, etta naki mun olevan jo valmiiksi aika romuna asiasta. Nain jalkeenpain oon kylla saanut kuulla lempeaa kuittailua toppailystani. Parempi kylla se, kuin jaatava hiljaisuus.

Paperitoiden maara opiskelijoilla on ihan tolkuton, ja joka asiaan ja tehtavan suorittamiseen pitaa saada kolme kuittausta osaamisvihkoon jota sitten raahaavat joka harjoitteluun mukanaan. Kaytossa on kliininen opettaja koko jaksolle, ja opetusryhmaan kuuluu n. 10 opiskelijaa. Aikamoista luksusta. Sen pari kertaa kun HUS:n harjoittelujaksoilla oli kliininen opettaja kaytossa, niin tapaamiskertoja oli kuuden viikon aikana pari, ja ekan paivan info. Taalla pidetaan kadesta kiinni alusta loppuun ja vahditaan etta tavoitteet todella tayttyy ja oppimistehtavat on hoidettuna. Ohjaajallekin kylla kiva, etta on suoraan joku taho, kehen ottaa yhteytta jos on ongelmia. Onneksi ei oo ollut :)

Itselle on vaan ollut aika rankkaa taa kyttaaminen ja valvominen, mita etenkin alussa piti tehda paljon ennenkuin naki, mita opiskelija osaa. Siis ihan se, etta jos pyytaa puristamaan keittisliuosta pussista i-poydalla olevaan kulhoon, niin osaako tehda sen steriilisti, koko sen ajan kun litran verran nestetta valuu hitaaaaaaasti kulhoon. Tai avata paketteja sille samalle i-poydalle. Ja vaikka nyt on kaynyt selvaksi, etta opiskelija sen osaa ja hallitsee ja myontaa jos tuli johonkin koskettua, niin mun edelleen odotetaan valvovan, koko ajan. Raskasta ja tuntuu tyhmalta, ihan kun en luottaisi yhtaan. Toisaalta ymmarran, vastuu on kuitenkin mulla ja moka kay niin helposti, steriilin takin kyynarpaa huomaamatta koskettaa peittoa leikkausaluetta pestessa tai avatun paketin osa hipaisee valinetta ennenkuin se paatyy poydalle.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kodinhoitoa

Valilla kay saaliksi tota mun miesparkaa. Paitsi etta se yhteenmuuttaessaan joutui sopeutumaan kulttuurien yhteentormaykseen ja suomi-aussi-vaantamiseen (vrt. aiempi tiskiratti-taistelu), niin eihan silla raukalla ollut ylipaataankaan kokemusta naisen kanssa asumisesta. Alkuajat keskusteltiin siis siita, etta jakautuuko tila vaatehyllyissa ja vessankaapeissa todella 50:50 suhteessa molemmille, vai oliskohan joku muu jakoperuste lahempana kaytantoa. Aika moni J:n naimisissa olevista kavereista sai vakuutella, etta hyvaksy nyt mieshyva kohtalosi ja luovu moisesta hullutuksesta, ennenkuin kaapeista alkoi  loytya tilaa...

Keittion varustus on hilattu parempaan suuntaan pikkuhiljaa, viimeisempa lisayksena kauan kaivattu sauvasekoitin ja Nespresso-kone seka iso kasa leivontakamaa. Alun nieleskelyn ja vastaan kakomisen jalkeen valkosipulipuristin, useampi kuin yksi paistinlasta, taikinanuolin ja muffinsivuoka on hyvaksytty osaksi keittiota. Kammottava paaltataytettava pesukone ja sen olematon pesuteho ovat historiaa, ja olen jo umpirakastunut Boschin front loaderiini. Saan rauhassa ekohippeilla ja ostaa herkan ihon ekopesuainetta ja luomurehuja kaupasta, mutta 70-luvun kammottavia muovisia sailytysrasioita en ole viela kaikkia onnistunut hukkaamaan duunipaivien aikana evasrasioina. Kaapeissa pyorii siis edelleen niita myrkynvihreita, kuhmuisia ja pahanhajuisia, ties mista skeidasta valmistettuja sailytysrasioita ja mua on ankarasti kielletty koskemasta niista isoimpaan, joka toimii kuulemma ainoana oikeana pikanuudelien haudutusastiana... :O

Muumimukeja on puolisalaa hiipinyt ensimmaisen seitseman kupin jalkeen viisi lisaa, ja jouduin lupaamaan, ettei uusia kuppeja tule kuin aarimmaisessa hadassa ja poikkeustilanteessa.. eli jos joku kausimuki on liian ihana ja vastustamaton. Ja hattivatti-mukin hankinnalle kinusin viela erikoisluvan. Ja muistutin sitten myohemmin, etta saa niita muumi-astioita myos mm. murokulhoina, ei taa ollu viela tassa! Vastaukseksi tuli pitka ja oikealla asenteella lausuttu voi voi voi voi voi!

