Tiskiratilla ei tiskata ja muita kulttuurishokkeja

Viikko ihanaa kotielamaa takana, vaikka flunssa tietysti iski paalle loppuviikosta. Kolmas rakatauti kolmessa kuukaudessa, tai oikeastaan kohta viisi viikkoa lahes yhteenputkeen jatkunut rakatauti.. hometta ilmassa hoitsujen majoitustiloissa, sanon mina. Ja tiistaina takaisin, toivottavasti eri majoitukseen.

Hometta ilmassa

Rennon oleilun lisaksi olen panostanut hyvinvointiini varsin mallikkaasti. Ennen flunssan iskemista repaisin 6 km aamulenkin joen varressa, ja sama olisi tarkoitus kiskaista huomenna aamutuimaan. Vanha tyyny on paassyt elakkeelle, ja sangyssa komeilee ihana, jamakka ja juuri niskalleni sopiva Tempur Comfort. Jalkoja lammittaa harmaat, pehmeat ja ihanat UGGsit ja hartioita superpehmea ja lampoinen neuletakki. 

USA:n reissu alkaa olla suunniteltu ja majoitukset varattu, enaa puuttuu parin yon vahvistus, tarkemmat paivasuunnitelmat muutamaan spessujuttuun ja auton vuokraus. Upea reissu tiedossa Kalifornian auringossa ja vauhdikas road trip valilla Los Angeles-San Francisco. Viikko lisaa olisi ollut kiva juttu, nyt sai ihan tosissaan suunnitella minne mennaan, mita tehdaan ja koska lahdetaan, etta sai kaiken mahtumaan matkasuunnitelmaan, 2,5 viikkoa ei ole paljon. Mutta tarkeimmat must do-jutut saatiin mahdutettua mukaan ja sitten paaseekin rentoutumaan Suomeen :)

Otsikon mukaisesti viikon aikana on myos mm. keskusteltu siita, miksi tiskiratti on tiskiratti, jos silla ei kerran tiskata? Ja pitaisiko astiat muka huuhdella pesun jalkeen? Ilmeisesti ainoa tapa milla astiani koskaan tulevat taalla huuhdelluiksi, on tehda se ihan itte. Ja heijee, voitin ekan kerran vedonlyonnissa! Taalla aussifudiksen  AFL-liigan tuloksista lyodaan vahintaan yhta paljon vetoja kuin Suomessa latkasta ja vakioveikkauksesta, ja tienasin eilen huimat $8 Gold Coast Sunsin isolla tappiolla. :D

Arrinmurrin!

Kotona ollaan, vaikka sairaalan johto yrittikin kaikkensa tehda, etta jaisin viela sinne.. viimeinen niitti oli vaaralle paivamaaralle buukattu lentolippu. Tein aikamoisen rookie-virheen saadessani lipun kasiini enka tsekannut sita kunnolla, tarkistin vaan kellonajan. Muutama kirosana taisi suomeksi lipsahtaa Skywestin tiskilla, mutta onneksi asiakaspalvelija oli taattua aussi-laatua, lohdutti, naureskeli ja lopulta hoitui lippu samalle lennolle, toki rahat laksi mun tililta. Nyt sitten taistellaan, miten saan omat rahat takaisin. Ja viikon paasta pitaisi palata samaan sairaalaan, voi herramunjee...

Kotona oloa varjostaa myos se seikka, etta taalla on jaatavan kylmaa. Perthin yolampotilat on viime viikon aikana olleet reippaasti alle +10 celsiusta, ja nailla yksinkertaisilla ikkunalaseilla, olemattomilla tiivistyksilla ja haperoilla seinilla se tarkoittaa sita, etta sisalla ei todellakaan ole miellyttavat +20 ja paalle. Ulkona on mukavan lamminta heti kun aurinko alkaa paistamaan, tanaankin +22. Sisavarustuksena mulla on talla hetkella paksuin collegepaita mita loysin, pashminahuivi ja J:n UGG-bootsit. Ihan oikeasti, ne samat tossukat joita teinit kayttaa Suomessa talvisaappaina.

