sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Ihana vanha Guildford

Tanaan vietettiin ihanaa, aurinkoista kevatpaivaa Guildfordin pikkukaupungissa/asuinalueella. Guilford on katevasti Swan-joen ylajuoksulla ja siten yksi ensimmaisia paikkoja, joihin Perthissa on asutusta ryhdytty pystyttamaan. Kylaa mainostetaan siis kovasti "historiallisena", ja siihenhan siis taalla riittaa se sadan vuoden ika. ;) Ei siina mitaan, kauniita vanhoja rakennuksia ja leppoisaa tunnelmaa. Kaveltiin paakadulla, nautittiin lounasta ja kierreltiin "antiikki"kauppoja. Ihme romu-ja roskakeraantymia, ja sitten piilossa aina jotain oikeasti kivaa. Ja kallista. Ei siis ostettu mitaan, mutta ideoita saatiin kylla. Taytyy palata tuonne paremmalla ajalla ja kierrella noita historiallisia rakennuksia..

Varsinainen syy siihen, miksi raahauduin pienesta paansarysta huolimatta (lauantai-illan cocktailbaarikierros, kiitos..) ylos ja ulos oli J:n serkku joka on talonrakennuspuuhissa Guildfordin lahella. Tontti on jo ostettuna ja rakennuspiirrustukset viimesia leimoja vaille valmiit. Me viihdytettiin siis itseamme mittaamalla ja maalaamalla spraymaalilla tuleva pohjapiirros tontin nurmikkoon.

Vaatekaapin paikkaa mittaamassa

 Oli hauskaa, ja talon tuleville asukeille hyva keino havainnollistaa missa mikakin on. Samalla paatettiin vahan fiksailla keittiosaarekkeen etaisyytta hellasta ja uunista ja perheen poika yritti kovasti laajentaa omaa huonettaan, huonolla menestyksella tosin. Huomattiin, mitka naapuriaidan osat vaatii nopeimman korjauksen ja jonkun kasvipeitteen, etta niita jaksaisi katsella ja mitka voi odottaa hetken. Istuttiin tontilla, nautittiin kahvit ja vietettiin kivaa kevatpaivaa. Aurinko muistutti taas kovuudellaan, varttia kauempaa ei tosiaankaan karsinyt olla auringossa ilman arskarasvaa. Innolla odotan jo Thaimaan reissua ja vahan lempeampaa auringonpaahdetta!

Ja se itseaiheutettu paansarky, siita on kiittaminen Perthin uutta cocktail-scenea St.Georges Terracella. Babeche ja Lafayette (ja monta muuta uutta baaria) ovat panostaneet palveluun, tunnelmaan ja laadukkaisiin drinkkeihin. Yli $20 on suolainen hinta drinkista, mutta eipa niita kolmea lasillista enempaa tarvinnut nauttia ja silti tuli hoiperreltua illan paatteeksi. Perjantaisin on kuulemma ruuhkaa, kun ymparilla olevien tornitalojen vaki tulee after works-drinkeille, mutta lauantaina alkuillasta sekaan mahtui hyvin. Jai tosi melbournemainen fiilis molemmista rafloista, ja samaa sanoi pari muutakin tyyppia meidan porukasta. 

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Perth Top Ten

Ihanan kevataamun kunniaksi paatin listailla suosikkijuttujani uudesta kotikaupungistani, satunnaisessa jarjestyksessa...

1) No worries-asenne. Se kukoistaa taalla enemman kuin missaan muussa Aussilan suurkaupungissa. Valilla arsyttaa kun kaikki tapahtuu niin hemmetin hitaasti ja kellaan ei oo kiire, ei edes ulos ruuhkabussista, mutta sitten muistan hengittaa syvaan ja miettia uusiksi. Entas sitten, jos myohastynkin jatkoyhteydestani ja sita kautta toista sen 10 min? Keta se haittaa? Duunissa kukaan ei sano asiasta mitaan eika se maailma pariin myohastymiseen kaadu... Tallaiselle krooniselle ajoissaolijalle taa on kova laksy opittavaksi!

2) Ranta. Biitseja riitaa joka lahtoon, rauhallisempia ja enemman chillailu-tyyppisia kuten etelassa oleva Cottesloe ja sitten niita isompia aaltoja ja enemman surffimenoa, kuten esim. Trigg ja Scarborough Beach. Mun oma suosikkini on Cottesloe, mutta usein kaydaan City Beachilla sen hyvan sijainnin  takia. Ja kompromissina sille, etta J tykkaisi isommista aalloista ja mulle noi pohjoisemmat rannat on vaan liikaa, siella on usein niin isot aallot etta en vaan osaa nauttia.