Vaan imuriin loppui ymmarrys. Kunnostimme viime viikolla tuota ihanaa kamppaa vuokrakuntoon, siirsimme Dysonin tehokkaan imurin omaan kotiin ja J oli vahalla heittaa pois meidan imurin, ennenkuin ehdin valiin. Siina kaytiin sitten pitkahko keskustelu aiheesta "voiko puulattiaa imuroida". Uutinen kaikille parkettilattia-kodeissa asuville suomalaisille: ei kuulemma voi. Sita pitaisi vaan harjata ja mopilla sutia... Sain hetken jos toisenkin selittaa, miten homma parkettien luvatussa maassa Suomessa toimii ja miten ma oon tahan melkeen kolmenkympin ikaani asti lattioita siivonnut, parkettilattioita ja muita. Lopputulemana oli se, etta tulevat vuokralaiset saivat imurin kayttoonsa. Seka mopin ja harjan.

Se tiskiratti-taistohan on nyt sovittu niin, etta mina tiskaan silla perhanan ratilla kaiken, mika vaan saattaa naarmuuntua, ja vastapainoksi J huuhtelee astiat (paitsi jos on vieraita kylassa ja liikaa tiskia..). Kasissa olleen tulehduksen ja sen jalkihoidon takia en ole itse kuukausiin juuri tiskannut, ja aika kiltisti tuo mies on opetellut suomitavoille ja huuhtelemaan astiat. Mutinaa kuuluu edelleen, mutta ainakin ne astiat huuhtoutuu saippuasta!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kuvia asunnolta

Tassa muutamia kuvia meidan sisustussuunnittelu-viikonlopusta! Kamppa alkaa olla valmiina uusia vuokralaisia varten, enaa puuttuu maalit olohuoneesta. Vanha ilmastointilaite on mennyt rikki, joten se uusitaan tanaan ja J laittaa samalla kerroksen maalia olohuoneeseen ja maalaa valkoiseksi tuon kummallisen punaisen osan keittion baaritiskista. Taulu on Reject Shopista parillakympilla ja muu tilpehoori Ikeasta ja Kmartista, suurimmilta osin vuokralaiselta jaanytta ja vaan uudelle paikalle sijoitettuna.


Asunto naytti aluksi ihan valtavan pienelta ja ahtaalta, kun siella oli entisen vuokralaisen rojut, mm. crosstrainer ja laiskanlinna olkkarin komistuksena, iso toimistopoyta, arkistokaappeja jne, mutta meidan raivausurakan jalkeen se on musta tosi kiva ja tilava! Mies valittaa edelleen, etta se on pieni ja ahdas, mutta laitan taman aussien "kerrostaloasuminen ei ole oikeaa asumista"-valituksen piikkiin. Mun mielesta me voitaisiin ihan hyvin asua itsekin tuolla (ne puulattiat, aaaaahhhh!), mutta tiedan taman olevan ihan turhaa utopiaa. Toisaalta, mun lompakko ja etenkin vyotarolinja kiittaa, jos asuisin parin minuutin kavelymatkan paassa Toastista, soisin siella itseni palleroksi alle kuukaudessa,,,


Makuuhuoneesta tuli niin kiva, mita myrkynvihrealla seinalla vaan voi..  Ikeaa, Ikeaa..


Makuuhuoneen ensuite
Tyohuoneeseen/kakkosmakuuhuoneeseen raahasimme seinille ne taulut, mitka ei meille omaan kotiin sovi/mahdu ja joilla sai pienia maalivirheita ja reikia sopivasti peitettya kun aikataulu ei antanut periksi ryhtya koko asunnon maalausurakkaan.


Kakkoskylppari/WC
Aika hyvaa duunia sain aikaiseksi rajallisella budjetilla ja olemassaolevilla kamoilla. Sunnuntaina kului muutama tunti listatessa tavaroita excel-taulukkoon ja niiden kuntoa arvioidessa. Nyt on lusikat ja lakanat jarjestyksessa!

