Tyttojen Thaikkulan treffit

Saatiin syksylla mun Suomi-loman loppupuolella vaaaaanhojen ystavieni kanssa superidea, etta treffattaisiin seuraavana syksyna puolivalissa palloa jos kenellakaan ei riita lomat tai rahat matkustaa koko pallon ympari. Kohteeksi valikoitui Thaimaa, kaikille helpohko matka ja melko suorat tai suorat lennot edullisin hinnoin. Edullista majoitusta ja aurinkoa ja lampoa. Pitkan aussitalven jalkeen pieni biitsihengailu tekee ihan teraa, etta parjaa sitten koko kuuman kesan Perthissa!

Pienen saatamisen jalkeen neljan ihmisen kesalomat on nyt saatu sumplittua samoille viikoille ja liput lahti ostoon viikonloppuna! Ma tapaan mun ihanat suomimimmit Thaikkulassa! Ma lennan Kuala Lumpurin kautta Bangkokiin ja nautin Thaimaan lammosta ja elosta kaksi ihanaa viikkoa suomiseurassa. Osa on viikon, osa kaksi, mutta paa-asia on etta nahdaan ja saadaan viettaa aikaa yhdessa :) Bonuksena sitten se aurinko, hyva ruoka ja mita uudesta maasta voikaan kokea.. Oon niin onnellinen, etta kaikki sai lomat ja vapaat fiksailtua ja etta kaikkien puolisoilta loytyi riittavasti ymmarrysta asian tarkeydelle.

Ma en tosiaan ole tassa suomiturismin mekassa koskaan kaynyt, eli jos jollakulla on antaa hyvia ei-niin-turistirysa-vinkkeja siihen, mita viikon tai kahden Thaimaan lomalla voi tehda, antaa palaa. Lennot on Bangkokiin, mutta sielta paasee minne vaan! Ja ajankohtana lokakuun loppu. Autiota rantaa, aktiviteettia keskella metsaa ja kaikkea silta valilta, kertokaa!

Lokakuu, tule jo! <3

Aussilan perusihanuutta

Pitka talviviikonloppu, lampoa +22 ja lempea aurinko. Viisi ihanaa vapaapaivaa toista! Lauantaina tehtiin pitka ostosreissu Bunningsille puutarhaostoksille. Mukaan tarttui taimia, mm. selleria, sitruunabasilikaa, pinaattia, bok choi-kaalia ja salaatteja eri sorttia seka siemenia. Nyt uusissa kukkalaatikoissa kasvaa siemenesta minttua, basilikaa ja tillia, kevatsipulin siemenet on kylvetty maahan ja varjoisalla seinustalla on suojassa laatikollinen multaa, mun "kasvata itse sienia"-kokeilu. Parin viikon paasta selviaa, tuleeko kompostihakkeluksesta, jostain muusta tohnasta (sienien itioita tai mitalie?) ja vedesta Portobellosienia, vai hukkaan mennyt kokeilu. Terveisin nimim. mainonnan uhri.

$14 taikasienia! Tai sitten ihan vaan herkkusienia, tai laatikollinen hometta...

Tanaan kaytiin aamukahvilla J:n vanhempien luona, ja anoppilan pihamaalta lahti mukaan kasvamaan villirucolaa, valkosipuli-ruohosipulia (siis mita garlic chives on suomeksi???), rosmariinia, upland crest-nimista salaattia ja korianterin siemenia odottamaan kylvoa. Viikonlopun farmer's market-reissun tuliaisina saatiin myos iso kasa rehuja heti syotavaksi, tuolla saadulla salaattimaaralla elaisi pieni kanifarmi kuukausia. :O Ja etupihan rumaa, varjoisaa aluetta koristamaan saatiin 12 taimenalkua jotain supersitkeaa pensasta, jota J:n isan mukaan ei saisi antaa pahimmalle vihamiehelleenkaan, niin helposti se kasvaa ja leviaa. Luulisi siis parjaavan tuossa meidan hiekkaeramaassakin!

