Aamulla nukuimme pitkään, mutta ensimmäistä kertaa on ollut pirteä olo koko päivän. Jet lag on vihdoin helpottanut ja hereilläoleminen ei ole jatkuvaa kituuttamista. Pussipuuro-aamupalan jälkeen hyppäsimme metroon, lauantaista huolimatta niin hirveä ruuhka, ettemme meinanneet mahtua sisään. Suuntana Temple of Heaven ja alueen kauniit puistot. Taivaan temppeli ja sen yhteydessä olevat rakennukset puistoineen muodostavat todella laajan alueen, jossa oli ihanan rauhallista, autovapaata ja tunnelma oli kaukana muurien takana hurjastelevista autoista. Itse temppelin luona oli turisteja laumoittain, ryhmissä, yksin ja perheineen, mutta kauempana puistoissa lähinnä vain paikallisia. Muutama muukin rakennus oli varsin turistipitoinen, mutta Pekingin symbolina pidetty Temple of Heaven, missä keisarit ennen uhrasivat hyvän sadon puolesta, oli ehdottomasti pahin.
Lähdimme kiertämään aluetta ympäri, ja pienen tauon ja jasmiiniteen jälkeen löysimme molempien suosikin, Temple of Fasting vei voiton! Temppeli ja siihen kuuluvat puistot olivat kahden vallihaudan (ja 10 RMB:n ylimääräisen pääsymaksun) suojaamia, ja ehdottomasti rauhallisin löytämämme paikka tässä kaupungissa. Meidän lisäksemme siellä haahuili vain muutama taideopiskelija lehtiöineen ja satunnainen turisti. Rakennukset olivat kauniita, eivät liian pröystäileviä ja tunnelma oli hieno. Vähän alkoi tosin jo ns. temppeliuupumus iskeä, noita samanoloisia pytinkejä on nähty nyt niiiiiin monta...
Taivaan rauhasta suuntasimme maanpääliseen helvettiin, ainakin Hoon mielestä, eli vastapäiseen Pearl Market-ostoshelvettiin. Uskomaton yhdistelmä feikkituotteita (kelloja, vaatteita, laukkuja, silkkiä ja helmiä) sekä aitoja helmiä. Pääsin tinkaamisen makuun bilekäyttöön sopivaa kelloa etsiessä, ja sainkin hintaa pudotettua viiteentoista prosenttiin alkuperäisestä hinnasta. Kokemattomuuttani annoin siinä kohtaa periksi, mutta hauskaa oli enkä koe tulleeni ryöstetyksi tuollakaan hinnalla. Eilinen visiitti Silk Factoryyn, aidoista aidoimman silkin lähteille kannatti, ja nyt oli selvillä mistä hinnoista kannattaa alkaa edes keskustelemaan näiden huonompilaatuisten silkkivaatteiden kohdalla. Halusin turkoosin aamutakin, ja sen sain, kymmenen prosenttia lähtöhinnasta. Tinkaaminen hyvin englantia puhuvan myyjän kanssa oli hauska leikki ja tunnelma vapautui kaupanteon jälkeen, oli kuulemma harvinaisen fiksua tsekata aidot hinnat ensin, sillä kommentilla lähtöhinta puoliintui heti. Jossain tinkausohjeissa oli maininta, että hyväksy vasta viides tarjous, ja viides taisi tosiaan olla se, mihin olin tyytyväinen. Hoo naureskeli vieressä. Helmiä täytyy tulla ihastelemaan ilman Hoota, sen pinna ei kestänyt hihoissa roikkuvia yli-innokkaita myyjiä, mikä oli taas omasta mielestäni vaan ihan hauskaa ja erilaista.
Ruokaa ja hotellille, kohta treenaamaan ja illaksi suunta Pekingin yöelämään! Kuvasatoa saatte sitten, kun pääsen päivittämään blogia muutenkin kuin sähköpostitse. Jos tämä nyt edes päivittyy...?? Kertokaa joku mailitse, päivittyykö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!