3)Kings Park. Ihana yhdistelma keskustapuistoa ja kasvitieteellista puutarhaa, hyvia pyorareitteja ja kauniita maisemia. Auringonlaskut taalla on upeita. <3 br="br">









4) Steak Sandwich. WA:n (tai koko aussilan) yksi parhaimmista keksinnoista. Pihvi, sampyla ja taytteet, ja ennenkaikkea mausteinen (tomaatti)kastike antamaan makua ja kostuttamaan sampyla. Parhaasta Steak Sandwichista kisataan vuosittain ja voittajat julkaistaan lehdessa. Listan ehdottomana ykkosena on Brisbane Hotelin versio, kakkostilaa jakaa Geraldtonin rantakadulla, muistaakseni Provence-nimisessa paikassa maistamani SS (jossa ei yllattaen ollutkaan sita tomaattikastiketta vaan joku valkosipulimajoneesi-tyyppinen ratkaisu), Saracen Estatesin SS ja tietty J:n itsetekema SS kotonatehdylla tomato relishilla, jota sen isa valmistaa semisalaisella reseptilla. Mut ehka paastetaan reseptioppiin ennen joulua :) Ainut ongelma tassa SS-vertailussa on punajuuri. Naa pohkot laittaisi punajuurta vaikka mihin ruokaan, ja ma en vaan tajua! Hyhhypphhhyi. Valilla joutuu siis skippaamaan muuten lupaavan steak sandwich-kokeilun punajuuren takia, jos tilaus ilman sita ei onnistu..



5) Fremantle. Ihanan hippi ja helposti haltuunotettava kaupunki lahijunareitilla, ja melkeen enemman osa Perthia kuin oma, erillinen kaupunkinsa. Pienia, suloisia kahviloita, kasityomyymaloita ja hyvia ravintoloita. Kaunista rantaa ja rento fiilis. Me mennaan Freoon usein lauantaisin treffaamaan kavereita, joista suurin osa asuu etelapuolella jokea ja Freo on siten kateva kohtauspaikka. Samalla voi kavella turistipainotteisten markkinoiden lapi, silla ruokapuolella on usein hyvia tarjouksia ja erikoisia herkkuja. Ja ma oon ihan koukussa yhden pienen saippuakojun kasintehtyyn eko-kookossaippuaan...

6) Pilveton taivas. Jos vetta ei tuu kaatamalla tai ala kohta tulemaan kaatamalla, on taivas lahtokohtaisesti kirkkaan sininen ja pilveton. Aina. Viime kesana taisi olla lahes 100 sateetonta paivaa putkeen, eli sata pilvetonta paivaa putkeen. Keskipaivan kuumuudessa ei ehka se ihanin asia, mutta aikaiset aamupyorailyt kirkkaan taivaan alla on luksusta. Edelleen ihastelen Swan-jokea ja siella aamulla uivia mustia joutsenia, pelikaaneja, muita vesilintuja ja satunnaisia delfiineja ja oon vaan niin onnellinen tasta mahdollisuudesta. En vaihtaisi tata aikaisiin aamuihin ja polkemiseen Manskun varrella!

7) Leedervillen ravintolat. Ei tahan vaan voinut valita YHTA suosikkia Leedervillesta.. Koko Newcastle Streetin ja Oxford Streetin keskittyma on taynna kaikkia ihanuuksia.. Snag'n Sons pikkunalkaan, Duendos ja sen tapas-lista, Little Ceasarsin gourmetpizzat ja San Churrosin suklaapuoti... Plus kaikki ne mestat, joissa ei ehdita ikina kaymaan kun ma haluan aina vaan Little Ceasarsiin! 

8) Pikkuputiikit. Vaikka valilla arsyttaa keskustan pienuus ja tyhjyys ja persoonattomuus, se katoaa nopeasti kun lahtee lahialueiden ostoskaduille. Esim. Subiaco, Mt. Lawley ja Leederville on taynna pikkuputiikkeja ja yksittaisia liikkeita. Kalliita joo, mutta niinhan kaikki taalla on. Ne paikat pitaa vaan tietaa, silla esim. Mt.Lawleyhyn harva eksyy muuten vaan-seikkailemaan vaikka Beaufort Streetilla onkin tosi hyvia ruokapaikkoja ja vilkkaita baareja.

9) Swan Valley. 30 minuutin ajomatkan paassa on tarjolla kaunista maisemaa, ilmaista viininmaistelua ja edullisia cellar door-hintoja seka kaikkia muita pikkuherkkuja. Pikkuhiprakassahan sita aina parhaat viiniostokset tehdaan..? Ja ennenkaikkea ihania portviineja ja vakevia viineja, joista suurinta osaa ei saa ostettua kuin viinitiloilta suoraan tai netista. Bonuksena hyvia rafloja viinitiloilla, joten viineja paasee testaamaan myos ruoan kanssa.

