Iltapaivalla saavuttiin Lake Tekapolle, ylhaalla vuoristossa sijaitsevaan pikkukylaan. Jarven vesi on uskomattoman turkoosia ja maitomaisen sameaa, mutta kuitenkin kirkasta, en ole ikina nahnyt vastaavaa. Kuulemma jaatikoiden sulamisveden mukana tulevat mineraalit ja hienoksi jauhautunut hiekka saavat heijastuksen avulla aikaan tuon ihanan varin.
Maisemat ovat olleet karuja, mutta kauniita. Ja niita lampaita, niita on joka notkelmassa. Yhden kirkon pihalla (oven edessa siis!) laidunsi kaksi ponia.
Flunssa vaivaa edelleen, Queenstownissa karsitty sairaspaiva helpotti oloa hieman, samoin Dunedinissa rennosti otettu iltapaiva. Vierailimme Cadburyn suklaatehtaalla ihailemassa suklaavesiputousta ja maistelemassa vahan tuotteita. Fazerin kierroksella sai enemman suklaata! Kierroksen parasta antia oli ehdottomasti nelja kierrokselle osallistunutta kundia, jotka kiteyttivat flanellipaidoissaan, rumissa tatuoinneissaan, rikkinaisissa housuissaan, takatukissaan ja huonossa kaytoksessaan kaiken sen, mita J on koittanut kolme kuukautta selittaa termista bogan. Uskomattomia.
Tanaan on nautittu bbq-illasta ja kohta olisi toivottavasti tarjolla kirkas tahtitaivas. Ja myohainen aamu! Tukka on puhdas ja juurikasvua haivytetty sitruunalla. Epailytti hieman, mutta ainakin Hoon mukaan ero entiseen on selkea. Pakko oli jotain keksia, kun edellinen kampaajakaynti ja varjays on ollut lokakuussa ja aussilan aurinko ei ole hoitanut vaalennustehtaviaan kunnollisesti. Kaupan vareista tulee hirveat allergiakutinat paanahkaan, ja yhtakaan eko-kampaajaa en Sydneysta loytanyt. Huomio Perthin hippikampaajat, saa ilmottautua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!