sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ensikosketus koirakilpailuihin

Meidän toko-seura järjesti tänään kisat, ja osana edullista jäsenmaksua on sitoutuminen vapaaehtoishommiin seuran hyväksi. Niinpä minä sain ensikosketuksen tokoon ja rally-O:hon jäätävässä Aussilan talvisäässä, ja mies ja Sisu kiertelivät kisa-aluetta ja ihastelivat muiden hienoa työskentelyä. Pentu sai paljon ihasteluita ja kyselyitä ja käyttäytyi suurimman osan ajasta kuulemma varsin mallikkaasti. Edelleen näytetään enemmän saksanpaimenkoiralta kuin lappalaiselta, varmaan tuo harmahtava sävy lisää noita sakukyselyitä. 


Minä toimin rally o-advanced-luokassa sihteerinä, ja siinä sai aika kivan näkökulman hyviin ja ei-niin-hyviin suorituksiin ja sai vielä sateensuojankin kaupan päälle. Mikäs siinä teltan alla värjötellessä ja kauhistellessa monen osallistujan ei-säänkestävää varustusta ajoittaisessa kaatosateessa.


Sisu oli kuin uitettu rotta kisojen lopussa, ja siinä aamun häsellyksessä oli irronnut taas yksi maitohammaskin. Nyt on edestä kaikki vaihtuneet ja takaa yksi poskihammas, hurjaa miten nopeasti aika on mennyt! Autossa takapenkillä makasi märkä raato, pää alaspäin penkiltä roikkuen ja nyt se lämmittelee kaasulämppärin edessä.. vaikea uskoa, että tämän prinssin elkein mukavuutta rakastavan otuksen pitäisi olla säänkestävä suomijuntti. Pihallakaan ei voi enää maata maassa, vaan herra on keksinyt möyhentää takapihan saniaisista kivan pikku viherpedin itselleen, siinä on hyvä sitten maata ja syödä luuta, kun ilkeät ihmiset ei päästä luun kanssa sisälle sotkemaan kokolattiamattoa...

Prinssille prinssin arvoiset lelut.. tai ainakin niiden pakkaukset :)
Oli hienoa nähdä, mihin kaikkeen treenaamalla pystyy ja miten hienon yhteyden koiraansa voi saada, kunhan vain jaksaa harjoitella. Meillä on pitkä tie kuljettavana, mutta ei tuolta ainakaan älyä puutu. Omistajan pitäisi vaan ensin ymmärtää, mitä halutaan ja miten. Onneksi tokoilut jatkuu taas ensi viikonloppuna ja viime kerralla väläyteltiin jo, josko siirryttäisiin kohta seuraavaan ryhmään.

6 kommenttia:

  1. Siitä se lähtee! Kohta huomaatte viettävänne kaikki viikonloput jossain koirahäppeningeissä :D Eikä teidän Prinssi miltään sakemannilta näytä, ihan on rotuisekseen helposti tunnistettavissa. Ne aussit ei vaan siellä oikein erota rotuja toisistaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pahoin pelkään, että siinä käy just niin, että tämä(kin) harrastus vie mukanaan. Ikäjakauma oli vaan aika kummallinen, tosi paljon todella seniori-ikäisiä! Ja hyvä, että edes suomalainen tunnistaa meidän suomiherran! :D

      Poista
  2. Kyllä sen lapikkaaksi tunnistaa. Kuten sanoit, tuo väritys hämää varmasti. Lisäksi Sisulla on melko suuret korvat, mikä lisää sakemannivaikutusta. Ja mä luulen, ettei ausseissa oo ihan hirveesti lapikkaita, eli jos ei ole rotuihin perehtynyt, varmasti yleisempi sakemanni tulee ensin mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot korvat, valikoiva kuulo..

      Joo, on sakemanni hippasen yleisempi ku lapikas, mutta jo pelkästään WA:ssa on nyt yli 80 lappalaista, itärannikolla varmaan kolme kertaa enemmän. Niillä on suuri suosiobuumi menossa täällä, ottaen huomioon kuinka vähän aikaa rotu on ollut täällä. Ehkä vielä jonain päivänä Sisua ei sekoiteta sakuksi tai huskyksi.. :D

      Poista
  3. En ollut uskoa silmiäni kun ekassa näyttelyssä johon eksyin WA:ssa kehän laidalla vuoroaan odotteli aito lapikas! Ei ollut käynyt mielessä sitten niin ollenkaan että supisuomalainen lapinkoira voisi tulla vastaan Australiassa eikä lopulta vain WA:n puolella, Melbournessa kävin myös koiranäyttelyssä pariinkin kertaan ja lapinkoiria tuli sielläkin vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WA:ssa on viimeisen laskun mukaan jo yli 80 lapikasta! :O

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!