tiistai 7. kesäkuuta 2011

Rauha maassa

Yovuorot ovat yhta poikkeusta lukuunottamatta sujuneet varsin toivotusti: rauhallista ja mielenkiintoista. Laajan alueen ja pienen paivystyksen edut ovat tulleet selkeasti esille, perinteisten haavapaiden ja muiden yon sankareiden lisaksi ovesta on karratty sisaan jos jonkinmoista traumaa ja kardiologista potilasta, joista vakavammat tapaukset ovat jatkaneet matkaa vuoron paattyessa lentokoneella eteenpain kunhan tilanne on vahan stabiloitunut.

On ollut todella opettavaista. Ja on ollut todella karmivaa huomata, miten vahan tiedan lapsipotilaista. 3 kk vanha, autokolarissa ollut vauva ei ollut se mieluisin aamukuuden yllatys.

Vakivaltaisia potilaita on tullut kohdattua ihan valtava maara. Aboriginaaleille ei viina vaan sovi. Silti sita viinaa usein vedetaan kaksin kasin ja ollaan nuppi aivan sekaisin hirvittavassa rahinakannissa ja tapellaan omien ja ohikulkijoiden kanssa, seka tehdaan hoitohenkilokunnan elama mahdollisimman vaikeaksi. Lepareita ei saa kayttaa, eika siita yhdesta vartijastakaan nyt ihan hirveasti aina ole apua. Poliisilaitos onneksi on lahella. Ja sairaalan laskuun taksilla kotiin, jos ei talle vaestoryhmalle erityisesti suunnattu patrol bus ole enaa liikenteessa ja tarjoa humalaisille ilmaista kyyditysta kotiin.

Ambulanssit tuovat hyvin vaihtelevalla kiireisyysasteella potilaita, silla ketaan ei saa jattaa kuljettamatta. Minkaanlaisia x-koodeja ei ole, eika konsultaatiomahdollisuutta kuljettamatta jattamiseen. Eilen yolla karrattiin sisaan jannu, jolla oli silmatulehdus. Siis ihan tavallinen silmatulehdus. Eika tietenkaan rahaa taksiin. Miettikaa rakkaat vanhat opiskelukaverini naita silmatulehduksia, kun seuraavan kerran kuskaatte jotain "turhaa" paivystykseen Suomessa... ;)

Paivarutiinit ovat valahtaneet terveista lenkkeile-syo-nuku-tee tyota-rutiineista syo-nuku-syo-tee tyota-rutiineiksi... Yksi yo jaljella, ja sitten aamubussilla rattoisa viiden tunnin matka Perthiin nauttimaan kuudesta hyvinansaitusta vapaapaivasta. Yhteiselo kamppisten kanssa on sujunut hyvin ja nukkumarauha on ollut pyha asia kaikille. Mutta silti ihanaa paasta takaisin kotiin!

2 kommenttia:

  1. Utelenpa heti kun tuli mieleeni että Australiassa kun on paljon noita myrkyllisiä käärmeitä ja hämähäkkejä niin oletko törmännyt työssä näiden uhreihin?

    VastaaPoista
  2. Muutaman otokan pureman uhrin olen tavannut taalla, joilla oireet onneksi aika paikallisia, vaikka kivuliaita. Ja yhden aika vakavan olosen ihoreaktion jostain merilevasta tms. Hamahakkien tai kaarmeiden puremia ei ole omalle kohdalle osunut viela, mutta paljon on pitanyt paivittaa osaamistaan, etta mita niille sitten pitaiskaan tehda.. :O

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!