Tata tylsyytta ja sotkua peittamaan saatiin siis iso kasa taimia, jotka selviaisi varmaan ydinrajahdyksestakin

Viikonloppuna on siis heiluttu lapionvarressa ja paikkailtu jo hieman lopahtanutta kasvimaainnostustamme, joka siis alkufiilistelyn jalkeen hieman nuupahti. Vanha sugar cane mulch on myllatty mullan joukkoon ja uusi paali tuota heinahaketta odottaa levittamista. Ihan viela ei taallakaan ole tarvetta lamposuojalle ;) Lisaksi kuolasin sopoja puutarhaelefantteja, kastelujarjestelmia ja monikerroksisia ruukkuja. Myohemmin!

Kaiken taman aikana ma vaan fiilistelin sita, etta on talvi pahimmillaan, ja ulkona on nain ihanaa. Toki pimea tulee aikaisin, joskus puoli kuudelta jo, mutta kylla sen kestaa. Etenkin kun ihan kohta alkaa taas valosampi aika! Ollaan kayty nyt laheisessa puistossa urheilemassa kahden eri fudispallon teemalla, aussilaista ja jenkkilaista. J:n palokoulun treenit mielessani olen kaivanut sisaisen valmentajani taas esiin ja pistanyt miehen juoksemaan kulmiinjuoksuja, L-coneja, viivoja ja kaikkea mahdollista kivaa. Kosto tulee kuulemma olemaan suloinen ensi viikolla kun valloitamme Kings Parkin jyrkassa maessa olevan Jacob's Ladderin, pitkat ja jyrkat portaat joita tuo hullu haluaa juosta ylos-alas-ylos-alas. Tamakin on kuitenkin keskimaaraisesti kivempaa aussietalvessa. Samoin oli perjantainen terassilla istuskelu, vaikka illan pimetessa joutuikin kaivamaan ohuen villakangastakin paalle. Yolla bussipysakille kavellessa, maha taynna herkullista sushia katselin ylos ihastellen keskustan tornitaloja ja vanhoja rakennuksia ja tuli se ihana "tanne mina kuulun"-tunne, taas.

Kansallinen hyvittely- ja anteeksipyyntelyviikko

Kulunut viikko, juuri sopivasti ennen Foundation Dayta eli lansi-aussilan omaa juhlapaivaa siita, etta paikka on valkoisen miehen toimesta loydetty ja vallattu, on vietetty Reconciliation Weekia. Miten se sitten on kaytannossa nakynyt? Hopohopo-juhlapuheina telkkarista ja aborginaalien musta-puna-keltaisten lippujen liehuntana Kings Parkin alapuolella olevissa lipputangoissa, muuta ei juuri ole jaanyt mieleen. Surullista, joo, mutta alkuperaiskansan ongelmat ovat niin monisyinen vyyhti etenkin lansipuolella mannerta, ettei niita yksi "anteeksi etta ollaan sorrettu teita ja viety teidan perinteista maata"-viikko muuta.

Sydneyssa asuessani kosketus alkuperaiskansaan jai hyvin vahaiseksi, ja mulla oli aika romanttinen kuva didgeridoon soittelijoista ja iloisesta vaesta, joka edelleen elaa maaseudulla pusikossa, nain karjistetysti. Sydneyn CBD:ssa oli kaikkien kodittomien kerjaajien joukossa kaikennakoista sakkia, myos aboja, mutta ei mitenkaan silmiinpistavasti. Uuden-Seelannin reissulla sain pikakurssin ihanaan maorikulttuuriin ja siihen, miten upeasti osa heista on kaantanyt erilaisen kulttuuritaustansa turismin kayttoon. Sita suurempi shokki oli muuttaa Perthiin ja kohdata ongelmat silmasta silmaan.

Taalla on rasismia, paljon. Se nakyy jokapaivaisessa elamassa. Ekoina viikkoina useampi J:n kaveri antoi ohjeistusta: ala katso silmiin, ala kiinnita mitaan huomiota, ala vastaa kysymyksiin ja jos joku kay paalle, ala lyo kasvoihin vaan alavartaloon, mieluiten munille tai polviin. Ala matkusta Armadalen junalinjalla, alaka ainakaan illalla. Whaaaaattttt? Minne sotatantereelle ma muka muutin? Huijaatte! Hoynaytatte viatonta suomineitoa! Ootte pahimmanlaatusia rasisteja! Ei tollasta saa sanoa!

