sunnuntai 27. toukokuuta 2012

I'm hooked!

Perthissa on kylma. Perjantai-aamuna oli rapsakat kaksi astetta lamminta, kylmin toukokuu 89:aan vuoteen. Onpa ihanaa olla kokemassa sita.. not. En tieda onko kylma saa vai siirtolaisuus saanut pienen paani sekaisin, vai onko aika ja 15 vuotta tehneet tehtavansa ja peruskouluaikaiset kasityotraumat vihdoin halvenneet mielesta, mutta jotain on paassa naksahtanut! Lauantaina osallistuin siis vapaaehtoisesti suominaisten ompelutuokioon, tai Virallisesti "Oma-aloitteisten kielivahemmistolaisten ompeluseuraan" Woolly Lattes-kahvilassa Wembleyssa. Tarkoituksena oli menna paikalle, nauttia kahvista ja hyvasta suomiseurasta ja ihastella muiden aikaansaannoksia.

Puoli tuntia paikalle paasysta seikkailin kuitenkin jo kahvilan takahuoneessa, eli lankamyymalassa. Mukaan tarttui Learn to Crochet-kirjanen eli Virkkaus for Dummies-opus, paksu virkkuukoukku ja ruskeaa, paksua lankaa.

Ensimmainen tuotos, pokale.
Istahdin alas ja ryhdyin hommiin. Vieressa istunut ihanainen suominainen, jolla oli kasityot hallussa ja opemainen ote asiaan, neuvoi ja opasti ja pian alkoi touhu sujumaan. Pokale sai pian enemman muotoa, ja pikkuhiljaa se alkoi nayttaa patalapulta, ja sittemmin kaulahuivilta. Mina opin ketjusilmukan, piilosilmukan, puolipylvaan ja pylvaan! Ja jopa tykkasin siita. Naapurin opemaisen otteen takaa paljastui erityisopettajan ammatti, ja aikamoinen special needs-kakarahan tassa ollaankin kasitoiden maailmassa. Oli kylla kivaa tehda jotain ihan omaksi iloksi, eika koulun arvosteluita varten, ja huomaamattani jatkoin hommaa illalla. Huivi on kohta muuten valmis! Juuri sopivasti naihin talvisaihin, sointuu uusiin ruskeisiin talvisaappaisiini ja vaaleanruskeaan villakangastakkiini. Ehka. Jos kehtaa kayttaa.

Tanaan oli vuorossa Perthin Craft Fair, jonne suuntasin brittiystavani Een kanssa. Juoruiluja, askartelukauppoja ja lounasta, aika kiva tyttojen sunnuntai. Ee innostui virkkaamisesta myos, ja eilisen oppilaasta kuoriutui tamanpaivan opettaja! Ja niin se vaan oppi tarttui, vaikka kummankin kasityosanasto oli ihan hukassa, seka suomeksi etta englanniksi. Mutta ei haittaa, mallista oppii ja sanoja ja termeja voi aina keksia omia!

Ostin kaiken muun lisaksi lisaa lankaa! Uusi proggis! En ole etsinnoista huolimatta loytanyt Perthista lamminta tuubimaista kaulahuivia, joten nyt paatin sitten virkata moisen. Todennakoisestihan homma menee niin, etta kauluri on kayttokunnossa talveksi 2014, mutta eletaan tassa nyt hetki siina harhaluulossa, etta osaan ja pystyn ja kaikki onnistuu.

Huivi alkaa nayttaa jo huivilta


Proggis nro 2. Ainakin on sopot varit.
J tulee kotiin tiistaina, joten kaytin asken reilun puolisen tuntia piilotellessani ostosreissuni tuhoja tyohuoneen kaappeihin ja laatikoihin. Messuilta ostettu kuumaliimapyssy oli hauska uusi lelu, mutta vaatii kylla treeneja. Ensimmaisen kayttokerran jalkeen liimamassassa olivat paitsi halutut pikkutilpehoorit onnittelukortissa, myos varsin iso pinta-ala poydasta. Ja housuista.

3 kommenttia:

  1. Voi kyllä on ope ylpeä, kun on uuttakin lankaa ostettu ja jopa aloitettu virkkaamaan uutta huivia! Ja vielä jaettu oppia eteenpäin, mahtavaa! :) Ens kerralla huivi sitten kaulaan kiits.

    VastaaPoista
  2. Ope olisi niiiiiin ylpea, jos nakisi kuinka pitkalle taa toinen projekti on jo edistynyt! Ja ekasta tarttis enaa piilottaa langanpaat, ja se olisi kayttokunnossa! Wohooo! :) Ensi kerralla saattaa siis jopa olla valinnanvaraa MINKA itsetekeman laittaa kaulahuiviksi ;)

    VastaaPoista
  3. Jee, hienoa! Eiks ole ihanaa, että kouluajan traumat lähtee romukoppaan. :D Antoisa maailma noi käsityöt, kun näkee oman käden jälkeen suht nopeasti. Muutenkin lueskelin blogia pitkästä aikaa; kivoja kuulumisia.

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!