lauantai 18. tammikuuta 2014

Pohjois-Thaimaan road trip, osa 2

Aamu numero kaksi, hotellilla mainiot unet, nopea pakkaus ja ylimääräisten tavaroiden jättö respaan, sillä palaisimme samaan hotelliin vielä viimeiseksi Chiang Main yöksi. Mini van oli valmiina kuskeineen ja oppaineen, ja valkoisten valloittajien luksusmatka vuoristoon alkoi! Tämä ei todellakaan ollut se budjettireissu, minkä kuvittelin varanneeni..

Kelpasi reissata, kun jalkatilaakin olisi riittänyt vaikka kuinka, tyynyt ja kaikki meidän herkille töppösille

Ensimmäisenä kohteena oli hieman surullinen paikka, hirveäksi turistirysäksi tehty elefanttileiri. Olin ensin tosi innoissani siitä, että päästään näkemään lisää näitä uljaita eläimiä, mutta leiri olikin varsin ankea. Ahtaat tilat, ketjut jaloissa ja kaulassa ja hirveä määrä porukkaa.

Kaamea, keinuva riippusilta matkalla elefanttileiriin


Meille oli buukattu 30 min "ratsastus", eli istuimme siellä selän päälle kiinnitetyssä istuimessa ja norsu-parka kahlasi vedessä ja kiipesi kapeilla vuoristopoluilla. Hieno osoitus eläimen hienomotoriikasta ja tottelevaisuudesta noilla liukkailla, ahtailla poluilla, mutta samalla tosi surullista. Oli tosi ristiriitainen olo, samalla iloinen että pääsi lähietäisyydelle, mutta ahdistunut eläinten huonoista elinoloista ja kiukkuinen omasta kaksinaismoralismista, kun kamera kädessä siellä pyörin siinä missä muutkin länkkärit.


Välillä vähän matkaevästä mukaan

Ja joessa kahluun jälkeen takaisin lähtöpaikalle

Matalassa kohtaa jokea oli lisäksi lyhyt eläinten kylpyhetki ja lyhyt näytös elefanttien käytöstä metsätöissä, mikä oli ehkä tämän mestan paras anti. Hieno eläin, huono paikka.






Jatkettiin matkaa kohti pohjoista, ja pysähdyttiin ihan mielettömiin maisemiin lounaalle. Todella hyvä thai-buffet, ja oltiin lähestulkoon paikan ainoat asiakkaat. Välillä vähän riipaisi, kun me istuttiin kaikissa näissä rafloissa paraatipaikoilla, ja opas jossain sivussa ja kuski suunnilleen keittiön takaovella. 


Seuraavana oli vuorossa jokiristeily kuvassa näkyvällä joella, jonka nimi on jo painunut unholaan, eikä kartastakaan ole apua.. Mekong se kuitenkaan ei ole. :)


Ihania, pieniä ja isompiakin temppeleitä ja spirit houseja löytyi joka mutkan takaa.


Kevyt ylikuorma

Pysähdyttiin myös riisipellolle, ja kaupunkilaistytöille näytettiin, miten se riisi oikein kasvaa Uncle Bensiksi. Tämä kaupunkilainen veti sitten myös turvalleen mutaisella pellolla, olipa kiva liata kuskin valkoisia froteepyyhkeitä jalkojen siistimiseen. Note to self, thongsit eivät ole oikeat jalkineet pellolla hyppimiseen.


Ylipäätään opas huolehti koko ajan siitä, että saisimme nähdä, kokea ja maistaa myös sitä aitoa Thaimaata, ja mm. osti meille kaikkia mahdollisia eksoottisia hedelmiä tienvarsikojuista ja katukeittiöiden antimia kylistä.


Jatkoimme matkaa vuoristoseuduille lähelle Chiang Rain kaupunkia. Kaupungin ulkopuolella elää seitsemän eri etnisen heimon ryhmittymä, jotka ovat paenneet kuka mistäkin, suurin osa Burman puolelta. He eivät kuulu oikein mihinkään, eikä heillä ole edes Thaimaan kansalaisuutta. Niinpä suurin osa lapsista ei käy koulua, ja pääelinkeinona ovat turisteille myytävät käsityöt. 