Vai saako? Armadalen junalinja on turvaton. Siella on paljon riehumista, nyrkkien heiluttelua ja uhittelua. Juttua tullaan haastamaan vain yhdesta asiasta: anna rahaa. Eika aina kauhean ystavallisesti. Olen saanut hyytavia katseita osakseni keskustassa ja East Perthissa, paikallisten ystaviemme lempipuistoissa ihan vain ihonvarin takia. Siis sellaisia selkapiita karmii-katseita. On vaikea katsella muualle ja vain kavella rauhallisesti pois. Sairaalat tarjoavat erityiskursseja kulttuurin ymmartamiseen. Kulttuurierot vaikeuttavat jokapaivaista hoitoa paljon, kahden kuukauden tyokeikka pikkukaupungissa oli varsin hyva erikoistumisjakso alkuperaiskansan ongelmiin terveydenhuollossa. Hoitokielteisyytta, etenkin laakekielteisyytta, ohjeiden noudattamattomuutta, hoidosta kesken kaiken poistumista ja paivystyksen kayttoa jokailtaisena majapaikkana nain pikaisina esimerkkeina. Sairaalan majoituksesta ei ollut turvallista kavella iltapimeassa rantakadulle parin kilometrin paahan, koska reitti olisi kulkenut suoraan paikallisten suosikki-ryyppypuiston ohi. Kiukutti, etta jonkun kymmenvuotiaan viinankaytto ja bensan imppaus vaikeuttaa mun iltaruokailua ja ravintolassa kayntia noin kohtuuttomasti, silla se sama kymmenvuotias voi oikeasti kayda paalle parin kaverinsa kanssa. Toisessa pikkukaupungissa on sairaalan pihamaalla iso puu, coon tree. Kyseisen puun alta hoitajat hakevat laakekierroksille, dialyysiin ja muihin toimenpiteisiin potilaita, jotka ovat kotiuttaneet itse itsensa. Eivat he kuitenkaan pidemmalle kuin puun varjoon ja kaverin 3 litran halpisviinitonkan luo ole karanneet...

Ei saisi yleistaa, mutta tahan mennessa ei kauhean montaa positiivista potilaskontaktia, tai muutakaan kontaktia ole tullut koettua. Huumeita, viinaa ja niiden mukanaan tuomia ongelmia. Ylipainoa, diabetesta ja sydan-ja verisuonitauteja alle nelikymppisilla, ja kaikilla mahdoton asenne laakkeita kohtaan. Toki olen tavannut myos ihania tapauksia, lahinna vanhempaa sukupolvea, naita suvun paamiehia, elders. Etenkin pikkukaupunkien yhteisossa he koittavat pitaa pakkaa kasassa, hakevat oykkaroivia sukulaisiaan paivystyksesta jokailtaisella rutiinilla ja kuuntelevat hoito-ohjeet tunnollisesti. Valilla se vaan tuntuu hieman pisara meressa-ilmiolta.

Eilen illalla yhdeksalta sai bussissa pelata hetken ihan tosissaan, etta kohta lentaa lasipullo paalle. Etupenkilla mesonnut miekkonen huuteli jollekulle bussin takaosaan white fat!-huutoja ja me keskiosassa olevat katseltiin ikkunoista ulos ja yritettiin olla provosoimatta.

Julkisiin virkoihin yritetaan positiivisen syrjinnan avulla saada lisaa aborginaaleja. Jokaisessa lomakkeessa kysytaan, oletko alkuperaisvaestoa, ilmeisesti 1/8 verenperintoa riittaisi. Kouluihin ja yliopistoihin on omia kiintioita ja helpotuksia, mutta yhtakaan alkuperaisedustajaa en ole nahnyt yhdessakaan sairaalassa toissa. J:n mukaan aina valilla joku aloittaa kaivoksilla hommat, ja jaa yleensa viimeistaan toiseen palkkakuittiin mennessa pois. Hyvia tyomiehia jarjestaan kaikki, jotka toihin asti ovat paasseet, mutta yltio-yhteisollinen kulttuuri ojentaa vaativaa kattaan palkkakuittia kohti. Ei kannusta tekemaan pitkaa paivaa kaivoksilla, jos valtaosa ansioista menee perheelle (joka on kasitteena huomattavasti ydinperhetta laajempi ja monimutkaisempi). Koulun lapi pyristely on varmasti vaikeaa, jos perhe ei tue, vanhemmat ryyppaa paivat keskustan puistoissa sen 3 litran viinitonkan avulla ja kaverit kokeilee kaikkea, milla paan vaan saa sekaisin ja sossusta saa riittavasti rahaa olemiseen ja vuokra-asunnon ja hallinto hyvittelee eri tukiohjelmilla pahaa mieltaan ja julmaa menneisyytta.

