sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Huh helletta!

En enaa ikina koskaan kutsu suomalaisittain +25c lampotiloja helteeksi. Kulunut viikko on ollut varsinainen kuumassa elamisen boot camp, paivalampotilat ovat olleet +38 ja +42c valilla, ja edes yota vasten ei lampotila ole juuri kolmeakymppia alemmaksi pudonnut.

Tyopaivat ovat olleet ihan siedettavia, aamuseiskalta ei ole  viela tuskaisen kuuma, ja kevyt tuulenvire on viilentanyt niin, ettei 10 kilsan fillarointi aiheuta valitonta lampohalvausta. Duunissa on tasaisen viileat +18 astetta toimenpidehuoneissa ja paalla fleeceliivi, tai sitten  ne lyijyt. Teen 8-18 tyoaikaa, ja kuudelta on jo hieman iisimpi polkea kotiin, kuin mita olisi iltapaivalla kolmen-neljan aikaan kaikkein tukalimmassa kuumuudessa. Kotimatka on kylla usein reilusti hitaampi kuin menomatka, ja posket epaterveen punaiset perilla. Suihku ei juuri viilenna, koska vesi on lammennyt lahella maanpintaa olevissa putkissa koko paivan. Viikkokausiin  ei ole siis tarvinnut koskea hot-kahvaan suihkussa, riittaa kun kaantaa cold-nupin auki ja nauttii puoliviileasta suihkusta. Jaakylmaa ei saa kuin pakastimen kautta.

Meilla ei ollut ennen eilisaamua minkaannakoista ilmastointia kotona. Monissa vanhemmissa vuokrataloissa ei tata tarpeellista ominaisuutta ole, silla asuntomarkkinat ovat olleet niin ylikuumenneet ja kieroutuneeet jo niin pitkaan, etta kylla sen ilman A/C:takin olevan luukun joku vuokraa tayteen hintaan. Ilmastointilaitteet ovat taallakin yleistyneet vasta 10-15 vuotta sitten, mika tuntuu tallaisesta suominossosta ihan kasittamattomalta. 

Viimeiset pari viikkoa olenkin kokeillut kaikkia mahdollisia nikseja ja knoppeja viilentamiseen ilman ilmastointia:
Ikkunat kiinni ja verhot alas paivaksi, check. 
Ikkunat auki heti seiskalta illalla kun aurinko laskee ja lapiveto koko taloon, check. 
Tuulettimia, check. 
Kylmaa vetta spraypullossa iholle tasaisin valiajoin, check. Hankalampi toteuttaa yolla, toim.huom. 
Termosmuki tayteen jaapaloja, check. Ei pysy viileana kauhean montaa tuntia, toim.huom.
Kylma suihku ennen nukkumaanmenoa, check. Lue ylempaa, onko se vesi kylmaa vai ei..
Viilea kangas kaulan ymparille, nope. Varma tapa saada niska jumiin...

Tuskaisimpia ovat olleet yot. Illan viela jotenkin kestaa, ja sita vetta voi latkia ennenkuin tulee se ihana lakahtymisen tunne, yolla on ollut vahan nihkeampaa. Tsemppasin viikon verran, herasin joka yo n.3-5 kertaa tuskaisaan hikoiluun, rutikuivaan suuhun ja kamaliin painajaisiin. Spreijasin itseani minka jaksoin kylmalla vedella ja saatoin samalla osua vahingossa vieressa nukkuvaan J:hin, potkin levottomien unien aikana samaisen miesparan melkein mustelmille ja olin ylipaataan mita kamalinta yoseuraa. Viesti meni ilmeisesti perille, koska lauantaiaamun agendana oli loytaa siirrettava, edullinnen ilmastointilaite makuuhuoneeseen. 

