Olen luiskahtanut varsin rutiininomaiseen yovuoroelamaan melko vaivatta. Nukkua tuhisen hyvalla omallatunnolla korvatulppien ja silmalappujen avulla pitkalle iltapaivaan enka hairiinny juuri mistaan. Aamupala, joka saa kamppikseni nauramaan ja yokkailemaan. Niinkin eksoottisesta ravinnosta kuin puurosta+raejuustosta+hedelmista kysymys... :O
 |
| Kalbarri National Park |
Aamulenkki meren rannalla, aika parhautta. Rannalle on tasta n. 5 minuutin kavely, ja ihan rannan tuntumassa on kavely/pyoratieta kymmenien kilometrien lenkki. On ihanaa holkkailla vilpoisassa talvisaassa ja nauttia kirkkaasta auringosta. Suomessa mua ei saisi talvella lenkille ei sitten millaan!
Rentoa oleilua kotosalla ja yhdeksalta illalla pihan toiselle puolelle kohti sairaalaa. Kiireisinakin hetkina tuolla on rauhallista. Paivystyksen tilat ovat avarat, aikaa ei kulu venkoillessa ahtaissa paikoissa ja siirtaessa romuja ja rollaattoreita pois tielta ja valmiiden hoitolinjojen ja paperinippujen kanssa on helppo toimia. Rintakipupotilas on aina rintakipupotilas, ja sille erikseen tehdyssa valmiissa hoitopolussa on tarkat toimintamallit, senkun iskee rasteja ruutuun ja toimii. Jotain opetettavaa mullakin oli, aspiriinit tuli vanhasta tottumuksesta annettua potilaalle pureskelua varten lekurin katsellessa kiinnostuneena vieressa. Nyt ne asat pureskellaan taallakin. Valimatkat on lyhyet, ei enaa loppumattomia kaytavia ja oisia ilman potilaskuljettajaa tehtavia siirtoja osastolle! Taalla ei hoitajat tyonna sankya, piste. Tepastelen mukana ja korkeintaan huolehdin tippalaskurin kuljetuksesta...
Kaksi vuoroa takana, tanaan kolmas yo ja hyvin pyyhkii.
Kuvat Monkey Mia-Kalbrarri reissun varrelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!