UGG-keskustelu alkoi aika pian J:n tavattuani, kun kerroin etta haluisin ostaa korkeavartiset, hieman tuunatut uggit. Ei kuulemma onnistu, kukaan muu kuin boganit, paikallinen versio jenkkilan white trashista, ei kayta uggeja ulkona ja jos moiset ostan, ei J kavele ulkona mun vieressa. Olin hetken hieman epauskoinen, mutta J oli varsin tosissaan asiasta. Sisakenkina ne on varsin hyvaksyttavat, mutta ehdoton nou nou ulkona. Mun mielesta oli jarjeton ajatus upottaa parisataa sisakenkiin! Sisalla ollaan sukkasiltaan ja jos on kylma, laitetaan aamutossut tai villasukat jalkaan! No, mieli on muuttunut talven tullen.. Ma marssin viimeistaan huomenna keskustaan ja ostan itselleni UGGit, sisakayttoon. Villasukista olikin jo kantapaa rikki, ja aamutossut on Suomessa.

Heti kun pyykkikone on tehnyt tehtavansa, lahden ulos reippailemaan. Paasee lammittelemaan aurinkoon, tulee kaytya kaupassa ja ennenkaikkea, voi herkutella paremmalla omallatunnolla ihanan ystavan lahettamia suomiherkkuja... Australian lampo ja aurinko, hah.

Viimeinen vapaa

Tanaan on viimeinen vapaapaiva talla tyoreissulla. Tarjouduin tekemaan lisavuoroa, mutta kerrankin osaston henkilokuntatilanne on siina kuosissa, etta ei ole listalla puutoksia. Toisaalta tama vapaapaiva on ihan tervetullut, viimeiset kaksi vuoroa ovat olleet aika kiireisia ja tyontayteisia, seka mukana seuraavasta opiskelijasta, etta potilastapauksista johtuen.

Aion siis pyhittaa taman paivan mitaantekemattomyydelle. Kavely rannalle, oleilua kirpakassa syyssaassa (+22 astetta.. hihhii), juurikasvun hallintaa eli kotivarjayksen kokeilua ja lohoilya. Monta mukaan pakattua kirjaa viela kesken, Good Wife:n ekasta tuotantokaudesta usea jakso viela katsomatta ja pari leffaa koneella, eikohan se paivan ohjelma ole siina.

Viimeinen kauppareissu parin korttelin paassa olevaan IGA:an, josta on tullut ykkossuosikkikauppani! Tom Yum-nuudeleita ja Finn Crisp-nimella myytavia hapankorppuja!! Tom Yum-makua on niiiiin vaikea loytaa, kaikkea muuta loytyy kylla kaupoista, mutta ei tuota ihanaa, riittavan voimakasta, muttei liian tulista nuudelivaihtoehtoa, ja nyt taalta perametsan IGA:sta se loytyi! Wohoo! Hapankorppuja olen rouskuttanut taalla ihan kasittamattomat maarat ja J:n auton kyydissa lahti Perthiin useampi paketti.. Pitaisi parjata elokuuhun asti!

Ei me tassa herkkuja olla kerjaamassa...

Huomenna iltavuoro, viikonloppuna aamut. Sunnuntaina pitaisi pakata omaisuus, eli kipata laukun paalla oleva vaatekasa laukun sisalle ja jakaa pois mita ylimaaraista sapuskaa on kertynyt, kahvit ja muut. Maanantai-aamuna ylos ja kentalle ja pienella, sopolla potkurikoneella takaisin sivistyksen pariin.

Loppu haamottaa

Nelja viikkoa takana,  yksi viikko edessa. Nyt jo voi todeta, etta reissu on ollut taydellisen kannattava. Rahaa on keraantynyt viisinumeroinen summa, asken saamani tyotodistus on niin mairitteleva ettei sita punastelematta kehtaa lukea, tyokokemusta on vihdoin saatu paivystyksesta, ja ylihoitaja tarjosi suorilta kasin jatkoa soppariin ja viisumia.  Saan ensi viikolla suoritettua triage-competencyn, joka pitaisi auttaa hurjasti myos Perthissa paivystysduunien saamisessa.

Ja palaan tanne perakylaan viikon lomailun jalkeen hankkimaan hieman lisaa rahaa ja ED-kokemusta. :) 

Viisumille sanoin varovaisen ehkan, jos kaikki muut viisumivaihtoehdot valuvat kaivosta alas, niin on ihana tietaa, etta taalla maaseudulla on taho, joka ottaa minut ilosta hyppien vastaan, jos syksylla pitaa painaa paniikkinappulaa. 

