Loma kuin loma

Sen sijaan, että tekisin tässä tuskahelteessa mitään järkevää, haaveilen lomista. Sekä tulevasta Uuden-Seelannin reissusta, että sitä seuraavasta Singaporen pitkästä viikonlopusta myöhemmin tänä vuonna.. ja myös niistä menneistä lomista. Edellinen NZ:n reissu pyörii tietysti mielessä koko ajan, mutta samoin pyörii ihana Thaimaan loma Suomityttöjen kanssa. Etenkin, kun Marcus jatkoi matkaansa täältä mun luota juurikin Thaikkulaan.

Siispä siivoamisen, pyykkien organisoinnin, kaupassa käynnin tai pakkausruljanssin aloittamisen sijaan käyn läpi vanhoja kuvia kahdelta eri läppäriltä, siirtelen niitä turvaan kovalevylle ja julkaisen VIHDOIN niitä Thaikkulan loppureissun kuvia!

Viikko kaksi alkoi Chiang Maista, sisälsi neljän päivän reissun pohjoiseen Chiang Raihin ja Burman rajalle ja päätyi Bangkokiin. Oli huisia.

Matka jatkui Koh Samuin ihanalta lentokentältä, suloisesta ulkoilmaterminaalista kohti pohjoista.

 

Aloitimme seikkailun ihan kelvollisesta SK-nimisestä hotellista. Vietimme ensimmäisen illan tutustuen Chiang Main yömarkkinoihin. Tarjolla oli sekä katukeittiötä, että katuhierontaa:

Seuraavana päivänä suuntasimme kokkikurssille Thai Farm Cooking Schooliin. Kuumuudesta huolimatta oli ihan mieletön päivä! Saimme valita viiden ruokalajin menusta aina kolmesta eri vaihtoehdosta, mitä kokkaisimme ja sen mukaan ostettiin sitten torilta tarvittavia aineita, mitä ei kokkikoulun omilta luomupelloilta löytynyt valmiiksi.

Reissukaverin ruokavalinnat

Green Curry-aineksia, nomnomnom..

Päivä oli ihan järkyttävän kuuma, ja kun pieneen tilaan lisää kymmenen ihmistä ja kymmenen kaasulevyä ja yhden kattotuulettimen, oltiin iltapäivällä pisteessä, missä söin sormin suolaa suoraan purkista. Vieressä kokkaillut saksalainen backpackertyttö hieman ihmetteli mun outoja himoja.. mutta nestehukka oli siinä vaiheessa vaan  niin valtava, ettei siitä pelkällä veden juonnilla selvitty, vaikka olin siis ahkerasti täytellyt ja tyhjennellyt vesilasia vartin välein. 

Oman pihan antimia. Sweet papaya!

Ready, set, cook! Currytahnan ainekset kasassa, ei muuta ku veitsen ja morttelin kimppuun!

Ihan itte poimin

Ruokaa riitti niin että napa raikasi. Viisi ruokalajia tappavassa helteessä on aikamoinen suoritus, ja ruokaa jäi yli paljon. Sen olisi saanut mukaan, mutta meillä ei ollut hotellissa mitään, missä sitä säilyttää  tai lämmittää, tai ylipäätään tarvetta doggy bagille, joten illan viimeinen annos meni pienen maistelun jälkeen eräälle paikan työntekijöistä. Reppureissaajille kyllä oiva systeemi, saa parin illan sapuskat mukaan samaan hintaan, vink vink!

Alkuruoaksi valmistamani Tom Yam.

Toisen kattauksen Thai Green Curry ja Sweet and Sour Chicken.

Välillä piti vähän pitää huilitaukoa ja kuvailla alueen paria laiskanpulskeaa kissaa.

Loppupäivästä oli energia niin vähissä, ettei annoksista ole kuvan kuvaa. Kokkikurssin jälkeen haimme kamat hotellilta ja reissasimme pienellä tuk tuk-taksilla uuteen majapaikkaamme toiselle puolen Chiang Main vanhaa kaupunkia. Olin varannut meille neljän päivän all inclusive-reissun pohjois-Thaimaahan, ja reissu alkaisi hotellin vaihdolla ja Kantoke Palace-nimisen paikan perinteistä lannakulttuuria esittelevällä illallisella.

Paras paikka hikisen päivän jälkeen

Ja koska tänään ei olla vielä syöty tarpeeksi kokkikurssilla...

Cheers! Mai Tai!

Esitykset olivat hienoja, vaikka ensin vähän mietityttikin mihin kaameeseen turistirysään meidät on raahattu. Nuoret esittivät useamman perinteisen tanssin ja yksi taituri hienon miekkashown.