Kuulostan askeisen perusteella vieraan korvaan varmaan todella punaniskalta, valkoiselta valloittajalta. Rinnakkaiselo lansimaisen kulttuurin ja moniongelmaisen alkuperaiskansan valilla ei ole helppoa. Toisaalla vaaditaan tukemaan alkuperaista elamantapaa ja vaatimattomampaa menoa pusikossa, oikeutta olla kouluttautumatta virallisen koulujarjestelman puitteissa ja olla olematta osa lansimaista yhteiskuntaa. Samalla kuitenkin sosiaaliavustukset, tuet ja muut modernin yhteiskunnan avut kelpaavat. Ja se lansimaalaisten hienoin keksinto, alkoholi. Sita ei oo koskaan liikaa. Valilla tulee sellainen olo, etta kakku halutaan seka syoda, etta saastaa, panostamatta siihen itse mitenkaan.

Olisi ihanaa saada kumottua kaikki nama epaluulot ja vaitteet, mutta en pidattele hengitystani alueella, missa on edelleen laillisesti mustien ja valkoisten puoli syrjakylien kapakoissa. Ensimmaisessa vaihtoehdossa kaikki irtaimisto on pultattu betonilattiaan kiinni ja tarjolla ei ole kaljaa vakevampaa vakivaltaisuuksien minimoimiseksi. Me todella eletaan Willissa Lannessa.

I'm hooked!

Perthissa on kylma. Perjantai-aamuna oli rapsakat kaksi astetta lamminta, kylmin toukokuu 89:aan vuoteen. Onpa ihanaa olla kokemassa sita.. not. En tieda onko kylma saa vai siirtolaisuus saanut pienen paani sekaisin, vai onko aika ja 15 vuotta tehneet tehtavansa ja peruskouluaikaiset kasityotraumat vihdoin halvenneet mielesta, mutta jotain on paassa naksahtanut! Lauantaina osallistuin siis vapaaehtoisesti suominaisten ompelutuokioon, tai Virallisesti "Oma-aloitteisten kielivahemmistolaisten ompeluseuraan" Woolly Lattes-kahvilassa Wembleyssa. Tarkoituksena oli menna paikalle, nauttia kahvista ja hyvasta suomiseurasta ja ihastella muiden aikaansaannoksia.

Puoli tuntia paikalle paasysta seikkailin kuitenkin jo kahvilan takahuoneessa, eli lankamyymalassa. Mukaan tarttui Learn to Crochet-kirjanen eli Virkkaus for Dummies-opus, paksu virkkuukoukku ja ruskeaa, paksua lankaa.

Ensimmainen tuotos, pokale.

Istahdin alas ja ryhdyin hommiin. Vieressa istunut ihanainen suominainen, jolla oli kasityot hallussa ja opemainen ote asiaan, neuvoi ja opasti ja pian alkoi touhu sujumaan. Pokale sai pian enemman muotoa, ja pikkuhiljaa se alkoi nayttaa patalapulta, ja sittemmin kaulahuivilta. Mina opin ketjusilmukan, piilosilmukan, puolipylvaan ja pylvaan! Ja jopa tykkasin siita. Naapurin opemaisen otteen takaa paljastui erityisopettajan ammatti, ja aikamoinen special needs-kakarahan tassa ollaankin kasitoiden maailmassa. Oli kylla kivaa tehda jotain ihan omaksi iloksi, eika koulun arvosteluita varten, ja huomaamattani jatkoin hommaa illalla. Huivi on kohta muuten valmis! Juuri sopivasti naihin talvisaihin, sointuu uusiin ruskeisiin talvisaappaisiini ja vaaleanruskeaan villakangastakkiini. Ehka. Jos kehtaa kayttaa.