Tyotodistus ja asken rustailtu cover letter lahtivat juuri eraaseen perthilaiseen privaattisairaalaan, haastattelukutsua odotellessa! Hieman meni saatamiseksi, kun skanneria ei loytynyt mistaan, pomo oli jo poistanut tiedoston koneeltaan ja jotenkin piti tuo paperi saada hakemukseen liitteeksi.. paadyin ottamaan siita valokuvan ja copypasteamaan sen word-dokumenttiin.. hmpph. Pieni paniikki meinasi iskea, kun torstai-iltana selvisi sattumalta tuo yksi viisumi+tyopaikka-mahdollisuus, ja hakuaika paattyy maanantaina. Perjantai-aamupaiva kuluikin sitten juoksennellessa ympari sairaalaa ja etsiessa tarvittavia liitteita.

Lintukuvat Great Ocean Roadin varrelta helmikuiselta retkelta.

Perusviikko

Melkein 60 h toita viime viikolle, joten tamanpaivainen vapaa oli ihan tervetullutta vaihtelua, samoin huominen vuoro paivakirralla. Ensimmaisen kunnon tyopaikkakiusaamisenkin uhriksi on paasty taalla, mutta asia on viety eteenpain ja Etela-Afrikan lahja maailmalle saa kohta kokea, miten lansimaissa asiat hoituu…

Reilukerhosta paivaa!

3 viikon aikana on myos ehti nyt tutustua mita mahtavampiin ihmisiin! Aussilassa on paljon maata kiertavia +50 ikaisia yksinaisia naisia, jotka tekevat pari kuukautta kerrallaan sh-hommia, lomailevat ja siirtyvat seuraavaan paikkaan ja sama rumba uudelleen. He asuvat talonvahteina tai sairaaloiden majoituksessa ja nauttivat vapaudestaan. Lapset on kasvatettu ja perhe on missa milloinkin, monen kohdalla lapset asuvat lastenlasten kanssa talovahteina, kun ei olisi varaa esim. Sydneyn korkeisiin vuokriin muuten. 

Olen  tutustunut todella erikoiseen, rempseaan ja hauskaan parivaljakkoon, joka on kiertanyt maata jo kaksi vuotta putkeen. Seinanaapurina majoittui hetken aikaa nainen, jonka edellinen ammatti oli bordellin emanta… niita juttuja kuunnellessa tuli aika viaton olo. Tama hyvin eriskummallinen naisporukka ja yhteisasuminen on luonut pienen, mukavan ja piristavan me vastaan muut-asenteen, joka ei tyopaikalla onneksi nay, mutta iltaisin on ihana paastaa hoyryja vakkariduunareista, joista osa on aikamoisia sankareita ja avautua potilastapauksista.

Kylla kavereilta pitaa aina saada tukea..

Tukea ja sympatiaa on riittanyt viisumituskasteluilleni uskomaton maara. Christmas Islandin turvapaikanhakijoiden aiheuttamat mellakat ja tappelut ovat WA:ssa todella tapetilla talla hetkella, joten maahanmuutosta ja erilaisesta kohtelusta on keskusteltu viinilasin aaressa ilta jos toinenkin ja jos ei nyt maailmaa parannettu, niin omaa fiilista ainakin. Samoin tuo kiusaamis-case tuli puhdistettua mielesta naiden tehomimmien iltateen aikana, en ollut ainoa joka oli joutunut taman ylipainoisen, marttyyriasenteella varustetun paallepasmarin hampaisiin, mutta muut olivat sentaan saastyneet huutokonsertilta potilaan edessa. 

Ja hurray, 11 tyovuoroa jaljella! 13 paivaa kotiinpaluuseen! Jippii!

Matkasuunnitelman hienosaatoa

Jei, nyt on yhta etappia lukuunottamatta lentoliput vaihdettu ja ostettu Perth-Helsinki valille! Lennan itse muutaman mutkan kautta Perthista LA:han 3.8.2011, ja J lentaa paivaa aiemmin suoraan Enkelten kaupunkiin. Seikkailemme Kalifornian auringossa reilut kaksi viikkoa, ja lopulta ajamme ylos San Fransiscoon ja lennamme sielta Chicagoon.

Chicagoon emme jaa hengailemaan, vaan suuntana on host-perheeni vaihtarivuodeltani, paasen USA:n kotiin seitseman vuoden tauon jalkeen! Jee! Vietamme pari paivaa pienessa wisconsinilaisessa tuppukylassa ja jatkamme sitten eri lennoilla Suomeen, mina suoraan Chicagosta ja J kay ottamassa vauhtia Nykin kentalta. Arvioitu saapumisaika Helsinkiin on 20 minuutin erolla :)

Saavumme Suomeen 23.8, joten rakkaat sukulaiset ja ystavat, kaivakaa kalenterit esiin ja kertokaa, koska ja missa nahdaan ja mita tehdaan!

