Nelja viikkoa takana, yksi viikko edessa. Nyt jo voi todeta, etta reissu on ollut taydellisen kannattava. Rahaa on keraantynyt viisinumeroinen summa, asken saamani tyotodistus on niin mairitteleva ettei sita punastelematta kehtaa lukea, tyokokemusta on vihdoin saatu paivystyksesta, ja ylihoitaja tarjosi suorilta kasin jatkoa soppariin ja viisumia. Saan ensi viikolla suoritettua triage-competencyn, joka pitaisi auttaa hurjasti myos Perthissa paivystysduunien saamisessa.
Ja palaan tanne perakylaan viikon lomailun jalkeen hankkimaan hieman lisaa rahaa ja ED-kokemusta. :)
Viisumille sanoin varovaisen ehkan, jos kaikki muut viisumivaihtoehdot valuvat kaivosta alas, niin on ihana tietaa, etta taalla maaseudulla on taho, joka ottaa minut ilosta hyppien vastaan, jos syksylla pitaa painaa paniikkinappulaa.
Tyotodistus ja asken rustailtu cover letter lahtivat juuri eraaseen perthilaiseen privaattisairaalaan, haastattelukutsua odotellessa! Hieman meni saatamiseksi, kun skanneria ei loytynyt mistaan, pomo oli jo poistanut tiedoston koneeltaan ja jotenkin piti tuo paperi saada hakemukseen liitteeksi.. paadyin ottamaan siita valokuvan ja copypasteamaan sen word-dokumenttiin.. hmpph. Pieni paniikki meinasi iskea, kun torstai-iltana selvisi sattumalta tuo yksi viisumi+tyopaikka-mahdollisuus, ja hakuaika paattyy maanantaina. Perjantai-aamupaiva kuluikin sitten juoksennellessa ympari sairaalaa ja etsiessa tarvittavia liitteita.
Lintukuvat Great Ocean Roadin varrelta helmikuiselta retkelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!