Olin varannut reissun siinä ymmärryksessä, että kyseessä on ryhmämatka ja että tapaamme koko ryhmän voimin hotellilla ennen tätä kulttuuriesitystä. Paikalle saapui opas ja kuski, ja selvisi että olemmekin yksityismatkalla... Kiertäisimme seuraavat päivät Thaimaan vuoristoseutuja Chiang Raista kotoisin olevan, lähes täydellistä englantia puhuvan oppaan ja paikallisen kuskin kanssa, autona uudenkarhea minivan, jonka sisuksissa kuskilla oli loputon varasto kylmiä juomapulloja ja viilennettyjä kosteuspyyhkeitä meille hienohelmoille. Siitä lisää seuraavaksi!

On muuten kuuma!

Päivän lämpölukemiksi on ennustettu tukalat 45 astetta. Celsiusta. Kuumuutta. Lämpöä. Ei pilvenhattaraa. Voimassa total fire ban ja lähellä keskustaa Subiacon kaupunginosassa palaa jo metsäpalo, siis keskellä asutusta, parin kilsan päässä citystä. Lämpömittari näyttää tällä hetkellä vaatimatonta +42 ulkosalla ja meidän ilmastointilaite hurisee iloisesti ylityöllistettynä ja pitää sisäilman ihanassa, tasaisessa +24 viileydessä.

Nyt keskipäivällä on liian kuumaa mennä edes uimaan. Suuntaan joskus tunnin, parin päästä J:n vanhempien luo ja lähinnä siis niiden uima-altaan yhteen nurkkaan, missä alkaa olla jo viileähkö varjopaikka myöhäisestä iltapäivästä. Hukuttaudun nenää myöden altaaseen, enkä nouse ylös ennen iltakuutta. What a waste of a day. Suomalainen tuntee huonoa omaatuntoa, kun ei pääse nauttimaan ja hyödyntämään aurinkoista päivää. Täällä on helteiden varalle ihmisillä samoja suunnitelmia, kuin Suomessa syysmyrskyihin. Leffoja, lukemista ja löhöilyä.

Toki sain aikaiseksi myös jonottaa tunnin labrakokeisiin, ja näillä helteillä paastonäytteiden otto, ilman vesipisaraakaan aamulla on aika tuskallista. Lisää siihen temppuileva navigaattori, se tunnin odotus labra-aulassa ja vastaan änkyttävä labrahoitaja, että sun olis pitänyt varaa tähän nimenomaiseen testiin aika.. NO NIINHÄN MÄ VARASIN, eilen puhelimessa.. Olin siis täydellinen ihmishirviö, just sellanen vaativa, veemäinen potilas mitä en itsekään kestä hoitajana, ja napisin asiakaspalautetta koko toimituksen ajan.. mutta itsepähän se alkoi änkyttämään, että hänen päivä meni nyt pieleen tämän sun testin takia, kun kuluu aikaa ja ei hän tällästä osaa yhtäkkiä tehdä.. Ja mä tietty kihisin kiukkua ja pyhää vihaa, että jos oon nyt turhaan jättänyt aamupalan (ja edes sen lasin vettä...) välistä, ajanut näytteenottopaikalle ja odottanut sitä näytteenottoa tunnin... Loppu hyvin, kokeet saatiin otettua ja ihan hyvässä hengessä sitten loppupeleissä. Eikä pistänyt edes tahallaan tai vahingossa ohi suonesta. 

Helle saa kaikki vähän sekaisin. Ostoskeskus oli pullollaan porukkaa, osa nauttimassa ilmaisesta viileästä sisätilasta, osa alen loppurytinässä ostoksilla. Minä vähän molempia.

ps. Kaivosleskeys loppuu 4 päivän päästä, for good.

Kings Park

Yksi mun ehdottomista suosikkipaikoista Perthissä on Kings Park-puisto. Se on kilometrien kokoinen puistoalue ihan ydinkeskustassa, ja aivan ihana yhdistelmä kasvitieteellistä puutarhaa, piknik-aluetta, ulkoilureittejä ja ties mitä muuta.

Vanha Holden koristeltuna Wild flower Festivalia varten

Puisto on kesäiltaisin aivan ihana paikka ihailla auringonlaskua ja nauttia samalla piknikistä.

Keväisin Kings Parkissa on upea kukkaloisto, kun villikukat puhkeavat kaikki talven jälkeen kukkaan.  Joka paikka on yhtäkkiä täynnä kaikkia mahdollisia värejä ja yhdistelmiä.

Kangaroo Paws

Itäreunalla sijaitsee näyttävä ANZAC-muistomerkki, ja siitä lähtee helppoja, lyhyitä kävelyreittejä kasvitieteelliseen puutarhaan.