Pienta olutmaistelua

Houghtonin sampler plate...

Elmar'sin sampler plate



10) Swan River. Kaunis, levea ja yllattavan puhdas joki, joka halkaisee kaupungin kahtia pohjois-etelasuunnassa. Delfiinit ui aamuisella ja iltahamarassa joessa mielellaan, viikonloppuisin siella kurvaa merkatuilla alueilla hurjapaat vesiskoottereilla. Joen vartta menee hyvia ulkoilureitteja ja vastarannalta on hyvat nakymat keskustaan. Palmuja, vihreaa nurtsia ja pieni piknik. Taydellista.



tiistai 18. syyskuuta 2012

Kevatta rinnassa

Kolme kuukautta jatkunut suomalainen syyskuu, aka. Perthin talvi tuntuu vihdoin jaaneen taakse. Hurrayyyyyyy! Jaa etta mistako sen tietaa? No heinanuha on taalla taas! Luulin selviavani ekasta kunnollisesta aussilan kevaastani ilman allergiaoireita ja niiskuttelun alkavan vasta ekan altistumisen jalkeen, mutta mita viela. Nena vuotaa ja tiputtelee pahemmin kuin kylpparin suihkun hana, ja silmia kutittaa. Onneksi allergialaakkeita saa hyvin kasikauppalaakkeina, ei-onneksi ne on ihan torkyhintasia jopa netin kautta tilattuna, eika resepti auttais hinnan suhteen yhtaan. Blaaahhh.

Toinen kevaan merkki on vahentynyt vaatetus aamuisilla pyorareissuilla. Talla viikolla on tarjennut polkea lyhythihaisessa ja ilman hanskoja, jee! Vapauttava tunne koko talven kestaneen toppapukeutumisen jalkeen... Mun UnderArmorin lampohousuissa ei montaa kayttokertaa taitaiskaan olla enaa jaljella, joten ihan kiva vetaa kevyet ja lyhyet trikoot jalkaan ja jattaa Haltin goretex-takki naulakkoon. Pyorailijoiden maara pyorateilla on myos lisaantynyt ihan viikon sisalla jarjetonta vauhtia, saa taas alkaa varomaan vahan enemman niita MUA hitaampia. Talvella siella ei polkeneet kun taydet hard core-kisapyorailijat ja mina ja sain aina olla se tientukko.

Kepeat talvikukkaseni orvokit alkaa osoittamaan pienia nuutumisen merkkeja kuumimpina kevatpaivina, aurinko paistaa koko paivan meidan takapihan seinalle, mutta en osaa edes surra niiden kohta koittavaa kuolemaa. Oon vaan ylpea, etta ne on selvinny hengissa yli kuukauden mun hoidossa! Ensi viikolla taytyy kayda hakemassa vahan lisaa rehujakin, uudet paprikat ja tomaatit istutettavaksi. Salaatit ja yrtit on saatu omasta pihasta elokuun alkupuolelta lahtien taas ja talvisen sellerinkasvatuskokeilun taidan julistaa epaonnistuneeksi ens  viikolla. Olutta on kulunut pihahommissa, ei kyllakaan omaan suuhun. Kasvimaan ovat nimittain vallanneet pienet, arsyttavat toukat/monkijat eli slatersit ja ne syoda rouskuttaa kaiken vihrean omiin napoihinsa. Saatiin J:n isalta vinkki kaivaa maahan lasi ja sinne olutta pohjalle,makea ja hiivainen tuoksu houkuttelee ne lasiin ja jaavat sinne nalkkiin. Ekojen paivien jalkeen niita oli loukussa kymmenia. Onneksi mun 30-v bileista ja pari laatikkoa bissea yli, silla nyt pihalla on viisi tallasta olutsurmaa ja ehkapa meidan rehut saa kohta kasvaa rauhassa!

Lammityslaitetta ei ole tarvinnut kayttaa viikkoihin ja kohta sen uskaltaakin pakata kesasailytykseen ja kaivaa tilalle uskollisen ystavani HooPeen eli ilmastointilaitteen. UGGit ja villapaidat pitaa pakata pois ja kaivaa esille shortsit ja ne muutamat viidet uudet bikinit..

Koko Perth tuntuu heranneen eloon, tapahtumia riittaa ja olisi vaikka mita kivaa tekemista. Sunnuntaina kavin kokeilemassa ihan uudessa seurassa Windsor Hotelin Sunday sessionin, eli kaytannossa terassijuopottelua siisteissa vaatteissa. Oli kivaa!