Joku vaalea, seiniin sulautuva ja hiljainen yksilo oli hakusessa, alle $400 hintaluokasta. Tuleeko kenellekaan yllatyksena, etta ei oltu ainoa pariskunta samoilla ostoksilla? Kaupoissa kirjaimellisesti tapeltiin Stockan Hullut Paivat-tyyliin viimeisista ilmastointilaitteista. Me loydettiin ekasta kaupasta yksi hyva, paitsi etta se oli susiruma, iso, aanekas, musta ja liian kallis. Mutta siis muuten hyva. Paatettiin jatkaa etsimista, vain saadaksemme ei-oota useammasta Perthin alueen elektroniikkakaupasta. Pari tuntia ja muutamaa kirosanaa myohemmin palasimme siihen ensimmaiseen kauppaan ja ostimme heidan viimeisen ilmastointilaitteen, sen susiruman.

Uusi paras kaverini HooPee eli Hotpoint-ilmastointilaite

HooPeeksi ristimani laite on niin aanekas, etta kun eilen soitin aidille puhelun ylakerrassa loikoillessani, oli masiina pakko laittaa pois paalta. Nukkuminen sen kanssa onnistuisi vain tulpat korvissa ja laput silmilla, silla iso diginaytto on tehty katevan kirkkaaksi ja tehokkaaksi, niin tehokkaaksi etta silla valaisee koko makkarin. Korkeutta HooPeella on yli metri, ja ikkunaan menee kaunis muovinen poistoilmaputki. Sahkolaskumme tuskin tykkaa uudesta ystavastani, mutta valiakos tuolla.. Mina nukuin kunnon unet ensimmaista kertaa viikkoon HooPeen tehtya hommia nelja tuntia ennen nukkunmaanmenoa, loppuyon selvisimme pelkalla tuulettimella. Rakkautta ensisilmayksella.

HooPee nokottaa seuraavat viikot (kuukaudet...) meidan makkarin nurkassa ja rumentaa siina maisemaa. Tai tuo jannaa kontrastia uusvanhan sankymme ja antiikkilipaston ja peilin rinnalle... Ostohalut uuden paivapeiton ja tyynyjen suhteen katosivat hetkeksi, mutta nailla helteilla ulkonaolla ei kylla ole yhtaan mitaan valia! Palataan sen sisustamisen pariin sitten maaliskuussa!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Roadtrip-valokuvia, osa 3.

Roadtrip-kuvien lapikaynti jatkuu, seuraavaksi reissupaivat Losista ja Hollywoodin huudeilta Santa Monicaan.

Paivan tuhotyot Citadel Outletissa

Pakollinen turistiseikkailu Beverly Hillsissa

Maisemia Mulholland Drivelta

Mielenkiintoinen ilmassa roikkuva allas, Mulholland Drive
Downtown LA
Lahemmaksi ei paase, ainakaan laillisesti.

Santa Monica Beach

Santa Monica Pier

Edelleen Santa Monica-fiilistelya


Herkuttelua jo Brysselin ICIC-reissulla aikanaan hurmanneella Delirium Tremens-oluella

Buddha's Belly Santa Monicassa ja jumalainen tunaburger ja bataattiranskikset, oijjoi..

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Suomiseuraa

Perthissa on pieni, mutta kohtuullisen aktiivinen suomiyhteiso. Eksyin joukkoon sattumalta, Facebookin ansiosta. Jonkun hassun linkin ja mutkan kautta loysin tieni Perthin suomalaiset-ryhmaan, ja jo alkoi tapahtua! Uusia tuttuja, kahvitteluseuraa, illanistujaisia, itsenaisyyspaivan bileet ja aanestysreffit. Muutama ihan laheiseksi muodostunut ihminen.

Takana siis kavereiden kanssa vietetty kiva iltapaiva East Perthissa suosikkikahvilassani Toastissa. Kaunis, puolipilvinen saa, Claisebrooke Coven kanaalin rannat ja herkkuja hyvassa seurassa, voiko sita muuta toivoa.


Terassinakymia

Veneella suoraan terdelle!
Toast on ihanan pieni ja tunnelmallinen, hieman rahjainen ja hippimainen, mutta juuri siksi niin ihana ja persoonallinen. Toastin terassi pullistelee aina taynna vakea, viereisen paikan tuplakokoinen terde on aina tyhja, tanaan nain siella ekaa kertaa enemman kuin kaksi poydallista porukkaa.

Ennenkaikkea Toastissa on ihania ruokia ja herkkumehuja!