 Puiston eteläreunalta on kauniit maisemat Swan Riverille sekä ihania, rauhallisia auringonottopaikkoja.

Old Swan Brewery näkyy alhaalla joen rannassa, hyvää mutta ylihinnoiteltua pihviruokaa tarjolla. Samalla alueella on lasinen näköalasilta joka on suunniteltu antamaan lintuperspektiiviä suurten puiden keskelle.

Yhdellä reunalla sijaitsee pahamaineinen Jacob's Ladder, piiiiitkät ja jyrkät portaat, missä urheiluhullut juoksee porrasjuoksua aamuisin. Suomalaisten vappupiknik taas on perinteisesti pidetty puiston länsireunalla, lähellä vessoja, grillejä ja lasten leikkipaikkoja.

Pohjois-Territoriosta siirretty Boab-puu

näitä pusikkoja kutsuttiin ennen poliittisesti täysin korrektilla nimellä Black Boy..

Perth CBD

 Yhtenä iltana oltiin ihastelemassa myös valtavan kokoista kuuta, joka mollotteli taivaalla heti auringonlaskun jälkeen.

Jos Perthissä on siis lomalla, niin kannattaa suunnata Kings Parkiin useamman kerran, eri vuorokauden aikoina ja eri fiiliksillä, puistolla on aina jotain annettavaa. Hämyisä auringonlasku ja hyvät eväät on oma suosikkini. :)

Lady Ascot vedonlyönnin hurmassa

Uudenvuoden päivä sujui mulla ja suomikaveri-Marcuksella varsin mukavissa fiiliksissä Perth Cupissa. Suunnattiin puolen päivän aikaan kohti Ascotin laukkarataa. Koska meillä oli ollut varsin rauhallinen aaton juhlinta (lähdettiin bileistä kotiin n. viisi minsaa vuoden vaihtumisen jälkeen), ei aamulla vaivannut rapula tai tarvinnut suunnitella mitään kakkospäivän settiä että pärjäisi. Näillä helteillä darrassa koko päivän ulkona oleminen voisi olla vähän liian raskasta. Olipa ihanaa pitkästä aikaa laittautua kunnolla, siis fascinatorit päässä ja kaikki.

Vielä kun oppisi poseeraamaan...

Aussimimmithän ei tosiaan mekon mitassa paljoa kursaile, vaan kaikki on tarjolla ja esillä. Pahoin pelkään, että ensi talvea tänne ryntää pakoon puolet herran kaveriporukasta, kun kuvat Ascotin neitien muodista leviävät.. Toki siellä oli myös ihan järkevän mittaisiin mekkoihin pukeutuneita, upean näkösiä naisia. Järjestään kaikilla oli todella ne hatut tai fascinatorit päässä, mutta toisaalta, onhan tämä yksi tämän kylän vuoden seurapiiritapahtumista.

Astetta fiinimmät kaljateltat kuin Vermon raveissa

Ennen ekan kisan alkua

Laukkakisat oli mulle vasta toiset ikinä, ja Marcukselle ekat, mutta selvittiin jopa vedonlyönnin kiemuroista mitä mainioimmin. Mä olin aamulla saanut tekstarilla ohjeet mieheltä, mille hevoselle pitää laittaa sen puolesta rahat likoon pääkisaan ja tehdä satunnaisesti arvottu veto kolmesta parhaasta hevosesta. Tyhjiä arpoja tuli, samoin niistä omista vedonlyönneistä, mutta hauskaa oli. Ja pääskabassa olin yhden sijan päässä rahoista, damn.

Hevosten alkulämmittely/esittely. Näissä hommissa on moni suomityttö täällä!

Aikamoisia tykkejä nuo laukkahevoset kyllä on. Osa otti homman rauhallisesti ja näytti suht siivolta käsitellä, mutta muutama ihan kamala pommi siellä hyppi joukossa. Osan selkään ei jockeyt päässeet kuin vahvasti avustettuna ja parin rauhallisen "tukihevosen" rauhoittelemana, usein nämä tukihevoset vielä saattelivat kisatykkejä lähtöporteille ja ravailivat rauhakseen, kun toinen koittaa jyrsiä kaulaa tai rynnätä päälle.

Jockeyn selkäänpunttaus käynnissä

Uskomattomat lehmänhermot noilla tukihevosilla

Oli kyllä mitä mainioin tapa juhlistaa uuden vuoden alkua; kaunis sää, hevosia, skumppaa, hyvin pukeutuneita ihmisiä ja vedonlyöntiä. Moni paikallisista frendeistä tuumasi jälkeenpäin, että olisi pitänyt tulla mukaan. No niinpä! Ensi kerralla sitten, sillä tästä pitää ehdottomasti tehdä perinne.