Tanaan oli vuorossa Perthin Craft Fair, jonne suuntasin brittiystavani Een kanssa. Juoruiluja, askartelukauppoja ja lounasta, aika kiva tyttojen sunnuntai. Ee innostui virkkaamisesta myos, ja eilisen oppilaasta kuoriutui tamanpaivan opettaja! Ja niin se vaan oppi tarttui, vaikka kummankin kasityosanasto oli ihan hukassa, seka suomeksi etta englanniksi. Mutta ei haittaa, mallista oppii ja sanoja ja termeja voi aina keksia omia!

Ostin kaiken muun lisaksi lisaa lankaa! Uusi proggis! En ole etsinnoista huolimatta loytanyt Perthista lamminta tuubimaista kaulahuivia, joten nyt paatin sitten virkata moisen. Todennakoisestihan homma menee niin, etta kauluri on kayttokunnossa talveksi 2014, mutta eletaan tassa nyt hetki siina harhaluulossa, etta osaan ja pystyn ja kaikki onnistuu.

Huivi alkaa nayttaa jo huivilta

Proggis nro 2. Ainakin on sopot varit.

J tulee kotiin tiistaina, joten kaytin asken reilun puolisen tuntia piilotellessani ostosreissuni tuhoja tyohuoneen kaappeihin ja laatikoihin. Messuilta ostettu kuumaliimapyssy oli hauska uusi lelu, mutta vaatii kylla treeneja. Ensimmaisen kayttokerran jalkeen liimamassassa olivat paitsi halutut pikkutilpehoorit onnittelukortissa, myos varsin iso pinta-ala poydasta. Ja housuista.

Googlen kertomaa

Bloggerin tilastot-ominaisuus on hauska. Tassa hakusanoja, joilla ihmiset ovat eksyneet blogiini viime aikoina:

jippikaijee. Tassa on ehka yritetty loytaa mita mahtavinta biisia, mutta paadytty lukemaan meikalaisen hehkutusta rekisteroinnista. Sorry.
       
nz matkustaminen  Toivottavasti blogsita on apua. Oli upea reissu.
       
great ocean road   Upea tienpatka, kannattaa ehdottomasti ajaa lapi ja nauttia maisemista!       

nightingale essee En voi muuta sanoa kuin otan osaa, jos tassa on esseen aiheesi! Tasta blogista ei Florence-tietoutta loydy, ja ajatuskin moisesta hakutermista saa kananlihalle...
       
lentopisteiden keräilyä  Viikon vinkki: Kannattaa muistaa nayttaa sita korttia. Me unohdettiin ekalla lennolla nayttaa korttia Hoon kanssa (Air Chinan eli Star Alliancen lento, jonka Finski sitten kuitenkin lensi), ja sitten kumpikaan firma ei antanut meille pisteita.
       
mutianyu:n muuri Hyvat kengat, pullo vetta ja kamera! Kiinan reissun ehdottomia huippukohtia.

muumit sumuiset vuoret  Repesin. Muumit muuttaa sumuisille vuorille? Olisi hauska tietaa, mita tassa on oikeasti yritetty loytaa... :O
       
ascot kukkahattu Tyylivinkki: ei kukkahattua. Mustaa, valkoista tai muuten yksivarista. Hoyhenia, pitsia ja royheloa. Ei kukkia.
       
blogger erittäin laiha Oh no. Ei tassa osoitteessa, terveisin nimim. +10 kg Perthissa asuessa ja niita nyt pudotellessa..
        
keuhkokuva australian viisumiin  Ekat otin Mehilaisessa, tokat Postitalon laakarikeskuksessa, kolmannet taalla Aussilassa sitten kun PR-viisumi on ajankohtainen. Suosittelen Postitaloa ennemmin kuin  Mehilaista.

isot rekat  Niita riittaa kaupunkien ulkopuolella. Road trainit on aika pelottavia ohitettavia, ja ilmoitinkin jo J:lle, etta jos mina joudun ensi viikonlopun etelanreissulla ajamaan, niin yhtakaan road trainia en sitten ohita ohituskaistojen ulkopuolella, ei riita uskallus. Ne on piiiiiiitkia.

IELTS: Tsemia koitokseen.. Ei ole oikeasti paha nakki, kirjottamista lukuunottamatta! Kiire tulee, mutta muuten ihan hoidettavissa oleva homma.

sairaanhoitaja australiassa Tervetuloa, toita riittaa. Tsekkaa sivupalkista tyo/sairaanhoitaja-tunnisteen alta tekstit, niista voi olla apua. Ehka.

