torstai 16. tammikuuta 2014

Kaivosleskeyden loppu

Tätä päivää on odotettu. Mies on antanut irtisanoutumisilmoituksensa töissä, jäljellä on muutama hassu yövuoro, ja that's it! Loman jälkeen ei enää tarvitse palata poran ääreen, vaan edessä ovat uudet tuulet ja opiskelijaelämä. Saimme loppuviikolla tiedon, että J on hyväksytty TAFE:een opiskelemaan, eli paikalliseen ammattikoulu/AMK-opinahjoon. Kyseessä on kolmivuotinen tutkinto, mutta töitä pitäisi riittää jo ensimmäisen vuoden jälkeen.

Samalla kun olen järjettömän innoissani siitä, että saamme vihdoin elää tavallista elämää kotona, olen hieman kauhuissani rahatilanteesta. Nyt minä olen yhtäkkiä se perheen pääelättäjä, ja J sitten opintojen ohella tekee jotain hanttihommia, jos ja kun jotain löytyy. Vaikka asuntolainaa ottaessamme laskimme moneen otteeseen, että mun tulot riittävät hyvin lainanlyhennyksiin ja peruselämään, ja mitä ikinä J tienaakaan, niin se on sitten vain bonusta, niin on tämä uusi taloudellinen vastuu silti aika raskas taakka. Onneksi lainan off set-tilillä on tuntuva summa säästössä, joten ei olla pulassa jos jotain isompaa vaikka hajoaa talosta tms. Off set on Aussien nerokas keksintö, tili on meidän hallussa, ja kytkettynä lainatiliin.  Siellä oleva summa siis vähennetään lainan pääomasta ennen korkojen maksua, joten off set-tilillä kannattaa näillä korkoprosenteilla roikuttaa rahaa. En Suomessa ole kuullut vastaavasta, toisaalta eihän mulla siellä koskaan ollutkaan asuntolainaa...

Huisi tunne, että saamme vihdoin kolmen ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen elää viikottaista arkea yhdessä, eikä tarvitse enää nyyhkiä viikottaisia hyvästejä lentokentän parkkipaikalla. Olemme molemmat odottaneet tätä niin pitkään ja tehneet tämän mahdollistumiseksi valtavasti töitä, mutta ratkaisu tuntuu silti tulleen yllätyksenä osalle tutuista ja läheisistä. Miehen veli ei esimerkiksi pysty käsittämään, miksi J luopuu rahakkaista kaivoshommista. Osa ei käsitä, miten J voi "jättäytyä" mun tulojen varaan, ja töissä taas yksi aussinainen voivotteli, että nyt mä lykkään meidän naimisiinmenoa vähintään kolmella vuodella, kun joudun olemaan töissä! Hömmmh, milloin työskentely oli este vihkimiselle? Toki olenhan mäkin töissä jo allekirjottanut useamman good luck for the future-kortin naisille, jotka lopettavat vakityöt mennäkseen naimisiin... Hyvä muistutus siitä, että joissain asioissa täällä ollaan himppasen jäljessä nykyaikaa! Ymmärrän siis kotiin jäämisen lasten saannin jälkeen, etenkin kun päivähoito on täällä tosi kallista ja äitiysloma lyhyt, mutta että sinne kotiin pitäisi jäädä ennakoivasti.. :O Veikkaan, että tämä vielä korostuu tälläsillä ei-akateemisilla aloilla.

Kaikki ympärillä olevat muut kaivoslesket ovat taas innoissaan ja ymmärtävät 100% täydellisesti, mistä on kysymys. J:n kohta-entisten työkavereiden mielet ovat taas valaistuneet ja moni on alkanut pohtia sitä omaa elämäänsä ja opintojen mahdollista aloittamista ja FIFO-elämän raastavaa kuluttavuutta. Osalla on vaan niin isot menot, että siihen tarvitaan kaivosfirman tarjoamat isot tulotkin. Moni oli myös kateellinen siitä, että J:n tukena on näin hämmentävän raikkaalla asenteella varustettu nainen, että olen valmis jäämään töihin... jepjep. Terveisiä 50-luvulta!

10 kommenttia:

  1. Tämä maa tarvitsee enemmän suomalaisia naisia tai vähintäänkin suomalaisten naisten sisua :) Kyllä se siitä, vaikka välillä oliskin penninvenytystä. Meillä vedetään vähän samoissa tunnelmissa kun E pohdiskelee työpaikan vaihtoa eikä uutta vielä ole tiedossa, mutta onneksi on mun tulot, aina sitä pärjää. Onnea vielä J:lle alanvaihdon ja uuden elämän johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, onneksi meitä on täällä monta emäntää lisäämässä sisun määrää :) Tsemiä E:n työkikkailuihin!