Epamaaraisen nakoinen, mutta taytta ihanuutta. Vesimeloni-appelsiini-omenamehu, eli Cowboy.

Ruisleipaa, savulohta, paprikasalsaa ja uppomuna, aika herkku.
Bonuksena viela porkkanakakkua, mutta se katosi aanta kohti ennenkuin ehdin miettiakaan sen mahdollista ikuistamista kameraan. Oli hyvaa. Ja ennenkaikkea oli ihanaa jutella suomeksi ja taivastella aussilan arsyttavia piirteita, ennenkaikkea viisumitaistoja. Terapeuttista. J opiskelee kylla kovasti suomea, mutta tassa vaiheessa kun viela opetellaan istua, syoda ja uida-verbien taivuttelua, on ihan oikea suomiseura tarpeen aina valilla. Sain tanaan selvitella aamukahdeksalta puhelimessa heti herattyani, miten valita-verbi taipuu ja miten sanotaan Do you have any questions ja miten kysymys-sana tavataan.. oli ilmeisesti ollut kiireinen yovuoro toissa, kun oli ollut aikaa kaivaa Finnish for Beginners-opus esille...

Suuria saavutuksia

Torstaina oli henkinen juhlapaiva toissa. Ensin suoriuduin ihan itte meidan ns. perustoimenpiteesta jatkoineen alusta loppuun instrumentoinnissa. Alkuosa hommasta, se pelkka rtg-kuvien otto varjoaineella on sujunut jo toisesta viikosta alkaen yksin, mutta jos ja kun homma on edennyt angioplastiaan eli pallolaajennukseen, on joku muu tullut viereen auttamaan tai vahintaan henkiseksi tueksi. Torstaina ei tarvinnut! Iso kiitos kylla kuuluu myos sille supermukavalle lekurille, joka on juuri saamassa erikoistumistaan paatokseen, mielettoman karsivallinen ja hyva opettaja, antoi tarpeeksi aikaa miettia itse, mita seuraavaksi pitaisi tehda ja selitti fiksusti valintojaan. 

Aamupaivan onnistuneesta kokemuksesta riitti virtaa ja itsevarmuutta pitkalle iltapaivaan, ja niinpa kiskaisin toisenkin toimenpiteen ihan itte instrumentoiden, talla kertaa eri lekuri ja eri kommervenkit, valineet ja enemman leikkuri-tyyppista touhua ja jee, hyvin meni sekin. Hiki valui lyijyliivien alla, osin ihan vaan ankarasta pohdinnasta etta mitas seuraavaksi, osin heikosti toimineen ilmastoinnin takia. Vahan lohdutti, kun lekuri otti omat liivinsa pois paaltaan ja alta paljastui hiesta lapimarat scrubsit, mulla oli sentaan vaan hikilaikkia :)

Perjantaiaamuna selvisin kunnialla myos ensimmaisesta omin nokin hoidetusta scout-vuorostani, eli kiertavan hoitajan hommista. Muut ovat steriilisti puettuja, niin scout-raukka juoksentelee ympariinsa, etsii tavaroita, avaa paketteja, hoitaa naytteenotot ja antaa meilla myos laakkeet koska erillista anestesiahoitajaa ei ole. Vitaaleja, ja etenkin EKG:ta tarkkailemassa on onneksi sydanteknikko. Tuo oikeiden tavaroiden etsiminen on se paanvaivaa tuottava osuus, eri vaijereita ja katetreja on ziljoona, ja ennenkuin niiden nimista, logiikasta ja sijainnista on paassyt perille, ei hommasta tuu mitaan. Osalla lekureista on myos hurmaava tapa pyytaa kuutta asiaa yhtaikaa, joista yleensa muistan kaksi ekaa...

