Pingviinisaari

Tässä on tullut turisteiltua ihan urakalla suomivieraan ansiosta, ja hyvä niin. Olen jo pitkään halunnut käydä Perthin eteläpuolella, Rockinghamin edustalla olevalla Penguin Islandilla päiväretkellä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Mies ei koskaan innostunut tästä paikallisesta luontonähtävyydestä (mikä siinä onkaan, että ei aina osaa arvostaa sitä upeutta, mikä on ollut lähellä jo lapsuudesta alkaen), joten reissu jäi tekemättä ensimmäisenä Perthin vuotena. Sittemmin päätin ns. säästellä näitä lähialueen turistipaikkoja niin, että käyn aina jossain uudessa kohteessa vieraiden kanssa ja saan itsekin kokea jotain uutta ja nauttia päivästä, enkä vain lykätä suomivieraita turistibussin kyytiin.

Penguin Islandille (tai siihen lauttarantaan) pääsee joko paikallisjuna+bussi-yhdistelmällä Perthistä, omalla autolla tai sitten opastetulla kierroksella. Saari on n. kilometrin päässä rannasta, eli aikamoinen kahluumatka siinä on välillä lähes vyötärön mittaisessa vedessä jos ei halua maksaa lauttamatkasta. Koska mulla on pian edessä melontareissuja, me päädyttiin Annan kanssa opastettuun melontaretkeen.

Järjestäjäksi valikoitui päivän varotusajalla Capricorn Sea Kayaks. Samalla tulisi tsekattua vieressä oleva Seal Island ja treenailtua vähän merimelonnan perusteita. Lisäksi päiväohjelmassa lupailtiin pääsyä pikkupingviinien ruokintaa katsomaan, snorklausta ja satunnaisia delfiinibongauksia. Me oltiin siis nopeasti myytyjä ja buukattiin vikat paikat n. 12 hengen ryhmästä. Läht,ö oli aikaisin aamulla Fremantlesta, bussilla Shoalwaterin rannalle, joka on siis Penguin Islandia vastapäätä ja pikainen melontatunti. Anna äänesti yksimielisesti mut kahdenistuttavan kanootin takapenkille kapteenin paikalle ohjaamaan paattia ja oltiin niin ylpeitä, kun ainoana tyttöparina selvittiin urakasta kunnialla ja kaatumatta kertaakaan. Nuoren miesoppaan asenne meihin oli kyllä vähän se, että höpsöt tytöt tuossa nyt vähän räpiköi kun eräällä meni vasen ja oikea taas sekaisin ja törmäiltiin sen ansiosta kallioihin jne..

Heti alkumatkasta nähtiin pullonokkadelfiinejä hyppimässä meressä, oih ja aah! Vähänkö harmitti, että meidän uusi vedenkestävä kamera oli vielä kuriirifirmassa toimitusta odottamassa. Toisaalta, tulipahan vaan nautittua ja katseltua koko sydämellä. Heti delfiinien jälkeen oli vuorossa hylkeet. Seal Islandilla majailee n. 20-30 uroksen rento poikamieslauma. Jätkät makaavat rentona rannalla, uivat välillä meressä ja tutkivat melojia kiinnostuneena, eivätkä naaraiden puuttumisen vuoksi ole lainkaan aggessiivisia tai suojelevia. Kerran vuodessa urokset uivat pohjoiseen, Jurian Bayhin naaraita tapaamaan, ja palaavat sitten poikakommuuniinsa. Saari on rauhoitettua luonnonsuojelualuetta, eli sinne ei saa rantautua. Rantavedessä saa sen sijaan olla kanootissa ja ihmetellä, kuinka lähelle leikkisät otukset tulevatkaan!

 Kuvan taustalla kaksi onnellista suomineitoa...

Ihan mahtavia otuksia! Vietettiin pitkä tovi ihastellen hylkeiden leikkiä keskenään, uiskentelua kanoottien välissä ja ihan vaan löysänlaiskaa auringonpalvontaa tuijotellen.

Seal Islandilta suunnattiin sitten Penguin Islandille. Sää oli lämmin ja tuuleton, mikä teki melonnasta helppoa ensikertalaisille. Firma antoi päälle suojapaidat ja hatut, eli aurinkokaan ei päässyt polttamaan. Pingviinikeskuksen ruokintanäytöksen anti oli aika heppoinen. Keskus pelastaa pulaan joutuneita  pikkupingviinejä (Little Blue Penguins) ja esittelee niiden elämää sitten turisteille. Villejä pingviinejä on saarella paljon, mutta niitä voi olla hankalaa bongata, sillä ne viettävät suurimman osan elämästään vedessä. Nyt oli menossa pingviinien vuotuinen höyhentenvaihtoaika, ja reppanat ovat jumissa saarella kolme pitkää viikkoa ilman mahdollisuutta ruokaan, juomaan tai viilentymiseen vedessä. Me nähtiinkin useita pingviinejä kallioiden varjopaikoissa piileskelemässä.

Melontafirma tarjosi maittavan aamupalan, ja hyvän kävelykierroksen saaren ympäri. Paljon pelikaaneja ja muita lintuja pesimässä. Päädyttiin snorklauspaikoille, ja pari kaunista hiekkakiviriuttaa siellä olikin ihasteltavana. Moni ei uskaltautunut kauhean kauas rannasta, mutta mä olen selkeästi päässyt eroon pahimmasta haikammostani, ja uskalsin ulommille riutoille oppaan kanssa. Sukellus ei vieläkään onnistu snorkkelin kanssa, suu aina täynnä suolavettä vaikka kuinka puhkuisi sitä pihalle pintaan tullessa, mutta muuten oli kivaa. 

Lounas oli myös hyvä, ja sen voimin jaksoi kellua lämpimässä rantavedessä hetken ennen paluumatkaa mantereelle. Kanootit takaisin peräkärryyn ja perillä Fremantlessa oltiin kolmen jälkeen iltapäivällä. Suosittelen todella lämpimästi tätä melontaversiota saarten tutkimiseen, sillä Seal Islandille ei ole muuta pääsyä. Melottava matka ei ole mahdottoman pitkä, ja opastus on hyvää. Oli ihan mielettömän hauska päivä, vaikka illalla väsyttikin niin, että baarissa uni meinasi tulla silmään ennen yhtätoista. Villi nuoruus..

Kaikki postauksen kuvat on lainattu Capricornin FB-sivuilta, oppaamme Sandran ottamia kuvia tämän päivän retkestä. (c) Sandra, Capricorn Sea Kayaks.