keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Koirakulttuurieroista

Vietettyämme eilen miehen ja koiran kanssa ihanan sunnuntaibrunssin yhdessä lempikahviloistani, Mosman Parkin Vansissä aloin pohdiskelemaan Suomen ja Australian koirakulttuurien eroavaisuuksia, sillä niitä kyllä riittää. Meidän ei-enää-niin-pieni, 16-viikkoinen pentu oli täydellisen tervetullut terassille kanssamme ja istuskeli pöydän vieressä ruokailun ajan. Ennen ruokailua pentu takasi nopeinta mahdollista palvelua, kun joku henkilökunnasta oli koko ajan rapsuttelemassa sitä. Sama ilmiö on ollut havaittavissa muissakin kahviloissa. Ulkona on erikseen juomakipot nelijalkaisille ystäville ja koirat ovat lämpimästi tervetulleita asiakkaita.

En ehtinyt kauaa olla Suomessa koiranomistajana, mutta hetken kuitenkin. Ei siellä menty koiran kanssa brunssille, tai terassille muutenkaan. Kai siinä on tiukemmat hygieniasäännökset tai muut syynä, mutta en osaisi kuvitella Suomessa marssivani kahville koiran kanssa, ellei kyseessä olisi joku laukkuun mahtuva pikkurotta.

Uitettu jokirotta. Kahluureissu joessa oli palkinto kauniista käytöksestä brunssilla :)
Koirien rekisteröinti kunnan virastossa on täällä pakollista, maksu riippuu onko koira steriloitu vai ei ja jos sen rekisteröi ensin steriloimattomana, saa rahoista osan takaisin kun vie leikkauksen jälkeen eläinlääkärintodistuksen kunnanvirastoon. Vain erityisluvalla saa olla enemmän kuin kaksi aikuista koiraa. Osa roduista (lähinnä tappelukoiriksi luettavat dogo argentinot, presa canariot, pitbullit jne) ovat restricted dogs-listalla. Niiden omistajuuteen liittyy rajoitteita, ne on mm. pakkosteriloitava ja niitä ei saa pitää julkisilla paikoilla ilman kuonokoppaa ja varoittavaa, paksua punakeltaista kaulapantaa. Dangerous dogs-listalle taas voi joutua kuka vaan koira, joka on hyökännyt ihmisen päälle vahingoittaen tätä, tai useasti yrittänyt hyökätä päälle, vaikkei vahinkoa olisi vielä sattunut, ja näihin pätee sitten samat rajoitukset kuin restricted dogs-listalla olijoihin. 

Listojen olemassaolo tuli mulle ihan täytenä yllätyksenä pentukoulussa, mutta olen tosi tyytyväinen, että osavaltio suhtautuu asiaan vakavasti. Koiratappelut, päällekäyvät tappelukoirat ja huonossa omistajan kontrollissa olevat muut rodut eivät ole leikin asia tai parane itsestään. Vastuuttomia koiranomistajia riittää aina, mutta ehkä näiden listojen olemassaolo tuo pientä julkista painetta ko. rotujen omistajille pitää koirat turvallisina ympäristölleen.


Meilläkin eläinlääkäri alkoi jo pentutarkastuksessa kyselemään, koskas varattaisi aika pallien poistoon ja saatiin todella pitkä luento, kun kehdattiin sanoa, ettei ainakaan vuoteen, kiitos. Täällä lähestulkoon kaikki koirat steriloidaan ja mieluiten heti kuuden kuukauden iässä. Me riskeeraamme nyt ison kasan käytösongelmia, aggressiivisuutta, kivessyöpää ja ties mitä muuta, kun haluamme odottaa vähintään vuotiaaksi. Huhhuuhhh.. eihän se poikaraukka osaa vielä edes nostaa koipea, ja lekuri haluisi jo poikkasta hormonien tuoton?


