lauantai 14. huhtikuuta 2012

Standardoitua hoitoelvytysta

Kuten ehka aiemminkin on tullut valiteltua tai kerrottua, on aussilaisissa sairaaloissa kaikki kovin standardoitua. Joka asiaan on kurssi ja competency, ja ilman paperia joka todistaa sun olevan pateva, ei hommia tarvitse tai saa alkaa tekemaan. Kyse voi olla niinkin yksinkertaisista asioista kuin virtsakatetrin laitosta aina sitten hoitoelvytykseen. Tavallaan hyva, etta kovin kansainvalista ja taidoiltaan eriavaa porukkaa tasapaistetaan kurssittamalla, mutta valilla touhu menee aarimmaisyyksiin kun mistaan ei jousteta. Ihan mielellani menin kuitenkin tata hoitoelvytysta treenailemaan, meilla kun elvytystilanteita tulee oikeasti eteen melko tasaisesti ja elvytyspakki ja deffa ei vain seiso nurkassa polyttymassa.

Mina suoritin nyt sitten Australian Resuscitation Councilin Advanced Life Support-kurssin ja siihen liittyvan Hospital Advanced Life Support-kurssin, yhteensa kaksi paivaa luentoja ja simulaatioita. Kyseinen kurssi on perusedellytyksena akuuttipaikoissa tyoskentelyyn, ja kahdestakymmenesta osallistujasta yhta lukuunottamatta kaikki olivat teholta, paivystyksesta tai sydanpuolelta. Jai kylla vahan kaksijakoiset fiilikset, vaikka itse kurssi meni heittamalla lapi ja palaute oli varsin positiivista seka simulaatiokokeista etta teoriatentista.

Kertaus on opintojen aiti, ei siina mitaan. Mutta aika vahan uutta asiaa tuli kahden paivan aikana, ja sita vanhaakin kerrattiin aika palikka-tasolla suurista ennakko-odotuksistani huolimatta. Kurssin esitiedoissa ja itseopiskelumateriaalissa korostettiin, etta osallistujilla oletetaan olevan hyvat rytmintunnistus-taidot ennen ensimmaista kurssipaivaa ja kokemusta manuaali-deffan kaytosta. Tein tunnollisesti monisivuisen tyokirjan ja esitentin ja luin parisataa sivua hoitoelvytyksesta ja protokollista ja oletin muiden noudattavan ko. ohjeita myos. Ja varmistin, etta mielessa on manuaalideffan tahdistus-toiminnot ja muut konnankoukut. Kertasin laakeaineita ja niiden ominaisuuksia ja muistuttelin mieleen vanhoja nippelitietoja farmakologian luennoilta.

Ensimmaisen kurssipaivan koittaessa paikalla oli kuitenkin ihmisia, jotka eivat olleet saaneet tai avanneetkaan kurssimateriaaleja tai ikina koskeneetkaan manuaaliasetuksiin. Yhdella paivystyksen mimmilla ei ollut alkeellisiakaan EKG:n tunnistustaitoja ja taisi siina pieni aasia-aussila kielimuurikin olla valissa. Luennot olivat ihan antoisia ja kertasivat kurssimateriaalit kattavasti, mutta simulaatioissa paljastui sitten puutteet osaamisessa. Ensin treenattiin ihan simppeleita perusjuttuja ja yksittaisia osa-alueita elottomuuden tunnistamisesta ja MET-ryhman aktivoinnista, deffan kaytosta ja intubaatiossa auttamisesta jne, mutta jos paikalle ilmestyy nollatiedoilla niin hidastaahan se koko pienryhman kulkua. Monella oli myos iso kynnys hypata simuloimaan ja leikkimaan muovisen nuken kanssa ryhman edessa. Loppuun sitten koko case, jossa sai vuorotellen olla eri rooleissa ja tama oli sitten samalla se arvioitu suoritus patevyytta varten. Pahimmillaan hommaa toistettiin ja toistettiin ja toistettiin ja toistettiin jotta kaikki paasi lapi.

Naureskelin hiljaa mielessani, etta oma paa on niin karaistunut ensihoitaja-opintojen aikana simulaatioihin, etta parin ihmisen edessa tehty lyhyt harjoitus ei enaa tunnu missaan, kun tietaa etta kukaan ei videokuvaa sita ja kay tekemiasi virheita myohemmin lapi kaikkien edessa "mita ihmetta sa tassakin teet"-asenteella :D Metropolian simulaatioluokassa vuodatetut arrapaat ja hikipisarat ovat siis kantaneet hedelmaa. Suurin vaikeus mulle oli se tasapaistamisen maku vaadituissa sanamuodoissa. Etenkin yksi kurssin vetajista oli pilkuntarkka sen suhteen, etta deffaa kaytettaessa on sanottava tismalleen annetut lauseet papukaijamaisesti ja korjasi suunnilleen sanajarjestystakin. Hands off ja stand clear ovat myos liian kaukana toisistaan, kerran taisi korjata jopa continue compressions ja compressions continue-jarjestysta joltakulta... Hiljainen savu tuprusi taas omista korvista... Ja vaatimalla vaati kayttamaan juuri hanen muistisaantoja ja hauskoja sanarimpsuja. Onneksi muut ohjaajat otti asiat realistisemmin.

Vuoden paasta sitten kertaamaan opitut taidot. Oma henkilokohtainen palkintoni kurssin suorittamisesta on se, etta nyt saan aloittaa kotipaivystykset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!