Tyomatkani on nyt hyvaksitodettu pituutensa puolesta. Tasan 30 minuuttia, ovelta ovelle ja melko rivakkaa pyorailya. Kerrassaan taydellista. Kylla kannatti panostaa kunnon fillariin. Arvoin viikon verran, mika on budjettini ehdoton ylaraja ja missa kulkee mukavuuden ja jarkevan panostamisen raja, ja se kulki loppuenlopuksi noin kuudessasadassa dollarissa. Silla hintaa irtosi pyorakaupasta pahea hybridipyora, maastopyoran ja maantiepyoran taydellinen risteytys. Ja taattua, hyvaa asiakaspalvelua. Myohemmin selvisi, etta saan sairaalan PARKKIOSASTOLTA 10% takaisin ostohinnasta. Haluavat tukea "vaihtoehtoisia tyomatkamenetelmia". Kellarista loytyy myos lukollinen parkki, homeettomat suihkutilat (terkkuja vaan sinne Meilahden kellariin...) ja helppo yhteys osastolle.
29-tuumaiset vanteet, kivikovaksi pumpattu rengas, jossa on kuitenkin kisapyoran rengasta enemman leveytta. Maastopyoran runko ja mukavuus, pehmea satula ja ulkonevat, pehmustetut kadensijat, jotka tukee kammenta tosi hyvin. Kertakaikkisen miellyttava ajaa. Testasin muutamaa hieman edullisempaa hybridia, mutta tama vei kylla sydamen jo ekalla kokeilulla. Muodon vuoksi testasin viela ne pari muuta, mutta valinta oli aika selva.
Pyora huollettiin kayttokuntoon odotellessamme, ja ostamamme lisaosat, pumpun teline, lukko ja pulloteline ruuvattiin kiinni. Satulassa ja renkaissa on quick release-toiminnot, joita blondikin oppi lyhyen opastuksen jalkeen kayttamaan. Viela on luvassa J:n pitama pyoranhuoltokoulu, osa 1: nain korjaat puhjenneen renkaan , sitten pitaisi olla valmista kauraa Perthin tyomatkapyorailijoiden suureen joukkoon.
Kaupungin paavaylien suuntaisesti menee ihailtava verkosto pyorateita, omasta 10 km reitistani suurin osa on pyoratiella, vailla risteyksia tai muita liikenteen aiheuttamia keskeytyksia. Lyhyt fillarointi motarin varteen, ja sitten onkin upeat nakymat Swan-joelle, ranta n. kahden metrin paassa polkijasta ja sopivin valimatkoin tuulensuojaa kasvistosta :)
Aamuisin pyoratiet kansoittaa kaikenikaisten, lahinna miesten, muodostama kisapyoraily-friikkien joukko. Hyvahan tassa ilmastossa onkin ottaa hyoty irti tyomatkoista ja treenata pyoraillen, ruuhkassa istumisen sijaan. Asut ovat kuin Tour de Francelta ja pyoratkin aikamoisia, mutta joukkoon mahtuu mukaan.Tyylipoliisille olisi kylla tarvetta, aivan jar-kyt-ta-vi-a asuja, pallokuoseja, neonvareja ja kireita pikku shortseja.
Kunhan eivat tuuppaa kumoon ohi kiitaessaan, niin muuten ei oo niin justiinsa oli alkuviikkojeni suurin huoli. No, ei ne kumoon tuuppaa, mutta kiitaa ohi aikamoista vauhtia, valilla kaksi rinnakkain. Suurelta osaa hard core-pyorailijoista tuntuu unohtuneen, etta meita ihan tavallisia tyomatkapyorailijoitakin on joukossa, ja epamaaraiset huidotut kasimerkit eivat meille sano mitaan siita, kuinka monta kymmenta sekopaata sielta paahtaa ohi.
Fillarointi kattaa siis tyomatkaongelmani seuraaviksi kuukausiksi. Talvipyoraily on ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta talvea ennen mun on myos opittava ajamaan. Tyonkuvaan kuuluu kotipaivystysta kerran viikossa, klo 18-8 valisena aikana on sairaalalle ehdittava 30 minuutissa, ja tama vaatii keskella yota auton. Seuraavien kuukausien tavoitteena onkin rohkaistua ajamaan, ennenkuin nama paivystysvelvollisuudet lankeavat myos minun osakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!