Takana rentouttava viikko taynna ihanaa lohoilya. Paluu arkeen on ollut toistaiseksi varsin kivuton. Lyhyen prop prop propellikoneella tehdyn lentomatkan jalkeen takaisin pikkukaupunkiin. Lentokentalle, missa ei taksit paivysta, vaan joutuu erikseen tilaamaan sen keskuksesta. Lentoemannat kerasivat jo koneessa ennen lahtoa taksia kaipailevien nimet ylos ja lupasivat tilata ne ennakkoon, vaan ei auttanut, puoli tuntia sita mittarikyytia odotin silti.
Pienen taistelun jalkeen loytyi oikea majoitus, ja wow, mika ero viimekertaiseen! Kannatti valittaa ja olla kiukkuinen, silla $52 viikkovuokralla saan asua ihan kunnon omakotitalossa kolmen kamppiksen kanssa. Ei enaa meluisia pitkia kaytavia ja kymmenia asukkaita, seka viela meluisampia alakerran opiskelijoita. Vain kolme aikuista, jarkevaa ja hiljaista katiloa, jotka kaikki kunnioittavat yovuoroissa laiskottelevien ahkeroivien nukkumarauhaa. Huone on siisti, ilmastoitu ja ikkuna menee loppuun asti kiinni. Keittio on siisti, asianmukaisesti varusteltu ja siella ei vilise pienia elukoita. Lattialle tekee mieli astua sukkasilteen ja talon keskilampotila on miellyttava. Aikamoinen parannus edelliseen majoitukseen siis.
Kauppareissulla sain taas ihmetella paikallisten uskomatonta ystavallistyytta, kassajonossa seuraavana ollut nainen tarjoutui heittamaan mut kasseineni kotiin, kun kuuli aikeistani kavella tuon hurjat 800 m kahden pienen muovikassin ja repun kanssa... Ja niinhan siina kavi, etta kyydin sain, kieltaytyminen ei kelvannut vastaukseksi.
Mukava paiva on jatkunut toissa. Rauhallista ja leppoisaa, ja mukavaa yokkoseuraa. Ja dollarinkuvat pyorii silmissa. Seitseman samanlaista yota lisaa, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!