Maailman mukavuudenhaluisin kansa?

En valttamatta valehtele ihan hirveasti, jos vaitan australialaisten olevan yksi maailman mukavuudenhaluisista kansoista.. Aussikulttuurin rentous, "no worries"-asenne ja ystavallisyys tahtaavat kaikki siihen, etta kaikilla olisi kivaa ja helppoa. Sunnuntain krapulapaivastakin on tehty mukava hetki Sunday Sessionin merkeissa, kokoonnutaan yhdessa johonkin rannan pubiin "muutamille", ja sitten nipinnapin ajokunnossa illaksi kotiin ja aamulla kohti uutta viikkoa. Ja kaikilla on kivaa. Valilla mukavuudenhaluisuus lipsahtaa laiskuuden puolelle tehokkaan ja suorituskeskeisen skandinaavin silmin, mutta pikkuhiljaa se omakin pipo loystyy paassa ja huolet kaikkoaa. Mutta kaikkea en minakaan ymmarra!

Duunikaveri valitteli, kuinka tassa olisi pitanyt jo elakkeelle paasta suunnitelmien mukaan (ika n. 50 v), etta olisi enemman aikaa matkustella. Mutta nyt ei ole varaa, kun sitten ei olisi varaa matkustella, kun taytta elaketta ei saa viela nostaa superfundista, paikallisesta elakerahastosta. On kipera oravanpyora, ja ratkaisuksi loytyi osa-aikatyo ja sijoitusasunnoilla keinottelu.

Toinen nainen valitteli, kuinka ei saa mukavuudenhaluista tytartaan muuttamaan kotoa pois. Ikaa 23, kovat kriteerit ekan valmistumisen jalkeisen duunipaikan suhteen ja tallahetkella tyottomana kuudetta kuukautta. Aiti siivoaa, pyykkaa ja hakee baarireissuilta, ja etsii lehdesta avoimia tyopaikkoja. Mimmi sitten asettaa ehtoja, etta en hae tuota paikkaa, ellet osta mulle uusia farkkuja/iPhonea/maksa lentoja Balille..

J:n veli vaimoineen on talonostopuuhissa. Nettinorttien tapaan taustatyo on hoidettu netissa, eika siina mitaan, paljon tietoa saatavilla nopeasti. Muttamutta.. ne osti sen talopaketin kaymatta katsomassa yhtakaan valmista mallitaloa, joita olisi n.30 minuutin ajomatkan paassa kokonainen asuinalue pullollaan. Ei ole kuulemma vaivan arvoista, kun materiaalit mita he valitsee on kuitenkin eri. Meikalaisen leuka tipahti lattiaan, ei ollut tullut mieleenkaan etta joku ostaisi talon, saati rakennuttaisi talon, kaymatta kertaakaan katsomassa kohdetta...

Muutama yksittainen esimerkki, mutta kuvastavat kylla aika hyvin sita, kuinka pitkalle laiskuuden ja no worries-ideologian voi pahimmillaan vieda.

Yksi iso keskustelunaihe WA:ssa on kaivosduunarit, tai lahinna se, miten nuoria saataisiin houkuteltua kayttamaan kolme vuotta lukion jalkeisiin opintoihin sen sijaan, etta suunnattaisiin kaivosten isojen palkkojen  peraan vailla koulutusta, vailla tietoa kaivosbuumin jalkeisesta elamasta. Sitten ihmetellaan kun kaivosinsinoorit, hoitajat, laakarit ja kaikki duunit mihin vaan maisterin papereita voidaan vaatia menee expateille. Ymmarran, etta koulutus maksaa taalla ja kolmen vuoden bachelor-tutkintokin verottaa lompakkoa ja tuo lainataakkaa, mutta nailla palkoilla (ja matalammalla veroprossalla) summa on melko nopeasti kuitattuna, jos huvittaa. Suurinta osaa ei huvita, vaan suunta on joko kaivoksille, tai esim. raksalle, jossa  palkat on siellakin nousussa kaivosbuumin aiheuttaman vajeen takia. Meidan keskisuuressa tyoyhteisossa on KAKSI paikallista sairaanhoitajaa, seka pari osa-aikaista, joilla on toinen jalka jo elakkeella.

