Taas yksi tyoviikko takana. Seitseman yon putki meni todella vaihtelevasti. Yksi yo kului omahoitajana eraalle psykan puolen potilaalle, toiseksi yoksi pakottivat osastolle, kun ei olisi muuten ollut tarpeeksi sairaanhoitajia osastolla. Olin kiukkuinen ja painoin silla kiukkuenergialla lapi koko yon, enka onneksi joutunut enempaa oita karsimaan osastolla, missa meiniki oisin on ihan jarjetonta kroonisen alimiehityksen vuoksi.
Paivystyksen alkuyot etenkin olivat yleensa aika kiireista ja viikonloppua kohden meno kiihtyi. Haavapaita, kannissa kaatuneita ja tapelleita, yliannostuksia ja majapaikkaa etsivia. Muutama itsemurhaa hautonut teini ja satunnainen rintakipuileva, seka pari kipeaa lasta oli aika perussetti yohon kuin yohon.
Toiden lisaksi en saanut aikaiseksi juuri mitaan. Rohnotin sohvalla, pakoilin liikuntamahdollisuuksia huonoa saata tekosyyna kayttaen ja katselin ison kasan leffoja. Yksi tyopaikka on taas haussa, ja niita hakemuskirjeita rustaillessa menikin hetki jos toinen! Kotimatka venyi, joten eilinen oiden jalkeinen paiva meni ihan rosvosektorille. Tanaan herasin klo 04, ja nousin sitten kuudelta ylos. Huohhh. Onneksi edessa on ihana vapaaviikko, toiden tekemista voi alkaa kevyesti harkitsemaan taas maanantaina. Se missa niita toita seuraavaksi sitten teen, ei ole viela tiedossa. Joko palaan normaaliin keikkarytmiin taalla Perthissa, tai lahden viela parin viikon maaseutukierrokselle jonnekin. Selvinnee loppuviikosta. No worries!
ps. Arvatkaa kuka istui bussissa viime viikolla melkein vieressani... Prinssi Leonard! Principality of Hutt Riverin todella omalaatuinen hallitsija se reissasi siina rouvansa kanssa kohti kotia tavan kansan keskuudessa! Hih. Oikeasti prinssi on siis hieman kummallinen sankari, joka julisti maapalansa Australiasta erilliseksi valtioksi 70-luvulla, eika Australia ole vielakaan laillisesti onnistunut valtaamaan aluetta takaisin. Olen halunnut jo kuukausia paasta kaymaan vierailulla tassa kummajaismaassa, mutta viela ei ole jarjestynyt sopivaa mahdollisuutta. Ja nyt kyseinen hallitsija sattui samaan bussiin ja kiitos vieressa istuneiden paikallisten mummojen selvisi minullekin, kuka tuo kumarassa kaveleva, tuiman nakoinen mies on. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!