Joulufiiliksia

Toinen aussiejouluni on nyt takanapain. Lahtokohdat huomioonottaen kaikki meni tosi ihanasti. Viela kaksi viikkoa sitten itkea pillitin hysteerisesti, etta koko joulu on pilalla kun J on toissa ja en ala mitaan ja yhyy. Pikkuhiljaa se joulufiilis sitten jostain nousi. Yksi iso juttu oli tajuta, etta taalla ei ole mikaan ihmiskunnan isoin luuseri jos ei ole sita lahiperhetta jouluseurakseen. Joulua onkin ihan ookoo viettaa kavereiden, satunnaisten sukulaisten ja muiden muodostamissa kummallisissa kokoonpanoissa, eika perinteisella suomalaisella ydinperhe ja isovanhemmat-kaavalla. Seuraava iso askel itkun loppumiseen oli saada niita konkreettisia "tottakai tuut meidan kanssa"-kutsuja kavereilta, tyokavereilta ja Perthin muilta suomalaisilta.

Jouluaaton paaasiallinen sijoituspaikkani, J:n vanhempien uimaallas.

Loppupeleissa seka aatto, etta joulupaiva kuluivat J:n vanhempien luona. Hautauduin aattona uima-altaaseen suurimmaksi osaksi paivaa, tutustuin vihdoin paremmin J:n veljen vaimoon ja auttelin paivallisvalmisteluissa. Juhlapoytaan saapuikin sitten kunnioitettavat 16 henkea, ja hyvin mahduttiin! Lahjonnat hoidettiin taas secret santa-periaatteella, eli jokaiselle oli arvottu yksi henkilo, kenelle ostaa lahja, budjettina $30. Oma kommenttini saadessani arpalipun oli, etta kuka ihme taa nainen on.. No, se oli J:n tati, ja lahjaksi hankitut jouluiset tarjoiluastiat osuivat nappiin. Itse sain 3 kpl isoja kynttiloita ja niille alustan. Katevaa J:n langettaman kynttilanostokiellon kiertoa :) Myos muut joululahjat olivat ihania.

J:n vanhemmilta saatu ihana pyyhesetti, turkoosia ja cappucinoa.

Ruoka oli hyvaa ja sita oli paljon. Kinkkua, kalkkunaa, uunivihanneksia, salaatteja ja jalkiruoaksi jotain hyyteloitya kakkua ja brandybutteria, ainut osuus ateriasta joka ei mulle niin maistunut. Oli hammentavaa nousta joulupoydasta kyllaisena, mutta vailla ahkya. Aikamoinen ero, kun kinkun kaverina syo salaattia eika lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa...

J:n serkun kaksivuotias poika viihdytti tempuillaan ja ainoa negatiivinen asia oli J:n veljen vaimon vanhemmat. Tai lahinna se kuningatar-asenteella kommunikoiva aiti. Ma sain kaskyn "toughen up!" kun kerroin hieman alavireisesta joulufiiliksesta J:n puuttuessa kuvioista. Lisaksi mun jalkapoydan tatuointi on kamala, olen pilannut ihoni ja kauneuteni lopullisesti ja tulen katumaan sita. Viisi "why did you do it?"-parkaisua, nolla asiallisesti kuunneltua selitysta. J:n serkkua se kaski olemaan vekottelematta kultapoikaansa, kun juttelivat niita naita. Uuuhhh. Jain niin sanattomaksi, etten osannut edes tokaista mitaan takaisin. Onneksi seuraavana aamuna loytyi muitakin, joita ko. rouva oli onnistunut loukkaamaan, ja harrastimme hieman perinteista paskanjauhantaa fiilista kohottamaan...

Puheluita Suomeen ja jenkkilaan, seka tietty kaivoksille. Tanaan loppuu kaivosleskeys ja alkuviikosta nautitaan vapaapaivista yhdessa. <3