      Poista
  2. Hurraa! Onneksi olkoon! Otan nyt puhtaasti suomalaisen näkökulman ja sanon että hyvä kun uskallatte, pitää heittäytyä ja uskaltaa, parempi elämä siintää! Sitten amerikkalaisesta näkökulmasta kommenttia, että ymmärrän kyllä, vaikka meillä ei sitä asuntolainaa vielä ole tästäkään maasta. Mutta kuinka on harmittanut miehen puolesta kun on "joutunut" minua elättämään, eikä hypoteettisestikaan ole yksi- tai yksiplusvähän-tuloisessa huushollissa voinut suunnitella riskinottoa. Kun ei ole turvaverkkoa johon tipahtaa, jos tipahtaa.

    Tsemppiä vaan sen pallonkolkan modernisointiin tälle vuosisadalle! Kuulostaa tosin aika toivottomalta, edes täällä, sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja rakenteellisen sovinismin kehdossa, en ole kuullut kenenkään näinä päivinä jättävän työpaikkaansa ennen kuin äitiysloma on ajankohtainen!

    Jahas, mihin tässä vielä ehtisi yhden kommentin aikana hypähtää? ;) No, ehkä ei muuta kuin onnea vielä tuoreelle opiskelijalle ja pysyvästi lähisuhteessa elävälle pariskunnalle. Mahtavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhiii, kiitos ihanan rönsyilevästä ajatuksenvirrasta ja onnitteluista!

      Poista
  3. Ihanaa että se on nyt ohi! Ja onpa kyllä todellakin vanhanaikaista tuo että jäädään kotiin jo kun ollaan menossa naimisiin. En ollutkaan tiennyt että siellä ollaan noin vanhollisia, vaikka monta Aussia tunnenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WA in tässä taas oma lukunsa, itärannikolla ollaan takuuvarmasti edistyksellisimpiä!

      Poista
  4. Hei ihan mielettömiä uutisia! Itse oon sun blogia lukenut jo PIIIITKÄÄÄN, mutta oon aina niin huono kommentoimaan :( Mut ihana kuulla, että vihdoin se arki pääsee teilläkin alkamaan :)

    Itse oon tulossa nyt SEITSEMÄN vuoden tauon jälkeen Australiaan kolmen kk:n lomalle, mut sain töistä just tietää, että voin tehdä etänä Suomeen töitä, joten mikäs mua estää pidemmästä olemasta, turistiviisumikin kun on kuitenkin vuodeksi hankittu ja voimassa joulukuuhun asti ;) Mulla on tarkoitus olla vanhoilla kotiseuduilla Sydneyssä ja käydä huitelemassa Melbournen ja Brisbanen alueilla ainakin nyt kun siihen varmasti aikaa on. Lisäksi ajattelin kierrellä maata ympäri WWOOF:N ja HelpX:n merkeissä, uskotko tämän olevan mahdollinen tapa kiertää maata? Vaihtoehtoja maan kiertämiseen oon seurannut ja etsinyt jo vuosia kun tosiaan WH on jo käytetty, mutta nää iloiset uutiset duunista muutti tosiaan koko asian ja olen niin onnellinen, että taidan vaan itkeä nää päivät ennen koneen sinne laskeutumista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla pidempiaikasista lukijoista ja kiva kun kommentoit! Hyvältä kuulostaa noi sun reissusuunnitelmat myös. Uskoisin että noiden HelpX ja WWOOFin kautta vois saada hyvinkin mestoja, jos ei ole niin turhantarkka päivämääristä ja alueista. Mekin (tai siis mä) ollaan pohdittu jotain HelpX-tyyppistä apua maalausurakkaan, kun sen aika koittaa, kun ylimääränen makuuhuonekin olisi majoitukseen. Nauti reissusta, ihana kun duuni on noin joustava!

      Poista
  5. Ihan huikean hienoa! Onnea vielä teille molemmille. Kyllä yhden ihmisen tuloillakin pärjää, kun elää säästäväisemmin. Meillä mennyt jo liki kahdeksan vuotta, ja jos haaveeni jatko-opinnoista toteutuu, niin vielä pari vuotta lisää. Ei meillä kyllä kovin mitään säästöjä pääse kertymään, mutta toisaalta elämässä on paljon muutakin kuin omistaminen. Toki itse tässä vaiheessa odotan jo aika kiihkeästi paluuta työelämään. Halauksia & ihanaa lomaa! Kaisa-serkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, te ootte malliesimerkki että pärjää, ja hyvin pärjääkin :)

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!