Ja kaikki tama ihmettely kaikella rakkaudella <3.

Mika arsyttaa

Muutaman muun blogin, mm.Kotirouva Lontoossa-blogin innoittamina paatin minakin kantaa korteni kekoon asioissa, mitka uudessa asuinmaassa arsyttaa. Helposti tulee blogissa, meileissa ja naamakirjassa kerrottua vain niita positiivisia asioita (tai sitten raivonpartaalla avauduttua jossain fbook-statuspaivityksessa jostain juuri silla hetkella maailman kaatavasta pikkuasiasta...), eika niin pohdittua niita huonoja puolia. Tassa kolme satunnaista mietetta ja arsytyksen aihetta:

1) Talojen eristamattomyys. Kesalla sietamattoman kuuma, talvella sietamattoman kylma. Valissa on mukavat pari kuukautta kivaa, normilampoista sisailmaa, mutta muuten kaytetaan omaisuuksia joko talon lammittamiseen tai ilmastointiin. Yksinkertaiset ikkunalasit, tiivisteet joista tuulee lapi ja ylipaataan varmaankin tooooodella haperot rakennusmateriaalit. Taalla on kuitenkin pahimmillaan talven yolampotilat lahella nollaa, joten kamppa ja etenkin kylpyhuone ehtii mukavasti viileta aamuksi. Ei kasvata motivaatiota nousta sielta viiden peiton alta, vain paastakseen hyytavan kylmaan vessaan. Ja joka kerta, kun sisatilojen kylmasta kehtaa valittaa, saa vastaukseksi sen "You're a Finn! You must be used to this!" NO EN OO, meilla Suomessa (klassinen aloitukseni mihin tahansa paasaamiseen kulttuurieroista...) ei ole kylma sisalla.. Ne "luksus-ikkunat" mita taalla markkinoidaan, on pekka perusjampallekin ihan normaali varustelutaso, tuplalasit siis...

2) Julkinen liikkumattomuus. Eipa siita sen enempaa. Mahdollisuuksia olisi, mutta Perthin juna-ja bussiverkosto on vaan aika tehoton keskustan ulkopuolella ja bussit nyhraa ikuisuuden kahden eri bussiterminaalin valilla ja sisaanajorampeissa. Kylla ne yrittaa parantaa, mutta suurin osa maararahoista tuntuu valuvan transport officereiden palkkoihin, ei lisavuoroihin.. joka hemmetin junavaunussa ja asemalla porraa vartijoita. En tieda kuinka turvatonta esim. juna-asemilla on ennen ollut, mutta en itse ole ikina kokenut mitaan hairikointia tai edes juoppojen mekkalointia. Armadalen junalinja on ainut mita en pimean tullen kayttaisi. Ennemmin alle 30 minuutin odottelut asemalla, kuin pari vartijaa pyorimaan ympyraa..

3) Ekologisuus. Muovia ja lasia, etenkin juomapulloja menee ihan hullusti roskiin. Kierratyksesta ei saa mitaan "palkkiota" pullopanttien muodossa, joten moni ei kierrata. Muovikassit on niita superohuita, taysin turhia kantokyvyltaan olemattomia versioita, joita jaetaan ilmaiseksi.* Maidot myydaan suurimmilta osin pulloissa, samoin useat mehut. Kassatyypit pakkaa todella vahan per pussi, tyyliin kaksi paahtoleipapakettia, eika muuta. Me raahataan mukanamme aina kangaskassit, mutta suurin osa kanssashoppailijoista ei. Sairaalassa ei kierrateta juuri mitaan, eika varsinkaan laakejatetta. Ruokakomposti tai biojate on ihan vieras kasite. J:n vanhemmilla oli viime talvena lehtikomposti, mutta ruoka menee surutta roskiin siellakin.

*Taytyy viela lisata, etta pullopantit ja muovipussit on osavaltiokohtaisia, South Australia taitaa olla edellakavija taalla, siella on pullopantit kaytossa ja kielto muovipussien ilmaisjakeluun kaupoissa. Koskakohan tanne Williin Lanteen saatais..? Sen sijaan paikallispoliitikot keskittyy toistensa haukkumiseen, kaivosteollisuuden verotukseen ja pikkukaupunkien tissibaarien ja ilotalojen kieltamiseen...