sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Miniloma pohjoisessa

3 yota ja n.900 km ajamista, takana ihana reissu Kalbarriin ja Monkey Mian delfiiniparatiisiin. WA:n syrjaseudut ovat todella syrjaseutuja. Mitaan asutukseen viittaavaakaan ei ole satoihin kilometreihin nakyvissa, pelkkaa matalaa pusikkoa, punaista hiekkaa ja tie. Valilla maisemat olivat rannikolla henkeasalpaavan upeita, ja pysahdyimme monille lookout-paikoille kuvailemaan, mutta etenkin tuo Monkey Mia-Kalbarri-tienpatka oli aika uuvuttava, paluumatkalla jouduimme viela kaantymaan ympari ensimmaisen 30 km jalkeen kun bensamittari alkoi temppuilemaan, seuraavalle huoltsikalle oli n. sata kilsaa eika mitaan varmuutta siita, onko tankki todella niin tyhja mita mittari vaittaa. Ei ollut, mutta parempi olla varovainen nailla seuduilla, apua ei olisi ihan heti ollut saatavilla.

Natural Bridge, Kalbarri

Kalbarrin auringonlasku. WA:n auringonlaskut vaan on parhautta!



Onneksi suurimman osan ajasta oli ihan asfalttitie, mutta saatiin nauttia naista hiekkateistakin


Syrjakylien nakoalatasanteilla ja kansallispuistoissa ei harrasteta mitaan turhia kaiteita ja aitoja, pelkat varoituskyltit epavakaista kivista, jyrkanteista ja kuumuudesta. 


Kalbarri National Park, ja epamaarainen reitti kivikossa

Nature's Window





Monkey Mia oli ihana, mutta delfiinien ruokintaa emme nahneet. Pullonokkadelfiinit ovat tulleet Monkey Mian mataliin rantavesiin lahes paivittain 70-luvulta lahtien, ja niiden ruokinnasta on kasvanut melkoinen sirkus. Nykyaan ruokitaan vain viitta naarasta, urokset alkoivat kayttaytymaan liian agressiivisesti ja niiden ruokinta lopetettiin. Naaraistakin vain naita viitta yksiloa ruokitaan, ja vain aamupaivisin, jotta delfiineilla sailyisi myos lajinomaiset taidot hankkia ihan itsekin niita fisuja. Me saimme ihastella yli tunnin verran kahden nuoren uroksen uiskentelua rannassa, mutta nuorukaisten aidit eivat jostain syysta tulleet ruokittaviksi. 

Aamuruokintaa odotellessa


Kaverukset, joista toisella isot jaljet evassa muistona hain/propellin kohtaamisesta


Ruokinnan ohella Monkey Mian henkilokunta tekee jatkuvaa tutkimusta delfiineihin liittyen, eli kyseessa on muutakin kuin pelkka turistinahtavyys. Itse ruokinta olisi ollut ilmainen tapahtuma, mutta aika tarkasti kontrolloitu, ja todella suosittu! Aamulla rannassa odotti delfiineja yli sata ihmista. Moni lahti ensimmaisen tunnin aikana pois, itse odottelin melkein puoleenpaivaan saakka, ennenkuin oli pakko lahtea kotimatkalle. Ja vaikka ruokinta oli ilmaista, niin kaikki muu sitten maksaakin, ja paljon! Yksi yo normaalitasoisessa hotellihuoneessa oli sikahintainen, ravintola oli hinnoiteltu varsin tyyriiksi, eika lahimmassa kylassa, Denhamissakaan ilmeisesti ole kauhean edullista. Hostellihuone ei kuitenkaan houkuttanut, ja Kalbarrin edullinen majoitus tasasi kuluja mukavasti. Ja aikataulun (aka. mun vapaapaivien) puitteissa ei olisi ollut mahdollistakaan viipya useampaa yota Monkey Miassa. Taytyy siis poiketa uudelleen, kun reissu viela pohjoisemmaksi tulee joskus ajankohtaiseksi.. ;)

Nakyma Monkey Mian hotellihuoneen parvekkeelta. Ei paha :)


Pysahdyimme ihastelemassa myos stromatoliitteja, syanobakteerien muodostamia, kiven nakoisia elavia yhdyskuntia rantavedessa.

Hamelin Pool ja stromatoliitit


Oma suosikkini oli Shell Beach. Hiekkaranta, jossa ei ole muruakaan hiekkaa, pelkkia pienia simpukoita. Eika mikaan ihan lyhyt ranta! Ihan uskomaton! Stromatoliittien lahella oli myos shell quarry, mista alueelle aikanaan saapuneet ensimmaiset eurooppailaiset louhivat itselleen “tiilia” toisiinsa sementoituneista simpukoista. Edelleen sielta louhitaan simpukkatiilia historiallisia rakennuksia varten. 

Shell Beach

Simpukoita silmankantamattomiin!

Shell Quarry, Hamelin Pool

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!