lauantai 13. syyskuuta 2014

Teinipoika Sisu

Meidän sulosesta pikkupennusta on tullut ihan teini. Hormonit on alkaneet vähän hyrräilemään ja tajuttu tyttökoirien olemassaolosta edes jotakin. Käytöstavat on välillä aivan hukassa, ja sitten ollaan kohta taas niin herranenkeliä.. Kasvupyrähdys on ollut valtava ja pennun pehmoinen pörröturkki on vaihtunut koko kropasta liukkaaseen, pitkäkarvaiseen päällyskarvaan. Ja jalassa on villahousut aluskarvaa ihan hirveästi.

Osallistuttiin jopa meidän ensimmäisiin kisoihin, kun tokokerho järjesti kerhon sisäiset skabat. Ilmainen osallistuminen ja tarjolla hyvää, henkilökohtaista palautetta ja pientä kisafiilistä. Emännällä tais pettää kisahermot enemmän kuin koiralla, seurauksena sinnepäin suorittamista ja kamala jännitys. Tultiin 1D-luokassa viimeisiksi, mutta noustiin kuitenkin 1E-luokkaan nipinnapin hyväksytyllä 76/90 tuloksella, kun 75 pistettä oli rajana läpimenolle..

Ohjelmassa oli siis kävelyä "loose lead walking", joka meni meidän kohdalla lähinnä "loose lead jumping"-menolla, hyvä jos Sisulla oli pari jalkaa samaan aikaan maassa ollenkaan. Jotenkin saatiin kuitenkin temponvaihteluita ja pari U-käännöstä aikaiseksi. Ja toisaalta, kyllä se piti ainakin kamalan hyvin kontaktia muhun koko sen pomppimisen ajan. Kävelyä se touhu ei vaan muistuttanut tippaakaan.

Istuminen ja sivulle perusasentoon istuminen oli pala kakkua, mutta paikka ei... Herra on siis hienosti ollut jo 20 sekunnin pätkiä paikallaan mun ollessa useiden metrien päässä, välillä jopa kulman takana, ja yhtäkkiä edellisenä iltana ei tuo stay-käsky sitten enää kiinnostanutkaan, vaikka olisit mitä tehnyt. Eikä kiinnostanut kisoissakaan. Lopulta saatiin yksi parin sekunnin paikallaan pysyminen ja kehoitus treenata lisää...

Luoksetulo pitkän hihnan päässä onnistui hienosti, hitsi kun jätkä toimisi noin hienosti kotonakin. Makkaran voima on kumma... Maahanmenot sujui sinnepäin, seisomiset oli aika venkuroita ja sellaisella "ei huvita"-asenteella esitettyjä. Vaikeinta oli jättää lelu rauhaan, mikään leave-käsky ei auttanut. Hullu tilanne, kun ruoat ja palkintomakkarat se jättää hienosti rauhaan treenatessa, mutta jonkun muun kuolaamaa lelua ei sitten millään. No, nyt on ekojen kisojen aiheuttama ekstrajännitys ainakin koettuna, ja innolla odotetaan seuraavia!

Palkintoluu
Ensi kerralla valmistautuminenkin on ehkä astetta järjestelmällisempää. Me oltiin kisoja edeltäneet kaksi viikkoa koiravahteina yhdelle mun duunikaverille myös, ja pojat eleli treenaamisen suhteen vähän pellossa. Ollie-vehnäterrierisekoitusta oli mainostettu täysin sisäsiistinä ja koulutettuna, mutta totuus oli pahasti päälle hyppivä ja hihnassa riekkuva ja vetävä, sisälle tarpeitaan tekevä 9-kuukautinen jääräpää. Ihan suloinen kaveri, ja jätkien leikkiä ja riemua oli kiva seurata. Usein meno vaan yltyi aivan liian railakkaaksi, ja oli pakko laittaa jompikumpi sankareistä jäähylle. Keskenään niitä ei voinut jättää ollenkaan sisälle, sillä Ollie aloitti välittömästi merkkailemaan. Mies nappasi sen kiinni itse teosta, jalka ylhäällä vasten meidän jääkaapin ovea... :O

Ruokaa jos saisi...
 No, osin toi menee kulttuurierojenkin piikkiin. Maassa, missä koira viettää usein suurimman osan elämäänsä ulkosalla, voi "sisäsiisti" olla vähän kapeampi käsite kuin suomalaiselle nipolle, joka haluaa sisäsiistin koiransa olevan työpäivän verran tarvittaessa sisällä ilman vahinkoja. Toinen kulttuuriero on eräs toinen duunikaveri, joka hommasi ylipainoiselle labradorinnoutajalleen juoksumaton! Siellä se 1,5-v labbisuros lönkytteli videolla juoksumatolla, ja nyt sitä treenataan 20 min iltaisin ko. välineellä. Kun ei voi lenkittää, kun sataa vettä.

Jottei oma koira kuulostaisi liian täydelliseltä, niin viime viikolla se söi läppärin laturin ja jatkojohdon aamupalaksi, popsittuaan ensin itsensä vapauteen leikkikehästään eli nukkumapaikaltaan. Ja oli siihen yläkerran kokolattiamatolle tainnut aamuvahinkokin käydä. Ja me ihmeteltiin miehen kanssa, miten koira on niin hiljaa, kun yleensä Sisu herättää meidät jo klo 6, ja nyt ei vielä puoli seiskaltakaan kuulu inahdustakaan. No ei kai kuulu, kun on kova kiire järsiä jatkojohdosta se pistoke-osa irti!