Köyhyys ja alkeellisuus oli uskomatonta, varsinkin siinä vaiheessa kun oppaamme esitteli erään pariskunnan, jolla oli muutaman päivän vanha vauva jota he kylvettivät ohutseinäisessä, huterassa bambumajassaan. Jonkinlaisen julkisen terveydenhuollon piirissä kyläläiset silti olivat, sillä lapsi oli syntynyt aluesairaalassa, keisarileikkauksella komplikaatioiden jälkeen.



Lady in charge. Naisten johtaja, jonka vastuulla oli muiden renkaiden asentaminen
Me vierailimme siis Long Neck Karen-heimon kylässä. Nimi tulee heimon tavasta laittaa jokaiselle tiettynä päivämääränä syntyneelle tyttölapselle neljän vuoden iässä paksu rautapanta kaulan ympärille, johon sitten lisätään kierroksia naisen kasvaessa. Osa muina päivinä syntyneistä naisista taas pitää rautapantaa vapaaehtoisesti, sillä sen uskotaan tuovan suojaa.  Lisäksi polvien ympärille saatetaan laittaa samanlaisia pantoja suojaamaan jalkoja. Kymmeniä kierroksia niskan ympärille kierretty panta ei ilmeisesti vahingoita naisten kaulan aluetta pysyvästi, lähinnä se painaa hartioita alemmas eikä niinkään venytä niskanikamia erilleen. Oppaamme kertoi opiskelleensa samaan aikaan naisen kanssa, joka oli poistanut rautapannan sulautuakseen valtaväestön joukkoon paremmin. Kylässä ollut vastasynnyttänyt nainen taas oli joutunut ottamaan omansa pois lääkärien vaatimuksesta ennen synnytystä, jonka enteiltiin olevan vaikea.


Meidän mielestä uskomattoman kaunis nuori nainen, omasta mielestään ruma vanhapiika parikymppisenä
Naisten käsityönä tekemät huivit olivat ihan mielettömiä taideteoksia, ja muutama niitä tulikin ostettua tuliaiseksi.




Ehkä hulluin kokemus oli erään huiveja myyneen hökkelin edessä istuneen tytön kanssa. Oppaamme tunsi tytön entuudestaan ja jäi juttelemaan pienestä kielimuurista huolimatta, sillä suurin osa kyläläisistä ei puhu thaikieltä, englannista nyt puhumattakaan. Tyttö näpersi sylissään mustasta langasta jotain, ja kertoi nähneensä  Chiang Raissa upean, ilmeisesti virkatun reikähuivin ja toivovansa, että osaisi tehdä jotain niin hienoa ja erilaista. Minä katselin suu auki edessäni olevia, todella monimutkaisen näköisiä kudelmia, ja lupauduin sitten näyttämään virkkauksen perusteet.


Siinä sitä sitten yritettiin opettaa nuorta heimonaista virkkaamaan isoäidinneliötä ja muuta, omalla vajavaisella käsityökokemuksella, ja todella puutteellisella suomi-englanti-thai-heimokieli-käännöksellä ja piirroksilla. Olipahan kokemus! Tästä on joku videopätkäkin, mutta en harmikseni löydä sitä mistään!


Crocseilta ei pääse karkuun edes heimokylässä!
Yöksi suunnattiin taas varsin hyvään hotelliin Chiang Raihin ja ehdittiin vielä kuutamouinnille hotellin altaallekin ennen myöhäistä illallista ja hierontaa. Käytiin ensimmäisen Koh Samuilla vietetyn viikon aikana päivittäin hieronnassa, ja tässä vaiheessa oli jo niin kovat vieroitusoireet, että piti tilata hierojat huoneeseen! :)

1 kommentti:

  1. Olipas mielenkiintoinen postaus!
    Ja muutenkin on mukava tehdä näin nojatuolimatkaa teidän mukananne. =)

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!