Kulttuurieroja

Kolmen viikon työkokemuksella voi jo alkaa huutelemaan suurimpia kulttuurieroja aussilaisen ja suomalaisen sairaalan väliltä, vai mitä? Disclaimerina myönnettäköön, että kokemusta varsinaisesta osastotyöstä mulla on Suomesta _todella_ vähän, pakollisten työharjotteluiden lisäksi. Siis somatiikan osastoilta. Ensimmäinen opiskelukesä kului pitkäaikais/kuntoutusosastolla, mutta sen jälkeen työkokemusta on kerääntynyt höpsölästä, päivystyksestä ja pieneltä, toimenpidetyyppiseltä erikoisalalta, joten saattaapi olla, ettei kaikki mene luulojeni mukaan Suomessakaan.. Ja aussikokemus on WA:sta, itärannikolla voi asiat olla aivan toisin!

Roolijako. Täällä ollaan todella kiinni rooleissa, ja hierarkia kukoistaa. Toisaalta ihan hyväkin asia, sairaanhoitajat tekee tasan tarkkaan sh:n hommia, eivätkä täytä varaston hyllyjä, tyhjennä liinavaatekarryjä, jaa/korjaa pois ruokatarjottimia tai yhdistele omaisten puheluita potilaille. Aikaa jää niiden koulutusta vastaavien hommien tekemiseen. Suurimmassa osassa sairaaloita on sh:n apuna PCA:t, patient care assistant-nimikkeellä toimiva henkilö, joka syöttää, suihkuttaa ja auttaa päivittäisissä toiminnoissa, mutta ei tee mitään varsinaisesti hoidollista. Parhaimmillaan hyvä PCA on hoitanut kirjaamista,  lääkitystä ja vitaalikontrolleja lukuunottamatta kaiken, ja pitänyt samalla seuraa sekavalle mummolle. PCA:lle on joko nimetty omat potilaat perushoidon osalta, tai sitten PCA:n palvelukset pyydetään nettijärjestelman kautta, jolloin luoksesi rientää tarvittaessa esim. potilaan kääntöavuksi PCA.

Falls risk. Ehkä hieman jenkkityyliin, mutta potilaiden kaatumisiin suhtaudutaan todella paljon tiukemmin. Lepareita, turvavöita tms. en ole nähnyt kenelläkään käytössä, vaan jos potilas on sekava, levoton ja ei pysy pystyssä omin nokkineen, on hänelle ohjelmoitu henkilökohtainen PCA seuraneidiksi. Koko sairaalassaoloajaksi. Kallista, mutta kai ne putoamisista johtuvat kaatumiset tulisi vielä kalliimmiksi.

Hygienia. Voi apua. Ihan yhtä kamalaa kuin Sydneyssä. Erään privaattisairaalan osastonhoitaja esitteli mulle tiloja, ja kyselin mistä löytäisin potilashuoneeseen lisää käsidesiä. Alkoi kamala valitus, kuinka hän inhoaa sitä litkua, ihan turhaa tavaraa! :O Samaa 60%, hajustettua käsihuuhdetta tarjolla kuin Sydneyssäkin. Hanskojen liikakäytölleni hymähdellään, mutta niitä hanskoja sentään on tarjolla kaikkialla, ja ne on nitriilihanskoja.

Omat työvaatteet ja muut rojut. Yöhhh. Kaipaan HUS:n sairaalapesulan palveluita! Kaipaan Crocseja jalkaani! Kaipaan pukuhuonetta ja pyykkipussia, minne heittää vuoron jälkeen likaiset työvaatteet! Inhoan kauluksellista, silitystä kaipaavaa työpaitaani ja kapinoin reisitaskuhousuillani virallista housupolitiikkaa vastaan. Pitäisi olla prässätyt... Itse pitäisi myos kustantaa kaikki töissä tarvittava, kynistä alkaen. Omien stetoskooppien oletetaan pullottavan taskun pohjalla. Pahh. Teippaan uudelleen ja uudelleen ikivanhaa muovista kynätaskuani, enkä todellakaan osta täälla muodissa olevaa vyölaukun tapaista ratkaisua.

Lääkkeet. Kaikki injektiolääkkeet tarkastetaan aina kahden sh:n toimesta. Turhaa? Ehkä, mutta onpahan oma selusta turvattu esim. insuliinin kanssa. Ja täkälaisten lekureiden harakanvarpaita ihmetellessä on ihan kiva, etta joku muukin tavailee sita lääkemääraystä.. Huumelääkkeet tarkastetaan ja annetaan potilaalle todella huolellisesti kahden toimesta tiukan protokollan mukaan ja yksikin puuttuva pillerinpuolikas laskuissa on heti poliisiasia. Lääkejätetta ei edelleenkään ole löytynyt, osassa paikkoja pillerit on huuhdottu viemäristä alas, muutamassa taas tungettu terävän jätteen sekaan. On siinäkin vaihtoehdot...

Pyhä ruokatunti. Hallelujaa! Täällä ruokis todella on omaa aikaa, eikä sitä 30 min. taukoa ole kertaakaan häirinnyt kukaan. Ei typerää uhrautumista ja ruoan jäähtymistä, kun juostaan soittokelloihin vastaamaan tai pahoja katseita, jos ei juosta... Ruokis on tiukasti aikataulutettu, ja se todella pidetään klo 12.30, jos niin on merkitty. Me likes!

Lisää seuraa varmasti myöhemmin!