Ohjelmaa Suomen-visiitille ei viela hirveasti ole lukkoonlyotyna, ensimmaisia viikonloppuja lukuunottamatta, mitka kuluvat parhaan kaverini haahumussa! Joku mokkireissu olisi ihana, samoin vaelluksesta Lappiin haaveilemme. Tuttuja paikkoja Helsingissa ja lahialueilla. Kavereita, rentoa oloa ja suomiruokaa. Tallinaan voisi menna paivaristeilylle/yoksi. Seuraa? Kohta nahdaan!

P.S. Aiti, hyvaa aitienpaivaa! Olet rakas! American Mom, happy Mother's Day, love u!

Ja mita tekemista helmikuisilla koala/kengurukuvilla on tekstin kanssa? No ei yhtaan mitaan, kunhan ovat vaan niin perhanan sopoja!

Uutta oppimassa

Uuteen duuniin liittyy aina uuden oppiminen, mutta taalla on saanut/joutunut opettelemaan uudelleen taitoja, jotka on oppinut jo ekana tai tokana opiskeluvuotena...

IV-kanyylit on erilaisia, ja niilla on vaikea kanyloida kun tuntuu, ettei saa tukevaa otetta millaan ja koko kanyyli vaan keikkuu ja pyorii sormien valissa. Muistuttavat aika paljon dialyysissa kaytettavia neuloja, mutta kiikkerampia. Todella arsyttavia.

Samoin nesteiden letkutus ja tipanlaskurit on hieman eri mallia kuin kotoisat versiot! Kuva ei lataudu, mutta tassa linkki Abbottin kummalliseen tipanlaskuriin. Siina on puolessa valissa letkustoa nesteella taytettava kasetti, joka sitten tungetaan koneen sisaan. En ole viela kertaakaan nahnyt kenenkaan, saati itse onnistunut, letkuttamaan tuota niin, etteiko menisi hukkaan ihan hilliton maara nestetta. Taalla kaikki tuntuvatkin ensin letkuttavan keittiksella, ja sitten vasta laittavan esim. antibiootit tippumaan. Kyseisen letkuston saa myos naurettavan helposti tayttymaan ilmalla aina sinne kasettiin asti, ja sita onkin mukava poistella ylospain..

Puhelimeenkin pitaisi paivystyksessa oppia vastaamaan ED, emergency department, eika jenkkienkkuni mukaisesti ER, emergency room. Blahh. Ameriikan aksentista poisopiskeluni jatkuu vapaa-ajallakin tiiviisti. Pitaisi muistaa sanoa  mobile eika cell phone, tankata fuelia service stationilla eika mitaan gas-nimisia juttuja gas stationilla ja kayttaa pick-up truckista nimitysta ute... ja kayttaa hassua push bike-nimitysta ihan vaan tavallisesta pyorailysta! Uusi sana paivassa-teema ontuu nyt kun J ei ole paivittain opettamassa sita uutta sanontaa tai sanaa, ja Lonely Planetin sanasto alkaa kayda turhaksi.

Lahes jokaisen potilaan kanssa saa leikkia hassunhauskaa "mista olen kotoisin"-leikkia. Yleisimmat vaihtoehdot ovat USA, Kanada ja erinaiset keski-euroopan maat, mm. Saksa, Itavalta ja Hollanti, sitten Ruotsi. Suomi tulee vasta todella viiveella, jos silloinkaan. Yllatyin todella negatiivisesti, kun eraana luppohetkena kysyin tyokaverilta, etta mista pain maailmaa han on. Vastaukseksi tiuskaisi "Venaja, ja ei kuulu muille" ja lahti pois. Tattis, ei jutella sitten...

