Pelastava enkeli

Illallinen oli hyva, seura oli hyvaa ja juttua riitti. Sain hyvia vinkkeja ja nakokulmia tulevaan ja tutustuin hauskaan ihmiseen.  Pyora on rappukaytavassa ja kayttovalmiina ja yopoydalla muutama hilpea suomalainen DVD odottamassa fiilistelya. Ja kutsu saunomaan! Olen mykistynyt.

Toita on riittanyt, ylimaaraisia vuoroja pyydetaan tekemaan lahes jatkuvasti. Kulttuurishokkeja riittaa maalaissairaalassa viela enemman kuin isolla kirkolla, mutta nyt on sentaan vain yhden talon tavat opeteltavana. Ja paljon uutta mm. lentaen suoritettavista potilassiirroista, alkuperaiskansan ongelmista ja muista maaseudun hauskuuksista. Tanaan taisin myos vetaa pisteet kotiin pitamalla kuria ja jarjestysta ylla, supersotkuinen hopsolan potilaan huone muuttui kahdessa tunnissa ja tiukassa komennossa taas sairaalahuoneen nakoiseksi, ja ihmettelya aikaansaannostani riitti pitkalle iltapaivaan. Ja uhkaus pysyvasta nimityksesta kaikkien osaston hopsojen hoitajaksi.

Huomenna on viela toistaiseksi vapaa, mutta pidan sormet ristissa etta toita siunaantuisi, kelpaisi pitkaperjantain pyharahat. Sitten onkin toita aina keskiviikkoon asti, hyva niin. Lauantaina on lauantailiksa, sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina pyhapaivat paasiaisen ja ANZAC Dayn ansiosta. Ja keskiviikkona iltapaivalla J poimii minut matkaansa ja suuntaamme pohjoiseen minilomalle. Luonnonihmeita ja delfiineja! Kalbarri, Shark’s Bay ja  Monkey Mia! Juhuu!

Ja niin, se netti. Kestin 3 (kolme) paivaa ilman nettia (lue: facebookkia) ja marssin eilen Telstran kauppaan. Nyt on sikakallis paikallinen mokkula koneessa kiinni, vaikka meinasi menna vaikeaksi ilman 100 ID-pointsia kun passi ei ollut mukana. Paikallinen ajokortti hankintalistalla ylemmaksi, nyt!