Viikkoon on mahtunut muutama eka kerta. Viime perjantain katastrofista toipumisen jalkeen on ollut ihan hauskaa.
Jouduin siis soittamaan perjantaina ensimmaista kertaa ikina lukkosepalle. J:n vanhemmat kavivat meilla perjantaina paivalla heittamassa postia oven sisapuolelle (ollaan siis ohjattu suurin osa postista heille laiskuuttamme), ja unohdin sanoa ettei meidan etuoven kahdesta lukosta alempi toimi. Tai se pieni, sisapuolella oleva nappula, jonka painamisesta ovi pitaisi saada lukkoon ja ulkoa auki vain avaimilla, ei toimi, koska daa.. ovea ei saa niilla avaimilla auki. Me ollaan tyytyvaisina kaytetty ylempaa, isompaa ja jykevampaa lukkoa eika murehdittu tuosta pikkusalvasta. Noh, kun perjantaina paasin himaan nalkaisena, vasyneena, hikisena ja iloisena siita, etta todella hiljaisen tyopaivan jalkeen paasin vihdoin tuntia aiemmin kotiin, oli aikamoinen antikliimaksi testata etuovi, takaovi ja takapihan liukuovi vain todetakseni, etta ulkona ollaan. J oli maanantaihin asti kaivoksilla (ja mita se muutenkaan tassa olisi auttanut, samat avaimet sillakin on) ja iPhonen akku veteli viimeisiaan (kannatti pelata Ticket to Ridea 2 h toissa kun ei ollut yhtaan potilasta...). Ei muuta kuin J:n vanhemmille pikaista soittoa, onneksi asuvat lahella.
Ymmartavan paansilittelyn sijaan sain kamalan luennon siita, kuinka rikomme vakuutusyhtion jotain sopimuksia, jos on kaksi lukkoa niin niita on kaytettava jne.. J:n aiti on ihana, mutta silla oli alla piiiiiitka lounas drinkkeineen, ja mun kohtaloksi osui sitten se aanekas vaihe hiprakkaa. Saatiin vihdoin lukkoseppa kiinni, ja tuntia myohemmin olin $220 koyhempi ja aika taynna paasausta, vaikkakin kiitollinen avusta ja seurasta. Ja J:n aiti kaytti odotteluajan hyodykseen meidan kasvimaalla.
Lauantaina kavin yksikseni ulkona Perthin yoelamassa, tai siis ilman J:ta. Duunikaverin laksiaiset Mt Lawleyssa olevassa tosi kivassa, vaikkakin tyyrissa Clarences-raflassa. Oli kivaa olla ekaa kertaa ulkosalla duuniporukassa taalla, vaikka mulla olikin tunnistamisvaikeuksia nimien ja naamojen suhteen koko illan.
Keskiviikkona oli sitten ensimmainen ulkomailla suoritettu aanestys. Paikkana keskustan loistohotelli, 20 kerros ja ulkoministerion virkailijan sviitti. Aanioikeus tarkistettiin olohuoneen puolella ja aanestyskopin virkaa toimitti rouvan makuuhuone. Erikoista. Ja ilmeisesti reippaasti halvempaa kuin vuokrata joku kokoustila tms. Aanestyskahvien sijaan menimme siiderille ja steak sandwicheille vastapaiseen irkkubaariin. Nams.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!