Naita kuvia katsellessa kiroilen meidan kokolattiamattoa, kamalaa vessaa, kylmaa kylpyhuonetta ja yritan keksia jotain positiivista pihasta ja ylimaaraisesta tilasta... Mies taisi olla oikeassa, kun ei uskaltanut ensin nayttaa mulle tuota asuntoa pelatessaan, etta ihastun siihen liikaa! Jos joku perthilainen kaipaa siis sisustettua asuntoa, niin naytto on talla viikolla ;)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Sisustussuunnittelua

Me ostettiin vahan vahingossa asunnon verran tavaraa pari viikkoa sitten... Hups.  J:n omistama kerrostaloasunto on ollut vuosia vuokrattuna jollekin etela-amerikkalaiselle tyypille, jonka piti nyt paasta lahtemaan takaisin kotiin, pian. Aija tarjosi asuntonsa irtaimiston meille halpaan hintaan, jotta voitaisiin vuokrata sita jatkossa kalustettuna. Suurin osa keskustan kerrostalokampista vuokrataan joko taysin kalustettuina liinavaatteita, haarukoita ja lautasia myoden, tai ainakin osittain kalustettuna. Kalustamattoman asunnon vuokraan kun ei kuulu edes jaakaappi... ja luonnollisesti kalustetusta asunnosta voi pyytaa reippaasti korkeampaa vuokraa.

Me tartuttiin melko halpaan tarjoukseen kiinni heti, ja vuokralainen saastyi tyhjantamasta neljan vuoden aikana haalimaansa irtaimistoa roskalavalle tai epatoivoista myyntiyritysta tavara kerrallaan. Tama viikko on kulunut tyhjentaessa asuntoa turhasta kamasta ja lapikaydessa tavaroita tulevaa vuokrasopparia varten. Ja tietty haaliessa kaikki arvokkaampi "ylimaarainen" kama omaan kotiin.. niinpa meidan keittiossa komeilee nyt Nespresso-keitin ja taysin kayttamaton blenderi. Oli pikkunen ero aamukahvissa nespresso vs. pikakahvi... :O Imurit vaihdettiin paittain, ja nyt kotona on Dysonin super-lelu. J:n vanhemmat sai crosstrainer-laitteen ja maastopyoran, ja kalastusvehkeille ei olla viela keksitty uutta omistajaa. Pitaisko alottaa virvelointi uutena harrastuksena?

Tehtiin myos pikareissu Ikeaan ja hommattiin valttamattomia lakanoita, peittoja jne. Mulla oli aika vapaat kadet valita mita haluan tietyissa hintarajoissa, ja oli hauskaa yrittaa sisustaa kamppaa jollekin muulle, ja mahdollisimman neutraaleilla vareilla ja savyilla. Aika perus beige-tummanharmaa-vaalea-vareissa siis mentiin. Tanaan hiotaan viimeset silaukset ja ensi viikolla on naytto, ja sit toivottavasti jo uudet vuokralaiset, jos valitysfirma yhtaan osaa asiaansa.

Sain myos uusia ahaa-elamyksia asunnon vessassa, jossa oli yhtakkia miellyttavan lamminta. Tarkempi tutkimus paljasti syyksi katossa olevat lampolamput. Tehokkaat, melkein huomaamattomat ja lampo tuntui valittomasti kropassa kun lampun laittoi paalle. Lisasin nama valittomasti mielessani wish listiin mita meidan omassa kampassa sitten joskus on oltava.. Miehen mukaan ne on ihan kamalia energiasyoppoja, mutta jos tollasella lampulla saa estettya hampaiden yhteen kalisemisen ja hypotermian suihkun aikana (illan lampotila alakerrassa lammityksen ollessa paalla oli +16, ylhaalla kylpparissa oli kylmempaa...) niin bring it on! Meidan kampan vessan seinat ja katto kun kasvoi taas homepilkkuja jatkuvasta kylmasta kosteudesta johtuen.. joku neropatti on viela maalannut katon markatiloihin soveltumattomalla maalilla, ja maalipinta  kupruilee nyt kivasti suihkun lahella.

