Lahdin maanantaina aamupaivalla viiden viikon tuppukyla-reissulle maaseudulle, pikkukaupunkiin n.450 km paahan Perthista. Diili oli rahallisesti niin houkutteleva, etta siihen kannatti tarttua. Lennot ja majoitus on maksettu ja palkka tuntuvasti parempi kuin Perthissa, vuorot pidempia, pyhavuoroja tarjolla enemman kuin ehtii tekemaan ja ylitoita mielinmaarin. Vietan siis seuraavat viikot tehden niin paljon toita kuin kroppa jaksaa, silla jokainen tunti jonka vietan duunissa, on tunti vahemman tassa ummehtuneen hajuisessa majapaikassani…
Ensimmainen vuoro oli aivan kamala, suoraan lentokentalta toihin. Valitysfirman lupaama “helppo orientaatiovuoro” olikin ihan taytta actionia yksinaan. Osasto on hurmaava sekametelisoppa kirurgisia, sisatautisia, psykiatrisia, lapsia ja tulevia mammoja. Kahdesta jalkimmaisesta potilasryhmasta kokemusta on.. hmm.. hyvin vahan. Olin ihan poikki illalla paastessani vihdoin huoneeseeni, ja pillahdin kunnolliseen hysteeriseen vartin vasymysitkuun. Itku ja puhelu Perthiin saivat vahan rauhoittumaan, ja kunnon younien jalkeen ei ollut enaa niin synkka olo. Okei, huoneessa haisee edelleen pahalle, ikkuna ei mene kiinni, ikkunasta tuulee niin etta verhot kolisevat lapi yon ja kaikki on nuhjuista ja epamaaraista, mutta kylla tasta selvittaisiin.
Ja toinen paiva pelasti kaiken! Olin mennyt maanantaina lupaamaan tyovuorokoordinaattorille, etta voisin tehda tuplavuoroja ja kertonut ohimennen dialyysikokemuksestani. No, tanaan kiskaistiin sitten niihin hommiin aamun ekojen tuntien jalkeen, tuplaa tekemaan. Uu jes. Kunnon orientaatio uusiin koneisiin, rauhallista kroonikkotouhua ja mukavia ihmisia, siisti sisatyo ja sairaalan tarjoamat hyvat ruoat ja taalla harvinainen palkallinen ruokatunti. Yksi osaston hoitajista oli suomalainen, ja kohosi valittomasti suojelusenkelini asemaan. Illalliskutsu huomiselle, lupaus lainata pyoraa naiksi viideksi viikoksi ja ylipaataan apua pieniin asioihin. Wow. Maailma (ja tama pikkukaupunki etenkin) nayttaa taas paljon paremmalta paikalta. Nettiyhteytta ei tietenkaan ole majoitustiloissa, tanaan sentaan paasin sahkopostit tarkistamaan kun ei koko tyovuoroa tarvinnut juosta ympariinsa… Toivottivat lampimasti tervetulleeksi takaisin tuonne dialyysiyksikkoon, ja yhta lampimasti toivon sinne paasevani uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!