Miniloma pohjoisessa

3 yota ja n.900 km ajamista, takana ihana reissu Kalbarriin ja Monkey Mian delfiiniparatiisiin. WA:n syrjaseudut ovat todella syrjaseutuja. Mitaan asutukseen viittaavaakaan ei ole satoihin kilometreihin nakyvissa, pelkkaa matalaa pusikkoa, punaista hiekkaa ja tie. Valilla maisemat olivat rannikolla henkeasalpaavan upeita, ja pysahdyimme monille lookout-paikoille kuvailemaan, mutta etenkin tuo Monkey Mia-Kalbarri-tienpatka oli aika uuvuttava, paluumatkalla jouduimme viela kaantymaan ympari ensimmaisen 30 km jalkeen kun bensamittari alkoi temppuilemaan, seuraavalle huoltsikalle oli n. sata kilsaa eika mitaan varmuutta siita, onko tankki todella niin tyhja mita mittari vaittaa. Ei ollut, mutta parempi olla varovainen nailla seuduilla, apua ei olisi ihan heti ollut saatavilla.

Natural Bridge, Kalbarri

Kalbarrin auringonlasku. WA:n auringonlaskut vaan on parhautta!

Onneksi suurimman osan ajasta oli ihan asfalttitie, mutta saatiin nauttia naista hiekkateistakin

Syrjakylien nakoalatasanteilla ja kansallispuistoissa ei harrasteta mitaan turhia kaiteita ja aitoja, pelkat varoituskyltit epavakaista kivista, jyrkanteista ja kuumuudesta. 

Kalbarri National Park, ja epamaarainen reitti kivikossa

Nature's Window

Monkey Mia oli ihana, mutta delfiinien ruokintaa emme nahneet. Pullonokkadelfiinit ovat tulleet Monkey Mian mataliin rantavesiin lahes paivittain 70-luvulta lahtien, ja niiden ruokinnasta on kasvanut melkoinen sirkus. Nykyaan ruokitaan vain viitta naarasta, urokset alkoivat kayttaytymaan liian agressiivisesti ja niiden ruokinta lopetettiin. Naaraistakin vain naita viitta yksiloa ruokitaan, ja vain aamupaivisin, jotta delfiineilla sailyisi myos lajinomaiset taidot hankkia ihan itsekin niita fisuja. Me saimme ihastella yli tunnin verran kahden nuoren uroksen uiskentelua rannassa, mutta nuorukaisten aidit eivat jostain syysta tulleet ruokittaviksi. 

Aamuruokintaa odotellessa

Kaverukset, joista toisella isot jaljet evassa muistona hain/propellin kohtaamisesta

Ruokinnan ohella Monkey Mian henkilokunta tekee jatkuvaa tutkimusta delfiineihin liittyen, eli kyseessa on muutakin kuin pelkka turistinahtavyys. Itse ruokinta olisi ollut ilmainen tapahtuma, mutta aika tarkasti kontrolloitu, ja todella suosittu! Aamulla rannassa odotti delfiineja yli sata ihmista. Moni lahti ensimmaisen tunnin aikana pois, itse odottelin melkein puoleenpaivaan saakka, ennenkuin oli pakko lahtea kotimatkalle. Ja vaikka ruokinta oli ilmaista, niin kaikki muu sitten maksaakin, ja paljon! Yksi yo normaalitasoisessa hotellihuoneessa oli sikahintainen, ravintola oli hinnoiteltu varsin tyyriiksi, eika lahimmassa kylassa, Denhamissakaan ilmeisesti ole kauhean edullista. Hostellihuone ei kuitenkaan houkuttanut, ja Kalbarrin edullinen majoitus tasasi kuluja mukavasti. Ja aikataulun (aka. mun vapaapaivien) puitteissa ei olisi ollut mahdollistakaan viipya useampaa yota Monkey Miassa. Taytyy siis poiketa uudelleen, kun reissu viela pohjoisemmaksi tulee joskus ajankohtaiseksi.. ;)

Nakyma Monkey Mian hotellihuoneen parvekkeelta. Ei paha :)

Pysahdyimme ihastelemassa myos stromatoliitteja, syanobakteerien muodostamia, kiven nakoisia elavia yhdyskuntia rantavedessa.

Hamelin Pool ja stromatoliitit

Oma suosikkini oli Shell Beach. Hiekkaranta, jossa ei ole muruakaan hiekkaa, pelkkia pienia simpukoita. Eika mikaan ihan lyhyt ranta! Ihan uskomaton! Stromatoliittien lahella oli myos shell quarry, mista alueelle aikanaan saapuneet ensimmaiset eurooppailaiset louhivat itselleen “tiilia” toisiinsa sementoituneista simpukoista. Edelleen sielta louhitaan simpukkatiilia historiallisia rakennuksia varten. 

Shell Beach

Simpukoita silmankantamattomiin!

Shell Quarry, Hamelin Pool