Seuraavaksi voi taas paneutua oman kampan viimeistelyyn. :)

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Herkkuja ja duunia

Taas yksi kaivosleskeys-viikonloppu takana, J palaa kotiin tiistaina. On ihanaa menna nukkumaan illalla, kun tietaa sen olevan viimeinen yo viikkoon, kun tarvii nukkua yksin. Olen kayttanyt viikonlopun tehokkaasti kaikkeen homppaan ja jopa nauttinut yksinolosta. Lauantai kului aussikaverin kanssa Fremantlessa, syotiin kivassa hippikahvilassa (onko Freossa edes muunlaisia paikkoja...) ja kaveltiin ympariinsa. Elizabeth's Bookstore oli taas takuuvarma pysahdyspaikka, se on siis antikvariaatti-ketju jolla on kaksi myymalaa Freossa ja yksi Perthin cityssa. Niiden homppahylly on mun uusi suosikki, nytkin tuli ostettua pari historiallista hopohopo-pokkaria iltalukemiseksi. 

Olin luvannut tyokaverille, etta hoidan sen paivystysvastuun lauantai-illasta sunnuntai-aamuun, etta mimmi paasee yksiin bileisiin ja tarkoitus oli ehtia kotiin ennen kuutta ja puheluiden siirtoa mun kannykkaan. Bussissa viela mietin, etta pitaa muistaa ottaa pyykit sisalle, sit akkia ruokaa naamaan ja jos sitten kasky kaykin toihin niin oon valmis. Vaan hommahan meni tietysti niin, etta mun bussi oli myohassa, sain tekstarin tasan kuudelta kavellessani pysakilta himaan, etta puhelut tulee nyt sulle, enjoy, ja ollessani meidan postilaatikon kohdalla viis minsaa myohemmin tuli sitten se puhelu, etta NYT TANNE AKKIA, paivystyksessa on teille potilas! Kirosin nalkaani ja soitin taksin. Ja venasin, ja venasin.. vartti siina "ensimmaisen vapaan auton" saamisessa meni, eli toisin sanoen joku oli taksikeskuksessa taas torppoillyt. Ehdin sairaalalle just siina puolen tunnin aikarajassa, ja juoksin korot kopisten vaihtamaan tyovaatteet paalle. Siella olikin sit herrat laakarit tehneet suurimman osan jo mun toistani ja alottaneet casen ilman instrumenttihoitajaa.. Julmettua sotkua lukuunottamatta naytti sujuneen ihan hyvin. ;) Hoidettiin homma loppuun ja potilas kuntoon ja taksilla takaisin kotiin ja vihdoin sen paivallisen kimppuun.

Vietin illan virkaten nelioita ja fiilistellen Kumman Kaa-sarjan vanhoja jaksoja. Saatiin vihdoin viime viikolla hommattua myos aluekoodi-vapaa DVD-soitin, ja kylla noi Annen ja Ellun tempaukset naurattaa taallakin. Tyotkin olisi kelvanneet, mutta ei tullut enaa uusia soittoja... ei edes aamuviidelta, joka tuntuu arkisin olevan mun oma kirottu nimikkoaika soitoille. Aina, just viiden jalkeen kun ei saa enaa palkallista nukkumavapaata.

Sunnuntaina oli vuorossa taistelu kuumaliimapyssyn ja 30-v bileiden kutsukorttien kanssa. Pari patruunaa liimaa siina taisi valua kasille ja tyopoydalle, mutta nyt on kutsut valmiina! Nopea pyorahdys keskustaan, ja hyvassa suomiseurassa Subiacoon Grille'din burgereista nauttimaan. Ihan ei viela ole terassikelit taalla, mutta onneksi San Churrosin suklaapuoti tarjosi lampimat sisatilat jatkaa juoruilua. Ja hyvat churros/brownie-jalkkarit siina samalla. Namnamnam, tuoreita churroja ja valkosuklaadippia... Aika jees viikonloppu siis kaikinpuolin, ja nailla evailla jaksaa taas uuteen viikkoon. Haasteena mm. eka oma opiskelija ohjattavana! Iiks!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