Selvisi myos, miksi meilla on pakollisena HALS-kurssi, Hospital Advanced Life Support. Aussihoitsut valmistuu vailla minkaanmoista ekg-tulkinnan hallintaa. Meidan yksi new grad-hoitsu, eli ekan vuoden sh juuri kertoi, etta niille naytettiin tasan normaali sinusrytmi, talta sen pitais nayttaa, ja that's it. Sama mimmi pystyi sen sijaan selittamaan hammentavan yksityiskohtaisesti  natriumin ja kaliumin liikkeista munuaisissa ja kertoi laajasta oppimistehtavasta siihen liittyen. Kaytiin sitten yhdessa lapi sen ennakkomateriaaleja tuolle kurssille, sama kurssi mille itse paasen pitkan jonotuslistan vuoksi vasta huhtikuussa. En enaa ihmettele miksi HALS on pakollinen kaikille teho, paivystys- ja leikkurityontekijoille ja miksei meinannut menna jakeluun keikkalais-aikoinani, etta sinusrytmin ja VF:n voi erottaa toisistaan myos ilman ko. kurssia... No, ei lisaoppi pahaa tee, tiedossa siis kaksi paivaa teoriaa ja kaytannonharjoittelua labrassa.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Balettia ulkosalla

J:n aiti on ilmeisesti ottanut sydamenasiakseen mun kulttuurielaman yllapidon. Ensin kuubalaisia tanssijoita, nyt  Romeo ja Julia-baletti vanhalla limestone-kaivoksella, jonne on rakennettu ulkoilmalava amfiteatteri-henkeen.


Katevat ruohotasanteet, joiden kivireunaan oli merkitty paikkanumerot. Ihmiset tuli n. tuntia aiemmin paikalle, piknik-evaiden ja vilttien kanssa. Aiempina vuosina tanssijat ovat kuulemma myos lammitelleet naytoslavalla, nyt jouduttiin herkuttelemaan sapuskat ilman silmanruokaa. Illan pimennyttya kahdeksalta alkoi sitten balettiesitys. Tunnelma oli ihana valojen himmetessa, tahdet nakyivat taivaalla ja kauempana Perthin keskustan valot. Kaivosteatteri on sen verran syrjempana keskustasta, kohti rantaa ja City Beachia, etta keskustan valosaaste ei peita kaikkia tahtia taakseen.

Odotukset olivat korkealla, J:n aiti oli hehkuttanut etukateen koko homman maasta taivaaseen, ja kuinka hyva WA State Ballet on. No, yksi pikkujuttu oli jaanyt tarkistamatta.. Kyseinen esitys ei suinkaan ollut tuon ammattikokoonpanon vetama, vaan Perth City Balletin amatooriporukan. Jopa mina, joka en tanssikyvyillani tai musiikillisuudellani juuri ketaan huijaa, ihmettelin valilla aika vahvasti epasynkronoitua toimintaa ja etenkin  hapuilua Julian esittajan askelissa. No, puoliajalla se kotikutoinen tunnelma sitten selittyi kun arpoivat kannatusarpoja toiminnalleen. Projekti oli siis osa Perthin juhlaviikkoja, ja kylla ihan hieno kokemus. Ja oli hauskaa vaihtelua loikoilla rennosti ruohikolla, Kansallisoopperan katsomossa ponottamisen sijaan ;)

Katsomon takaosa
Itse esityksesta ei tietenkaan saanut ottaa kuvia, ja illan pimentyessa olisi kylla ollut ihan turhaa yrittaa rapsia pikkupokkarin salamalla puolitarahtaneita otoksia. Ensi vuonna uudelleen, talla kertaa vaan luetaan vahan huolellisemmin, kenen esitys kyseessa! Seuraava kulttuuritapahtumakin on jo buukattuna, Maija Poppas-musikaalia ihastelemaan Burswoodin kasinolle toukokuussa, uujea!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Aina eka kerta

Viikkoon on mahtunut muutama eka kerta. Viime perjantain katastrofista toipumisen jalkeen on ollut ihan hauskaa.

