keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kodinhoitoa

Valilla kay saaliksi tota mun miesparkaa. Paitsi etta se yhteenmuuttaessaan joutui sopeutumaan kulttuurien yhteentormaykseen ja suomi-aussi-vaantamiseen (vrt. aiempi tiskiratti-taistelu), niin eihan silla raukalla ollut ylipaataankaan kokemusta naisen kanssa asumisesta. Alkuajat keskusteltiin siis siita, etta jakautuuko tila vaatehyllyissa ja vessankaapeissa todella 50:50 suhteessa molemmille, vai oliskohan joku muu jakoperuste lahempana kaytantoa. Aika moni J:n naimisissa olevista kavereista sai vakuutella, etta hyvaksy nyt mieshyva kohtalosi ja luovu moisesta hullutuksesta, ennenkuin kaapeista alkoi  loytya tilaa...

Keittion varustus on hilattu parempaan suuntaan pikkuhiljaa, viimeisempa lisayksena kauan kaivattu sauvasekoitin ja Nespresso-kone seka iso kasa leivontakamaa. Alun nieleskelyn ja vastaan kakomisen jalkeen valkosipulipuristin, useampi kuin yksi paistinlasta, taikinanuolin ja muffinsivuoka on hyvaksytty osaksi keittiota. Kammottava paaltataytettava pesukone ja sen olematon pesuteho ovat historiaa, ja olen jo umpirakastunut Boschin front loaderiini. Saan rauhassa ekohippeilla ja ostaa herkan ihon ekopesuainetta ja luomurehuja kaupasta, mutta 70-luvun kammottavia muovisia sailytysrasioita en ole viela kaikkia onnistunut hukkaamaan duunipaivien aikana evasrasioina. Kaapeissa pyorii siis edelleen niita myrkynvihreita, kuhmuisia ja pahanhajuisia, ties mista skeidasta valmistettuja sailytysrasioita ja mua on ankarasti kielletty koskemasta niista isoimpaan, joka toimii kuulemma ainoana oikeana pikanuudelien haudutusastiana... :O

Muumimukeja on puolisalaa hiipinyt ensimmaisen seitseman kupin jalkeen viisi lisaa, ja jouduin lupaamaan, ettei uusia kuppeja tule kuin aarimmaisessa hadassa ja poikkeustilanteessa.. eli jos joku kausimuki on liian ihana ja vastustamaton. Ja hattivatti-mukin hankinnalle kinusin viela erikoisluvan. Ja muistutin sitten myohemmin, etta saa niita muumi-astioita myos mm. murokulhoina, ei taa ollu viela tassa! Vastaukseksi tuli pitka ja oikealla asenteella lausuttu voi voi voi voi voi!

Vaan imuriin loppui ymmarrys. Kunnostimme viime viikolla tuota ihanaa kamppaa vuokrakuntoon, siirsimme Dysonin tehokkaan imurin omaan kotiin ja J oli vahalla heittaa pois meidan imurin, ennenkuin ehdin valiin. Siina kaytiin sitten pitkahko keskustelu aiheesta "voiko puulattiaa imuroida". Uutinen kaikille parkettilattia-kodeissa asuville suomalaisille: ei kuulemma voi. Sita pitaisi vaan harjata ja mopilla sutia... Sain hetken jos toisenkin selittaa, miten homma parkettien luvatussa maassa Suomessa toimii ja miten ma oon tahan melkeen kolmenkympin ikaani asti lattioita siivonnut, parkettilattioita ja muita. Lopputulemana oli se, etta tulevat vuokralaiset saivat imurin kayttoonsa. Seka mopin ja harjan.

Se tiskiratti-taistohan on nyt sovittu niin, etta mina tiskaan silla perhanan ratilla kaiken, mika vaan saattaa naarmuuntua, ja vastapainoksi J huuhtelee astiat (paitsi jos on vieraita kylassa ja liikaa tiskia..). Kasissa olleen tulehduksen ja sen jalkihoidon takia en ole itse kuukausiin juuri tiskannut, ja aika kiltisti tuo mies on opetellut suomitavoille ja huuhtelemaan astiat. Mutinaa kuuluu edelleen, mutta ainakin ne astiat huuhtoutuu saippuasta!

4 kommenttia:

  1. Oi joi, tutunkuuloisia juttuja, etenkin mutinat keittiötarvikkeista. Mutta vajaassa kahdessa vuodessa on balanssi saavutettu meilläkin, ehkä osittain sen ansiosta että meillä on tiskikone.

    Mietin tuota parketin imuroimattomuutta... meidän imurilla en itse asiassa lähtisi parkettia imuroimaan. Se on pystymalli, jossa on rivi karkeita pyöriviä harjoja joita vähän muovimatollakin arastelen. Kokolattiamatolla menee, vähän parempi mahdollisuus saada edes muutama prosentti mattoon kertyvästä pölystä ja liasta rouhittua imuriin. Eli jos on vaikka tällaisen imurin kanssa kasvanut sun mies. :D

    VastaaPoista
  2. Taitaa olla samanhenkiset ongelmat kaikissa ulkosuomalaisten keittioissa.. :D Joo, en tieda milllasen imurin kanssa toi aija on lapsuutensa viettanyt, kun toi meidan vanha nayttaa ainakin ihan tavalliselta, ja paassa oli tutut pehmusteetkin ja se nappula mista saa rullat piiloon siita suutinosasta. Puulatttia on mun talonrakennus-wish listin karkipaassa, vaan saattaa olla liian kallis toive toteutettavaksi heti. Inhoan tata aina tunkkaista kokolattiamattoa! Ja niita ikuisia hius-polypalloja loytyy aina yksi lisaa jostain piilosta...

    VastaaPoista
  3. Päivän piristys oli taas taattu! Nyt kun mä jo oon kotona, tuntuu entistä mukavammalta lueskella arkisiakin juttuja kulttuurieroista. Kiitos Noona!

    - Minna.

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!