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kulttuurivientia

Lauantaina oli pitkaan odotettu hetki, lauluyhtye Rajaton esiintyi Perthin konserttitalolla WASO:n eli Western Australian Symphony Orchestran kanssa ABBA-settia vetaen. Uulaalaa, kun nain mainoksen joskus talven synkkina hetkina lehdessa.. isopyora alkoi raksuttamaan valittomasti. Selvaa oli se, etta tarttisin isommanlaatusen juonen, ennenku toi mies olisi vieressa istumassa konsertissa.. vaan mitapa ei hyvinkasvatettu poika aitinsa eteen tekisi. Yhdistin siis kierosti omat haluni ja J:n vanhempien synttarit ja masinoin homman lapi sita kautta. Mies kiristeli hampaita ja valitteli kovaa kohtaloaan, mutta osti kuitenkin nelja lippua (ja hommasi itselleen korvatulppia toista).

Ihan turhaan se kitisi ja valitti, silla viihdyttiin kaikki mainiosti, ja lupasin etten kerro kellekaan, etta myos J seisoi ja jammaili keikan lopussa.. ;) Itseasiassa koko sali seisoi ja jammaili encoren aikana ja mina (ja muut suomalaiset) hehkuttiin kilpaa kansallisylpeytta. Oli kylla syytakin, Rajaton veti ihan mielettoman konsertin ja suomalaista osaamista heilui ja huitoi myos kapellimestarin tontilla. Perthin pieni concert hall oli varmaan kevytta esilammittelya Sydneyta ja oopperataloa ajatellen, mutta me pienet ja vaatimattomat lansi-aussilan asukit oltiin kovasti iloisia moisesta kulttuuriplajayksesta. 



encore
Meilla oli tosi hyvat paikat ekalta parvelta, tokalta rivilta. Esteeton nakyma lavalle ja pieni ja kotoinen konserttihalli takasi sen, etta esiintyjista jopa naki jotain. Mun anti-musiikilliseen nuottikorvaan orkesteri  kuulosti ihan mahtavalta ja kaikilla naytti olevan hauskaa lavalla. Synttarisankarit olivat myos ihan fiiliksissa lahjastaan, niinkuin arvasinkin. ABBA on ollut Australiassa ihan hilliton hitti ja luotin etta myos J:n vanhemmat ovat olleet hypessa mukana. Ja kun Rajattoman joulu-CD soi joulunpyhat tauotta J:n aidin cd-soittimessa, oli uskallusta hankkia konserttiliput salaa ja paljastaa illan kohde vasta ruokapoydassa.

Oli ihan mielettoman ihana ilta, ja meilla syoty synttaripaivallinen ennen konserttia kruunasi kaiken. Loysin vihdoin hyvaa lamminsavulohta Colesilta, joten voin alkaa taas hyodyntamaan suklaasalsa+lohireseptiani, ja tuntuu etta mita yksinkertasempaa suomalaista ruokaa teen, sita enemman haltioissaan eraat paikalliset vieraat ovat. Uunilohi, herkkusienet homejuustolla ja lohenmati+creme fraiche ovat kaikki olleet megalomaanisia menestyksia ja jokainen suomalainen kerran keittiossa ahertanut tietaa, ettei noista annoksista yksikaan vaadi suuria ponnisteluita. Helpolla siis paasee ja maine keittiossa kasvaa.

Viihdytin vieraita myos kertomalla kummallisuuksia suomalaisista vuokra-asunnoista. Ihmettelyn aiheita oli mm. asunnossa pysyva jaakaappi (taalla jos vuokraat kalustamattoman asunnon, niin saat roudaa oman jaakaappisi mukana), ja asukkaan mukana muuttavat verhot ja kattolamput. Etenkin lamppujen irtiruuvailu aiheutti suurta hammennysta, ja ma taas yritin selittaa mita etuja siina on, etta jaakaappi on asunnon kiintea kaluste. Nykyisessa kampassamme oli muuttopaivana pikkusen kireat fiilikset, kun jaakaappia mallattiin paikalleen. Siina on alle sentti extraa hyllyn ja seinan valissa, eika viereinen ovi auennut ennen pienta sahkopistoke-askartelua kun syvyysmitta jai vahan vajaaksi. Mita jarkea, kysyy suomalainen? J:n mielesta verhojen ostelulta taas saastyy aussietyylissa kokonaan, eika kattovalaisin kuulemma ole mikaan sisustusratkaisu. Oh, you just wait...