End of financial year-hulluutta

Aussilan financial year loppuu kesakuun lopussa, hullu systeemi. Kesakuun lopussa kaupoissa alkavat valtavat alennusmyynnit ja varastontyhjennykset, ja tana vuonna 30.6 sattui sopivasti viela lauantaille joten kaupoissa oli aika hullunmylly paalla. Ma olen jossain vaiheessa tehnyt periaatepaatoksen, etta en osta mitaan ei-akuuttia ja valttamatonta meille kotiin muuta kuin tammikuun tai kesakuun aleista. Kaikki on vaan niin sikahintaista, ja sitten yhtakkia ne samat lakanat on Myersilla tai David Jonesilla (paikalliset Sokos ja Stockka) -60% alessa, joka kerta. Perth on halvimmillaankin tosi kallis kaupunki. Niinpa mun "muutetaan J:n poikamiesboksi-aikaiset kodintarvikkeet naisen makua vastaaviksi"-projektini etenee hitaasti, mutta varmasti. Nyt on kaikki lakanasetit vaihdettu ja auringon haalistamat lakanat laitettu kiertoon autonpesurateiksi. Jos kerran puuvillasatiini-setin saa reilulla satasella, niin rikoshan se olisi jattaa ostamatta... Samoin pyyhkeet ja keittiotarvikkeet uusiutuvat naissa puolivuotis-sykleissa. Hidas tahti ehka helpottaa myos miehen sopeutumista tahan uudistus-urakkaan. Ehka.

Tana vuonna pistettiin sitten hosseliksi oikein kunnolla jo ennen sita kuun viimeista paivaa.. Loysin tieni Kitchen Warehouse-nimiseen keittioparatiisiin, ja mukaan lahti kaksi kassillista tavaraa, mm. tuikitarkeat etanapannut... Juustolautanen, hassunhauskoja peltipurkkeja, leivontavalineita.. Aiemmin olin jo ostanut sauvasekoitin-setin ja parit tarjoiluastiat David Jonesilta. J:n aiti oli ostanut itselleen uudet kattilat ja pannut, ja me saatiin joku kymmenen kattilan setti lahes kayttamattomana omaan keittioon. Nice.

Ma oon nalkaisena ihan kamala ihminen, joten taa purkki oli saatava, kun silmat siihen osui Kitchen Warehousessa!



Lauantaiaamu alkoi silla, etta J suuntasi pyorakauppaan ja osti alesta uuden pyoran itselleen, kun joku nimeltamainitsematon suomitonttu jatti sen edellisen pyoran juna-asemalle hieman huonosti valittuun paikkaan ja se sitten pollittiin parissa tunnissa... Nyt on kapearenkainen maantiekiitaja-fillari alla ja mulla on taas seuraa aamun tyomatkoille, jee! Fillariostosten jalkeen lahdettiin kodinkoneliikkeeseen ja ostettiin se paras sijoitus, uusi pesukone! Vihdoin edesta taytettava, hyvasti paaltataytettava konevanhus ja pyykkien lilluttaminen vedessa ilman pesutehoa! Wohoo! Ja taisin ma hiustenkuivaajankin ostaa...

Mentiin lounaalle mita mahtavimpaan japanilais-vietnamilais-thaikkupaikkaan Melvilleen, Tao Cafe:n sushijuna oli loistava! Annokset oli varikoodattu, ja kylla siina nalka kasvoi syodessa, kun annokset reissasi ohi. Istuin selka kohti hinnastoa, ja tsekkasin vasta lopussa etta jaa, oon sitten valikoinut vaan kahta kalleinta lautastyyppia poydalle. Mutta kylla kannatti! Kaikissa annoksissa oli joku pieni juju ja ripaus fuusiota muuhun aasiaan.

Pikareissu Bunningsille puutarhakauppaan, ja sitten viela pikareissu rihkamakauppaan kun bongasin Two Dollar Storen ikkunasta sopoja laatikoita, jotka naytti passeleilta meidan vastakoottuun kirjahyllyyn.. Puoli tuntia myohemmin kannoin ulos kassillisen kynttilajuttuja, askartelukamaa ja parit sopot laatikot... 

En voinut vastustaa.. sailytyspaikka matkaesitteille ;)

Sailytyspaikka nro kaksi matkajutuille...hups.



Neljan tunnin kirjojen jarjestelyn jalkeen mies diagnosoi mulle pienen pakko-oireisen hairion.. njoo. Nyt ne on genren ja kirjailijan mukaan hyllyssa ja kohta varmaan viela aakkostettuna...

Eikohan taa shoppailu taas riita hetkeksi. Nyt on seuraavana tavoitteena saada piha siihen kuntoon, etta siella(kin) voi juhlia mun kolmikymppisia.. Istutus-urakkaa tiedossa, parit kivat ruukut on jo hankittuna ja kukat ottaa vahan kasvuvauhtia J:n vanhempien luona. Suojaisampi piha, enemman aurinkoa ja taatusti osaavampia puutarhureita. ;)