Jouduin siis soittamaan perjantaina ensimmaista kertaa ikina lukkosepalle. J:n vanhemmat kavivat meilla perjantaina paivalla heittamassa postia oven sisapuolelle (ollaan siis ohjattu suurin osa postista heille laiskuuttamme), ja unohdin sanoa ettei meidan etuoven kahdesta lukosta alempi toimi. Tai se pieni, sisapuolella oleva nappula, jonka painamisesta ovi pitaisi saada lukkoon ja ulkoa auki vain avaimilla, ei toimi, koska daa.. ovea ei saa niilla avaimilla auki. Me ollaan tyytyvaisina kaytetty ylempaa, isompaa ja jykevampaa lukkoa eika murehdittu tuosta pikkusalvasta. Noh, kun perjantaina paasin himaan nalkaisena, vasyneena, hikisena ja iloisena siita, etta todella hiljaisen tyopaivan jalkeen paasin vihdoin tuntia aiemmin kotiin, oli aikamoinen antikliimaksi testata etuovi, takaovi ja takapihan liukuovi vain todetakseni, etta ulkona ollaan. J oli maanantaihin asti kaivoksilla (ja mita se muutenkaan tassa olisi auttanut, samat avaimet sillakin on) ja iPhonen akku veteli viimeisiaan (kannatti pelata Ticket to Ridea 2 h toissa kun ei ollut yhtaan potilasta...). Ei muuta kuin J:n vanhemmille pikaista soittoa, onneksi asuvat lahella.

Ymmartavan paansilittelyn sijaan sain kamalan luennon siita, kuinka rikomme vakuutusyhtion jotain sopimuksia, jos on kaksi lukkoa niin niita on kaytettava jne.. J:n aiti on ihana, mutta silla oli alla piiiiiitka lounas drinkkeineen, ja mun kohtaloksi osui sitten se aanekas vaihe hiprakkaa. Saatiin vihdoin lukkoseppa kiinni, ja tuntia myohemmin olin $220 koyhempi ja aika taynna paasausta, vaikkakin kiitollinen avusta ja seurasta. Ja J:n aiti kaytti odotteluajan hyodykseen meidan kasvimaalla.

Lauantaina kavin yksikseni ulkona Perthin yoelamassa, tai siis ilman J:ta. Duunikaverin laksiaiset Mt Lawleyssa olevassa tosi kivassa, vaikkakin tyyrissa Clarences-raflassa. Oli kivaa olla ekaa kertaa ulkosalla duuniporukassa taalla, vaikka mulla olikin tunnistamisvaikeuksia nimien ja naamojen suhteen koko illan. 

Keskiviikkona oli sitten ensimmainen ulkomailla suoritettu aanestys. Paikkana keskustan loistohotelli, 20 kerros ja ulkoministerion virkailijan sviitti. Aanioikeus tarkistettiin olohuoneen puolella ja aanestyskopin virkaa toimitti rouvan makuuhuone. Erikoista. Ja ilmeisesti reippaasti halvempaa kuin vuokrata joku kokoustila tms. Aanestyskahvien sijaan menimme siiderille ja steak sandwicheille vastapaiseen irkkubaariin. Nams.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Korealainen grilli-ilta

Paatettiin J:n kanssa viime perjantaina lahtea pitkasta aikaa ulos syomaan. Perthin keskustassa piti olla joulu-tammikuun ajan ruokatori perjantai-iltaisin, eli erilaisia pikku kojuja, taynna kansainvalisia herkkuja. Kerran jo kaveltiin torin lapi, mutta ei silloin jaaty maistelemaan. Virhe. Nyt joulukuun vikana perjantaina ei Forrest Chasen ymparilla ollut yhdenyhta ruokakojua. Kun oltiin kuitenkin keskustaan tultu ja maksettu auton parkkimaksu, niin jonnekin oli paastava ja ma olin niin nalissani, etta vaatimuksiin sisaltyi myos jonnekin lahelle.. Paadyttiin Barrack Streetin korealaiseen BBQ-paikkaan, Arirangiin. Kaveltiin mestan ohi, ja poydissa itse tehty lihojen grillaus naytti niin hauskalta puuhalta etta paatettiin kokeilla itsekin.

Ihan hauska kokemus, mutta ei kylla mikaan kesahelteiden paikka! Paivalla oli ollut rapsakat +36, ja illalla oli edelleen lahemmas kolmekymppia mittarissa, eika jokaisessa poydassa kuumana hehkunut hiilipannu ainakaan viilentanyt sisailmaa. Vetta ja lemon, lime and bitteria kului kannutolkulla..