Suomalaisen kerrostaloasukki-kaupunkikoiranomistajuuden ja aussilaisen rentouden ja oman pihan suomien vapauksien ero on valtava, ja on ihana nähdä kuinka pentu nauttii vapaana juoksentelusta ja riehumisesta omalla pihalla. Koirapuistossa sen kanssa on toistaiseksi oltu todella varovasti, täällä ne kun eivät ole mitään aidattuja hiekkakenttiä, vaan julkisia puistikkoja ja samalla nurmikolla on dog excercise area ja lasten fudispeli... pidä siinä sitten pieni pentu hallinnassa, joka muutenkin hukkaa korvansa ja kuulokykynsä pienestäkin häiriöstä.

Terveyden puolesta saatiin pentuaikoina ennen rokotesuojaa tiukat ohjeet pysyä poissa tietyiltä Perthin eteläpuolen alueilta, missä rokotekattavuus parvovirusta kohtaan on huono. Koirakoulua ja toko-kerhoa valitessa oli kaksi vaihtoehtoa, ja pakko myöntää ennakkoluuloisuuteni näitä köyhempiä alueita kohtaan, sen verran ankeaa koiranpitoa ja ongelmakoiria siellä on välillä kohdannut, vaikkei me edes usein siellä liikuta.

5 kommenttia:

  1. Huomasin kyllä myös paljon eroja koirakulttuurissa Ausseissa ollessa. Osa parempaan suuntaan, osa huonompaan. Ainakin australialaisella koirafoorumilla tuntui olevan ihan hyväksyttävää, ettei koiraa viedä lenkille kuin muutaman kerran viikossa ja kerrostalossa asuvistakin monet tuntuivat käyttävän koiran ulkona vain kaksi kertaa päivässä.

    Positiivisempiin puoliin sitten lukeutui se, että siellä oli kyllä mielestäni paljon rennompaa tuo koiriin suhtautuminen, kuten kuvasitkin terassilla syömistä yms.

    Nauti ihanista hetkistä pennun kanssa :) Tuli kova ikävä Australiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tästä lenkityksestä on meidänkin perheessä saatu pari kireää keskustelua aikaiseksi... Nyt alkaa onneksi jo rutiini voittaa ja ollaan molemmat samalla sivulla lenkkien määrästä ja pituudesta :)

      Pentu on kyllä aika hurmuri. Tervetuloa kylään, jos tännepäin vielä päädytte uudelleen. Sun blogi toimi isona apuna silloin alussa kun vasta muutin WA:han ja mietin, mitä täällä tekisi..

      Poista
    2. Kiitos kutsusta :) Kovasti tekisi mieli taas Australiaan käymään, mutta se on niin kaukana ja töistä saa niin lyhyitä pätkiä lomaa kerralla :( Australia on kyllä edelleen mun lempparimaa. Lottovoittoa odotellessa...

      Poista
  2. Mä siellä ollessani asustelin koirahoitolan emännän luona 3kk ja koirakulttuurin erot tuli monessa kohtaa tutuiksi. Tää suuren suuri innostus, ja jopa painostus, kaikkien koirien sterilointiin/kastrointiin mahdollisimman nuorena oli mulle aivan järkytys. WA:n puolella oli siihen aikaan yksi "mun rodun" pentue myynnissä jotka luovutettiin steriloituina/kastroituina eikä se kuulemma ollut mitenkään erityisen poikkeavaa. Toinen hämmenyksen aihe oli noin yleisesti koiran paikka perheessä, useat asiakkaat kertoivat miten koirat asuvat takapihalla ja pääsevät sisälle eteiseen/kodinhoitohuoneeseen yöksi.

    Elinalle terkut, mun kipinä aikaan koko lähtöön tuli Elinan blogista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koira on monella täällä vaan pihalla, ja ei sisällä joko ollenkaan, tai todella rajatulla alueella ja vain esim. yöt. Ne on paljon selkeämmin "just a dog" kuin perheenjäsen monessa kodissa, ja mulle on tullut yllärinä just tää liikkumisen ja yhdessä tekemisen vähyys, vaikka siellä pihalla kuinka vietettäis enemmän aikaa kuin Suomessa. Sitten valitetaan, ku tyhmä koira on liian aktiivinen, tuhoaa paikkoja ja ei kuuntele.. Tokoseuran ikäjakauma oli niin senioripainotteinen, että alussa vähän hirvitti, nyt siihen eläkeläismummojen laumaan on jo tottunut :D

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!