Illan pelastus. Hiilihappopohjainen, sitruunaa, limea ja angosturaa sisaltava herkku.
Valitsimme listalta bbq-menusta erityyppisia lihoja pannulle. Possua, kanaa ja nautaa eri marinadeissa, lisaksi annoksiin kuului automaattisesti eri kastikkeita, pienia annoksia kaikensorttisia taytteita ja isoja salaatinlehtia, joihin taytteet kuului kaaria tortilloiksi. Ja tietty keitettya riisia.

Etikkaista kaalia, ituja, maustettuja perunoita ja hyvia kastikkeita

Lihat pannulla. Tai oikeastaan vasta osa lihoista.
Paistamisen jalkeen oli sitten vuorossa lihan suikalointi syomakelpoisiksi paloiksi, katevasti saksilla! Hieman nuo sakset herattivat ensin kummastusta, mutta sitten kun tajusimme, ettei poytaan ilmesty mistaan leikkuulautaa, tai edes omia lautasia, niin sakset alkoivat tuntua ihan sopivalta vaihtoehdolta...

Lihanleikkuu kaynnissa

Ruoka oli hyvaa, sita oli paljon ja siita sai itse rakennettua juuri niin tulista/mausteista/mietoa kuin halusi. Palvelu pelasi ja paikalla oli paljon korealaisia, joita katsomalla oli helppo vakoilla, miten taa homma pitaisi tehda.. ;) Ainut huono puoli oli savun haju. Sisalla grillaus, vaikka kuinka olisi hyva ilmanvaihto, sai savun jaamaan hiuksiin ja vaatteisiin, siispa kaikki pesuun. Ja ensi kerralla hihaton toppi paalle, niin ei valu hiki nenaa pitkin koko grillauksen ajan!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Grillausta ja aurinkoa, se perinteinen uusvuos..

Vuosi vaihtui J:n kavereiden luona pienimuotoisissa allasbileissa. Mukana oli poikien Wanhaa Kaveriporukkaa, meidan suomalainen kaveripariskunta ja yksi taapero, joka kylla meni kiltisti nukkumaan yhdeksalta eika sen jalkeen muksusta kuulunut inaustakaan. Uitiin, grillattiin iso kasa lihaa ja nautittiin hieman juomia. 

Olin jo aiemmin keskustellut illan isannan kanssa salmiakista, suomalaisista erikoisista juomista ja muusta ns. perinteisesta, mies kun ennen omisti viinakaupan niin sita kiinnosti ihan tyonkin puolesta eri liemet ja litkut. Paadyinkin sitten ennen bileita uhraamaan yhden Finlandia-pullon hyvaan tarkoitukseen ja sekoittelin Fishermand's Friendeista ja kossun puutteessa finukasta seka sokerista varsin onnistuneen Fisu-keitoksen, tai oikeaoppisemmin ihan haukea vaan. Alun haistelun ja hammastelyn jalkeen hauki teki tehtavansa ja hurmasi uusia ihmisia puolen litran edesta. Yhden kundin mukaan meidan pitaisi alkaa myymaan sita taalla. Jos ei sentaan...

Oli varsin mukavaa viettaa uutta vuotta lampimassa, uida polskutellen ja vailla pelkoa kannisten ampumista raketeista. Niita ei ole, yhtakaan. Ei selvilla eika humalaisilla. Itarannikolla ihmiset kay ostamassa paukkuja Canberrasta jossa ainoana osavaltiona niita saa laillisesti myyda, mutta taalta lansipuolelta on vahan turhan pitka matka rakettiostoksille.

Sunnuntai uhrattiin rosvosektorille ja tanaan on sitten nautittu vapaapaivasta muuten vaan, kiitos public holiday-systeemin joka takaa sen, etta jos pyhapaiva osuu viikonlopulle, on seuraava maanantai vapaa. Jouluna oli naita ilmaisia vapaita maanantai ja tiista, nyt tama maanantai ja parin viikon paasta juhlitaan Australia Dayta torstaina, vapaata tietty.